Tässä selvittelni veljeni kanssa tuota tapahtunutta mistä kirjoitin. Tahdon vielä hieman tarkentaa sitä asiaa. Veljeni on näiden hyvä perhetuttu ja asuu samalla paikkakunnalla.
Eli siis eräässä eräässä tutkimuksessa lääkäri kertoi että seuraavassa synnytyksessä sinun mahdollisuutesi selvitä hengissä on 10%. Vaimo ja koko perhe järkyttyi kuulemastaan. Perhe keskusteli pitkään asiasta. Keskusteltiin uskovaisen lääkärin, puhujien ja koko seurakunnan kanssa asiasta. Rukoiltiin Jumalalta apua ja ymmärrystä tähän asiaan. Keskustelu oli rakentavaa. Joku saattoi olla jostakin asiasta hieman eri mieltä, mutta keskustelemalla asiat saatiin puhuttua läpi ja päästiin yhteisymmärrykseen. Jumala kuuli rukoukset ja antoi voimia vaikeaan ratkaisuun. Seurakunnasta annettiin rohkaisua tehdä päätös siitä ettei vaimon henkeä uhrata. Perhe teki päätöksen seurakunnan tukemana, että lapia ei enää syntyisi.
Tämä oli niin perheen, seurakunnan ja Jumalan tahto. Minulta riittää tähän ymmärrystä ja uskon, että seurakuntakin rukoili ja keskusteli Jumalan kanssa, että mikä on oikein ja mikä ei.
Täällä kuitenkin näyttää olevan sellaisia ihmisiä, jotka haluavat tuomita koko seurakunnan, että he ovat tehneet syntiä ja eivät ole uskomassa. Minusta tämä on kauheaa, että tällaista on meidän uskovaisten keskuudessa. Eihän näitä asioita pidä järjellä ajatella. Jos niin tekee niin on vaara ajautua pois Jumalan valtakunnasta.
Uskotaan ja luotetaan Jumalan kohdatukseen. Ei aina heti epäillä ja syytellä toisia, että et sinä voinut tehdä noin ja se on väärin. Jos Jumala on näin päättänyt ja antanut siunauksensa niin luotetaan siihen. Eihän muuten uskomisesta tule mitään. Jos tulee epäilyksiä ja syntiä niin ne saarnata tunnoltaan pois Jeesuksen nimessä ja veressä.
Ei kaivella täällä kuoppaa toisille vaan keskustellaan rakentavasti. Tiedän sen, että joillekkin on jotkut asiat vaikea ymmärtää ja hyväksyä, mutta rukoilen, että Jumala aukaisisi näidenkin silmät.
Eli siis eräässä eräässä tutkimuksessa lääkäri kertoi että seuraavassa synnytyksessä sinun mahdollisuutesi selvitä hengissä on 10%. Vaimo ja koko perhe järkyttyi kuulemastaan. Perhe keskusteli pitkään asiasta. Keskusteltiin uskovaisen lääkärin, puhujien ja koko seurakunnan kanssa asiasta. Rukoiltiin Jumalalta apua ja ymmärrystä tähän asiaan. Keskustelu oli rakentavaa. Joku saattoi olla jostakin asiasta hieman eri mieltä, mutta keskustelemalla asiat saatiin puhuttua läpi ja päästiin yhteisymmärrykseen. Jumala kuuli rukoukset ja antoi voimia vaikeaan ratkaisuun. Seurakunnasta annettiin rohkaisua tehdä päätös siitä ettei vaimon henkeä uhrata. Perhe teki päätöksen seurakunnan tukemana, että lapia ei enää syntyisi.
Tämä oli niin perheen, seurakunnan ja Jumalan tahto. Minulta riittää tähän ymmärrystä ja uskon, että seurakuntakin rukoili ja keskusteli Jumalan kanssa, että mikä on oikein ja mikä ei.
Täällä kuitenkin näyttää olevan sellaisia ihmisiä, jotka haluavat tuomita koko seurakunnan, että he ovat tehneet syntiä ja eivät ole uskomassa. Minusta tämä on kauheaa, että tällaista on meidän uskovaisten keskuudessa. Eihän näitä asioita pidä järjellä ajatella. Jos niin tekee niin on vaara ajautua pois Jumalan valtakunnasta.
Uskotaan ja luotetaan Jumalan kohdatukseen. Ei aina heti epäillä ja syytellä toisia, että et sinä voinut tehdä noin ja se on väärin. Jos Jumala on näin päättänyt ja antanut siunauksensa niin luotetaan siihen. Eihän muuten uskomisesta tule mitään. Jos tulee epäilyksiä ja syntiä niin ne saarnata tunnoltaan pois Jeesuksen nimessä ja veressä.
Ei kaivella täällä kuoppaa toisille vaan keskustellaan rakentavasti. Tiedän sen, että joillekkin on jotkut asiat vaikea ymmärtää ja hyväksyä, mutta rukoilen, että Jumala aukaisisi näidenkin silmät.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Olen tehnyt "tieteellistä tutkimusta" ehkäisykielteisyyden taustatekijöistä, ja tullut siihen tulokseen, että vl-uskovilla on kaksi erilaista lähtökohtaa ehkäisykysymykseen:
1. Vain Jumalalla on valta päättää syntymästä ja kuolemasta. Hänellä on valta sulkea kohtu, jos äiti ei enää raskauksia kestä. Jos Jumalan tahto on, äiti otetaan taivaaseen vaikka raskauden tai synnytyksen kautta. Tämä on ehdotonta luottamusta Jumalaan kaiken elämän säätelijänä. Tämän ajatuksen mukaan tietoinen selibaatti perhesuunnittelun muotona on myös syntiä, sillä pitäisi jaksaa luottaa, ettei Jumala anna yhtään lasta yli voimien.
2. Ihminen ei saa ehkäistä itsekkäistä syistä. Jos kuitenkin äidin henki on vaarassa, on oikeampi tapa suojella äidin elämää ja ehkäistä, jotta elämän vaalimisen periaate toteutuisi. Tämän logiikan pohjalla vallitsee siis ajatus, että normaalista heteroseksistä tulee raskaaksi ennemmin tai myöhemmin, mikä on Jumalan antama tehtävä. Mutta jos äidin henki on vaarassa, on Jumala antanut järjen, että asiaan voi puuttua.
Tämän ajattelutavan mukaan on itsestäänselvää, että jos äiti on kovin väsynyt eikä jaksa raskautta, silloin on itsekästä vaatia rakastelemaan, koska uusi raskaus todennäköisesti alkaisi seksin seurauksena.
Vaikka halutaan ajatella, että kaikissa asioissa vallitsee sama henki, tämä ei toimi käytännössä. Vl-uskovaisillakin on erilaisia näkemyksiä mm. ehkäisykysymykseen, ja koska nämä kaksi taustalla vaikuttavaa ajattelutapaa lähtevät aivan eri perustasta (1. Jumalalla on yksin valta ja viisaus; 2. Jumala on antanut järjen ja sitä kautta vähän valtaa myös ihmiselle), on vaikea kuvitella, että kuvailemasi kataiseen tilanteeseen löytyisi yhteisymmärrys vl-uskovien joukossa.
mikä pakko on olla sukupuoliyhteydessä? Eihän se ole mikään velvollisuus eikä pakko! Ketkä niin opettavat?
Ei kukaan varmaan opeta aivan noin, kuin sinä asian ilmaiset. Melko moni vl (tälläkin palstalla sekä in real life) sen sijaan on sitä mieltä, että jos pidättäydytään vain sen vuoksi, ettei vaimo tulisi raskaaksi, syyllistytään ehkäisyn syntiin.
Ei kukaan varmaan opeta aivan noin, kuin sinä asian ilmaiset. Melko moni vl (tälläkin palstalla sekä in real life) sen sijaan on sitä mieltä, että jos pidättäydytään vain sen vuoksi, ettei vaimo tulisi raskaaksi, syyllistytään ehkäisyn syntiin.
on... eihän se ole ehkäisyä millään tavalla - siis se, että ei ole sukupuoliyhteydessä. Tuolla logiikalla yksin asuvat tekevät sitten syntiä (jos kärjistän asian näin...).
Pitää sinun synnyttämän, ei se ainakaan ehkäisykehoitus ole.
Vangiksi ottakaa ja pyhää henkeä anokaa, ja tämä Pyhä henki sitten sanoo sinulle ja muistuttelee kaikesta mikä on hyvää ja oikein ja mikä pahaa ja väärin.
Jumalaa uskoo myös sen milloin ja missä on Jumala ajatellut siittää ja synnyttää lapsen.
Jumala iloitsee sanomattomasti kun hänelle syntyy ihmisiä, hän haluaa leikitellä heidän kanssaan, mutta hminen ei vain halua mitään tietääkkän hänestä, vaan kääntää Pyhälle selkänsä ja rakastaa enemmän maailman riemuja kuin Jumalan iloa.
"Perhe keskusteli pitkään asiasta. Keskusteltiin uskovaisen lääkärin, puhujien ja koko seurakunnan kanssa asiasta."
Miksi tästä piti neuvotella ihmisten kanssa, joilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa? Jos puhujat ja seurakunta olisivat päättäneet uhrata naisen, olisivatko vaimo ja aviomies suostuneet siihen? Se, että edes mietitään tällaisia asioita yhteisesti tuntuu järjesttomältä. Ajatteliko kukaan esim. lapsia, jotka olisivat jääneet äidittömiks? Ja naista, joka olisi voinut kuolla? Lestadiolaismiehellehän Jumala antaa uuden ja nuoremman vaimon kun entinen kuolee niin ettei hänellä varmaan mitään hätää olisi ollut.
Jos minä kuolen synnytykseen niin onko se Jumalan tahto, Mutta jollen kuole synnytykseen niin olenko sitten pakana vai mikä.
Seurakunnat eivät ole aina oikeassa ,kun paasto on jätetty uskonelämästä raiskana pois, niin onko seurakunta sitten oikeammassa kuin Jumalan Poika joka sanoo että Kyllä Saara paastoaa kun se on kylläiseksi itsensä pihviä ja muita herkkuja ahtanut.
Niin tässä näemme ettei seurakunnan silmät ole kaiken näkeviä eikä ymmärrys kaikenkattava.
"Jos minä kuolen synnytykseen niin onko se Jumalan tahto"
lasta olet synnyttänyt? Vieläkö aiot synnyttää lisää?
Jos miesten pitäis synnyttää niin montako lasta ne tekis?
Tai synnytys kivut olis isällä ja äiti vaan pyöräyttäs tenavan niin mites sitte olis vauvojen teko?
20. Totisesti, totisesti sanon minä teille: teidän pitää itkemän ja parkuman, mutta maailma iloitsee: te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne käännetään iloksi.
21. Kuin vaimo synnyttää, niin hänellä on kipu, sillä hänen hetkensä tuli; mutta kuin hän on lapsen synnyttänyt, niin ei hän enään muista vaivaansa ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan.
Jos tuon ilonkin mikä synnytyksen jälkeen tulee saisime niin mik ettei ainakin voisin jakaa vifti vifti.
,,,...
,,,...
on lähetellä tuollaisia viestejä jos ei ole mitään sanottavaa. Vai etkö ole vielä oppinut kirjoittamaan?
oikeasti niin tyhmä, että et ymmärrä, mistä tässä on kysymys?
............
............
se niinkin olla. Muutamaa kieltä puhunkin, mutta tämä on sellaista, josta en ymmärrä mitään. Voisitko toimia tulkkina.
tönäistään piiloon jäänyt viesti palstalle. Voit huoletta jatkossa jättää seuraavat tölväisyt kirjoittamatta, ellet itse ymmärrä asioita.
"Vai etkö ole vielä oppinut kirjoittamaan?"
Kuvitteletko että ne synnytyskivut jo alkoi...... Vai jäikö sormi oven väliin. Vai panitko vehkees oven väliin ja sarana puolelle jos näin kävi voi sitä onnen tyttöä joka......
Sen ilon? Eikö miehet sitten saa sitä samaa iloa synnytyksestä, lapsen tulosta maailmaan? Itse olisin ymmärtänyt, että miehen ilo lähentelee naisen riemua, sillä erolla tietenkin että nainen on kantanut ja on fyysisesti vauvaan sidoksissa, joten tunne on syvempi.
Jatkan vielä ensimmäistä viestiäni...
Jos äiti sairastuu syöpään ja saa rankkoja hoitoja, on ristiriitatilanne siinä, ehkäistäkö vai ei. Jos hän tulee hoitojen aikana raskaaksi, solumyrkkyjen ja sädehoitojen antaminen joudutaan lopettamaan lapsen takia, jolloin syöpä todennäköisesti pääsee leviämään.
1. ajattelutavan mukaisesti äiti voi rukoilla Jumalaa, että tämä säästäisi raskaudelta ja parantaisi äidin. Pariskunta luottaa sataprosenttisesti Jumalaan ja siihen, että tämä näkee asiat parhain päin. Jumala on elämän ja kuoleman herra, joka tietää jokaisen elinpäivät, eikä niihin ihminen voi mennä puuttumaan. Myös selibaatti hoitojen aikana on epäluottamuslause Jumalaa kohtaan.
2. tavalla ajattelevaiset näkevät asian niin, että ehkäisemättömyys / selibaatittomuus on itsemurhaan verrattavissa, joten äidin tehtävä on huolehita siitä, ettei syöpähoitojen aikana tule raskaaksi. Tätä varten Jumala on antanut ihmisille viisautta kehittää ehkäisymenetelmiä, jotka toimivat siis lääkkeen tavoin elämää suojelevina tällaisissa tilanteissa.
Tarvitseeko todetakaan, että itse ajattelen 2. kohdan mukaisesti. Tunnen kuitenkin ihmisiä, jotka näkevät asian 1. kohdan tapaan. Ymmärrän heidän logiikkansa, joka lähtee siitä ajatuksesta, että Jumalan luomistyöhön ei ole oikeutta puuttua, vaan Jumalalla on taito sulkea kohtu. Kadehdin sitä luottamusta Jumalaan, mikä heillä on.
Itse ajattelen, että onko kohdallani kyse epäuskosta, koska en voisi luottaa Jumalaan niin paljon, että rakastelisin huoletta syöpäsairaana. Ajattelisin varmaan, että hedelmällisenä naisena tulisin pian raskaaksi ja kuolisin, koska hoitoja ei voitaisi jatkaa. Pitäisin itseäni itsekkäänä ja ylihimokkaana, jos hankkisin itselleni kuolemantuomion vain sen tähden, etten voisi elää selibaatissa hoitojen aikana. Tässähän on kuitenkin taustalla epäusko Jumalan voimaa kohtaan. Jos tarpeeksi uskoo, vuoretkin siirtyvät. Miksen siis jaksa luottaa Jumalaan niin kuin 1. kohdan ihmiset, vaan olisin ottamassa herkästi asian omaan päätäntävaltaani?
kohdalle, se on todella vaikeaa.
Ajattelen pitkälti samoin nyt,kun itse olen lähes vastaavassa tilanteessa.
Kummin päin siis ajattelet? Ajattelitko ennen tavalla 1 ja nyt tavalla 2, vai kummin päin? Nämä on niin vaikeita asioita, ettei voi edeltä käsin tietää, miten toimisi itse tilanteessa.
Toivotan voimia sinulle, oli elämäntilanteesi millainen tahansa!
Vaikeaa se todella on,kun ei halua olla ihan tunteetonkaan.
Olin ajatellut silloin,kun kaikki meni ok,kuten kohdassa yksi. Mutta tämän hetken tilanne on toinen.
Täällä ei viitsi kertoa sen tarkemmin,mutta olen ajatellut,että nämä asiat täytyy jokaisen käydä itsessään läpi. Jokaisen elämä on kuitenkin räätälöity jokaiselle erikseen.
Senhän me ymmärrämme,että halumme on kuitenkin luottaa Taivaan Isän johdatukseen.
Ja kyllä nyt alkaa näyttää siltä,että Jumala todella järjestää nämäkin asiat parhain päin,kun jaksamme hetken odottaa ja kärsiä sitä kuormaakin,josta Raamatussa mainitaan.
Halu on minullakin vaeltaa tämä lyhyt maallinen matka Jumalan lasten rakkaudessa.Sillä se rakkaus on Taivaasta.
Äitini kuoli syöpään kun olin kuusivuotias ja sen jälkeen tuli äitipuoli joka EI KOSKAAN KORVAA OMAA ÄITIÄ, olet aina vain isännän penikka. Joka asiassa sen olen kuullut joka tilanteessa. Isä kun vielä otti uskomattoman naisen ja kaipaan jatkuvasti yhteyttä uskomassa oleviin kavereihin. Ja äitiä myös......
on sitä samaa mitä minä ajattelen, siis tuossa "kakkos-tyypin" mallissa, missä oletetaan, että Jumala on antanut ihmiselle järjen, jota käyttää.
Ja tuo, mitä pohdit viimeisessä kappaleessa, että oletko sinä epäuskoinen kun et luota niin kuin 1. kohdan ihmiset, ei pidä paikkaansa. Pelkäät ja mietit asiaa, se tarkoittaa että välität. Sitä en ymmärrä, että miksi Jumalan rakkautta pitäis epäillä? Kun et omasta mielestäsi ole täydellinen, niin ajattelet heti että olet epäuskoinen.
Jumala rakastaa sinua sellaisena kuin sinä olet. Hän on antanut sinulle sen järjen, millä voit ajatella asiaa monen ihmisen kannalta. Äiti, vaimo, ystävä, tuttava jne.
Jos olisi joku uskonlahko, jossa sairauden (yhden tai useamman) hoitaminen olisi kielletty, niin eikö se kuulostaisi itsemurhalta?
... On taas ongelmia lähetyksessä
Jatkan vielä ensimmäistä viestiäni...
Jos äiti sairastuu syöpään ja saa rankkoja hoitoja, on ristiriitatilanne siinä, ehkäistäkö vai ei. Jos hän tulee hoitojen aikana raskaaksi, solumyrkkyjen ja sädehoitojen antaminen joudutaan lopettamaan lapsen takia, jolloin syöpä todennäköisesti pääsee leviämään.
1. ajattelutavan mukaisesti äiti voi rukoilla Jumalaa, että tämä säästäisi raskaudelta ja parantaisi äidin. Pariskunta luottaa sataprosenttisesti Jumalaan ja siihen, että tämä näkee asiat parhain päin. Jumala on elämän ja kuoleman herra, joka tietää jokaisen elinpäivät, eikä niihin ihminen voi mennä puuttumaan. Myös selibaatti hoitojen aikana on epäluottamuslause Jumalaa kohtaan.
2. tavalla ajattelevaiset näkevät asian niin, että ehkäisemättömyys / selibaatittomuus on itsemurhaan verrattavissa, joten äidin tehtävä on huolehita siitä, ettei syöpähoitojen aikana tule raskaaksi. Tätä varten Jumala on antanut ihmisille viisautta kehittää ehkäisymenetelmiä, jotka toimivat siis lääkkeen tavoin elämää suojelevina tällaisissa tilanteissa.
Tarvitseeko todetakaan, että itse ajattelen 2. kohdan mukaisesti. Tunnen kuitenkin ihmisiä, jotka näkevät asian 1. kohdan tapaan. Ymmärrän heidän logiikkansa, joka lähtee siitä ajatuksesta, että Jumalan luomistyöhön ei ole oikeutta puuttua, vaan Jumalalla on taito sulkea kohtu. Kadehdin sitä luottamusta Jumalaan, mikä heillä on.
Itse ajattelen, että onko kohdallani kyse epäuskosta, koska en voisi luottaa Jumalaan niin paljon, että rakastelisin huoletta syöpäsairaana. Ajattelisin varmaan, että hedelmällisenä naisena tulisin pian raskaaksi ja kuolisin, koska hoitoja ei voitaisi jatkaa. Pitäisin itseäni itsekkäänä ja ylihimokkaana, jos hankkisin itselleni kuolemantuomion vain sen tähden, etten voisi elää selibaatissa hoitojen aikana. Tässähän on kuitenkin taustalla epäusko Jumalan voimaa kohtaan. Jos tarpeeksi uskoo, vuoretkin siirtyvät. Miksen siis jaksa luottaa Jumalaan niin kuin 1. kohdan ihmiset, vaan olisin ottamassa herkästi asian omaan päätäntävaltaani?
kun luen tuollaisia "vaihtoehtoja", ja kun ajattelen, että joku ihminen todella kamppailee tuollaisessa tilanteessa. Eli pelkää tekevänsä SYNTIÄ, jos ajattelee sitä, miten voi säilyttää henkensä ja lapsillaan äidin miehellään vaimon!!
Voi hyvänen aika teitä:(
Ettäkö selibaatti (=1.vaihtoehdon tavalla ajattelevat) syövän aikana olisi epäluottamuslause Jumalaa kohtaan?! Meinaan oksentaa, kun ajattelen tällaista lakihenkisyyttä ja järjettömyyttä. Ihan niin kuin IKUINEN YKKÖSASIA olisi todellakin siittää niitä jälkeläisiä, ja ihan niin kuin pahin synti olisi se, ettei koko ajan ole valmiudessa ottaamaan vastaan lasta, jonka Jumala kenties juuri nyt olisi antamassa. Onkohan tämän asian korostus ollut liikkeessäänne jo aika epätervettä, melkein sairaalloista?
ON LUONNONLAKI, että jos kaksi hedelmällistä ihmistä rakastelee tiettynä aikana, niin ihminen tulee raskaaksi. Jumala on LUONUT ihmisen sellaiseksi, ja ihminen tietää sen! Ei hän ala kohtuja sulkemaan ja poistamaan, senkin hän VOI TEHDÄ, mutta ei siihen ole mitään tarvetta, kun ihminen itse tietää mitä tekee. Koko kristillinen ihmiskäsitys perustuu siihen, että ihminen on vapaa JA VASTUULLINEN. Hän JOUTUU kantamaan vastuun teoistaan. Me elämme tietynlaisessa maailmassa, jossa on tietyt luonnonlait. Ihminen käyttäköön järkeään.
Kyseessä ei todellakaan ole epäluottamuslause, eikä ylipäätään kyse luottamuksesta Jumalaan. Tämä on TÄSMÄLLEEN saman tason kysymys, kuin se, että menenkö heikolle jäille kävelemään..."jos ei ole jumalan tahto, että jäät pettävät, niin ne eivät petä". Eihän tuollaiseen fatalismiin kristinuskossa uskota!
Miksi 1.kohdan tavalla ajattelevat edes ottavat syöpähoitoja vastaan? Jos Jumala voi sulkea kohdun (??????) niin kyllähän hän voi tappaa myös syöpäsolut -ja sulkea verisuonet kasvaimen ympäriltä, jolloin kasvain ei saa ravintoa, ja kuivettuu ja tuhoutuu. Miksi tällaisessa tilanteessa ei luoteta Jumalaan?! Mistä tällainen "epäluottamus" johtuu? Tämä on aivan vastaava tilanne! Mutta jokainen tajuaa, että Jumala on antanut nimenomaan JÄRJEN AJATELLA, VIISAUDEN KEHITELLÄ HOITOMUOTOJA JA SYDÄMEN TOIMIA PARHAALLA MAHDOLLISELLA TAVALLA.
Srk:n virallinen julkilausuma on 1. kohdan mukainen, eikä sitä ole koskaan kumottu. Tosin 2. kohdan mukaan ajattelee melko suuri osa vl:sta.
Raamatussa luvataan, että jos tarpeeksi uskoo johonkin, se toteutuu. Esimerkiksi joku opetuslapsi (?) käveli vetten päällä, kunnes epäuskon vuoksi vajosi.
Kyllä minä kadehdin sitä, että joillakin on oikeasti noin vahva usko Jumalaan. Sitä on varmaan vaikea sinun ulkopuolisena käsittää, kun näet koko asian aivan eri näkökulmasta. Sitä on hieman vaikea käsittää minunkin, vaikka liikkeen sisäpuolella elänkin ja olen saanut uskonnollisen kasvatuksen 1. kohdan mukaisesti.
Jumala on antanut sinulle harvinaisen lahjan. Ymmärrät asiat oikein ja osaat vielä kirjoittaa ne sujuvasti, ymmärrettävästi ja lisäksi rakkaudella.
Tuohon kirjoitukseesi ei ole mitään lisättävää. Jos Jumala voi sulkea kohdun (niinkuin voi), hän voi myös estää syöpää kasvamasta. Ja kun viimeksi mainittuun otetaan lääkettä (solumyrkkyjä), eikä luoteta Jumalaan, niin miksi ensiksi mainittuun ei oteta lääkettä (ehkäisypillereitä esim.) vaan siinä luotetaan Jumalaan?
Eikä näihin kysymyksiin riitä vastaukseksi se, että "me ymmärrämme uskon kautta näin".
mutta kyse ei ole minusta vahvasta uskosta. En ikinä osaisi kadehtia ihmisiä, jotka ajattelevat noin. Enemmänkin minä suren sydämeni pohjasta heitä. Heitä joiden omatunto on sidottu liikkeenne johdon vuoksi lakihenkisesti, surullisesti ja kaameasti tuollaiseen asiaan.
Tuollaisessa tilanteessahan laitetaan etusijalle jotain MITÄ EI OLE! Lasta jota ei ole, laitetaan äidin etusijalle, jolla on elämä, on paikka maailmassa ja monen ihmisen sydämessä.
Minun on parasta lakata tutustumassa uskoonne enempää. Tulee niin tukahduttava olo puolestanne.
Näyttää siltä, että pelastuksen avain on teillä jotain aivan muuta kuin sovitus Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä. Silloin ollaan liian kaukana totuudesta. surullisen kaukana.
Aina kirjoitat yhtä lämpimästi tällä palstalla: sinun kirjoituksistasi se rakkaus ja viisaus huokuu. Se on aina ihanaa nähdä.
Mutta tosiaan alkaa suruksi muuttua tämä olotila täällä näiden ihmisten puolesta...ei niin, etteikö heidän elämässään olisi valtavasti myös rikkautta ja siunausta, mutta aina vaan enemmän ja enemmän kun keskustelee, niin tulee sellainen olo, ettei vl-liikkeessä pelkkä sovitus riitä.
Parannus on tietysti olennainen asia, mutta miksi synniksi julistetaan sellaista, mikä synti ei ole. Tuntuu, että liian moni pikkuasia on saanut valtavan mittakaavan vl-liikkeessä. Melkein kuin pelastuksen ehtona tosiaan olisi se, ettei koskaan ole seurannut kuukautiskiertoaan, ehkäissyt, värjännyt hiuksiaan...
Toivottavasti olen väärässä!
Vanhoillislestadiolaisuuden ydinalueilla kasvaneena ja asuneena, minäpä kerron..
1-vaihtoehtosi ei kyllä vastaa henkeen eikä vastaa sitä mitä minulle on opetettu ja minkä olen itse sisäistänyt vl-uskooni. Aikanaan vanhat uskovaiset mummot kähisivät vihaisina jos jossakin perheessä vaimo oli liian pian raskaana edellisen synnytyksen jälkeen, syyttivät miestä ja sanoivat että "jos se nainen siihen kuolee, niin mies on kyllä syyllinen murhaan".
2-vaihtoehtokaan ei silti ole sellaisenaan oikein, vaan tarvitaan "vaihtoehto 1½" eli 2-vaihtoehto sillä lisäyksellä, että oikeita menetelmiä toimia tässä on kaksi: selibaatti ja vielä, tarkan harkinnan jälkeen, kun tilanne on pysyvät ja vakava (=syöpähoidot, todellinen kuolemanvaara esim. kohdun huonon kunnon takia) "eettinen" ehkäisymenetelmä eli vaikkapa sterilisaatio. (E-pillereistähän herättelinkin keskustelua taannoin - niistä suurin osa, minun käsittääkseni kaikki? - on erittäin epäeettisia abortoivien ominaisuuksiensa kautta).
Tässä pysymme mielestäni erittäin hyvin vl-linjalla: perhesuunnittelua tai raskaudenehkäisyä emme voi hyväksyä, mutta sairaudesta johtuva eettinen (ei-murha) toimenpide ei ole tällaista. (Rukoilkaamme silti viisautta, jottemme tekisi pienistä terveysvaivoista syytä perhesuunnitteluun).
1-vaihtoehdosta vielä sen verran, että tuo kuulostaa erittäin lakihenkiseltä uskolta - mikseipä tuollaistakin voisi jossakin esiintyä? Jotenkin en osaisi tällaista fatalismia kuitenkaan yhdistää vl-kristillisyyteen. Uskallanko kysyä, missä päin Suomea (tai jotakin muuta maata) olet kasvanut?
Eri paikkakunnilla on siis eriopit?
Elikkä jos haluat steriloida, joudut mahdollisesti muuttamaan paikkakuntaa jotta se ei olis Jumalan silmissä syntiä?
tämä elämä milloinkaan. Voisit verrata tätä keskustelua esim. sillä tavalla että, jokin lähiomaisesi olisi joutunut onnettomuuden kautta hengityskoneeseen.Hän olisi aivokuollut, vain hengityskone pitää häntä "hengissä". Sinun täytyisi tehdä ratkaisu, jatketaanko "keinotekoista" elämää, vai ei.
Ehkä jollain lailla samanlaiset ajatukset pyörisivät sinunkin mielessäsi. Taistelisit ikäänkuin itsesi kanssa.
Toisena osapuolena itsessäsi olisi järki,toisena osapuolena etiikka.
on kaikkein tiukimmat vl-synnit, koska siellä on keksitty vl-harhaopit ja vl-"synnit". Siitä se pikkuhiljaa kevenee, kun etelää kohti laskeudutaan. Pohjanmaalla ja Helsingissä jotkut veeällät uskaltavat jo ottaa syntiopin kuten se on Raamattuun kirjoitettu.
Eli lukeudut siis 2. vaihtoehdon kannattajaksi. Alempana kirjoittava ff(?) taasen 1. vaihtoehdon. Kyllä mielestäni nämä luokat pitänevät melko hyvin, sillä on olemassa kaksi erilaista ajattelutapaa, jotka vaikuttavat niihin ratkaisuihin, joihin pariskunta päätyy.
Selvä se, että ehkäisymuotojen on oltava eettisiä siinäkin tapauksessa, jolloin äiti päätyy ehkäisemään sairauden tms. takia.
Minä olen saanut uskonnollisen kasvatuksen, jonka mukaan lapset ovat Herran lahja, ja ihmisellä ei ole oikeus millään muotoa / milloinkaan puuttua Jumalan luomistyöhön. Olen aikaisemminkin kertonut, että mielestäni koeputkihedelmöitykset eivät oikein vastaa tähän henkeen. Toisin sanoen pidän ristiriitaisena sellaisia näkemyksiä saman ihmisen suusta, ettei ihminen saa koskaan puuttua Luojan luomistyöhön, ei eds sairauden aikana; mutta hedelmöityshoidot ovat sallittuja elämää edistävänä toimenpiteenä. Tämä on kokonaan toinen juttu, mutta sivuaa vähän tätäkin aihetta.
Kerran yksi ihminen totesi, että jos ihminen luottaa siihen, että Jumala antaa sopivan määrän lapsia sopivana aikana perheeseen, on todellista epäuskoa hädän hetkellä lakata luottamasta ja ottaa ohjat omiin käsiin. Tiedän äitejä, joille on tehty sterilisaatio lääkärin ohjeesta esim. sektion yhteydessä, kun kohtu on kappaleina. Kuitenkin nämä äidit sanovat, että asiasta on vaikea puhua, koska osa tuomitsee epäuskosta.
Onhan näitä ff:n kuvailemia "ihmeselviämisiä" enemmänkin olemassa. Toisaalta huomaan ajattelevani, että ainakin osassa äiti on voinut päätyä sterilisaatioon, mutta ei uskalla siitä puhua vaan kertoo rukoilleensa, ettei lapsia enää tulisi. Yksi tuttavaperheen äiti sai viisi lasta sektiolla lähes vuoden välein, sitten lasten tulo yhtäkkiä loppui tyystin, vaikka kyseessä oli nuori nainen. Hän kertoi, ettei voi käsittää Luojan teitä, kun hänenkin asiansa ratkaisi niin, ettei enää lapsia ole antanut. Näinhän se voi olla, mutta mieleeni tuli heti epäilys, olisivatko lääkärit laittaneet sektion yhteydessä klipsit. Asia ei titetenkään kuulu meille, vaan näin kuriositeettina kerron.
Tässä tulee nyt esiin se, mitä tarkoitan "epäuskona", eli olen ajattelemassa, ettei Jumala ole puuttunut asiaan, vaan ihmisen on täytynyt jollain muotoa tehdä se itse.
"Melkein kuin pelastuksen ehtona tosiaan olisi se, ettei koskaan ole seurannut kuukautiskiertoaan, ehkäissyt, värjännyt hiuksiaan... "
Et ole aivan oikeassa etkä väärässä. Perusajatus on se, että ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Mutta vl:t ajattelevat, että jos sydämen usko on oikeaa, se näkyy hyvinä hedelminä, joita ovat kuuliaisuus Jumalan tahdolle ja seurakunnan neuvoille. Toisin sanoen ehkäisy on kapinointia Jumalan antamaa tehtävää vastaan sekä omien pyyteiden korottamista Jumalan tahdon yläpuolelle ja siten merkki epäuskosta. Itse asiassa olen kuullut sanottavan, että ehkäisy on kuolemansynti. Toisin sanoen ehkäisevä ihminen ei voi päästä taivaaseen. En tiedä, mihin ajatukseen tämä perustuu.
Hiusten värjääminen yms. ovat enemmänkin tapakulttuuria kuin pelastuskysymyksiä. Tosin tuomiohenkinen, Raamattua tuntematon ihminen on helposti tekemässä niistäkin autuudenehtoja. Olin kerran paikalla, kun joukko nuoria vl-äitejä kauhisteli keskenään naista, joka oli sävyttänyt hiuksensa hieman punertaviksi. Nämä permanenttipäät olivat tuomitsemassa hänet suoraan helvettiin, "koska Raamatussa niin sanotaan". Eihän toki sanota niin, vaan Pyhä kirja varoittaa yleensäkin turhamaisuudesta ja koreilunhalusta eikä yksilöi tarkkoja rajoja "kiharat ok: värjääminen ei".
Omaiset eivät ratkaise aivokuolleen kohtaloa, eli otetaanko potilas hengityskoneesta vaiko ei. Sen tekevät lääkärit Suomen lain mukaan. Siinä on määritelmä aivokuolemasta. Se sisältää mm EEG:n ottamisen, aivokuolleella EEG:ssä (elektroenkefalogrammi eli aivosähkökäyrä) ei näy mitään toimintaa. EEG voidaan toistaa 24 tunnin kuluttua ja jos tulos on sama, henkilö irrotetaan hengityskoneesta ilman omaisten lupaakin.
Kirjoitat niin usein sydämeen käyvästi ja kauniisti uskosta, että mieleni tuli pahaksi, kun luin tänä aamuna äskeisen kirjoituksesi.
>>Toisin sanoen ehkäisy on kapinointia Jumalan antamaa tehtävää vastaan sekä omien pyyteiden korottamista Jumalan tahdon yläpuolelle ja siten merkki epäuskosta. Itse asiassa olen kuullut sanottavan, että ehkäisy on kuolemansynti. Toisin sanoen ehkäisevä ihminen ei voi päästä taivaaseen. En tiedä, mihin ajatukseen tämä perustuu.
Jees. Ymmärrän kyllä. Kirjoitin, miten vl:t perustelevat tämän asian. Kirjoitin myös, etten tiedä, mihin kuolemansyntiajattelu perustuu. Lisäksi aikaisemmissa viesteissäni olen jo kertonut, etten näe vääränä ehkäisyä siinä tapauksessa, kun äiti on sairaana, vaan enemmänkin ajattelen, että rakkauden mukaista on pelastaa äiti. Luehan muutkin viestini, niin ehkä ymmärrät, mitä ajan takaa.
Kun olin niin nuori, ettei asia ollut minulle itselleni vielä edes ajankohtainen, suosittelin jo vanhempiani käyttämään ehkäisyä, koska tiedostin äidin väsymyksen. Tivasin perusteita, miksi hän ei saanut ehkäistä enkä sitten kuitenkaan ymmärtänyt vanhempieni perusteluja. Kotini oli toisenlainen kuin Sakari Kiurun (dokumentti) koti, eli meillä sai keskustella ja kyseenalaistaa, vaikka vanhempani edustavatkin hyvin perinteistä vl-oppia.
Nyt kun asia on ajankohtainen itsellekin, perusteet kiinnostavat vielä enemmän. Siksi olenkin keskusteluissa innokkaasti mukana. Noin asia on minulle perusteltu. Miten sinä näkisit asian?
Selvennän vielä. Ajattelen niin, että vaikka en itse tätä asiaa täysin ymmärräkään, luotan siihen, että Jumala on ilmaissut tahtonsa seurakunnalle. Eli vaikka oma ymmärrys on vajaavaista, ajattelen niin, että tässä asiassa kysytään kuuliaisuutta.
Olen nuori, terve ja hyväkuntoinen nainen, jolla on raskaudet ja synnytykset menneet aivan ilman ongelmia. Näen lapsissani suuren siunauksen ja koen toteuttavani Jumalan tahtoa ottaessani heitä vastaan. Meillä on taloudellisesti turvattu elämä, minulla hyvä koulutus ja mahdollisuus tehdä töitä. Jumala on siis siunannut meitä runsaasti.
Miksi sitten kuitenkin haluaisin ymmärtää ehkäisykysymyksen perusteita? Ajattelen niitä, joilla eivät asiat ole aivan yhtä hyvin ja jotka kärsivät väsymyksestä / sairaudesta ja masennuksesta - onhan heitä minulle läheisissä ihmisissäkin. Mietin, mikä on todella Jumalan tahto heidän tapauksessaan. Haluaisin ymmärtää asian yksiselitteisesti ja kirkkaasti enkä jättää kysymystä näin keskeneräiseksi. Sitä paitsi voin olla joskus itse samassa tilassa, joten haluaisin ymmärtää, mitä Jumala meiltä odottaa.
Muistan äitini väsymyksen sekä nuoruudenkapinani. Toisaalta äiti itse on sanonut, että suurin siunaus hänen elämässään on ollut suuri perhe. Nyt kun lapset ovat lähteneet omaan eläämänsä, asian näkee kokonaisuutena ja on helpompi ymmärtää, että tämä todella on Jumalan asettama tehtävä. Tällaisilla ajatuksilla äiti on minua kannustanut: "Älä Veeruska sorru ehkäisyn syntiin, vaikka et kaikkea ymmärräkään, myöhemmin näet asian kirkkaammin."
Haluaisin saada asian itselleni selväksi ja toivoisin, että vl-yhteisössä siitä voitaisiin keskustella avoimesti ja kenties ottaa yhteneväisempi kanta asiaan. Nyt kun on selvästi kaksi erilaista leiriä sen suhteen. Vaikka siis en ymmärrä kaikkea, ajattelen, että voin olla kuuliainen ja nöyrtyä tämän kysymysken alla. Lisäksi olen kokemut, etteivät lapst ole olleet rasitukseksi, vaan suureksi siunaukseksi. Jos olisin toiminut oman pääni (ja mieheni pään) mukaan, meillä tuskin olisi vielä yhtään lasta.
sillä opiskelen vasta hoitoalalla.: )
Mutta ehkä, vaikka päätös on lääkärillä, se prosessi, jonka omainen joutuu käymään läpi, on samaa luokkaa sen totuuden edessä,että paras ratkaisu esim. minulle,olisi tässä tapauksessa sterilisaatio.
Siinäkin joutuu ikäänkuin luopumaan jotenkin osasta itseään.
Vai mitä lääkäri sanoo? :)
Minulla oli n.10 vuotta sitten paha synnytyksen jälk. masennus.Se aiheutui hormonikuurista,jonka söin. Silloin ei tullut mieleenkään alkaa ehkäisemään mahdollisia tulevia raskauksia.
Selvisin siitä painajaisesta, kun sain luottamuksen Jumalaan takaisin.
Mutta sitten voi tulla eteen todella hengenvaarallisia komplikaatioita,joiden edessä joutuu punnitsemaan asioita todella paljon.
Nyt tuli kiire...lähdemme seuroihin...palataan!
Kun hyvästelee kuolevaa omaistaan, se on suruprosessia, sen alku on usein kaukana takana, silloin kuin omainen sairastui ja se jatkuu pitkälle vielä tämän kuoleman jälkeenkin. Ja onneksi sitä ei Suomessa vaikeuteta omaisia raastavilla päätöksillä.
Samoin sterilisaatioon liittyy suruprosessi. Kyllä siinä on luopumista, jokin osa omasta itsestä poistuu. Poistuu kyky tuottaa vielä uutta elämää. Jotkut liittävät sen naiseuteen, aivan kuin he sterilisaation jälkeen olisivat vähemmän naisia kuin ennen sitä. Siitä ei kuitenkaan ole kysymys.
Samanlaista suruprosessia on luopuminen omasta terveydestä, vähitellen tulee uusia pysyviä, kroonisia sairauksia ja omakuva, oman kehon kuva muuttuu. Se terve henkilö ei olekaan enää terve, eikä koskaan palaa terveeksi. Toimintakyvyn säilyttämiseksi tai parantamiseksi tarvitaan pysyvää lääkitystä tai pysyviä apuvälineitä. Näin meidän savimajaamme riisutaan vähitellen kunnes tulee aika luopua siitä kokonaan. Mutta se on ihmisen osa.
Elämä kulkee kulkuaan ja jokainen vuosi tuo uudenlaisia tilanteita,joita joudumme käymään läpi. Vanhimmat lapset lähtevät pois kotoa,saattaa tulla lasten avioeroja(ne ovat erittäin raskaita),tulee lapsenlapsia,joita saamme ihastella. On todella luopumista sekin,että tuntee oman ruumiinsa alkavan oikutella.Tähän asti on menty vain tukka putkella eteenpäin ja sitten tulee pysähdys.
Mutta kaikkinensa elämä on elämisen arvoista ja olen tullut huomaamaan viimeisten kahden vuoden aikana,kuinka vaikeudet kasvattavat ihmistä ja voivat olla todelliseksi siunaukseksi meille. :)
Ei se niin mene, että selibaatti syöpähoitojen aikana on synti, kyllä ymmärrys on se että jos vaimo sairastaa niin silloin pidättäydytään sukupuoliyhteydestä. Ihmettelen kyllä että mistä sinä tuollaisia käsityksiä löydät.
Kyllä, varmaankin enemmän 2-vaihtoehto. Kuitenkin esimerkiksi sterilisaatiosta puhuttaessa olisin erittäin varovainen ja (ainakin itseltäni) edellyttäisin todellakin pysyvää, todellista ja vakavaa ongelmaa ennen kuin siihen päätyisin. Selibaattihan ei ole peruuttamaton.
Kaikenkaikkiaan tuo 1-vaihtoehto kuulostaa minun korviini sellaiselta, johon joskus törmää ev.lut.-kirkon "kirkkouskon" piirissä: ylihengellistämiseen, jossa arkipäivän asioita ilmiöitä selitetään Raamatulla. Ei sinänsä toki aina väärin mutta kuulostaa kovin falskilta. (Tosin eivät taida ev.lut.-kirkon piirissä soveltaa tätä näissä sairaus/raskauden vaarallisuus -tapauksissa;-).
Olen saanut samanlaisen kasvatuksen kuin sinäkin. Ihmisen ei ole oikeus puuttua luomistyöhön. Kuitenkin minun on vaikea nähdä samaksi asiaksi vakavien lääketieteellisten seikkojen perusteella tehty sinänsän eettinen toimenpide (tai vaikka selibaatti) kuin Jumalan luomistyöhön puuttuminen.
Oma suhtautumiseni hedelmöityshoitoihin on kahtiajakoinen. (En ole itse joutunut niitä miettimään omalle kohdalleni). Toisaalta keinohedelmöitys pariskunnan omilla soluilla *voidaan* toteuttaa eettisesti oikein, toisaalta taas, kuten sanoit, tässä omista itsekkäistä syistä lähdetään peukaloimaan lisääntymistä. Mihin sitten raja vedetään? Jollakin voi olla "hormonihäiriö", joka korjautuu kun nauttii sopivaa hormonivalmistetta. Jollakin raskaaksi tulo voi vaatia varsinaisen koeputkihedelmöityksen. Ovatko kumpikin väärin, vain toinen vai eikö kumpikaan? Olen vahvasti sitä mieltä, että ensinmainitussa tapauksessa on oikein vastaanottaa hormonilääkitystä hedelmällisyyden saamiseksi, mutta vain *varovaisesti* sitä mieltä että toisessa tapauksessa on oikein käyttää koeputkihedelmöitystä.
Sanot toisessa viestissäsi, että ehkäisyasiassa on kaksi leiriä. En sanoisi ihan näin. Muistan jonkun vanhemman ja viisaammaan joskus todenneen, että kaikille ei usko sovi. Tämä tarkoittaa sitä, että aina tulee olemaan niitä, jotka ajautuvat ulos Jumalan valtakunnassa. Syyksi voidaan sitten sanoa vaikka ehkäisy, jos siitä on tullut kyseiselle lähtijälle tärkeämpi kuin elävästä uskosta.
Mitä tähän kuolemansyntiajatukseen tulee, niin taitaa olla jonkun oma termi. (En ole teologi, joten en lähde tässä kuolemansyntiä selittämään). Sen sijaan olen kyllä samaa mieltä kuin eräs puhuja seuroissa taannoin, joka totesi, että "sellaisella kilvoituksella ei pääse perille". Vaikka siis vanhoillislestdaiolaisen nimeä kantaisi, ei se auta mitään, jos oma uskonelämä on kuollut. Mielestäni ihmisen uskonelämä on silloin kuollut, hän on paaduttanut omatuntonsa, jos hän tietoisesti rikkoo sellaisessa asiassa joka siionissa saarnataan synniksi. Tässä tapauksessahan tällainen ihminen myöskin ikäänkuin asettuu muun seurakunnan yläpuolelle, niin että hänelle eivät seurakuntaäidin neuvot kelpaa, vaan hän tietää itse paremmin.
En tiedä menenkö tässä harhaan, mutta itselleni olen tätä eroa ehkäisyn ja joidenkin muiden syntien välillä selittänyt niin, että ehkäisy jatkuu tyypillisesti pitkään, se on ikään kuin aina matkassa. Se olisi myöskin mahdollisuus lopettaa kun omatunto kolkuttaa, ja tehdä asiasta parannusta. Siinä ikäänkuin omaksutaan kokonaan ei-vl-elämäntapa. (Ok, niinhän se on viina ja huumeetkin, ... niissä kuitenkin riippuvuus tekee asiasta vielä monisyisemmän ja "vähentää syyntakeellisuutta").
Ja vielä:
>etten näe vääränä ehkäisyä siinä tapauksessa,
>kun äiti on sairaana, vaan enemmänkin ajattelen,
>että rakkauden mukaista on pelastaa äiti. Luehan
>muutkin viestini, niin ehkä ymmärrät, mitä ajan
>takaa.
Tarkoitatko tässä ehkäisyllä selibaattia vai mitä tahansa maailman menetelmää? Ks. ylemmät viestini.
Hei taas :)
Tarkoitin kahdella leirillä sitä, että meidän vl-uskovaisten keskuudessa on kahdenlaista näkemystä siitä, voiko sairastapauksessa käyttää ehkäisyä. Eriäviä mielipiteitä olen kuullut ihan tuttavapiiristä, mutta samoin myös tältä palstalta lukenut. Tulee heti mieleen parikin nimimerkkiä, joiden kommenteista olen tänään viimeksi lukenut, ettei 60-luvun lopussa otettu kanta (=ehkäisy on kaikissa tapauksissa syntiä) ole muuttunut. Osa siis pitää selibaattiakin ehkäisynä ja epäluottamuslauseena Jumalaa kohtaan. Osa taas on sitä mieltä, että jos äiti on vakavasti sairaana, on raskaaksitulo estettävä äidin hengen vaalimisen vuoksi. Näin siis on kahta erilaista näkemystä. Kyllä sen mielestäni voi myöntää, sillä johan sen voi kuka tahansa lukea tältäkin palstalta, ettei kaikkien vl-vastaajienkaan mielipiteet käy yksiin.
Vielä ehkäisymenetelmistä: Jos siis äiti päätyy ehkäisyyn, on mielestäni itse ehkäisyajatuksen kannalta sama, elääkö selibaatissa vai käyttääkö jotain teknisempää. Molemmissa on sama periaate - estää raskaaksitulo. En oikein jaksa uskoa, että selibaatti onnistuisi pitemmän päälle. Itse näen mahdottomana ajatuksen, että eläisimme selibaatissa viikkoja, kuukausia tai kenties jopa vuosia.
En voi sanoa kenenkään muun puolesta, mutta itse koen, että aktiivinen aviolelämä on yksi parisuhteen parhaimmista edistäjistä. Jos suhde on fyysisesti tiivis ja anotisa, toinen tuntuu myös henkisesti olevan paljon lähempänä itseä. Jos taas työkiireiden tms. vuoksi alkaa mennä päiviä, että vain pikaisesti halataan, toinen tuntuu muutenkin lipuvan etäämmälle. Tämä on vain oma näkemykseni, enkä yritä tarjota muille samaa mallia. Eikö parisuhteen vaaliminenkin ole uskovaisen ihmisen tehtävä, sillä avioliiton halutaan kestävän ikuisesti?
Jos siis sairastuisin, kokisin kyllä vaikeana työntää puolisoa etäämmälle, kun samalla varmaan tarvitsisin entistä enemmän hellyyttä ja läheisyyttä. Lisäksi tulisin ehkä mustasukkaiseksi ja pelkäisin, että puolisoni alkaisi puutteessa kääntyä muualle päin. Tästähän mm. Paavali varoittaa: ""...mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä. Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa. Älkää vetäytykö pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta joksikin ajaksi, niin että olisitte vapaat rukoukseen ja sitten taas tulisitte yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän hillittömyytenne tähden."
Ehkä siis ajattelen, että selibaatissa on taka-ajatuksena estää munasolun ja siittiösolun kohtaaminen. Tätä tarkoitusta voisi ajaa kondomi, joka on väliaikainen ratkaisu. Selibaatti sopii monille, mutta se ei todellakaan ole paras mahdollinen vaihtoehto kaikille.
En ole tätä keskustelua aikaisemmin seurannut, mutta ajattelin kuitenkin kirjoittaa tähän erään perheen tarinan..
Siis, kyseessä on eräs nuori vl-perhe.
Vaimolle sanottiin toisen lapsen synnyttyä, että mikäli kolmas tulee, niin vaimo ei selviä synnytyksestä hengissä.
Tämä oli tietenkin perheelle iso järkytys, mutta he päättivät, että se tapahtuu, mikä on tarkoitettu.
Jonkin ajan perästä perheen isä sairastui siko-tautiin ja tuli tästä steriiliksi, niinkuin melkein aina käy, kun aikuinen mies tämän sairastaa..
Eli, Jumala taas hienosti hoiti tämänkin asian perheen parhaaksi.
Itse voin naisena ja uskovaisena sanoa sen, että jos saisin kuulla saman, kuin nämä naiset, olisi se varmaan aikamoinen sokki, mutta loppu peleissä kuitenkin jättäisin minälin asian Jumalan viisaampiin käsiin.
Lääkäritkin on vain ihmisiä ja usein erehtyväisiä.
Näin oli myös serkkuni kohdalla, jolle lääkäri antoi saman tuomion, mutta miten kävi! Hän saikin terveet kaksoset! Tosin, näitten kaksosten jälkeen ei ole enään lisää lapsia tullut.
Sekin on vain Jumalan käsissä, että tuleeko niitä lapsia kovasta yrityksestä huolimatta..:)
En halua tässä tuomita ketään, jokaisella on oikeus tehdä niinkuin itse tahtoo.
Tämä on minun näkemykseni asiasta, ja muut saavat pitää omansa.:)