lasten satujen Opetuksia

mielipidettä mutta kun ei kukaan muukaan näytä sanovan mitään niin tikistän jotain.

olisko niin että opetukset pitäis olla ihan perusasioita, että erotetaan mikä on oikein ja mikä väärin. ei saa kiusata, ei saa lyödä, ei saa purra, ei saa varastaa, ei saa vandalisoida huonekaluja.

mutta sitten mietin miten astrid lindgren on opettanut kirjoissaan. melukylän lapsissa oli aika monimutkaisia opetuksia, opetettiinko esimerkiksi lasten pelastamalla suutarin kiusatulla koiralla empatiaa ja sitä ettei saa kohdella muita huonosti, mutta eläimen kautta? vaahteramäen eemelissä annettiin samaistumiskohteeksi ajattelematon nulikka, joka vandalisoi pikkusiskonsa lipputankoon, mutta joka kuitenkin sai tekemisensä anteeksi, koska ei tarkoittanut pahaa ja katui.

ehkä lapsille pitää vain kirjoittaa hyvä tarina, jossa on mielenkiintoisia henkilöitä ja länsimaisen moraalin varassa intuitiivisesti kirjoittaa riittävän yksinkertainen tarina, jossa tapahtuu lapselle sopivia kamalia mutta joka päättyy hyvin, eikä niinkään miettiä minkä opetuksen kukin tarina antaa.

Mietiskelin tätä aloitusta tässä pitkään. Itse pidän saduista, joissa on selkeä opetus ja varoitus: esim. Punahilkka, alkuperäinen versio, jossa susi syö sekä tytön että mummon. Sitten se satu, jossa poika huuteli turhaan apua ja lopulta sudet söivät hänet, kun kukaan ei enää vitsinyt lähteä auttamaan.

Mieleeni pälkähti, että nykypäivän lapselle pitäisi tehdä satu, jossa varoitetaan nykypäivän vaaroista. Esimerkiksi pedofiileistä. Toki asioista ei voisi lapselle kertoa täsmälleen oikeilla termeillä, mutta satuun voisi ynnätä neuvoja ja varoituksia. Vaikkapa se, että vanhemmille on kerrottava, karkuun on juostava, mitä vielä. Voisihan kyseessä olla paha setä, joka haluaa laittaa lapset laatikkoon ja sitten keittää nämä hiljaisella liekillä. Rohkea aihe, jos joku uskaltaa sen minulta viedä :) Varmasti auttaisi montaa vanhempaa puhumaan näistä asioista lastensa kanssa.