Pitäisikö tehdä jotain päätelmiä siitä, että ihastuu ja ihastuu, mutta aina sellaisiin ihmisiin, jotka ovat tavalla tai toisella saavuttamattomissa? Vaikka sellaisia, että en pystyisi mihinkään kuitenkaan että turha edes haaveilla?
19 vuotta eletty, ei ainoatakaan pientä eikä isoa juttua ollut. Omisssa ihmissuhdetaidoissa on kyllä vikaa, kun ystävyyskään ei oikein onnistu. Miten voisinkaan olla tarpeeksi toiselle ihmiselle? Ihan yksinäni?
Tyhmä vaan ihastuu eikä puhettakaan, että mitään voisi tehdä. Kituuttaa siinä sitten.
Entä sitten ne, jotka aloittavat seurustelun jo melkein ala-asteella? Ovatko he sitten edellä minua?
Epämääräistä ruikutusta kai. Mutta edes kerran...
19 vuotta eletty, ei ainoatakaan pientä eikä isoa juttua ollut. Omisssa ihmissuhdetaidoissa on kyllä vikaa, kun ystävyyskään ei oikein onnistu. Miten voisinkaan olla tarpeeksi toiselle ihmiselle? Ihan yksinäni?
Tyhmä vaan ihastuu eikä puhettakaan, että mitään voisi tehdä. Kituuttaa siinä sitten.
Entä sitten ne, jotka aloittavat seurustelun jo melkein ala-asteella? Ovatko he sitten edellä minua?
Epämääräistä ruikutusta kai. Mutta edes kerran...
Vastaukset 26
Vanhimmat
Sehän on aina helpompaa ihastua sellasiin ihmisiin, joita ei tuu melko varmasti koskaan omaksi saamaankaan..
ite vaan oon huomannu, että aina ku sellanen kunnon kolahdus sattuu, että jotain kunnon juttua vois tulla ja tulee, niin aika nopiaa ne kaukaset ihastukset unohtuu..
Ja et sä siinä mitään oo menettäny, jos ei oo seurustellu, ku miettii sellasia, jotka muka seurustelee, eikä oo onnellisia, tai seukkaa sen takia, ettei uskalla/halua/viitti/kehtaa olla yksinkään..Parempi vaan satsata kunnon ihmissuhteisiin kuin että väkisin yrittää löytää edes jonkun, joska olis valmis seurustelemaan, vaikkei kunnon kiinnostusta oikeesti edes oliskaan..? vai mitä?
Onnea sulle ja silleen:)
Helpompihan se aina on ihastua sellaseen ihmiseen, jota ei ehkä oikeesti tulis koskaan edes saamaan tai muuta, säästyy kaikelta turhalta (riidat, jmustasukkasuus ym ym)
Mutta ne jotka alottaa seurustelemaan jo ennen ku karvat edes kasvaa, niin mitä ne siitä loppuviivoilla edes hyötyy?? niin moni seurustelee vaan ja ainoastaan seurustelun pakosta, eikä oikeestaan oo edes onnellisia ja silleen.. Tai seurustelee sen takia että niin kuuluu tehdä ja ettei tarviis tosiaan olla yksinkään..
Ite ainaki oon jonkuvverran sitäki harrastanu, enkä mitään oo hyötyny kyllä siitäkään..
Oon vaan sitä mieltä, että kunnon suhteisiin kannattaa aina satsata, ja ne on niitä, jotka oikeesti kannattaa..
Yksinolo kuulostaa hyvältä vaan sillon, ku ei tarviis olla yksin, mutta sitte ku se on tavallaan pakko, eikä ketään tunnu löytyvän niin sre alkaa ahdistaa!!! ainaki mua nytte... kaikki tekstaa vaan muuten vaan, mutta sitte ku kyselee, että mitä tuteita on, niin ei osaa edes sanoa..vaikeeta...
Mua alkaa turhauttaa nytte.....
"ennenku karvat kasvaa" Tuntuu että nykyään seksi ja seurustelu liitetään vähän turhan tiukasti toisiinsa. Ite kans seurustelin joskus ala-asteella. Kyllä siihen jotain ihastumisen tapasta liitty, ei tosin mitään seksihormooneja...
En tiiä miks ihmiset ihastuu vaikeesti tavotettaviin ihmisiin, kai se on joku että ihastuu ja sitte rupee unelmoimaan ja sitte ihastuu vielä enemmän... tai sitte se on jo geeneissä, ku ihastu naapurilauman johonki yksilöön niin pääsi geenit sekottumaan paremmin...
Ite oon samaa mieltä että parempi satsata kunnon suhteisiin, mutta voihan joskus käydä niin että neepurilaumasta löytyyki se kunnon suhde...ei sitä koskaan tiedä.
On mullaki ollu joskus noita kulissisuhteita, ne ois kyllä voinu jättää olematta...
Onhan ihmissuhteissa aina ongelmia, mutta kyllä niistä myös saa jotain. Voin vain kuvitella, miltä tuntuisi olla toiselle tärkeä, puhumattakaan rakkaudesta.
En silti epätoivoisesti yritä etsiä ketään vain siksi, että saisin mahdollisuuden kokea noita asioita. Oikeastaan, en edes voisi tehdä sitä toiselle ihmiselle. Riistää mahdollisuuden johonkin parempaan. Satun vain ihastumaan...
Entä sitten, jos joku sattuu kohdalle? Itseltäni on jäänyt "harjoitteluvaihe" välistä, siltä toiselta todennäköisemmin ei. Ollaan siinä sitten tasavertaisessa asemassa kun toinen ei tiedä mistään mitään eikä ole oppinut mistään virheistä, kun ei ole ollut tilaisuutta tehdä niitä.
Mä oon just samoilla linjoilla.. ainahan ihmissuhteista jotain oppii, ja siitä on hyvä jatkaa eteenpäin:)
Mikä sussa on sitte omasta mielestä vikana? Oletko rumannäkönen vai mitä?
Mitä sä tarkotat riistämisellä?
Mun mielestä ihastuminen on ok jos se tulee niinku itsestään eikä sillä ole mitään "moraaliesteitä" (esim naimisissa tms), mutta ihastuminen toiseen vaan sen ihastumistunteen takia on vähän "ilkeää" tosiaan sitä toista kohtaan...
Voihan sitä sanoa sitte sille toiselle että on vähänniinku ekaa kertaa, eiköhän se osaa sitte käyttäytyä sen mukaan. Kylää kun etenee varovasti vaan niin siitä se lähtee. Kun uskaltaa vaan rohkeesti ihastua, niin joskus sattuu että sitä toistakin alkaa kiinnostaan. Ihastumisjutuissa tulee kaikille vastaan pettymyksiä joskus, mutta ne pitää vaan uskaltaa kohdata ettei jää juttu paikalleen junnaamaan.
Ei ole nyt kysymys ulkonäöstä ollenkaan.
En vain koe, että minulla olisi annettavaa ihmissuhteeseen. En usko, että riittäisin yksinäni. Kuten jo sanoin, taidoissa on puutteita. Olen erittäin hiljainen ihminen. Todella harvan kanssa juttu luistaa. Kun löytäisikin sellaisen ihmisen, jonka kanssa voisi olla täysin vapaa. Kyllä minusta silloin hauskuuttakin löytyy. Mutta sellaisia ihmisiä olen kohdannut elämäni aikana ehkä kaksi.
En koskaan lähde esimerkiksi kaverin kanssa kahdestaan mihinkään. Itselleni hiljaisuus ei kai olisi ongelma, mutta muille se tahtoo aina olla.
En tietenkään voisi keneltäkään poistaa mahdollisuutta etsiä parempaa, vaikka minun kanssani olisikin, mutta kuitenkin... Että ei kai se sillä tavalla olisi riistämistä.
Huomaat kai, ettei tällä pohjalla oikein mitään voisi tullakaan. Että kai ihastumiseni yrittävät kertoa, etten ole kykenevä ihmissuhteeseen. Että odota vielä muutama vuosi, jos muuttuisit toiseksi ihmiseksi.
On väärin tehdä mitään, jos siitä voi seurata hankaluuksia toiselle. Vaikka kuinka olis ihastunut. Ja sitten on niitä tapauksia, että mitään mahdollisuuksia ei ole esimerkiksi sen takia, että suuntautuminen on väärä.
Mäkin oon tosi hiljanen tyyppi. Kyllä mä puhuakkin osaan mutta yleensä oon mielummin hiljaa ku jauhan tyhjää. Ei kai se kavereita häritte mutta on kyllä vähä hiljasta jos lähen kahestaa johonki kaverin kans, miehet tosin on yleisesti ottaen vähä hiljasempia...
Mulla on ollu pri semmosta suhdetta joissa se toinen on ollu kauhee kana, kokajan suu auki "päpäpäpäpääpäpäpäääpäpä päpäpäpä päpäpäp.."
ne on tuntunu semmosilta vähä niinku pinnallisilta suhteilta. Mä toivon ittelleni semmosta tyttöystävää jonka kans vois ihan vapaasti olla joskus hiljaa ettei tartte keksiä mitään täytettä kokoajan vaan sais olla luonnollinen oma ittensä. Musta tuntuu että justiin sunlaisen tytön kanssa vois syntyä aika syvällinen suhde. Mulla on jo tarpeeksi kokemusta noista kanoista. .älä ny rupee kumminkaan elättelemään mitään, mulla on jo yks silmäterä joka kyllä taitaa lentää tiehensä, mutta toivossahan on hyvä elää...
Jos joku on ihastuu suhun, niin kyllä se varmasti tietää ettet sä oo mikään päpättäjä, et sä siltä mitään riistäis, tai jos itte oot ihastunu semmoseen jonka tiedät olevan vähän vähäpuheisempi tyyppi, niin ei se kyllä suhun pettyis vaikka et puhuiskaan koko aikaa.
Mullakin sattuu aina välissä semmosia pikaihastumisia. Oon kyllä oppinu jo tunnistamaan välttämään niitä. Ne johtuu varmaan siitä ku oon niin hiljanen niin...no en tiedä, kai se jostain semmosesta johtuu. Varmaan sulla johtuu justiin samoista asioista. Kai se on ihan normaalia meiäntyyppisille ihmisille...
Mun mielestä sä oot vähän turhan kriittinen ittelles, jos juttu saattaisi toimia jonku kanssa niin ei sitä kannata yrittää unohtaa vaan rohkeutta vähän mukaan. Jos homma kumminki kusee niin eipähän jää kaivelemaan epätietoisuus.
Se on ainoa oikea tapa.
En kyllä sanoisi pikaihastumiseksi tätä nykyistäni, joka alkoi n. vuosi sitten enkä silloin älynnyt yrittää lopettaa sitä alkuunsa vaikka tiesin, ettei siitä seuraisi hyvää. Nyt sitten itketään, kun pian täytyy sanoa lopulliset hyvästit.
Ei paljon rohkeus auta. En voi tehdä homosta heteroa enkä heterosta lesboa. Opettajakin on vähän kielletyllä alueella...
Paitsi jos joku tosiaan lähestyisi muutenkin kuin päissään baarissa. Kerran kävi sellainen, tai ainakin luulen niin, mutta lähdin karkuun...
Enkä ole juoksemassa syliisi yhdestä positiivisesta kommentista ;) Sitä paitsi katselen vähän enemmän tuonne tyttöjen suuntaan. Tosin enhän voi varmasti sanoa mitään, kun en ole kumpaakaan kokenut.
Tuntuu kuitenkin mukavalta tietää, että sinunkinlaisiasi ihmisiä on olemassa. :) Hitto, kaipaan luontevaa hiljaisuutta... Toivottavasti saat tilaisuuden silmäterääsi.
tilanne sulla, ooksä jostain hesasta tai tampereelta päin ku on noin paljo homoja liikkeellä(ei pahalla)?
Pieni salatut-elämät-syndrooma sulla tosiaan siellä. Ehkä sun kantsis varmaan sitte sanoa selvät hyvästit sille niin ei jää homma roikkuun.
Ootko muuten koskaan miettiny miks nykyään on ruvennu oleen yhä enemmän homoseksuaaleja? Mä luulisin että kyse on taas kerran luonnon omasta mekanismista. Ku on jo niin paljo ihmisiä, niin tämä sukupuolistressitila hillitsee alitajuisesti ihmisten tarvetta lisääntyä eli sitä kautta ihastumista vastakkaiseen sukupuoleen. -ihan näin triviaalitietona todettakoon...ei muutaku hyvää jatkoa sullekki ja onnea naisjahtiin! ;¤,
En nyt tiedä tuosta homoseksuaalien lisääntymisestä... Itse en tiedä montaakaan. Enkä kyllä ole etelästä päinkään :) Ehkä se johtuu vain siitä, että uskaltaa paremmin tulla esille. Sitä ei aina pidetä enää niin hävettävänä virheenä.
Omalla kohdallani luonnon mekanismi kai haluaa estää geenieni leviämisen :]
Ent tiedä, miten tuo salkkari-kommentti pitäisi ottaa, kun en ole sarjaa katsonut, mutta oletan, ettei sekään ollut pahalla...
En tiedä kyllä kehtaanko näyttää naamaani tämän henkilön edessä... Hävettää vain ajattelemattomuuteni. Hän nimittäin saattaa tietää.
salkkarisyndroomalla sitä kun viestistäsi päätellen olet ihastunut homoon tai sitten tyttöön joka on hetero... siis toi pätkä:
"Ei paljon rohkeus auta. En voi tehdä homosta heteroa enkä heterosta lesboa. Opettajakin on vähän kielletyllä alueella... "
-siis sitä vaan tarkotin että ku salkkareissahan on kaikkia hämäriä tunnekiemuroita...emmäkään sitä kyllä seuraa.
Vai hävettää sua. Tää sun kirjottelus tässä on kyllä sen verran yleispätevää ettei sua sen perusteella kyllä tunnista. Toisin kun mä, on tässä aiemmin tullu paljastettua sen verran yksityskohtasia tietoja että jos vaan joku muu samassa kaupungissa asuva on sattunu näille nurkille niin varmaan on tunnistanu... Mutta ei haittaa, katse-eteen-päin, sullekki. Turha jäädä häpeilemään.
Ei kai tällä mitään merkitystä ole, mutta selvitänpä kuitenkin. En usko, että kukaan voisi minua täältä tunnistaakaan, yksikään ei nimittäin tiedä näistä ihastuksistani.
Mutta nykyinen ihastukseni kohde saattaa tietää. Se hävettää, että olen käyttäytynyt niin ajattelemattomasti, että niin on päässyt käymään. Vaikken juuri mitään ole tehnytkään. Toivottavasti hän kuitenkin arvostaa sitä, etten ole käynyt päälle...
minkälainen hän sitten on luonteeltaan? Onko hän näyttänyt olevan sinusta kiinostunut vai ehkä toisinpäin? Ei ihastuminen ole mikään häpeä. Voisithan piruuttas kysästä, jos olet esim lukiolaissa niin et siinä paljoa menetä ku koulut on justiin loppu etkä varmaan kovin usein enää sitä nää.
minkälainen hän sitten on luonteeltaan? Onko hän näyttänyt olevan sinusta kiinostunut vai ehkä toisinpäin? Ei ihastuminen ole mikään häpeä. Voisithan piruuttas kysästä, jos olet esim lukiossa niin et siinä paljoa menetä ku koulut on justiin loppu etkä varmaan kovin usein enää sitä nää.
Tämä on juuri se opettaja. Nainen, ei kovin paljoa vanhempi, mutta opettaja. Ei se itselleni olisi ongelma, mutta hänen asemansa on toinen. Olen kyllä tässä keskellä kirjotuksia, että siinä mielessä opettaja-oppilas-asetelmaa ei ole, mutta väärin se olisi häntä kohtaan.
Voisi jopa sanoa, että kiinnostuksen merkkejä on ollut näkyvissä. Voi myös olla, että olen vain tulkinnut ne mieleiselläni tavalla. Sitä en voi kuitenkaan varmasti tietää. Onhan hän tietenkin aikuinen ihminen ja vastaa omista teoistaan, mutta... Tuntisin kuitenkin olevani syyllinen, jos aiheuttaisin alkavalle hyvän opettajan uralle ongelmia.
olet kohta ylioppilas etkä sitte enää näe sitä opettajaa, kyllä se unohtuu varmasti aika nopeasti. Opettamisen perusluonne pitäis periaatteessa olla se että kaikkia oppilaita opetetaan ja huomioidaan tasavertasesti mutta kyllähän siinä yleensä käy niin että joistaki oppilaista tulee "mukavempia" opettajan mielestä ja sitte niitä huomioi liikaa. Vrmaan varsinkin uusilla opettajilla käy niin. Varmaan justiin siitä johtuu että et ole ainoa tyttö joka näilläkin sivuilla on tuskastellu sitä että on ihastunu johonki opettajaan.
-ja jotta saataisiin poliittisesti mahdollisimman ympäripyöreä kannanotto niin mainittakoon, että tiedän myös opettajia jotka ovat menneet naimisiin entisen oppilaansa kanssa... kuitenkin kehottaisin vahvasti sua pysymään oman ikäluokkas pojissa. Niistä kyllä löytyy vielä sullekki se oikea.
En nyt varsinaisesti tiedä, miten hän muita huomioi, koska mitään luokkatunteja hän ei pidä. No, en ala nyt selittelemään tapahtuneita...
Haluaisin kuitenkin kovasti tietää, mitä hän ajattelee. Mitä, jos on tullut väärinkäsityksiä? Parempi kuitenkin niellä tämä... Nytkään ei juuri näe ja kohta ei ollenkaan, että harmia aiheutan vain itselleni.
En kuitenkaan voi luvata, että pysyisin pojissa ;)
kyllähän yks opettaja joka näkee sun ikäsiä tyytöjä abt 100 x päivässä, saattaakin ihastua joihinki niistä mutta ei kannata jäädä semmoseen kiinni, ne on sen väliaikasia ihastuksia. Sitte ku yo juhlat on ohi niin et enää muista koko opettajaa. Sitte muutat opiskelemaan ja jonain päivänä sulle just sopiva tyyppi käveleekin kadulla vastaan. Naps.
-onnea muuten enkun kokeeseen.
_vaikka_ se olisikin ihastunut, minä ehdin ensin... :)
Niin tuskinpa tämä elämäni viimeinen ihastuminen on. Mutta naps jos se napsahtaa taas johonkin mahdottomaan. Mutta ainakaan ennen seuraavaa en voi unohtaa. Ei se ihan niin helposti käy. Ja vielä tuntuu siltä, ettei ketään muuta voisi edes ajatella. No, oma moka. Haluan kuitenkin saada asiat kuntoon edes niin, että voin hyvästellä viimeisenä päivänä. Siinä vaiheessa kaikki on muutenki veet silmissä, että se olis ihan normaalia.
Tämä alkaa vajota unohduksiin. Kiitos mielenkiinnosta! :) Niin ja enkun kirjotin jo syksyllä :] Huomenna ruotsia... Toivottavasti se olis valvomassa. Toivottavasti ei...
Helpompihan se aina on ihastua sellaseen ihmiseen, jota ei ehkä oikeesti tulis koskaan edes saamaan tai muuta, säästyy kaikelta turhalta (riidat, jmustasukkasuus ym ym)
Mutta ne jotka alottaa seurustelemaan jo ennen ku karvat edes kasvaa, niin mitä ne siitä loppuviivoilla edes hyötyy?? niin moni seurustelee vaan ja ainoastaan seurustelun pakosta, eikä oikeestaan oo edes onnellisia ja silleen.. Tai seurustelee sen takia että niin kuuluu tehdä ja ettei tarviis tosiaan olla yksinkään..
Ite ainaki oon jonkuvverran sitäki harrastanu, enkä mitään oo hyötyny kyllä siitäkään..
Oon vaan sitä mieltä, että kunnon suhteisiin kannattaa aina satsata, ja ne on niitä, jotka oikeesti kannattaa..
Yksinolo kuulostaa hyvältä vaan sillon, ku ei tarviis olla yksin, mutta sitte ku se on tavallaan pakko, eikä ketään tunnu löytyvän niin sre alkaa ahdistaa!!! ainaki mua nytte... kaikki tekstaa vaan muuten vaan, mutta sitte ku kyselee, että mitä tuteita on, niin ei osaa edes sanoa..vaikeeta...
Mua alkaa turhauttaa nytte.....
Helpompihan se aina on ihastua sellaseen ihmiseen, jota ei ehkä oikeesti tulis koskaan edes saamaan tai muuta, säästyy kaikelta turhalta (riidat, jmustasukkasuus ym ym)
Mutta ne jotka alottaa seurustelemaan jo ennen ku karvat edes kasvaa, niin mitä ne siitä loppuviivoilla edes hyötyy?? niin moni seurustelee vaan ja ainoastaan seurustelun pakosta, eikä oikeestaan oo edes onnellisia ja silleen.. Tai seurustelee sen takia että niin kuuluu tehdä ja ettei tarviis tosiaan olla yksinkään..
Ite ainaki oon jonkuvverran sitäki harrastanu, enkä mitään oo hyötyny kyllä siitäkään..
Oon vaan sitä mieltä, että kunnon suhteisiin kannattaa aina satsata, ja ne on niitä, jotka oikeesti kannattaa..
Yksinolo kuulostaa hyvältä vaan sillon, ku ei tarviis olla yksin, mutta sitte ku se on tavallaan pakko, eikä ketään tunnu löytyvän niin sre alkaa ahdistaa!!! ainaki mua nytte... kaikki tekstaa vaan muuten vaan, mutta sitte ku kyselee, että mitä tuteita on, niin ei osaa edes sanoa..vaikeeta...
Mua alkaa turhauttaa nytte.....
sori..tuli kirjotettua sitte muutamaan kertaan..kone sekoilee ku aluks mikään viesti ei tullu..,. *nolo* :/
Ehkä tärkeämpi kysymys on että haluaako ylipäätänsä edes saada.
Vaikea kysymys, mutta vastaushan sinulla on.
Vapautan itseni pohdinnalta, että olenko haluttava tai että haluanko olla haluttava, koska se ei ollut lähtökohta. Joku keksi sen.
Haluan mennä kohti kohtaamisia. Paljon hyvää on tapahtunut, paljon. Ja tulee tapahtumaan.
Lumi, toivottavasti saat keskustelua aikaan.
Mä en tällä kertaa osallistu enempää. Sä tiedät, missä olen.
Kohtaamisia alkaa tämän kohdalla olla vain tietokoneen ja päiväkirjan kanssa...
En uskalla heittäytyä.
Tai no ei siihen oikeastaan olisi edes mahdollisuutta. Täytyy ajatella muitakin kuin itseään.
Ihastuminenhan on itsekästä. Vielä itsekkäämpää on tehdä sen ajamana jotain. Miten kaksi ihmistä sitten löytää toisensa? Miten päädytään tilanteeseen, joka olisi tasapuolinen?
Valmis ei ole koskaan, mutta jos ei ole mahdollisuutta kehittyä? Useimmilla sentään on. Kehitän sitten jonkin toisen todellisuuden, jossa ei ole muita ja saan sen huomata.
Työaikaa meni enkä yhtään viisammaksi tullut. Otan vielä yhden tärpin...