yksi näkökulma:
"Bioäitini luovutti minut adoptoitavaksi vauvana. Kannoin hänelle kaunaa siitä koko ikäni, olin hylätty lapsi ja kärsin kovasti. Tapasin hänet enkä kyennyt sitten kommunikoimaan hänen kanssaan koska olin niin vihainen ja surullinen siitä, että hän oli hylännyt minut ja antanut pois adoptoitavaksi.
Nyt hän on kuollut enkä voi koskaan enää puhua hänelle mistään. Minulle jäi traumoja siitä hylkäyskokemuksesta, mutta nykyisin ymmärrän paremmin niitä syitä miksi hän luovutti minut pois.
En minä häntä enää vihaa, vaikka joskus teininä niin ajattelin. Ajattelin aina etten kelvannut hänelle ja hän hylkäsi minut sen vuoksi. Nyt on paha olla, koska hän on pois. Olen koko ikäni paennut asioita, hävennyt syntyperääni enkä ole käsitellyt mitään ikäviä tunteita.
Olen syvästi järkyttnyt bioäitini kuolemasta."
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8554733
Mitä tähän sanoo suojelusenkeli?
"Bioäitini luovutti minut adoptoitavaksi vauvana. Kannoin hänelle kaunaa siitä koko ikäni, olin hylätty lapsi ja kärsin kovasti. Tapasin hänet enkä kyennyt sitten kommunikoimaan hänen kanssaan koska olin niin vihainen ja surullinen siitä, että hän oli hylännyt minut ja antanut pois adoptoitavaksi.
Nyt hän on kuollut enkä voi koskaan enää puhua hänelle mistään. Minulle jäi traumoja siitä hylkäyskokemuksesta, mutta nykyisin ymmärrän paremmin niitä syitä miksi hän luovutti minut pois.
En minä häntä enää vihaa, vaikka joskus teininä niin ajattelin. Ajattelin aina etten kelvannut hänelle ja hän hylkäsi minut sen vuoksi. Nyt on paha olla, koska hän on pois. Olen koko ikäni paennut asioita, hävennyt syntyperääni enkä ole käsitellyt mitään ikäviä tunteita.
Olen syvästi järkyttnyt bioäitini kuolemasta."
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8554733
Mitä tähän sanoo suojelusenkeli?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hän tulee sanomaan että vaikka tätä ihmistä surettaakin niin on ainakin onnellinen siitä että sai syntyä, koska eihän sillä ole mitään väliä enää syntymisen jälkeen minkälaatuinen elämäsi on, syntyminen on se ainut ja tärkein, elämä on kaikki kaikessa, ja jos et tykkää niin omapa on vikasi =)
on ilmeisesti niin hyvä elämä että kannattaa mieluummin olla elossa, ja ovat elämästään pelkästään kiitollisia synnyttäjälleen :) (tietäen mihin olisi myös voineet päätyä..)
argumenttina toi on ihan surkea. "Tietäten mihin olisi myös voineet päätyä". Jos olisivat päätyneet, miten se olisi heiltä pois, koska heillä ei ollut mikään edes alkanut? Jokaisen elämä on niin arvaamaton muutenkin, ja jos vaikkapa mun vanhemmat olisivat päättäneet rakastella eri asennossa joku toinen siittiö ois ehtiny ennen mua äidin munasoluun, ja mua ei olisi =) Tai juuri sillä hetkellä kun minä osuin munasoluun niin siinä olisi saattanut olla vastassa munasolu joka ei olisi ollut hedelmällinen, ja mua ei olisi. Vielä pahempaa, isälläni olisi voinut olla kondomi tai äitini käyttää e-pillereitä, ja silloinkaan minua ei oliis!
Äitini olisi myöskin voinut sairastua raskauden alkuaikoina, seurauksena keskeenmeno tai vammoja minulle. Äitini olisi voinut joutua onnettomuuteen ja seuraksena siitä saada keskenmenon, tai minä olisin voinut vammautua.
Jos ihminen valittaa elämästään, ja on sitä mieltä että ei olisi pitänyt syntyäkään, ja päättää tappaa itsensä koska ei vaan jaksa, ei pysty, ei kykene, luuletko tosissas että hän on onnellinen koska syntyi? Jos elämä on pelkkää epätoivoa?
Olen onnellinen puolestasi jos sinun elämäsi on niin ihanaa ollut että päivittäin olet iloinen syntymästäsi, että sinua ei hetkauta mitkään vastoinkäymiset koska ainakin olet elossa, se on oikeasti aika kadehdittava asenne elämään, mutta et voi käyttää sitä argumenttina näissä keskusteluissa koska et voi puhuha tuntemattomien puolesta.
Itse voin kertoa että jo 12-vuotiaana rukoilin kuolemaa, 16-vuotiaana jo kuolinki hetkeksi mutta valitettavasti minut pelastettiin ajoissa, sen jälkeen yrittäny vielä pari kertaa. Olenko onnellinen siitä että synnyin? Enemmänkin sitä mieltä että olisi ollut parempaa jos äitini olisi käyttäny ehkäisyy tai tehnyt abortin, ettei mun ois ollu pakko oppia kui paska paikka tää maailma on =)
että olisivat menettäneet jotain (elämänsä) joka oli alkanut!
Jos et olisi koskaan hedelmöittynyt, sinua ei olisi koskaan ollutkaan, eikä sinulle olisi voitu tehdä vääryyttäkään. Onnettomuuksillekaan ei voi mitään.
"Jos ihminen valittaa elämästään, ja on sitä mieltä että ei olisi pitänyt syntyäkään, ja päättää tappaa itsensä koska ei vaan jaksa, ei pysty, ei kykene, luuletko tosissas että hän on onnellinen koska syntyi? Jos elämä on pelkkää epätoivoa?"
No monetko adoptoidut on?
Taidat olla marginaalista vähemmistöä noilla ajatuksillasi. Noin oikeasti ajattelevat ei myöskään kovin pitkälti kirjoittele missään suomi24-palstoilla.. taidat sittenkin nähdä elämässäsi paljonkin jatkamisen arvoista koska vielä olet siellä :) ei elämä ole pelkkää riemua ja kaikilla on ohimeneviä synkkiä hetkiä, mutta ei niiden takia kannata kellekään muille kuolemaa suositella.