Keskustelin kerran uskon asioista erään helluntailaisen kanssa, joka niin vanhurskaana ja raamattua lukeneena oli todella varma omasta uskostaan ja sen oikeellisuudesta.
Kuitenkin meillä käsitykset meni aika paljon yksiin,mutta ratkaisevinta oli anteeksiannon ja kasteen käsitys.
Hän oli sitä mieltä, että kun hänet oli kastettu kerran, hän pääsee taivaaseen kun jaksaa vaan rukoilla ja elää kohtuullista elämää, kuitenkin lähes kaikkea harrastaen.
Minun näkemykseni erosivat siinä ja ihan rauhallisesti kerroin oman näkemykseni vakamukseeni pohjautuen.
Tämä helluntailainen nuori mies kimpaantui täysin! Sanoin, ettei ole syytä kimpaantua, me vaan uskomme näin ja sinä noin. En missään vaiheessa tuominnut häntä.
Herää kysymys: MIKSI siis kimpaantua ja menettää malttinsa jos kerta on niin VARMA OMASTA USKOSTAAN? ? ?
Kuitenkin meillä käsitykset meni aika paljon yksiin,mutta ratkaisevinta oli anteeksiannon ja kasteen käsitys.
Hän oli sitä mieltä, että kun hänet oli kastettu kerran, hän pääsee taivaaseen kun jaksaa vaan rukoilla ja elää kohtuullista elämää, kuitenkin lähes kaikkea harrastaen.
Minun näkemykseni erosivat siinä ja ihan rauhallisesti kerroin oman näkemykseni vakamukseeni pohjautuen.
Tämä helluntailainen nuori mies kimpaantui täysin! Sanoin, ettei ole syytä kimpaantua, me vaan uskomme näin ja sinä noin. En missään vaiheessa tuominnut häntä.
Herää kysymys: MIKSI siis kimpaantua ja menettää malttinsa jos kerta on niin VARMA OMASTA USKOSTAAN? ? ?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Siinä hyvä esimerkki miten väärähenkinen reakoi...
Eihän tuohon tarvitse kuin yksi lause. He eivät usko että pienellä lapsella on usko. He tekevät Jeesuksen valehtelijaksi kastamalla itsensä uudelleen. He väittävät ettei lapsella ole USKOA. Jättävät pienet lapset kastamatta koska heidän mukaan lapsi ei voi USKOA. Mutta joka pahentaa yhdenkin minun pienimmistä, jotka USKOVAT minun päälleni, parempimpi olisi jos heidän kaulaansa ripustettaisiin myllynkivi ja upotettaisiin meren syvyyteen. Jeesus todistaa raamatussa kyllä toisin.