a tyttären välinen riita/kina on varmaan kaikille tuttu juttu, mutta kun minun kohdalla tämä tapahtuu turhankin usein. Olen harrastanut tässä itsemietiskelyä ja olen miettinyt että olenko minä sitten vielä 18-vuoden iässäkin murrosikäinen kakara josta riidat johtuvat... mutta jotenkin en enää tähän teoriaan jaksa täysin luottaa!
Esimerkki tilanne joka juuri sattui; päivällä sattui epäonnistuminen, inssi ei mennyt läpi. Minulla sattuu olemaan sellainen luonne että tämän kaltaiset asiat saavat hermot tiukalle. Äitini soitti minulle päivällä ja alkoi kysellä miksi ei mennyt läpi yms.. Koska tiesin hermojeni olevan kireällä sanoin hänelle etten jaksa nyt puhua asiasta, koska tiesin että saattaisin sanoa sillä päällä kaikkea tyhmää.
Illalla äiti pääsi kotiin, no heti huoneeseeni kyselemään asiasta. Jotenkin edelleen oli minulla hermot tiukalla ja kerroin hänelle seuraavasti ''En nyt jaksais tästä puhuu, kun on hermot muutenkin tiukalla niin jos et nyt enää enempää kysele''. Tästä alkoi sitten äitini puhe joka meni pitkälle näin ''On se kumma ettei mistään pysty puhumaan, pitäähän nämä asiat käydä läpi'' kerroin hänelle että tilanne oli jo autokoulussa läpikäyty ja sanoin taas että ''antasitko nyt olla, on oikeasti hermot kireällä''. No, hän jatkoi samaan malliin että ''mistään pysty puhumaan, kyllähän tälläisistä asioista pitäs puhua jne...''
Se, mikä sai minut tästä taas surulliseksi, oli se ettei äitini tuntunut kuuntelevan ollenkaan, vaikka pyysin ettei keskusteltaisi asiasta nyt. Minusta tuntui kuin hän olisi kääntänyt veistä haavassa..
Mutta kaiken jälkeen, olenko minä edelleen se ''pentu'' ja ''kakara'' joka käsittelee asioita väärällä tapaa!? Eikö minulla ole oikeutta sanoa etten juuri nyt halua keskustella asiasta.
Esimerkki tilanne joka juuri sattui; päivällä sattui epäonnistuminen, inssi ei mennyt läpi. Minulla sattuu olemaan sellainen luonne että tämän kaltaiset asiat saavat hermot tiukalle. Äitini soitti minulle päivällä ja alkoi kysellä miksi ei mennyt läpi yms.. Koska tiesin hermojeni olevan kireällä sanoin hänelle etten jaksa nyt puhua asiasta, koska tiesin että saattaisin sanoa sillä päällä kaikkea tyhmää.
Illalla äiti pääsi kotiin, no heti huoneeseeni kyselemään asiasta. Jotenkin edelleen oli minulla hermot tiukalla ja kerroin hänelle seuraavasti ''En nyt jaksais tästä puhuu, kun on hermot muutenkin tiukalla niin jos et nyt enää enempää kysele''. Tästä alkoi sitten äitini puhe joka meni pitkälle näin ''On se kumma ettei mistään pysty puhumaan, pitäähän nämä asiat käydä läpi'' kerroin hänelle että tilanne oli jo autokoulussa läpikäyty ja sanoin taas että ''antasitko nyt olla, on oikeasti hermot kireällä''. No, hän jatkoi samaan malliin että ''mistään pysty puhumaan, kyllähän tälläisistä asioista pitäs puhua jne...''
Se, mikä sai minut tästä taas surulliseksi, oli se ettei äitini tuntunut kuuntelevan ollenkaan, vaikka pyysin ettei keskusteltaisi asiasta nyt. Minusta tuntui kuin hän olisi kääntänyt veistä haavassa..
Mutta kaiken jälkeen, olenko minä edelleen se ''pentu'' ja ''kakara'' joka käsittelee asioita väärällä tapaa!? Eikö minulla ole oikeutta sanoa etten juuri nyt halua keskustella asiasta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei et ole pentu. Äitisi olisi pitänyt kunnioittaa tunteitasi, sitä ettet halua "käsitellä" asiaa puhumalla siitä äitisi kanssa. Hän voisi kyllä odottaa kunnes itse haluat puhua, jos haluat. Meillä jokaisella on omat tapamme käsitellä asioita, eivätkä kaikki halua puhua, puhua ja puhua kaikille. Se täytyisi äitisi ymmärtää ja hyväksyä.
Jotenkin tulee mielikuva, että äitisi välttämättä olisi ollut mitenkään avuksi, jos hänelle olisit avautunut. Ehkä hän olisi arvostellut ja kritisoinut sinua?
niimpä niiin....
oletko miettiny että äitiäsi mahdollisesti kiinnosti miksi inssi kurahti.. ja olisi halunnut auttaa lastaan...!!!???
kyse ei nyt todellakaan ole siitä et onko joku kakara tms... vaan ihan oikeesti.. mieti että äitisi on sut tähän maailmaan saattanut ja haluaa auttaa sua asioissa!!! se on aivan NORMAALIA käytöstä kysyä et miks ei inssi mennykää läpi... olisit voinut vaikka miettiä äitisi kanssa ratkaisuja siihen et mitäs seuraavaan inssiin tekisit toisin....
kokeileppa vaikka vaihtaa tuota ajattelutapaasi...!!!!!
Kyllä, äitiä luultavasti kiinnosti, miksi inssi ei mennytkään läpi. Mutta jos tytär ei halua puhua asiasta ei häntä pitäisi myöskään pakottaa puhumaan. Ei tyttären ajattelutavassa ole mitään väärää, äidin toimintatavassa kylläkin sitä enemmän. Miksi vanhemman pitäisi tällaisessa tilanteessa määrätä, mitä "lapsi" tekee ja mitä ei? Jos ei halua puhua, ei ole pakko puhua.
Ei ne vanhemmat aina ole niitä viisaita, vaikka vanhempia iältään ovatkin.
no voi omg