Joudun varmasti elämäni loppuun asti (tai kenties en?) katselemaan "kännääviä" läheisiäni. Tai tällä hetkellä ei tarvitse puhua monikossa (onneksi)
Isäni oli alkoholisti. Pienestä lapsesta saakka on saanut katsella viinan läträämistä. Usein kävi niin, että tili "lurahti" kurkusta alas. Äidilläni (kotiäiti) oli sumplimista, että sai perheelle (3 lasta) ruokaa, ja lapsille vaatteita jne...
Se hyvä puoli oli, että isäni, juomisestaan huolimatta oli lempeä ihminen. Viisaskin, mutta viina vei, ja vei lopulta hengenkin.
Sama tahti jatkui miehen kanssa. Viikonloput menivät juominkireissuilla. Humalatilaa oli yleensä melko lailla. Laskujen maksut yms. huolehti tunnollisesti, ja töissäkin kävi ahkerasti. Yöllä tuli herätyksiä, kun tulla rymisteltiin kapakkareissuilta kotiin. Tätä se oli ja on ollut vuosikymmeniä, juojat vain vaihtuvat. Isä, mies, poika...
Nyt, kun itselläni on ikää n. 50 vuotta, sama ketjureaktio jatkuu....Mies kun ei enää onneksi ota juuri koskaan, niin poika ottaa senkin edestä. Joka viikonloppu (sama jatkunut jo vuosia..) baarista kotiin maistissa. Ei haittaisi, jos/kun ottaisi, niin ottaisi järkevästi, muutamat oluet, eikä herättäisi yöaikaan aina meitä nukkujia. Vaan kun ei "osaa" ottaa "pieniä hiprakoita". Niin usein on tullut kotiin sellaisessakin kaatokännissä, ettei ole pystyssä pysynyt. Usein jäävät yöunet olemattomiksi "hyysätessä" ja valvoessa, ettei pääse telomaan itseään. Paljon muutakin kommentoitavaa olisi, mutta enpä jaksa enempää.
Kun alkoholi vie ihmistä liiaksi, silloin eivät näköjään läheiset rakastavat ihmisetkään merkitse mitään? Heissä luulisi olevan (tällaiselle, esim. alkoholistille) riittävän suuret motivaatiot:-läheiset ihmiset.
Isäni oli alkoholisti. Pienestä lapsesta saakka on saanut katsella viinan läträämistä. Usein kävi niin, että tili "lurahti" kurkusta alas. Äidilläni (kotiäiti) oli sumplimista, että sai perheelle (3 lasta) ruokaa, ja lapsille vaatteita jne...
Se hyvä puoli oli, että isäni, juomisestaan huolimatta oli lempeä ihminen. Viisaskin, mutta viina vei, ja vei lopulta hengenkin.
Sama tahti jatkui miehen kanssa. Viikonloput menivät juominkireissuilla. Humalatilaa oli yleensä melko lailla. Laskujen maksut yms. huolehti tunnollisesti, ja töissäkin kävi ahkerasti. Yöllä tuli herätyksiä, kun tulla rymisteltiin kapakkareissuilta kotiin. Tätä se oli ja on ollut vuosikymmeniä, juojat vain vaihtuvat. Isä, mies, poika...
Nyt, kun itselläni on ikää n. 50 vuotta, sama ketjureaktio jatkuu....Mies kun ei enää onneksi ota juuri koskaan, niin poika ottaa senkin edestä. Joka viikonloppu (sama jatkunut jo vuosia..) baarista kotiin maistissa. Ei haittaisi, jos/kun ottaisi, niin ottaisi järkevästi, muutamat oluet, eikä herättäisi yöaikaan aina meitä nukkujia. Vaan kun ei "osaa" ottaa "pieniä hiprakoita". Niin usein on tullut kotiin sellaisessakin kaatokännissä, ettei ole pystyssä pysynyt. Usein jäävät yöunet olemattomiksi "hyysätessä" ja valvoessa, ettei pääse telomaan itseään. Paljon muutakin kommentoitavaa olisi, mutta enpä jaksa enempää.
Kun alkoholi vie ihmistä liiaksi, silloin eivät näköjään läheiset rakastavat ihmisetkään merkitse mitään? Heissä luulisi olevan (tällaiselle, esim. alkoholistille) riittävän suuret motivaatiot:-läheiset ihmiset.
Vastaukset 6
Vanhimmat
niin kauan kuin jatkuu tuo
"Usein jäävät yöunet olemattomiksi "hyysätessä" ja valvoessa",
"Heissä luulisi olevan (tällaiselle, esim. alkoholistille) riittävän suuret motivaatiot:-läheiset ihmiset. "
niin mahdollistat juomisen.
aikuinen ihminen muuttakoon,jos ei hyvällä niin sitte vähemmän hyvällä.
paapomiselle on SINUN toimestasi tehtävä loppu.
näin kirjoitan alkoholistina.
Onhan se näin, kyllä minä sen tiedän. Tärkein asia, mihin tässä tähtäsin oli kuitenkin se, että miksi juopottelevat ihmiset ajattelevat vain, ja ainoastaan itseään? Eikö voisi ajatella, edes joskus omia läheisiään, ja sitä kuinka paljon surua ja murhetta juopotteleminen (kova sellainen) aiheuttaa.
Toisaalta kyllä ymmärrän senkin, että siitä, esim. viikonloppujuopottelusta on hyvin vaikea päästä eroon, tietysti muutenkin. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että pitää "tempaista sellaiset änkyrät", etteivät jalat kanna ja mieli on umpisumea.
Humalatilassa sattuu niin paljon onnettomuuksia. Tottakai oma perhe, läheiset ihmiset kantavat huolta, ja riippumatta siitä, asuuko omillaan, vai vanhempiensa luona. Murehtiminen on todella raskasta, eikä sitä tunnetta voi sysätä mihinkään-se vain tulee, on ja pysyy.
Tsemppiä kaikille, jotka yrittävät päästä "keinoilosta"/viinasta eroon.
kun luulet että poikasi ei osaa elää ilman sinun hoivaasi. Alaikäiset eivät saa juoda viinaa. Täysi-ikäistä juoppoa ei kenenkään tarvitse majoittaa ja olla semmoisen pyykkärinä. Kuoritko perunatkin valmiiksi pojallesi ja miehellesi?
Hän on paapomisellaan juomisen mahdollistaja ja samalla uhri.
Itsekkyyden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Onko pohjimmiltaan hyvää tarkoittava huolehtiminen itsekkyyttä?
haluaa pitää aikuisen ihmisen edelleen pikkulapsena ja päästä vaihtamaan vaipat.
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/irti.htm
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/läheisriippuvuus.htm