Olen uusi jäsen ja selaillut tuntikausia nettiä löytääkseni tarvitsemiani tietoja. Auttakaa kohtalotoverit.
Poikani on 8-vuotias tokaluokkalainen ja hänellä on ollut toistuvia ongelmia koulussa. Käyttäytyy väkivaltaisesti muita kohtaan, suuttuu äärimmäisen pienistä asioista ja on arvaamaton. Oppimisessa ei sentään ole vikaa. Hän on normaaliopetukseen intergroituna ja hänelle on tehty henkilökohtainen opetussuunnitelma.
Kotiolot on kunnossa, en ole päihdeongelmainen vaikka minusta sellainen yritetäänkin tehdä sosiaaliviranomaisten toimesta. Ainut "vikani" on yksinhuoltajuus. Koulu on tehnyt lapsesta lastensuojeluilmoituksen ja nyt olen koneiston hampaissa.
Voiko koulu erottaa lapsen koulusta ilman vanhempien suostumusta?
Voiko siirtää erityisluokalle ilman suostumusta?
Onko koululla velvollisuutta järjestää lapselle henkilökohtaista avustajaa mikäli psykologit toteavat sen aiheelliseksi?
Mitä laki sanoo? Voidaanko lapsi huostaanottaa ihan vain sillä perusteella, että ei osaa käyttäytyä koulussa...
Tutkimukset ovat käynnissä ja veikkauksia masennuksesta on heitetty ilmaan. Odotan tarvittavaa terapiaa. Nyt on tilanne vain kärjistynyt niin pahaksi, että olen ajatellut laittaa pojan 2 viikon hoitojaksolle laitokseen. Millainen se jakso on?
Mitä apua/tukitoimia on yleensä mahdollista saada? Olen ihan hajalla kun koko ajan vilautellaan vain huostaanoton mahdollisuutta vaikka olen kaikkeni tehnyt lapsen eteen, ollut yhteistyökykyinen ja oma-aloitteinen ja loppujen lopuksi koko juttu laitetaan kotiolojen syyksi.
Väsyttää tämä ainainen taistelu, mutta untakaan ei saa kun asiat pyörivät jatkuvasti mielessä.
Poikani on 8-vuotias tokaluokkalainen ja hänellä on ollut toistuvia ongelmia koulussa. Käyttäytyy väkivaltaisesti muita kohtaan, suuttuu äärimmäisen pienistä asioista ja on arvaamaton. Oppimisessa ei sentään ole vikaa. Hän on normaaliopetukseen intergroituna ja hänelle on tehty henkilökohtainen opetussuunnitelma.
Kotiolot on kunnossa, en ole päihdeongelmainen vaikka minusta sellainen yritetäänkin tehdä sosiaaliviranomaisten toimesta. Ainut "vikani" on yksinhuoltajuus. Koulu on tehnyt lapsesta lastensuojeluilmoituksen ja nyt olen koneiston hampaissa.
Voiko koulu erottaa lapsen koulusta ilman vanhempien suostumusta?
Voiko siirtää erityisluokalle ilman suostumusta?
Onko koululla velvollisuutta järjestää lapselle henkilökohtaista avustajaa mikäli psykologit toteavat sen aiheelliseksi?
Mitä laki sanoo? Voidaanko lapsi huostaanottaa ihan vain sillä perusteella, että ei osaa käyttäytyä koulussa...
Tutkimukset ovat käynnissä ja veikkauksia masennuksesta on heitetty ilmaan. Odotan tarvittavaa terapiaa. Nyt on tilanne vain kärjistynyt niin pahaksi, että olen ajatellut laittaa pojan 2 viikon hoitojaksolle laitokseen. Millainen se jakso on?
Mitä apua/tukitoimia on yleensä mahdollista saada? Olen ihan hajalla kun koko ajan vilautellaan vain huostaanoton mahdollisuutta vaikka olen kaikkeni tehnyt lapsen eteen, ollut yhteistyökykyinen ja oma-aloitteinen ja loppujen lopuksi koko juttu laitetaan kotiolojen syyksi.
Väsyttää tämä ainainen taistelu, mutta untakaan ei saa kun asiat pyörivät jatkuvasti mielessä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itselläni on ekaluokkalainen tempperamenttinen poika,joka pärjää koulussa ja tehtävissä,mutta reagoi äkkipikaisesti ärsytykseen ja ympäristöön.
Nyt tilanne parempi,mutta välillä tulee pieniä kitkoja matkaan.
Meille iso apu on ollut perheosaston jaksot ja käynnit!
Tiedän mitä on olla hulluna huolesta ja toivoa koko ajan parempaa!
Esim. Nyt on mennyt ihan kivasti jonkun aikaa ja eilen sitten tuli pikku juttu pojan kaverin vanhemmalta kotiin,jotta poju oli kiroillut..
Heti tuli ihan masis olo,vaikka ei se niin vakavaa ollut,mutta kun ainakin itsekkin huomaan,että reagoin kaikkiin pojan asioihin "ylikierroksilla".
Pikku asiakin tuntuu jokseenkin isolta!
Tietenkin juttelin pojalle ettei saa kiroilla ja se on rumaa jne..
Olen iloinen kumminkin siitä,että koulu sujuu hyvin!
Toivon myös että poju tajuaa pikku hiljaa ettei tarvitse esim. kiroilla vaan esittääkseen tms...
On hyvä, että asiaa on alettu hoitamaan kunnolla. Näin et jää yksin ongelmiesi kanssa. Näin pieni poika pystyy vielä oppimaan uutta. Asioihin saadaan selvyyttä ja elämäänne selkeyttä. Ota annettava apu vastaan. Hoidon pyörityksessä usko itseesi ja lapseesi. Kaikki asiat vanhemmuudessa eivät ole kaikille helppoja, eikä kasvattaminen yksin ole helppoa.
Kuulostat hätääntyneeltä, turhaan. Monenlaisista tilanteista on selvitty ja tekin varmasti selviätte!