äidinäidit hoitaa

mutta niin kuin aina, ei voi vetää suoraa johtopäätöstä omiin olosuhteisiin.

Kolmenlaisista isovanhempisuhteista on itse kokemuksia eli

1. omalta kohdaltani:
Lapsuudessani isänisä oli ehdottomasti isovanhemmista läheisin. Sen jälkeen isänäiti. Äidinisä jäi kaukaisimmaksi.

2. omien lasten kohdalta:
Minulla on lapsia kahdesta liitosta.
Ensimmäisen aikana isän vanhemmat eli appivanhempani olivat aika paljon lapsenhoitoapuna kun lapset olivat pieniä. Myöhemmin, vaippaiän ohitettuaan, minun isäni eli lasten äidinisä on ollut luullakseni lapsille läheisin.
Toisen liiton aikana myös isän vanhemmat selkeästi enemmän läsnä pienten elämässä kuin mitä minun vanhempani ovat.

3.omien lastenlasten kohdalta:
- pojanpoika asui elämänsä ensimmäisen vuoden äitinsä kanssa äidinäidin luona. Silloin äidinäiti oli ilman muuta se, joka eniten hoisi (äidin ohella tietenkin). Nykyään luulen, että minä hoidan enemmän. Äidinisä on läsnä, mutta enemmän vierailupohjalta eikä niinkään hoitajana ja isänisä eli ensimmäinen puolisoni on kuollut.
- tyttärentytär oli erityislapsi ja minä hoidin häntä aika paljon (Oli järkevää, jotta tytär sai opiskelunsa päätökseen ja toisaalta minä olin kotona muutenkin hoitamassa omia pikkuisiani). Äidinisä l ensimmäinen puolisoni) kuollut. Isän vanhemmat olivat mukana mutta välimatkan ja elämäntilanteen johdosta tapasivat prinsessaa vain noin 2-4 kertaa kuussa.
- tyttärenpoika on minulla hoidossa eniten isovanhemmista. Asumme lähekkäin ja arkemme soljuvat rinnakkain. Hyvänä kakkosena eli paljon pojan kanssa touhuavana tulee isänisä. Äidinisää ei ole ja isänäiti puolestaan ei ole kiinnostunut lapsista.

on niin, että äidinäiti eniten kyllä, mutta sitten isänisä toiseksi eniten. Muut ei hoidakaan. Äidillä ei ole isää ja isänäiti ei hoida. Täti joskus harvoin ja setä ei koskaan. Kummit joskus.

Kyllä minun äitini on ainakin esikoisen puheiden perusteella hänelle se läheisin isovanhempi. Joskus olen jopa hieman huolissani siitä, että miksi minä en kelpaa enää ollenkaan, kun olemme mummin seurassa: mummi puhaltaa pipin, mummi lukee iltasadun, mummi sitä ja tätä. Isänäitikin on kuitenkin hyvin tärkeä, ja arvostan anopissani sitä, miten taitavasti hän osaa olla läsnä lapsille ja edetä lasten ehdoilla. Anoppini on myös suunnattoman taiteellinen tyyppi ja osaa soveltaa taipumustaan lapsille sopivaksi aktiviteetiksi. Oma äitini ei ole mikään lasten kanssa leikkijä vaan ennemminkin hän tekee omiaan ja lapset puuhaavat hänen helmoissaan. Äitini keksii kyllä hyvin lapsille rinnakkaisohjelmaa ja jaksaa keskustella ja puhua loputtomiin siinä sivussa, kun hänellä on omat projektinsa.

Lasten isoisät ovat vanhan ajan miehiä ja he ovat keskittyneet uraansa silloin kun omat lapset olivat pieniä. Näin varsinkin mieheni perheessä. Oma isäni omistautui kyllä lapsilleen silloin, kun oli kotona. Oma isäni on nyt aivan rakastunut pikkuisiimme ja hänen erityisalaansa on lasten seurassa ulkoilu ja mökkipuuhat. Tuntuu, että isäni on saanut ns. uuden mahdollisuuden lastenlasten myötä. Mieheni isä on omanlaisensa älykkö ja varmasti hänen roolinsa pääsee oikeuksiinsa vuosien kuluttua, kun lapset oppivat pelailemaan, tekemään sanaleikkejä ym. Mieheni isää ajatellen olisi kyllä huippuhauskaa saada yksi poika, jonka kanssa voisi tehdä teknisiä juttuja, rakennella jne. Ainakaan esikoinen ei osoita minkäänlaista kiinnostusta pitkäjänteistä työskentelyä kohtaan.

Mutta kyllä se on näin meilläkin, että äidinäiti hoitaa eniten ja isänisä vähiten.

Luin jutun Savon Sanomista viime lauantaina, tutkimuksen Moderni isoäitihypoteesi on tehneet Antti Tanskanen, Hans Hämäläinen ja Mirkka Danielsbacka.
Tutkimus on julkaistu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Yhteiskunta-poliitikka- lehdessä.
Tutkimukseen vastasi 1435 suomalaista suurten ikäluokkien edustajaa ja heidän täysi-ikäistä lastaan.

Hypoteesin mukaan isoäidillä ja ennenkaikkea äidinäidillä on merkittävän hyödyllinen vaikutus lastensa lisääntymismenestykseen ja lastenlastensa selviytymiseen.
Tämä hypoteesi pätee myös nyky-yhteiskunnassa.

Tutkijat havaitsivat isovanhempien panostavan enemmän enemmän tyttäriensä kuin poikiensa lapsiin.
Tyttäret saavat neljä kertaa todennäköisemmin lastenhoitoapua äidiltään useita kertoja vuodessa kuin pojat.

Taustalla on tiedostamaton tosiasia, että äidinäidin sukulaisuus lapsenlapseen on varmaa, kun taas isänisän sukulaisuus on isovanhemmista kaikkein epävarmointa.

Tällainen tutkimus on siis tehty, kun mietin omaa kohtaani, niin meillä ainakin on juuri noin, että äidinäiti on ollut suurena apuna, kuin äidinisäkin, mutta isänäiti oli jo kuollut ennen lastemme syntymää ja isänisä asui toisella paikkakunnalla, eikä juurikaan tullut tutuksi lapsillemme:(