Hei vain Zonette,
Alkaa pikku hiljaa olla pahasti siipi maassa työttömyyden vuoksi (n 5kk) ja talousasiat alkaa huolestuttavsti kiristyä liitossamme. Osaan paljon asioita, miksi ihmeessä minua ei tarvita?
Parisuhde onneksi voi hyvin, mutta kestääkö se tätä painetta ja epävarmuutta kun molemmat kotona turhautuneena ja huolissaan tulevasta/arjesta.
Kiitos paljon jos jotain saat irti
Alkaa pikku hiljaa olla pahasti siipi maassa työttömyyden vuoksi (n 5kk) ja talousasiat alkaa huolestuttavsti kiristyä liitossamme. Osaan paljon asioita, miksi ihmeessä minua ei tarvita?
Parisuhde onneksi voi hyvin, mutta kestääkö se tätä painetta ja epävarmuutta kun molemmat kotona turhautuneena ja huolissaan tulevasta/arjesta.
Kiitos paljon jos jotain saat irti
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tässä on edessä jonkun aikaa nyörien kiristelyä ja joudutte miettimään laskujen kanssa.Onneksi teidän suhde toimii eikä mitään riitoja tulle .osaatte yhdessä selvitä asioista jotka tulevat eteenne.Sinä saat työtä ensi vuoden alusta ja miehesi kevämällä.Nään hänet kyllä jumituvan paikoilleen ja inspiratiota hänessä ei ole.Laita mies liikeelle että ei ihan turhaunnu kotona.Zonette
Kiitos paljon vastauksesta.
Syy miehen "jumiutumiseen" alkoi käsittääkesni siitä, kun häntä kohdeltiin hyvin epäoikeudenmukaisesti aivan yllättäen odottamattomalta taholta ja kammottavasti ilman omaa syytä.
Molemmilta meni usko oikeudenmukaisuuteen ja yhä vieläkin tuo kokemus on mustana pilvenä perässä.
Jotenkin toivoisi että elämänilo ja luottamus ihmisiin palaisi. Ja saisi jonkun järkevän selityksen miksi tuollaista ihmisarvoa alentavaa kohtelua tapahtui hänelle.
Ehkä vastausta emme saa koskaan vaan se jää painajaisiin kummitteleman.
Olemme aina olleet auttavaisia ja reiluja muita kohtaan. Nyt (tuon kokemuksen jälkeen) erakoituneet ja hyvin varovaisia ihmisten suhteen. Kunpa pääsisimme asian yli rakentavasti tulevaisuuteen katsoen, omanarvontunnetta kyllä kolautti nollille tuo asia ja painaa mieltä melkein päivittäin. Kai se on vain hyväksyttävä että maailma onkin oikeastaan paha paikka.
Joskus hiljaa sisimmässä toivon, että tulisi edes yksi päivä jolloin voisi vapautuneesti ja huolettomin mielin hymyillä, nyt sitä urheana yrittää repiä elämänvoimaa irti pienistä asioista jaksaakseen seuraavaan päivään.