Olen jo ollut useamman kuukauden tolkuttoman ihastunut. Ensin sain vain vähän vastakaikua, myöhemmin vähän lisää. Sitten se loppui. Uskon että vika on mussa. Mä en tiedä uskallanko koskaan pistää itseäni täysin peliin. Pelkään, että muhun sattuu. Pelkään, etten riitä. Etten ole tarpeeksi hyvä. Nyt en osaa muuta kuin vältellä häntä. Samaan aikaan mun ajatukset pyörii jatkuvasi hänen ympärillään. En tiedä mitä teen. Mua ahdistaa ja masentaa aivan hulluna. Mä en tiedä pitäiskö mun oikeasti nyt antaa olla. Vai yrittää. Onko mitään menetettävää?
Ei uskalla
inluv
121149
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
sun on pakko yrittää, et voi noinkaan jatkaa - valitan mutta se on totuus. Sydän puolikkaana on vaikea olla, on, on.
menetettävää, kerran se vaan kirpasee jos kirpasee:)
ootko nainen vai mies?
yritä yritä! ei ole mitään menetettävää...!! ja varsinkin jos olet miespuolinen, niin tee vain aloite, ainakin naispuolisena ite ajattelen että mieluummin mies tekee aloitteen kuin on tekemättä, ajattele jos tämä henkilö on elämäsi rakkaus, mutta jätät nyt aloitteen tekemättä..... vastapuolikin voi olla niin ujo, ettei kehtaa tehdä aloitetta, vaikkei siinä hävvettävä pitäis olla
tilanne.... ihan kamalaa,,!! ): kun ei vaan uskalla,,ja joutuu välttelemään vaikka haluis ihan muuta...
samanlainen tilanne.. ja samalla se toinen osapuoli (ainakin vaikuttaa) ujolta, kumoikaan ei siis tee aloitetta:/
Työpaikalla kaksi ujoa ja epävarmaa nuori nainen ja mieshenkilö, nainen näyttäis olevan tällä hetkellä vähän mustis, tai sitten kuvittelen.....
Ihana ruskeaverikkö, sopisimme toisillemme hyvin, minä olisin se kesyttäjä ;)
Luulenpa että annan itsestäni kuvan todella viileänä ja tylynä tyyppinä, en sitä tod. ole :(
En ole koskaan oikeasti rakastunut, joten kai se on silloin helpompaa unohtaa, kun ei tiedä mitä true love tarkoittaa.
Naispuolinen olen. Itse en todellakaan yleensä ole ujo, mutta tämä mies on, joten itsekin rupee ujostuttaa tämän seurassa. Mutta mistä ihmeestä sitä tietää onko hän enää edes kiinnostunut? Ilman että säikäyttää tämän kokonaan pois. Tää on ihan kamalaa.
Se näköjään tarttuu, se epävarmuus nääs, haluais jutella, mutta ilmapiiri on jotenkin vaivautunut, harmi :(
Toinen kun osaa heittää todella asiallista settiä, huomaa ainakin, että on pohdiskellut asioita.
No itse olen herkkä aistimaan kiinnostuksen, ja tiedän että toinenkin on vielä kiinnostunut tietyllä tasolla, tosin pieni luovuttamisen meininki on havaittavissa. No elämä jatkuu, uusia ja mielenkiintoisia ihmisiä silloin tällöin vastaan tulee, tosin kun on vähän friikki, niin vähemmän.
Voi... Mutta vielähän sitä voi yrittää!
Siis jos satutaan juttelemaan, juttua tulee kyllä ja paljon. Ja häntä selvästi kiinnostaa (kiinnosti?) tekemiseni. Välillä hän kuitenkin vältteli katsekontaktia, ei sanonut mitään. Tosin hän on myös lopettanut suhteen jonkin aikaa sitten, joten ehkä sekin voi vaikuttaa...
luulen että suurimmalta osin juuri näin on käynyt minullekin.. aluksi hän katsoi hyvinkin rohkeasti jne. mutta kun huomasi minun ujostelevan niin hänkin alkoi!:O argh ja nyt ei uskalla lähestyä minua...:/
kesyttää..?
Koko viestiketju mietityttää:)
reaalimaailmassa taitaa peli olla jo ohi, valitettavasti.
Näin hyvin samankaltaisen ihmisen silloin joskus..... Nyt käperryn pesääni.
Ps. Onnellisuus on asenne, se ei löydy meidän ulkopuoleltamme.