Kalliita vesileikkejä
19.10.2009
Veikko Niittymaa: ”Virttaanharjun tutkimiseen on pantu rahaa surutta ja vettä on pumpattu pitkin harjua jokaiseen vähänkin sopivaan notkelmaan. Eikä valmista tahdo tulla.”
Turun Seudun Vesi juhli torstaina Virttaanharjun tekopohjavesihankkeen yhtä etappia, kun 30 kilometrin vesiputki Huittisista Virttaanharjulle valmistui. Turkuun on vielä 60 kilometriä, ja siitä on tehty 10.
Turun seudun kuntien 40 vuoden vesiseikkailuissa on aineksia moneen, kupletista katastrofiin ja kaikkeen siltä väliltä. Mitään niistä ei ole vielä poissuljettu eikä kukaan tiedä, minkälaista vettä turkulaiset lopulta saavat juodakseen. Toivottavasti hyvää, sillä sen verran kalliiksi vesisekoilut ovat tulleet.
Kupletin juonta alettiin kirjoittaa 1970-luvun taitteessa, kun Turun seudulla kyllästyttiin surkeaan talousveteen. Apua lähdettiin hakemaan Säkylän Pyhäjärvestä ja suunnitelmat järviveden ottamisesta olivat jo pitkällä, kunnes Turun kaupunginvaltuusto ja lama kaatoivat hankkeen 1990-luvun alussa. Oli liian kallista.
Puuhamiehet eivät tähän tyytyneet, vaan lähes niiltä sijoilta pykättiin pystyyn idea veden ottamisesta Kokemäenjoesta, muuttamisesta tekopohjavedeksi Virttaanharjussa ja johtamisesta turkulaisten juotavaksi. Kustannuksiksi lasketaan vähintään 170 miljoonaa euroa.
Kuplettiin tai farssiin kuuluvat yllätyskäänteet ja niitä tässäkin riittää. Virttaanharjun tutkimiseen on pantu rahaa surutta ja vettä on pumpattu pitkin harjua jokaiseen vähänkin sopivaan notkelmaan. Eikä valmista tahdo tulla, sillä imeytyskokeita on edelleen menossa.
Kokemäenjoen vesi piti ensin sadettaa harjuun, mutta se tyssäsi korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Nyt kaivetaan altaita.
Myös EU teki kiusallisen tempun, kun meni kiristämään pohjaveden suojelumääräyksiä 2000-luvun puolivälissä. Vesiyhtiötä ja viranomaisia se ei tunnu häiritsevän, ei vaikka komissio on kovistellut Suomea laittamaan lainsäädäntönsä kuntoon vastaamaan voimassa olevaa EU-lainsäädäntöä.
Virtaanharjun kupeessa asuva Anne Bland on kirjelmöinyt asiasta Euroopan parlamenttiin ja EU:n komissio kyselee nyt lisää tietoja siitä, mitä täällä oikein puuhataan.
Piru on irti, jos tekopohjavesihanke tyssää EU:hun, ja se on edelleen mahdollista.
Ei komissio haasta oikeuteen vesiyhtiötä, vaan luvat myöntäneen tahon eli Suomen valtion. Sehän tässä määräyksiä rikkoo, ei vesiyhtiö. Jos hullusti käy, ensin lankeavat maksuun oikeudenkäyntikulut sun muut sanktiot. Sen jälkeen maksellaan vesiyhtiön vahingonkorvauksia.
Vesiyhtiöllä on ainakin periaatteessa oikeus ryhtyä peräämään korvauksia menetyksistään, koska viranomaiset ovat siunanneet hankkeen ja antaneet luvat. Ja käräjille mennään, ellei vesiyhtiö muuta täysin toimintatapojaan.
Entä katastrofi?
Pyhäjärvi-Instituutti teetti saksalaisella Environ Germany Gmbh:lla selvityksen Kokemäenjoen raskasmetalleista. Joen pohjasta löytyi muutamista kohdin runsaasti elohopeaa aiemman kloorituotannon peruja. Selvityksen mukaan on mahdollistta, että elohopeaa lähtee liikkeelle ja päätyy harjulle imeytettävään veteen etenkin, jos ilmastonmuutos lisää virtaamia.
Turku aikoo ottaa vetensä elohopeaa vuosikymmenien ajan jokeen päästäneen Äetsän klooritehtaan alapuolelta.
Tunnetuin esimerkki elohopean aiheuttamasta ympäristöhaitasta on Japanin Minamata-lahden tapaus vuodelta 1952. Paikallinen teollisuuslaitos syyti likavesiä vuosien ajan puhdistamatta jokeen ja sitä kautta mereen. Lähes 900 ihmistä menehtyi ja tuhannet kärsivät elohopeamyrkytyksestä syötyään lahdesta pyydettyä kalaa. Oikeuskiistat kestivät pitkälti yli 30 vuotta.
Turun Seudun Veden toimitusjohtaja Jyrki Valtonen vakuuttaa, ettei Kokemäenjoen elohopeasta ole haittaa, vaikka se kaikki lähtisi liikkeelle.
Entä jos Turku olisi valinnut toisen tien ja johtanut Kokemäenjoen vettä suoraan Turkuun puhdistettavaksi.
Turkulaiset olisivat jo vuosia juoneet Kokemäenjoen vettä, tuhansia ja taas tuhansia sivuja valituksia, selvityksiä, oikeudenkäyntipöytäkirjoja ja muita olisi jäänyt tekemättä eikä vesiyhtiö olisi suututtanut perin juurin paikallisia asukkaita putken varressa.
Rahaakin olisi säästynyt ehkä 100 miljoonaa euroa, ja Suomen merkittävin pohjavesiesiintymä olisi jätetty rauhaan.
Nyt yhtiö tuskailee lisääntynyttä ilkivaltaa putkityömaalla, valitusrumba pyörii, ja turkulaiset saavat juoda vielä vuosia Aurajoen vettä. Silti voi käydä niin, että vesi tulee suoraan Kokemäenjoesta ilman imeytystä Virttaalla.
Helsinkiläiset tekivät toisin ja kaivoivat tunnelin suoraan Päijänteeltä pääkaupunkiseudulle ohi Salpausselän. Tunneli valmistui 1982, ja kustannukset olivat nykyrahassa noin 180 miljoonaa euroa.
19.10.2009
Veikko Niittymaa: ”Virttaanharjun tutkimiseen on pantu rahaa surutta ja vettä on pumpattu pitkin harjua jokaiseen vähänkin sopivaan notkelmaan. Eikä valmista tahdo tulla.”
Turun Seudun Vesi juhli torstaina Virttaanharjun tekopohjavesihankkeen yhtä etappia, kun 30 kilometrin vesiputki Huittisista Virttaanharjulle valmistui. Turkuun on vielä 60 kilometriä, ja siitä on tehty 10.
Turun seudun kuntien 40 vuoden vesiseikkailuissa on aineksia moneen, kupletista katastrofiin ja kaikkeen siltä väliltä. Mitään niistä ei ole vielä poissuljettu eikä kukaan tiedä, minkälaista vettä turkulaiset lopulta saavat juodakseen. Toivottavasti hyvää, sillä sen verran kalliiksi vesisekoilut ovat tulleet.
Kupletin juonta alettiin kirjoittaa 1970-luvun taitteessa, kun Turun seudulla kyllästyttiin surkeaan talousveteen. Apua lähdettiin hakemaan Säkylän Pyhäjärvestä ja suunnitelmat järviveden ottamisesta olivat jo pitkällä, kunnes Turun kaupunginvaltuusto ja lama kaatoivat hankkeen 1990-luvun alussa. Oli liian kallista.
Puuhamiehet eivät tähän tyytyneet, vaan lähes niiltä sijoilta pykättiin pystyyn idea veden ottamisesta Kokemäenjoesta, muuttamisesta tekopohjavedeksi Virttaanharjussa ja johtamisesta turkulaisten juotavaksi. Kustannuksiksi lasketaan vähintään 170 miljoonaa euroa.
Kuplettiin tai farssiin kuuluvat yllätyskäänteet ja niitä tässäkin riittää. Virttaanharjun tutkimiseen on pantu rahaa surutta ja vettä on pumpattu pitkin harjua jokaiseen vähänkin sopivaan notkelmaan. Eikä valmista tahdo tulla, sillä imeytyskokeita on edelleen menossa.
Kokemäenjoen vesi piti ensin sadettaa harjuun, mutta se tyssäsi korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Nyt kaivetaan altaita.
Myös EU teki kiusallisen tempun, kun meni kiristämään pohjaveden suojelumääräyksiä 2000-luvun puolivälissä. Vesiyhtiötä ja viranomaisia se ei tunnu häiritsevän, ei vaikka komissio on kovistellut Suomea laittamaan lainsäädäntönsä kuntoon vastaamaan voimassa olevaa EU-lainsäädäntöä.
Virtaanharjun kupeessa asuva Anne Bland on kirjelmöinyt asiasta Euroopan parlamenttiin ja EU:n komissio kyselee nyt lisää tietoja siitä, mitä täällä oikein puuhataan.
Piru on irti, jos tekopohjavesihanke tyssää EU:hun, ja se on edelleen mahdollista.
Ei komissio haasta oikeuteen vesiyhtiötä, vaan luvat myöntäneen tahon eli Suomen valtion. Sehän tässä määräyksiä rikkoo, ei vesiyhtiö. Jos hullusti käy, ensin lankeavat maksuun oikeudenkäyntikulut sun muut sanktiot. Sen jälkeen maksellaan vesiyhtiön vahingonkorvauksia.
Vesiyhtiöllä on ainakin periaatteessa oikeus ryhtyä peräämään korvauksia menetyksistään, koska viranomaiset ovat siunanneet hankkeen ja antaneet luvat. Ja käräjille mennään, ellei vesiyhtiö muuta täysin toimintatapojaan.
Entä katastrofi?
Pyhäjärvi-Instituutti teetti saksalaisella Environ Germany Gmbh:lla selvityksen Kokemäenjoen raskasmetalleista. Joen pohjasta löytyi muutamista kohdin runsaasti elohopeaa aiemman kloorituotannon peruja. Selvityksen mukaan on mahdollistta, että elohopeaa lähtee liikkeelle ja päätyy harjulle imeytettävään veteen etenkin, jos ilmastonmuutos lisää virtaamia.
Turku aikoo ottaa vetensä elohopeaa vuosikymmenien ajan jokeen päästäneen Äetsän klooritehtaan alapuolelta.
Tunnetuin esimerkki elohopean aiheuttamasta ympäristöhaitasta on Japanin Minamata-lahden tapaus vuodelta 1952. Paikallinen teollisuuslaitos syyti likavesiä vuosien ajan puhdistamatta jokeen ja sitä kautta mereen. Lähes 900 ihmistä menehtyi ja tuhannet kärsivät elohopeamyrkytyksestä syötyään lahdesta pyydettyä kalaa. Oikeuskiistat kestivät pitkälti yli 30 vuotta.
Turun Seudun Veden toimitusjohtaja Jyrki Valtonen vakuuttaa, ettei Kokemäenjoen elohopeasta ole haittaa, vaikka se kaikki lähtisi liikkeelle.
Entä jos Turku olisi valinnut toisen tien ja johtanut Kokemäenjoen vettä suoraan Turkuun puhdistettavaksi.
Turkulaiset olisivat jo vuosia juoneet Kokemäenjoen vettä, tuhansia ja taas tuhansia sivuja valituksia, selvityksiä, oikeudenkäyntipöytäkirjoja ja muita olisi jäänyt tekemättä eikä vesiyhtiö olisi suututtanut perin juurin paikallisia asukkaita putken varressa.
Rahaakin olisi säästynyt ehkä 100 miljoonaa euroa, ja Suomen merkittävin pohjavesiesiintymä olisi jätetty rauhaan.
Nyt yhtiö tuskailee lisääntynyttä ilkivaltaa putkityömaalla, valitusrumba pyörii, ja turkulaiset saavat juoda vielä vuosia Aurajoen vettä. Silti voi käydä niin, että vesi tulee suoraan Kokemäenjoesta ilman imeytystä Virttaalla.
Helsinkiläiset tekivät toisin ja kaivoivat tunnelin suoraan Päijänteeltä pääkaupunkiseudulle ohi Salpausselän. Tunneli valmistui 1982, ja kustannukset olivat nykyrahassa noin 180 miljoonaa euroa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
TSV on alkanut käräjöidä jopa tuohduksissaan kynän varteen tarttuneitä kansalaisia vastaan tyyliin mitä pienempi työkalu, sen suurempi harmi? Ellei olis kyse vakavasta asiasta jutulle voisi päästää makeat naurut.