Hei!
Olen vihdoin keksinyt mitä haluaisin opiskella, eli siis sosiaalityötä. Mutta voiko sosiaalityötä lukea avoimessa? Asun itse toistaiseksi pienellä paikkakunnalla, jossa ei todellakaan ole mitään yliopistoon viittaavaakaan, joten voiko nuo mahdolliset avoimet opinnot suorittaa kuinka pitkälti etänä / verkossa?
Olen vihdoin keksinyt mitä haluaisin opiskella, eli siis sosiaalityötä. Mutta voiko sosiaalityötä lukea avoimessa? Asun itse toistaiseksi pienellä paikkakunnalla, jossa ei todellakaan ole mitään yliopistoon viittaavaakaan, joten voiko nuo mahdolliset avoimet opinnot suorittaa kuinka pitkälti etänä / verkossa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei,
Opiskelen nyt itse ensimmäistä vuotta sosiaalityötä ja voin kertoa, että kyllä läsnäoloa vaaditaan paljon! Pääaineopiskelijoilla on pakollista läsnäoloa edellyttäviä kursseja tosi paljon, sivuaineilijat saavat kirjatenttiä enemmän. Kirjatenttejä on tiettyihin osa-alueisiin pääaineopiskelijoillekin, mutta esim. seminaariluonteiset kurssit vaativat luonnollisesti läsnäoloa.
Huomaa myös se, että sosiaalityön opiskelu ei rajoitu vain sos.työhön, vaan yhteiskuntatieteilijöiden pitää opiskella empiiristä tutkimusta, tilastotiedettä ja SPSS:n perusteita yms. yms. pakollisina "yhteisinä opintoina". Nämä yhteiset opinnot edellyttävät yleensä poikkeuksetta läsnäoloa ja niihin sisältyy harjoitustöitä (ainakin tilstotiede, tietotekniikka ja SPSS).
Itse en voi suositella sos.työn opiskelua, mutta jollakin muulla saattaa olla eri näkökulma. Minun mielestäni useita kirjoja sisältävistä kirjatenteistä saa naurettavan vähän opintopisteitä.
Sos.työssä pihdataan opintopisteissä, sillä 3 opintopistettä saa melkein kurssista kuin kurssista (luentokursseista tulee yleensä vaivaiset 2 op, kun humanistit haalivat luentokurseista kolmea, jopa neljää opintopistettä!), vaikka työmäärää olisi enemmän kuin esim. joissakin muissa aineissa, joissa tentitään yksi helppo kirja ja sos.työssä kolme hyvin raskasta ja puisevaa kirjaa kannesta kanteen. Muutenkin kohtuuton työmäärä, reippaasti itseä vanhemmat kanssasisaret (tuntee itsensä keskenkasvuiseksi pikkulikaksi) ja tietty naisvaltaisuus ottaa ajoitain hermoon. Ehkä vaihdan alaa jo ensi vuonna. No, jollekin sopii, jollekin ei.
Avoimen kursseista en tiedä, kun ei ole kokemusta.
Myös minä pääaineilen sosiaalityötä ja kokemukseni ovat aivan toisenlaisia kuin edellisellä vastaajalla.
Läsnäoloa edellyttäviä kursseja ja kontaktiopetusta on käsittämättömän vähän - peruopinnot voi suorittaa yhtä kurssia lukuun ottamatta kirjatentein. Opintopisteitä saa saman verran kuin missä tahansa muuallakin, ehkä jopa enemmän pienemmällä työllä: minulla on kokemusta myös pääaineopiskelusta humanistisessa tiedekunnassa, ja monet tuon humanistisen tk:n kurssit olivat sellaisia, joilla istuttiin kahden periodin ajan neljä tuntia viikossa, ja kurssisuoritukseksi vaadittiin vähintään yhtä harjoitustyötä ja luentotenttiä, joten sosiaalityön käytännöistä en voi mitenkään valittaa. Työmäärää en todellakaan ole kokenut kohtuuttomaksi. Minulla on myös runsaasti omanikäisiäni (parikymppisiä) opiskelukavereita samasta pääaineesta, eikä naisvaltaisuuskaan erityisesti harmita, sillä ainejärjestömme tekee aktiivisesti yhteistyötä sellaisten ainejärjestöjen/kiltojen kanssa, jossa sukupuolijakauma on vastakkainen. Olen siis ollut hurjan tyytyväinen pääaineeseeni kaikin puolin: kerrankin opiskelu on ihan oikeasti kivaa.
Sosiaalityön perusopinnot on mahdollista suorittaa avoimessa yliopistossa, ja ainakin Jyväskylän yliopisto tarjoaa paikkakunnasta riippumattomia opintoja. Lisää voit lukea osoitteesta http://www.avoinyliopisto.fi.