Metaskeema

Sanot esim. näin tuossa toisessa ketjussa:

”Se ettei uskota johnkin sellaiseen, mikä ei ole olemassa ei ole mitään höpinää vaan silkkaa viisautta.”

Se on viisautta, että ei esitä ehdottomina faktoina ja tietona asioita, joita ei oikeasti tiedä. Siis et voi mitenkään tietää ja todistaa, että Jumalaa ei ole olemassa. Jumalan olemassaolo on yhtä vaikeaa todistaa oikeaksi kuin vääräksikin. Minä uskon, tunnen ja koen ihan konkreettisestikin, että Jumala on minua elämässäni auttanut. Ja anteeksiantamuksessa on ihan käsittämätön voima. Se, että sinä et koe samoin, ei todista mitään. Sanot tietysti, että minunkaan kokemukseni ei todista sinulle mitään. Näin on ja pitääkin olla, sillä usko ei vaadi todisteita. Jos aukottomat todisteet kaikkeen olisivat olemassa, eihän koko uskoa ja itse asiassa koko uskon käsitettä tarvittaisi mihinkään.

En ymmärrä miksi julistat ”ateismin ilosanomaa” täällä ja vieläpä yrität vetää muitakin mukaasi. Haetko tukea tai hyväksyntää opillesi? Etkö olekaan ihan varma? Miksi et tyydy vain elämään omaa elämääsi niin kuin tahdot, jos kerran olet tyytyväinen elämääsi? Vaikka olet uskostasi luopunut, vieläkö Jumalan ääni sinua omassatunnossasi puhuttelee? Siellä se ehkä nytkin kyseenalaistaa sinun nykyiset oppisi. Mieti asiaa vielä perin pohjin. Älä nyt hyvä mies ole ainakaan muita houkuttelemassa uskosta luopumiseen.
141612
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 141

Vanhimmat

Kaikkivaltius on helppo osittaa loogiseksi mahdottomuudeksi. Pystyykö Jumala luomaan niin suuren kiven, ettei pysty sitä itse nostamaan. Vastaat mitä vain, ja siitä seuraa, ettei Jumala ole kaikkivaltias. Jos vastaat, että ei, niin Jumala ei kykene rajoittamaan kaikkivaltiuttaa. Jos vastaa kyllä, niin Jumala ei kykene nostamaan luomaansa kiveä. Jos vain toteat, että Jumala kaikesta huolimatta on kaikkivaltias, niin hylkäät järjen ja uskot johonkin järjettömään.

Jumala ei ole myöskään hyvä, jos hän sallii mitään pahuutta tapahtuvaksi tai on luonut helvetin.

Tutkimusten mukaan Jumala ei myöskään vastaa rukouksiin siten kuin Raamatussa luvataan. Ihmiset saavat kyllä rukousvastauksia, mutta ne ovat mielikuvituksen eivätkä Jumalan ansiota.

Suosittelen uskota luopumista kaikille, koska usko on pelkkää toiveajattelua vailla mitään realiteetteja. Ateismi ei ole mikään paha ja varottava asia, kuten luulet.

Äänestä

  • Credo non kirjoitti:

    Mistä se kertoo että liikkeessä on vl-ateisteja. Oletko sinä Metaskeema yksi heistä?

    http://freepathways.wordpress.com/2009/10/10/lestadiolainen-ateisti/

    Olin vähän aikaa mutta en jaksanut pitemmän päälle, koska haluan tunnustaa vakaumukseni julkisesti. Ateismissa ei pitäisi olla mitään hävettävää. Päinvastoin. Se, että ateismia paheksutaan johtuu vain väärinkäsityksestä. Uskovaiset eivät ymmärrä, että kyse on totuudenmukaisuudesta, koska heille on tutputettu liikaa kristussoopaa, joka laittaa pään enemmän tai vähemmän sekaisin.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Olin vähän aikaa mutta en jaksanut pitemmän päälle, koska haluan tunnustaa vakaumukseni julkisesti. Ateismissa ei pitäisi olla mitään hävettävää. Päinvastoin. Se, että ateismia paheksutaan johtuu vain väärinkäsityksestä. Uskovaiset eivät ymmärrä, että kyse on totuudenmukaisuudesta, koska heille on tutputettu liikaa kristussoopaa, joka laittaa pään enemmän tai vähemmän sekaisin.

    että uskooko ateisti, että Jumalaa ei ole vai tietääkö ateisti, että Jumalaa ei ole?

    Mihin tieto perustuu, jos ateisti tietää, että Jumalaa ei ole?

    Ja jos ateisti uskoo, että Jumalaa ei ole, niin eikö silloin ateismikin ole jollakin tavalla uskonto?

    Kaikella ystävyydellä

    Wariska :)

    Äänestä

  • "Kaikkivaltius on helppo osoittaa loogiseksi mahdottomuudeksi"

    Se on totta! Järkeen käypää selitystä ei ole. Jumala on kuitenkin kaikkivaltias. Koko maailmankaikkeus on loogisuuden ulkopuolella. Miksi vaikkapa maapallo pyörii...loogisesti ajatellen?
    Jumalan voima ei ole rajattu logikkaan tai muihin käyttämiimme suureisiin!

    Jumala pystyy luomaan ja vielä suuremmankin kiven! Sitä ei voi loogisti toiseksi osoittaa! Ja vaikka voisikin osoittaa, Jumalan ei tarvitse noudattaa ihmisen logiikkaa! Mistä ensimmäinen ihminen sai hengen?

    Äänestä

  • Trim Cat kirjoitti:

    "Kaikkivaltius on helppo osoittaa loogiseksi mahdottomuudeksi"

    Se on totta! Järkeen käypää selitystä ei ole. Jumala on kuitenkin kaikkivaltias. Koko maailmankaikkeus on loogisuuden ulkopuolella. Miksi vaikkapa maapallo pyörii...loogisesti ajatellen?
    Jumalan voima ei ole rajattu logikkaan tai muihin käyttämiimme suureisiin!

    Jumala pystyy luomaan ja vielä suuremmankin kiven! Sitä ei voi loogisti toiseksi osoittaa! Ja vaikka voisikin osoittaa, Jumalan ei tarvitse noudattaa ihmisen logiikkaa! Mistä ensimmäinen ihminen sai hengen?

    Luonnonlait ja evoluutio ovat saaneet tieteen avulla selkeät luonnolliset selitykset. Jumalan kokoista aukkoa ei tieteessä ole.

    Toki ihmisen fantasiamaailmassa voi olla olemassa mitä hyvänsä satuolentoja. Muun muassa jumalia.

    Äänestä

  • Nöyryyttä tieteessä kirjoitti:

    Luonnonlait ja evoluutio ovat saaneet tieteen avulla selkeät luonnolliset selitykset. Jumalan kokoista aukkoa ei tieteessä ole.

    Toki ihmisen fantasiamaailmassa voi olla olemassa mitä hyvänsä satuolentoja. Muun muassa jumalia.

    Mistä ne luonnonlait ovatkaan peräisin?

    Äänestä

  • Trim Cat kirjoitti:

    Mistä ne luonnonlait ovatkaan peräisin?

    on vain luotu. Mikä on luotu Luojansa edessä. Pystyykö luotu neuvomaan Luojaansa?

    Äänestä

  • Trim Cat kirjoitti:

    Mistä ne luonnonlait ovatkaan peräisin?

    Mistä se Jumala olikaan peräisin? Jumala on ihmisen mielikuvituksen tuote.

    Äänestä

  • iveta kirjoitti:

    on vain luotu. Mikä on luotu Luojansa edessä. Pystyykö luotu neuvomaan Luojaansa?

    Jumala on vain ihmisen luomus. Hyvä kun muistutit tästä. Jumala ei voi neuvoa ihmistä, koska on vain mielikuvitusolento.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Mistä se Jumala olikaan peräisin? Jumala on ihmisen mielikuvituksen tuote.

    kateus? En ole ikinä nähnyt tai kuullut. Kateuden seurauksia olen kyllä nähnyt, mutta itse kateutta en ole tavannut. Merkillinen olio, sen aiheuttamia ilmiöitä näen kyllä, mutta aina se itse jonnekin livistää.

    Äänestä

  • old_profile_46587 kirjoitti:

    että uskooko ateisti, että Jumalaa ei ole vai tietääkö ateisti, että Jumalaa ei ole?

    Mihin tieto perustuu, jos ateisti tietää, että Jumalaa ei ole?

    Ja jos ateisti uskoo, että Jumalaa ei ole, niin eikö silloin ateismikin ole jollakin tavalla uskonto?

    Kaikella ystävyydellä

    Wariska :)

    Minä ajattelen ainakin itse siten, että tiedän ettei ole olemassa kaikkivaltiasta koska kaikkivaltias on mahdoton a priori eli mahdottomuus voidaan päätellä ilman aistikokemuksia. Lisäksi kaikki yliluonnolliset uskomukset ovat erittäin suurella todennäköisyydellä virheellisiä, koska tieteen historiasta ei löydy esimerkkiä, jossa taikausko olisi osoittautunut todeksi tai yliluonnollinen tieteelliseksi. Uusi tieto ei koskaan ole vienyt meitä lähemmäs yliluonnollista vaan aina poispäin siitä. Esimerkiksi rukouskokeet ovat osoittaneet, ettei rukouksilla ole mitään suoraa vaikutusta asioihin, joita rukoillaan. Raamatun lupaukset rukousten kuulemisesta eivät siis toteudu.

    Äänestä

  • iveta kirjoitti:

    kateus? En ole ikinä nähnyt tai kuullut. Kateuden seurauksia olen kyllä nähnyt, mutta itse kateutta en ole tavannut. Merkillinen olio, sen aiheuttamia ilmiöitä näen kyllä, mutta aina se itse jonnekin livistää.

    Miten tuo kateus liittyy tähän aiheeseen. Oletko jollekin keskustelijalle kateellinen?

    Äänestä

  • Siis tuo "Pystyykö Jumala luomaan niin suuren kiven, ettei pysty sitä itse nostamaan" on niin surkea "päättely" jumalan ei-kaikkivaltiudesta että oikein naurattaa. (En ole varma osaanko selittää miksi niin, mutta yritän: mielestäni tuo vertaus on vain jonkin sortin [kielen aiheuttama] paradoksi / sanaleikki.)

    Noh naurattaapa koko keskustelu siitä onko Hän ylipäätään kaikkivaltias vai ei, asiallahan ei ole mitään merkitystä varsinaisesti. Kyllä se minun mielestäni ihan hyvin riittää, että Hän pystyisi halutessaan vaikkapa räjäyttämään koko maapallomme tuusan nuuskaksi... tai vaikka koko aurinkokunnan... jne

    Äänestä

  • NykäsenMatti kirjoitti:

    Siis tuo "Pystyykö Jumala luomaan niin suuren kiven, ettei pysty sitä itse nostamaan" on niin surkea "päättely" jumalan ei-kaikkivaltiudesta että oikein naurattaa. (En ole varma osaanko selittää miksi niin, mutta yritän: mielestäni tuo vertaus on vain jonkin sortin [kielen aiheuttama] paradoksi / sanaleikki.)

    Noh naurattaapa koko keskustelu siitä onko Hän ylipäätään kaikkivaltias vai ei, asiallahan ei ole mitään merkitystä varsinaisesti. Kyllä se minun mielestäni ihan hyvin riittää, että Hän pystyisi halutessaan vaikkapa räjäyttämään koko maapallomme tuusan nuuskaksi... tai vaikka koko aurinkokunnan... jne

    lukemiaan muiden keksimiä väitteitä Jumalan olemassaoloa vastaan. Koskaan en ole törmännyt yhteenkään hänen omaan alusta loppuun asti pähkäiltyyn ajatukseensa. Jos hän vaivautuisi ihan oikeasti asiaan paneutumaan, alkaisi varmaan löytyä perusteluja Jumalan puolestakin. Mutta ei. Missio on nojata muihin ateisteihin ja levittää ateismin toivotonta surusanomaa.

    Totuushan on, että valtavan massiivinen ja painavakin ;=) maailmankaikkeus on olemassa ja jostain se on saanut alkunsa, kaikki pyörii kellon tarkkuudella ja suunnitelmallisesti eikä kaaosmaisen sattumanvaraisesti. Mikä on ihminen? Pelkkää avaruustomua ja siksi jää. Kelpaa siinä isotella Luojan edessä! Ja arvostella kaiken komeuden keskellä, että "jos loit, huonosti loit. Olisit jättänyt pahuuden pois! Toisaalta, en ateistina usko taivaasenkaan. Minulle ei kelpaa hyvä eikä paha, ei mikään mikä tulee sinulta."

    Äänestä

  • Jotain tällaista odotinkin. Anteeksi vaan, mutta tuossa ei nyt ole oikein päätä eikä häntää. Pelkkää sanoilla kikkailua ja sofismia. Voisinhan minäkin tehdä niin: onko sinulla niin paljon tietoa, että pystyt todistamaan että Jumalaa ei ole olemassa. Vastaat kyllä ja teet itsesi naurettavaksi, ei ole tietoa. Jos olisi, pystyisit todistamaan sen meille kaikille. Jos vastaat ei, joudut myöntämään, että et voi tiedoillasi todistaa väitettäsi. Älytön esimerkki, mutta tein sen vain osoittaakseni, että sanoja voi väännellä miten vain. Sinä joko uskot, että Jumala on olemassa tai uskot, että ei ole.

    Jumala pystyy luomaan miten suuren kiven tahansa ja nostamaan miten suuren kiven tahansa. Jumala pystyy mihin vain, hyväksyitpä sitä järjelläsi tai et. Osut osittain tiedostamattasi oikeaan: usko on uskoa siihen mitä ei näe ts. siihen mitä ei voi järjellä ymmärtää. Järjettömyydestä ei ole kyse. Asia on vain ihmisjärjen ulottumattomissa. Meillä ei voi parhaimmillaankaan olla kuin kalpea aavistus Jumalan suuruudesta.

    Jumala on hyvä ja on luonut ihmisen taivasta varten. Pahuus ei ole Jumalasta. Hän kyllä sallii pahojenkin asioiden tapahtua, mutta paha Hän ei ole. Pahuus lähtee pahuuden ruhtinaasta ja ihmisestä itsestään. Kaikkiea Jumalan sallimaa me emme koskaan ymmärrä, ks. ens. kappale. Syntiinlankeemuksessa käärme viekotteli ihmisen syntiin eli tekemään Jumalan tahdon vastaisen teon. Ihminen sai valita toimiiko Jumalan tahdon mukaisesti vai vastaisesti, Jumala ei siihen puuttunut. Aivan samalla tavalla ihminen on aina siitä lähtien saanut valita, ja turhan usein on valinnut väärin. Jumala kyllä kehottaa valitsemaan oikein niin kuin teki ensimmäiselle ihmisparillekin.

    Olet hurahtanut vapaa-ajattelijoiden, ateistien, uskontokriitikoiden tms. ideologiaan. Tosin luulet ajattelevasi itsenäisesti ja kriittisesti. Kaikkea pitää epäillä, koska kaikki pitää pystyä todistamaan järkiperäisesti. Kuitenkin kohtaat paljon asioita, joita ei voi yksiselitteisen järkevästi todistaa. Elämäsi on siis yhtä epävarmuutta. Et saa mistään otetta. Teet niin tai näin, aina törmäät lopulta johonkin, mitä et ymmärrä. Elämäsi on loputonta totuuden hakemista, mutta sitä päämäärää et koskaan saavuta, koska se karkaa koko ajan. Nimenomaan sinun edustamasi ideologia on ihmisrakennelma, jota itse kokoat, mutta joka kerta toisensa jälkeen sortuu. Ja aina joudut aloittamaan uudestaan. Pitävää perustaa ei ole. Sama koskee muitakin kaltaisiasi.

    Äänestä

  • Yellona kirjoitti:

    Jotain tällaista odotinkin. Anteeksi vaan, mutta tuossa ei nyt ole oikein päätä eikä häntää. Pelkkää sanoilla kikkailua ja sofismia. Voisinhan minäkin tehdä niin: onko sinulla niin paljon tietoa, että pystyt todistamaan että Jumalaa ei ole olemassa. Vastaat kyllä ja teet itsesi naurettavaksi, ei ole tietoa. Jos olisi, pystyisit todistamaan sen meille kaikille. Jos vastaat ei, joudut myöntämään, että et voi tiedoillasi todistaa väitettäsi. Älytön esimerkki, mutta tein sen vain osoittaakseni, että sanoja voi väännellä miten vain. Sinä joko uskot, että Jumala on olemassa tai uskot, että ei ole.

    Jumala pystyy luomaan miten suuren kiven tahansa ja nostamaan miten suuren kiven tahansa. Jumala pystyy mihin vain, hyväksyitpä sitä järjelläsi tai et. Osut osittain tiedostamattasi oikeaan: usko on uskoa siihen mitä ei näe ts. siihen mitä ei voi järjellä ymmärtää. Järjettömyydestä ei ole kyse. Asia on vain ihmisjärjen ulottumattomissa. Meillä ei voi parhaimmillaankaan olla kuin kalpea aavistus Jumalan suuruudesta.

    Jumala on hyvä ja on luonut ihmisen taivasta varten. Pahuus ei ole Jumalasta. Hän kyllä sallii pahojenkin asioiden tapahtua, mutta paha Hän ei ole. Pahuus lähtee pahuuden ruhtinaasta ja ihmisestä itsestään. Kaikkiea Jumalan sallimaa me emme koskaan ymmärrä, ks. ens. kappale. Syntiinlankeemuksessa käärme viekotteli ihmisen syntiin eli tekemään Jumalan tahdon vastaisen teon. Ihminen sai valita toimiiko Jumalan tahdon mukaisesti vai vastaisesti, Jumala ei siihen puuttunut. Aivan samalla tavalla ihminen on aina siitä lähtien saanut valita, ja turhan usein on valinnut väärin. Jumala kyllä kehottaa valitsemaan oikein niin kuin teki ensimmäiselle ihmisparillekin.

    Olet hurahtanut vapaa-ajattelijoiden, ateistien, uskontokriitikoiden tms. ideologiaan. Tosin luulet ajattelevasi itsenäisesti ja kriittisesti. Kaikkea pitää epäillä, koska kaikki pitää pystyä todistamaan järkiperäisesti. Kuitenkin kohtaat paljon asioita, joita ei voi yksiselitteisen järkevästi todistaa. Elämäsi on siis yhtä epävarmuutta. Et saa mistään otetta. Teet niin tai näin, aina törmäät lopulta johonkin, mitä et ymmärrä. Elämäsi on loputonta totuuden hakemista, mutta sitä päämäärää et koskaan saavuta, koska se karkaa koko ajan. Nimenomaan sinun edustamasi ideologia on ihmisrakennelma, jota itse kokoat, mutta joka kerta toisensa jälkeen sortuu. Ja aina joudut aloittamaan uudestaan. Pitävää perustaa ei ole. Sama koskee muitakin kaltaisiasi.

    Ainoaksi ratkaisemattomaksi kysymykseksi jää itse pahuus. Mistä se tuli ja miksi? Raamatun mukaanhan Jumala loi paholaiseksi myöhemmin muuttuvan ensin enkeliksi enkeleiden joukkoon. Tuo saatanahan on langennut enkeli. Näin se sekoitti koko pakan ja siitä me saamme kärsiä tänäkin päivänä. Se on selviö, että Jumala salli sen. Toisaalta Hän on valmistanut sille ja sen enkeleille paskaisen lopunkin. Mikään ei siis jäänyt huomioimatta.

    Alunperin siis oli tarkoitus luoda taivas suorin vartaloin? Nyt tehdään iso ylimääräinen silmukka pahuuden hävittämiseksi? Kaikki mikä ei kuulu joukkoon, tiputetaan pois ja alkuperäinen suunnitelma toteutetaan? Tarvittiin Jeesus maan päälle siivoamaan paholaisen sotkut? Näin Jeesukseen uskovat voivat jatkaa alkuperäistä suunnitelmaa? Joka ei usko Jumalaan ja Jeesukseen, uskoo paholaiseen ja ainakin sen sumuttaviin tekoihin?

    Äänestä

  • Yellona kirjoitti:

    Jotain tällaista odotinkin. Anteeksi vaan, mutta tuossa ei nyt ole oikein päätä eikä häntää. Pelkkää sanoilla kikkailua ja sofismia. Voisinhan minäkin tehdä niin: onko sinulla niin paljon tietoa, että pystyt todistamaan että Jumalaa ei ole olemassa. Vastaat kyllä ja teet itsesi naurettavaksi, ei ole tietoa. Jos olisi, pystyisit todistamaan sen meille kaikille. Jos vastaat ei, joudut myöntämään, että et voi tiedoillasi todistaa väitettäsi. Älytön esimerkki, mutta tein sen vain osoittaakseni, että sanoja voi väännellä miten vain. Sinä joko uskot, että Jumala on olemassa tai uskot, että ei ole.

    Jumala pystyy luomaan miten suuren kiven tahansa ja nostamaan miten suuren kiven tahansa. Jumala pystyy mihin vain, hyväksyitpä sitä järjelläsi tai et. Osut osittain tiedostamattasi oikeaan: usko on uskoa siihen mitä ei näe ts. siihen mitä ei voi järjellä ymmärtää. Järjettömyydestä ei ole kyse. Asia on vain ihmisjärjen ulottumattomissa. Meillä ei voi parhaimmillaankaan olla kuin kalpea aavistus Jumalan suuruudesta.

    Jumala on hyvä ja on luonut ihmisen taivasta varten. Pahuus ei ole Jumalasta. Hän kyllä sallii pahojenkin asioiden tapahtua, mutta paha Hän ei ole. Pahuus lähtee pahuuden ruhtinaasta ja ihmisestä itsestään. Kaikkiea Jumalan sallimaa me emme koskaan ymmärrä, ks. ens. kappale. Syntiinlankeemuksessa käärme viekotteli ihmisen syntiin eli tekemään Jumalan tahdon vastaisen teon. Ihminen sai valita toimiiko Jumalan tahdon mukaisesti vai vastaisesti, Jumala ei siihen puuttunut. Aivan samalla tavalla ihminen on aina siitä lähtien saanut valita, ja turhan usein on valinnut väärin. Jumala kyllä kehottaa valitsemaan oikein niin kuin teki ensimmäiselle ihmisparillekin.

    Olet hurahtanut vapaa-ajattelijoiden, ateistien, uskontokriitikoiden tms. ideologiaan. Tosin luulet ajattelevasi itsenäisesti ja kriittisesti. Kaikkea pitää epäillä, koska kaikki pitää pystyä todistamaan järkiperäisesti. Kuitenkin kohtaat paljon asioita, joita ei voi yksiselitteisen järkevästi todistaa. Elämäsi on siis yhtä epävarmuutta. Et saa mistään otetta. Teet niin tai näin, aina törmäät lopulta johonkin, mitä et ymmärrä. Elämäsi on loputonta totuuden hakemista, mutta sitä päämäärää et koskaan saavuta, koska se karkaa koko ajan. Nimenomaan sinun edustamasi ideologia on ihmisrakennelma, jota itse kokoat, mutta joka kerta toisensa jälkeen sortuu. Ja aina joudut aloittamaan uudestaan. Pitävää perustaa ei ole. Sama koskee muitakin kaltaisiasi.

    jumalan olemassa olo

    yellona kirjoitti:
    voisinhan minäkin tehdä niin: onko sinulla niin paljon tietoa, että pystyt todistamaan että Jumalaa ei ole olemassa. Vastaat kyllä ja teet itsesi naurettavaksi, ei ole tietoa. Jos olisi, pystyisit todistamaan sen meille kaikille

    Äänestä

  • Aatos Hoopo kirjoitti:

    Ainoaksi ratkaisemattomaksi kysymykseksi jää itse pahuus. Mistä se tuli ja miksi? Raamatun mukaanhan Jumala loi paholaiseksi myöhemmin muuttuvan ensin enkeliksi enkeleiden joukkoon. Tuo saatanahan on langennut enkeli. Näin se sekoitti koko pakan ja siitä me saamme kärsiä tänäkin päivänä. Se on selviö, että Jumala salli sen. Toisaalta Hän on valmistanut sille ja sen enkeleille paskaisen lopunkin. Mikään ei siis jäänyt huomioimatta.

    Alunperin siis oli tarkoitus luoda taivas suorin vartaloin? Nyt tehdään iso ylimääräinen silmukka pahuuden hävittämiseksi? Kaikki mikä ei kuulu joukkoon, tiputetaan pois ja alkuperäinen suunnitelma toteutetaan? Tarvittiin Jeesus maan päälle siivoamaan paholaisen sotkut? Näin Jeesukseen uskovat voivat jatkaa alkuperäistä suunnitelmaa? Joka ei usko Jumalaan ja Jeesukseen, uskoo paholaiseen ja ainakin sen sumuttaviin tekoihin?

    miksi vl seurakunta sitten keksittiin koska se on lisännyt pahuutta ei poistanut sitä (mm.hoitok.)

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Mistä se Jumala olikaan peräisin? Jumala on ihmisen mielikuvituksen tuote.

    meren jumala maan ja taivaan jumalat jne. nykyään ei ole kuin yksi ja tulevaisuudessa ei yhtään
    Näin se jumalien joukko on harventunut.

    Äänestä

  • itsekeskeisyyden huipentuma se on minä minä minä mulle kaiki ja vl. siitä puhtainta muotoa jossa omahyväinen "me/minä ollaan parhaita".
    Huomautan että tätä pahuutta ei osaa nähdä "sisältä" päin pitäää päästä ulos jotta tuon kaameuden voi nähdä.
    Sen jälkeen voi ihminen alkaa tervehtyä.

    Äänestä

  • ihmetystä kirjoitti:

    miksi vl seurakunta sitten keksittiin koska se on lisännyt pahuutta ei poistanut sitä (mm.hoitok.)

    maan päältä, eikä poistetakaan vielä. Se vaikuttaa ihan kaikkialla, halusimme tai emme. Etusormi on kiva ruumiinosanen. Sillä voi osoittaa pahuutta muissa, mutta harvoin se kääntyy 180 astetta osoittamaan omia pahuuden ilmentymiä. Minäkin pystyn ajattelemaan tosi pirullisia ajatuksia, vaikka uskonkin. Sen kanssa vain on pystyttävä elämään ja näkemään milloin on havahtumisen paikka. Ainakin jälkikäteen huomaa, että tsot-tsot, ei noin olisi saanut tehdä.

    Äänestä

  • NykäsenMatti kirjoitti:

    Siis tuo "Pystyykö Jumala luomaan niin suuren kiven, ettei pysty sitä itse nostamaan" on niin surkea "päättely" jumalan ei-kaikkivaltiudesta että oikein naurattaa. (En ole varma osaanko selittää miksi niin, mutta yritän: mielestäni tuo vertaus on vain jonkin sortin [kielen aiheuttama] paradoksi / sanaleikki.)

    Noh naurattaapa koko keskustelu siitä onko Hän ylipäätään kaikkivaltias vai ei, asiallahan ei ole mitään merkitystä varsinaisesti. Kyllä se minun mielestäni ihan hyvin riittää, että Hän pystyisi halutessaan vaikkapa räjäyttämään koko maapallomme tuusan nuuskaksi... tai vaikka koko aurinkokunnan... jne

    Tarkoitus oli vain perustella loogisesti ettei kaikkivaltiasta voi olla olemassa, kuten ei voi olla naimattomia ukkomiehiäkään. Jos et usko naimattomiin ukkomiehiin, niin miksi uskot kaikkivaltiaaseen? Molemmat ovat loogisesti yhtä mahdottomia eli on järjenvastaista uskoa kumpaan tahansa.

    Muistan, kun työkaverini esitti kaikkivaltiuden paradoksin minulle. Minunkaan uskoni ei siitä vielä mennyt, joten en ihmettele, jos ei sinunkaan uskosi vielä tästä horju. Minun uskoni meni vasta sitten, kun ryhdyin järjestelmällisesti pohtimaan omia Jumalaan liittyviä uskomuksiani ja miettimään, mihin ne perustuivat. Kun muita perusteita kuin perinteet (seurapuheet, Raamattuluokat jne.) ei löytynyt, päädyin lopulta hylkäämään uskon. En halua uskoa mihinkään vain perinteen vuoksi vaan ainoastaan siksi, että jokin on totta.

    Äänestä

  • ateiskeljumi kirjoitti:

    lukemiaan muiden keksimiä väitteitä Jumalan olemassaoloa vastaan. Koskaan en ole törmännyt yhteenkään hänen omaan alusta loppuun asti pähkäiltyyn ajatukseensa. Jos hän vaivautuisi ihan oikeasti asiaan paneutumaan, alkaisi varmaan löytyä perusteluja Jumalan puolestakin. Mutta ei. Missio on nojata muihin ateisteihin ja levittää ateismin toivotonta surusanomaa.

    Totuushan on, että valtavan massiivinen ja painavakin ;=) maailmankaikkeus on olemassa ja jostain se on saanut alkunsa, kaikki pyörii kellon tarkkuudella ja suunnitelmallisesti eikä kaaosmaisen sattumanvaraisesti. Mikä on ihminen? Pelkkää avaruustomua ja siksi jää. Kelpaa siinä isotella Luojan edessä! Ja arvostella kaiken komeuden keskellä, että "jos loit, huonosti loit. Olisit jättänyt pahuuden pois! Toisaalta, en ateistina usko taivaasenkaan. Minulle ei kelpaa hyvä eikä paha, ei mikään mikä tulee sinulta."

    Vastaukseni meni vähän huti kun vastaisin omaan viestiini sinun viestisi sijasta. Vastaus löytyy täältä:
    http://keskustelu.suomi24.fi/node/8554434/flat_thread#comment-40550524

    Äänestä

  • Yellona kirjoitti:

    Jotain tällaista odotinkin. Anteeksi vaan, mutta tuossa ei nyt ole oikein päätä eikä häntää. Pelkkää sanoilla kikkailua ja sofismia. Voisinhan minäkin tehdä niin: onko sinulla niin paljon tietoa, että pystyt todistamaan että Jumalaa ei ole olemassa. Vastaat kyllä ja teet itsesi naurettavaksi, ei ole tietoa. Jos olisi, pystyisit todistamaan sen meille kaikille. Jos vastaat ei, joudut myöntämään, että et voi tiedoillasi todistaa väitettäsi. Älytön esimerkki, mutta tein sen vain osoittaakseni, että sanoja voi väännellä miten vain. Sinä joko uskot, että Jumala on olemassa tai uskot, että ei ole.

    Jumala pystyy luomaan miten suuren kiven tahansa ja nostamaan miten suuren kiven tahansa. Jumala pystyy mihin vain, hyväksyitpä sitä järjelläsi tai et. Osut osittain tiedostamattasi oikeaan: usko on uskoa siihen mitä ei näe ts. siihen mitä ei voi järjellä ymmärtää. Järjettömyydestä ei ole kyse. Asia on vain ihmisjärjen ulottumattomissa. Meillä ei voi parhaimmillaankaan olla kuin kalpea aavistus Jumalan suuruudesta.

    Jumala on hyvä ja on luonut ihmisen taivasta varten. Pahuus ei ole Jumalasta. Hän kyllä sallii pahojenkin asioiden tapahtua, mutta paha Hän ei ole. Pahuus lähtee pahuuden ruhtinaasta ja ihmisestä itsestään. Kaikkiea Jumalan sallimaa me emme koskaan ymmärrä, ks. ens. kappale. Syntiinlankeemuksessa käärme viekotteli ihmisen syntiin eli tekemään Jumalan tahdon vastaisen teon. Ihminen sai valita toimiiko Jumalan tahdon mukaisesti vai vastaisesti, Jumala ei siihen puuttunut. Aivan samalla tavalla ihminen on aina siitä lähtien saanut valita, ja turhan usein on valinnut väärin. Jumala kyllä kehottaa valitsemaan oikein niin kuin teki ensimmäiselle ihmisparillekin.

    Olet hurahtanut vapaa-ajattelijoiden, ateistien, uskontokriitikoiden tms. ideologiaan. Tosin luulet ajattelevasi itsenäisesti ja kriittisesti. Kaikkea pitää epäillä, koska kaikki pitää pystyä todistamaan järkiperäisesti. Kuitenkin kohtaat paljon asioita, joita ei voi yksiselitteisen järkevästi todistaa. Elämäsi on siis yhtä epävarmuutta. Et saa mistään otetta. Teet niin tai näin, aina törmäät lopulta johonkin, mitä et ymmärrä. Elämäsi on loputonta totuuden hakemista, mutta sitä päämäärää et koskaan saavuta, koska se karkaa koko ajan. Nimenomaan sinun edustamasi ideologia on ihmisrakennelma, jota itse kokoat, mutta joka kerta toisensa jälkeen sortuu. Ja aina joudut aloittamaan uudestaan. Pitävää perustaa ei ole. Sama koskee muitakin kaltaisiasi.

    Jos Jumala on kerran ihmisjärjen ulottumattomissa, niin miksi hänestä puhutaan niin paljon? Jos Jumalasta ei voi sanoa mitään järkevää, eikö olisi parempi olla hiljaa?

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Jos Jumala on kerran ihmisjärjen ulottumattomissa, niin miksi hänestä puhutaan niin paljon? Jos Jumalasta ei voi sanoa mitään järkevää, eikö olisi parempi olla hiljaa?

    Vl ja muutkin uskikset "tietää" mitä kaikkee hyvää Jumala on tehny jne.
    Oikeesti kukaan ei tiedä ei edes lyylis.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Jos Jumala on kerran ihmisjärjen ulottumattomissa, niin miksi hänestä puhutaan niin paljon? Jos Jumalasta ei voi sanoa mitään järkevää, eikö olisi parempi olla hiljaa?

    "Jos Jumala on kerran ihmisjärjen ulottumattomissa, niin miksi hänestä puhutaan niin paljon?"

    Mikä ristiriita tuossa on? Juuri tuon tähden Hänestä pitääkin puhua. Jos Hänen suuruutensa voitaisiin järjellä käsittää, kaikki "tietäisivät" Hänet. Uskoa ei tarvittaisi. Jumalaan pitää uskoa. Joko uskot hyvään Jumalaan ja Hänen johdatukseensa tai olet pahan vallassa. Ateistit sivuuttavat tämän kaiken eli laittavat pään pensaaseen.

    Ja miten niin Jumalasta ei voi sanoa mitään järkevää? Se, että Jumalan suuruus menee järkemme ulkopuolelle ei tarkoita, että se olisi järjettömyyttä.

    Äänestä

  • Yellona kirjoitti:

    "Jos Jumala on kerran ihmisjärjen ulottumattomissa, niin miksi hänestä puhutaan niin paljon?"

    Mikä ristiriita tuossa on? Juuri tuon tähden Hänestä pitääkin puhua. Jos Hänen suuruutensa voitaisiin järjellä käsittää, kaikki "tietäisivät" Hänet. Uskoa ei tarvittaisi. Jumalaan pitää uskoa. Joko uskot hyvään Jumalaan ja Hänen johdatukseensa tai olet pahan vallassa. Ateistit sivuuttavat tämän kaiken eli laittavat pään pensaaseen.

    Ja miten niin Jumalasta ei voi sanoa mitään järkevää? Se, että Jumalan suuruus menee järkemme ulkopuolelle ei tarkoita, että se olisi järjettömyyttä.

    Jos Jumalan suuruus menee järkemme yli, mikä todistaa sen, että vaikkapa Sinun ryhmäsi kuitenkin väittää tulkitsevansa Jumalan tahdon oikein ja muut väärin? Onko ihminen siis erehtymätön, jos hän kuuluu vanhoillislestadiolaisiin? Vai onko oppi itsessään erehtymätön? Tai seurakunta?

    Jos joku laittaa pään pensaaseen, kyseessä on kaikkein todennäköisimmin ääriuskovainen ihminen. Hän on määritellyt yhden absoluuttisen totuuden ja ei halua nähdä mitään sen ulkopuolelta. Pahimnmassa tapauksessa - kuten vl-joukkiossa - joku omuu on joskus sen totuuden määritellyt ja muu joukkio on sidottu luottamaan siihen.

    Missään muussa ihmiselämän asiassa moinen ei uppoaisi ihmisiin. Uskonnossa kuitenkin kaikki on mahdollista.

    Äänestä


  • metaskeema kirjoitti:

    Mistä se Jumala olikaan peräisin? Jumala on ihmisen mielikuvituksen tuote.

    Jumala on ollut aina. Mielikuvitus on myös Jumalan luoma, joten ei mielikuvitus voinut Jumalaa luoda. Mielikuvitus on järkeillyt kylläkin epäjumalia.

    Äänestä

  • Aatos Hoopo kirjoitti:

    Ainoaksi ratkaisemattomaksi kysymykseksi jää itse pahuus. Mistä se tuli ja miksi? Raamatun mukaanhan Jumala loi paholaiseksi myöhemmin muuttuvan ensin enkeliksi enkeleiden joukkoon. Tuo saatanahan on langennut enkeli. Näin se sekoitti koko pakan ja siitä me saamme kärsiä tänäkin päivänä. Se on selviö, että Jumala salli sen. Toisaalta Hän on valmistanut sille ja sen enkeleille paskaisen lopunkin. Mikään ei siis jäänyt huomioimatta.

    Alunperin siis oli tarkoitus luoda taivas suorin vartaloin? Nyt tehdään iso ylimääräinen silmukka pahuuden hävittämiseksi? Kaikki mikä ei kuulu joukkoon, tiputetaan pois ja alkuperäinen suunnitelma toteutetaan? Tarvittiin Jeesus maan päälle siivoamaan paholaisen sotkut? Näin Jeesukseen uskovat voivat jatkaa alkuperäistä suunnitelmaa? Joka ei usko Jumalaan ja Jeesukseen, uskoo paholaiseen ja ainakin sen sumuttaviin tekoihin?

    Minä en tiedä, mihin Raamatunkohtaan viittaat (liekö tuollaisia edes Raamatussa), mutta joka tapauksessa olen sitä mieltä, ettei pahuuden olemassaolo johdu sen enempää Jumalasta kuin Saatanastakaan, koska en usko kummankaan olemassaoloon. Jeesusta ei myöskään tarvita syntien sovittajaksi, koska mikään ei ole syntiä.

    Äänestä

  • Musta kylkiäinen kirjoitti:

    maan päältä, eikä poistetakaan vielä. Se vaikuttaa ihan kaikkialla, halusimme tai emme. Etusormi on kiva ruumiinosanen. Sillä voi osoittaa pahuutta muissa, mutta harvoin se kääntyy 180 astetta osoittamaan omia pahuuden ilmentymiä. Minäkin pystyn ajattelemaan tosi pirullisia ajatuksia, vaikka uskonkin. Sen kanssa vain on pystyttävä elämään ja näkemään milloin on havahtumisen paikka. Ainakin jälkikäteen huomaa, että tsot-tsot, ei noin olisi saanut tehdä.

    Jumala ei poista pahuutta vaikka on olevinaan hyvä ja kaikkivaltias. Aikamoinen paskiainen. Aika tyhmää antaa Jumalalle anteeksi tällainen saamattomuus ja varsinkin se, että se pentele on mennyt luomaan vielä Saatanan ja helvetinkin. Todettakoon jälleen, että onneksi Jumalaa ei ole olemassa.

    Äänestä

  • Trim Cat kirjoitti:

    Jumala on ollut aina. Mielikuvitus on myös Jumalan luoma, joten ei mielikuvitus voinut Jumalaa luoda. Mielikuvitus on järkeillyt kylläkin epäjumalia.

    Se, että Jumala olisi ollut aina, on silkkaa mielikuvitusta. Väitteelle ei löydy mitään todisteita.

    Äänestä

  • Inhottava realisti kirjoitti:

    Jos Jumalan suuruus menee järkemme yli, mikä todistaa sen, että vaikkapa Sinun ryhmäsi kuitenkin väittää tulkitsevansa Jumalan tahdon oikein ja muut väärin? Onko ihminen siis erehtymätön, jos hän kuuluu vanhoillislestadiolaisiin? Vai onko oppi itsessään erehtymätön? Tai seurakunta?

    Jos joku laittaa pään pensaaseen, kyseessä on kaikkein todennäköisimmin ääriuskovainen ihminen. Hän on määritellyt yhden absoluuttisen totuuden ja ei halua nähdä mitään sen ulkopuolelta. Pahimnmassa tapauksessa - kuten vl-joukkiossa - joku omuu on joskus sen totuuden määritellyt ja muu joukkio on sidottu luottamaan siihen.

    Missään muussa ihmiselämän asiassa moinen ei uppoaisi ihmisiin. Uskonnossa kuitenkin kaikki on mahdollista.

    Jumala on kaiken yläpuolella. Usko Jumalaan on juurikin elämää suurempi kysymys. Usko on vanha. Se on ollut sama ensimmäisestä ihmisparista lähtien. Meidänkin uskomme on sama kuin Raamatun aikoina. Se ei siis ole kenenkään ihmisen keksintö. Ainoa erehtymätön on Jumala ja vain Hänellä on absoluuttinen totuus. Uskominen ei ole pään laittamista pensaaseen vaan uskovainen turvautuu tuohon totuuteen ja ottaa vastaan mahdolliset kärsimykset ja menetykset, joita uskon säilyttäminen vaatii. Ateistit sivuuttavat tuon totuuden, mutta sehän ei totuutta mihinkään kadota.

    Miksi maailmassa on ja on ollut niin hirvittävä määrä uskonnollisia ihmisiä? Joku psykologinen juttuko? Ja vain osa on niin valaistuneita ettei uskontoa tarvitse. Ei.

    Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, antoi ihmiselle omantunnon eli loi hänet uskonnolliseksi. Siitä tulee ihmisten "sisäänrakennettu" uskonnollisuus. Tämähän on tietenkin liian yksinkertainen selitys älykkäille, koska tyhmäkin sen ymmärtää ja nimenomaan tyhmä, jolla ei ole järki koko ajan kyseenalaistamassa. Raamatussa nostetaan lapsi uskon esikuvaksi, koska hän uskoo varauksetta. Tämä ei älykkäälle ihmiselle kelpaa ja tähän suhtaudutaan pilkallisesti. Siitä olet malliesimerkki.

    Äänestä

  • Yellona kirjoitti:

    Jumala on kaiken yläpuolella. Usko Jumalaan on juurikin elämää suurempi kysymys. Usko on vanha. Se on ollut sama ensimmäisestä ihmisparista lähtien. Meidänkin uskomme on sama kuin Raamatun aikoina. Se ei siis ole kenenkään ihmisen keksintö. Ainoa erehtymätön on Jumala ja vain Hänellä on absoluuttinen totuus. Uskominen ei ole pään laittamista pensaaseen vaan uskovainen turvautuu tuohon totuuteen ja ottaa vastaan mahdolliset kärsimykset ja menetykset, joita uskon säilyttäminen vaatii. Ateistit sivuuttavat tuon totuuden, mutta sehän ei totuutta mihinkään kadota.

    Miksi maailmassa on ja on ollut niin hirvittävä määrä uskonnollisia ihmisiä? Joku psykologinen juttuko? Ja vain osa on niin valaistuneita ettei uskontoa tarvitse. Ei.

    Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, antoi ihmiselle omantunnon eli loi hänet uskonnolliseksi. Siitä tulee ihmisten "sisäänrakennettu" uskonnollisuus. Tämähän on tietenkin liian yksinkertainen selitys älykkäille, koska tyhmäkin sen ymmärtää ja nimenomaan tyhmä, jolla ei ole järki koko ajan kyseenalaistamassa. Raamatussa nostetaan lapsi uskon esikuvaksi, koska hän uskoo varauksetta. Tämä ei älykkäälle ihmiselle kelpaa ja tähän suhtaudutaan pilkallisesti. Siitä olet malliesimerkki.

    kokematon kenties, mutta järki leikkaa kuin partaveitsi. Se mikä lapsessa on erilaista kuin aikuisessa, on että hän on luottavainen. Kaikki mitä hänelle kerrotaan, uppoaa totuutena, jossa kaikkien aikuistenkin tulisi elää - eikä valheessa, itsepetoksessa ja omahyväisessä kieroudessa.

    Lapsi elää viisaammin kuin moni aikuinen ja siksi Jeesus otti lapsen ihmisen malliksi.

    Äänestä

  • Yellona kirjoitti:

    Jumala on kaiken yläpuolella. Usko Jumalaan on juurikin elämää suurempi kysymys. Usko on vanha. Se on ollut sama ensimmäisestä ihmisparista lähtien. Meidänkin uskomme on sama kuin Raamatun aikoina. Se ei siis ole kenenkään ihmisen keksintö. Ainoa erehtymätön on Jumala ja vain Hänellä on absoluuttinen totuus. Uskominen ei ole pään laittamista pensaaseen vaan uskovainen turvautuu tuohon totuuteen ja ottaa vastaan mahdolliset kärsimykset ja menetykset, joita uskon säilyttäminen vaatii. Ateistit sivuuttavat tuon totuuden, mutta sehän ei totuutta mihinkään kadota.

    Miksi maailmassa on ja on ollut niin hirvittävä määrä uskonnollisia ihmisiä? Joku psykologinen juttuko? Ja vain osa on niin valaistuneita ettei uskontoa tarvitse. Ei.

    Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, antoi ihmiselle omantunnon eli loi hänet uskonnolliseksi. Siitä tulee ihmisten "sisäänrakennettu" uskonnollisuus. Tämähän on tietenkin liian yksinkertainen selitys älykkäille, koska tyhmäkin sen ymmärtää ja nimenomaan tyhmä, jolla ei ole järki koko ajan kyseenalaistamassa. Raamatussa nostetaan lapsi uskon esikuvaksi, koska hän uskoo varauksetta. Tämä ei älykkäälle ihmiselle kelpaa ja tähän suhtaudutaan pilkallisesti. Siitä olet malliesimerkki.

    Ei Jumala ole missään sen enempää ylä- kuin alapuolellakaan. Usko Jumalaan on lapsellista toivekuvitelmaa. Jumala on ikivanha keksintö, josta ei ole ollut ihmiskunnalle erityisemmin hyötyä. Käsitykset Jumalasta ovat vaihdelleet hyvin paljon aikojen saatossa. Raamatustakin löytyy vaikka kuinka monta erilaista tulkintaa siitä, mitä Jumala mahdollisesti vaatii autuuden ehdoksi. Toisinaan korostetaan tekoja ja toisinaan Jumalan anteeksiantamusta. Mitään selkeää linjaa Raamatussa ei ole, vaan se jättää paljon sijaa mielivaltaisille tulkinnoille.

    Ihminen on luonut Jumalan omaksi kuvakseen. Ihmiselle on usein psykologisesti helpompaa ajatella jotkin asiat inhimillisiksi vaikka ne eivät sitä ole. Pieni lapsikin ajattelee esimerkiksi kuun nähdessään, että se on tullut kurkistamaan häntä. Samaan tapaan aikuiset ajattelevat maailmankaikkeudella olevan jonkinlaisen ihmisen kaltaisen sielun, jota he sitten kutsuvat Jumalaksi. Kyse on siis antropomorfismista. Valistuneet ihmiset osaavat nähdä asiat asioina liittämättä niihin ydintiedon sekaannuksia. Usko Jumalaan on siis taikauskoa ja rinnastettavissa lapsen ajatusmaailmaan, joka ei vielä hahmota elottomien ja elollisten kokonaisuuksien suhteita.

    Äänestä

  • Kidius forte kirjoitti:

    kokematon kenties, mutta järki leikkaa kuin partaveitsi. Se mikä lapsessa on erilaista kuin aikuisessa, on että hän on luottavainen. Kaikki mitä hänelle kerrotaan, uppoaa totuutena, jossa kaikkien aikuistenkin tulisi elää - eikä valheessa, itsepetoksessa ja omahyväisessä kieroudessa.

    Lapsi elää viisaammin kuin moni aikuinen ja siksi Jeesus otti lapsen ihmisen malliksi.

    Lapset ovat keskimäärin tyhmemmpiä kuin aikuiset. Tämä asia on aivan selvä tieteellinen fakta, jonka toi todistaa helposti älykkyystesteillä.

    Äänestä

  • Kidius forte kirjoitti:

    kokematon kenties, mutta järki leikkaa kuin partaveitsi. Se mikä lapsessa on erilaista kuin aikuisessa, on että hän on luottavainen. Kaikki mitä hänelle kerrotaan, uppoaa totuutena, jossa kaikkien aikuistenkin tulisi elää - eikä valheessa, itsepetoksessa ja omahyväisessä kieroudessa.

    Lapsi elää viisaammin kuin moni aikuinen ja siksi Jeesus otti lapsen ihmisen malliksi.

    Sanon "Raamatussa nostetaan lapsi uskon esikuvaksi, koska hän uskoo varauksetta." Eli sanon lyhyesti saman kuin sinä. Pahoittelen, jos annoin sellaisen kuvan, että lapsi olisi tyhmä. Hänen järkensä ei vain ole kehittynyt vielä. Jos verrataan juuri ja juuri puhetta ymmärtävää lasta ja aikuista, heillä on eroja muussakin kuin kokeneisuudessa. Kuitenkin tuo lapsi on uskon esikuva. Ei kai sen takia, että hän olisi järkensä ansiosta viisaampi.

    Lapsi elää viisaammin kuin aikuinen juuri siksi, että hän uskoo varauksetta ja puhtaasti. Hän on pelastavassa uskossa. Hän ei tiedä murto-osaakaan siitä pahuudesta, mitä aikuinen tuntee. Eikä hänen älynsä ja järkensä kyseenalaista uskoa niin kuin aikuisen. Eikä lapsi välttämättä kyseenalaista huonojakaan asioita. Siksi aikuisilla on suuri vastuu mitä lapsille opettavat. Siinä mielessä lapsi ei ole aikuisille esikuvana, että kaikki pitäisi ottaa totuutena. Tilanne olisi toinen, jos opetettaisiin vain hyviä asioita.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Lapset ovat keskimäärin tyhmemmpiä kuin aikuiset. Tämä asia on aivan selvä tieteellinen fakta, jonka toi todistaa helposti älykkyystesteillä.

    aikuista voi testata samalla testillä. Lapsi on kehittyvä, joten hänen älykkyytensäkin koko ajan kehittyy. Olitko mielestäsi tyhmä lapsena? Minä en.

    Ehkäpä Jeesus otti lapsen myös malliksi siksi, että näytti miten paljon aikuisellakin vielä olisi kehittymisvaraa - jos aikuiset kehittyisivät sitä vauhtia kuin lapsi, eläisimme täysin toisenlaisessa maailmassa. Väittäisin pikemminkin, että jo 18 vuoden iästä alkaa loiva alamäki monella osa-alueella.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Ei Jumala ole missään sen enempää ylä- kuin alapuolellakaan. Usko Jumalaan on lapsellista toivekuvitelmaa. Jumala on ikivanha keksintö, josta ei ole ollut ihmiskunnalle erityisemmin hyötyä. Käsitykset Jumalasta ovat vaihdelleet hyvin paljon aikojen saatossa. Raamatustakin löytyy vaikka kuinka monta erilaista tulkintaa siitä, mitä Jumala mahdollisesti vaatii autuuden ehdoksi. Toisinaan korostetaan tekoja ja toisinaan Jumalan anteeksiantamusta. Mitään selkeää linjaa Raamatussa ei ole, vaan se jättää paljon sijaa mielivaltaisille tulkinnoille.

    Ihminen on luonut Jumalan omaksi kuvakseen. Ihmiselle on usein psykologisesti helpompaa ajatella jotkin asiat inhimillisiksi vaikka ne eivät sitä ole. Pieni lapsikin ajattelee esimerkiksi kuun nähdessään, että se on tullut kurkistamaan häntä. Samaan tapaan aikuiset ajattelevat maailmankaikkeudella olevan jonkinlaisen ihmisen kaltaisen sielun, jota he sitten kutsuvat Jumalaksi. Kyse on siis antropomorfismista. Valistuneet ihmiset osaavat nähdä asiat asioina liittämättä niihin ydintiedon sekaannuksia. Usko Jumalaan on siis taikauskoa ja rinnastettavissa lapsen ajatusmaailmaan, joka ei vielä hahmota elottomien ja elollisten kokonaisuuksien suhteita.

    häränpyllyä. Taidat itse luulla, että Jumala on tullut kurkistelemaan sinua.

    Jumalallehan on ihmiskunnasta hyötyä aivan samoin kuin kukkamaljakosta on hyötyä savenvalajalle. Teoista: eihän vankilanjohtaja lähde itse tappamaan ihmisiä. Päin vastoin - hänen tehtävänään on johtaa niin, että vangit sopeutuvat takaisin yhteiskuntaan täysipainoisina jäseninä. Tekojen tulee olla sopusoinnussa kaiken muun kanssa. Usko ilman tekoja on kuollut ja kuitenkaan pelkät hyvät teot eivät tietenkään pelasta. Maailma ei ole täysin mustavalkoista.

    Maailmankaikkeus ei ole sama kuin Jumala. Aivan samoin kuin Suomikaan ei ole presidentti tai pääministeri. Jumala silti loi maailmankaikkeuden. Sitä ei tehnyt ateisti ;=)

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Ei Jumala ole missään sen enempää ylä- kuin alapuolellakaan. Usko Jumalaan on lapsellista toivekuvitelmaa. Jumala on ikivanha keksintö, josta ei ole ollut ihmiskunnalle erityisemmin hyötyä. Käsitykset Jumalasta ovat vaihdelleet hyvin paljon aikojen saatossa. Raamatustakin löytyy vaikka kuinka monta erilaista tulkintaa siitä, mitä Jumala mahdollisesti vaatii autuuden ehdoksi. Toisinaan korostetaan tekoja ja toisinaan Jumalan anteeksiantamusta. Mitään selkeää linjaa Raamatussa ei ole, vaan se jättää paljon sijaa mielivaltaisille tulkinnoille.

    Ihminen on luonut Jumalan omaksi kuvakseen. Ihmiselle on usein psykologisesti helpompaa ajatella jotkin asiat inhimillisiksi vaikka ne eivät sitä ole. Pieni lapsikin ajattelee esimerkiksi kuun nähdessään, että se on tullut kurkistamaan häntä. Samaan tapaan aikuiset ajattelevat maailmankaikkeudella olevan jonkinlaisen ihmisen kaltaisen sielun, jota he sitten kutsuvat Jumalaksi. Kyse on siis antropomorfismista. Valistuneet ihmiset osaavat nähdä asiat asioina liittämättä niihin ydintiedon sekaannuksia. Usko Jumalaan on siis taikauskoa ja rinnastettavissa lapsen ajatusmaailmaan, joka ei vielä hahmota elottomien ja elollisten kokonaisuuksien suhteita.

    Autuuden ehdoissa ei ole mitään epäselvää. Ensimmäisen ihmisparin syntiinlankeemuksen jälkeen on kaksi vaihtoehtoa autuuden saamiseksi: 1) Täyttää Jumalan laki eli kymmenen käskyä joka hetki koko elämänsä ajan 2) Uskoa, että Jeesus on synnit sovittanut ja omistaa ja säilyttää tuo sovitustyö elämänsä loppuun asti. 1) perustuu omaan ansioon ja sitä voi yrittää, mutta se ei keneltäkään onnistu. Tämän Jumala tiesi ja siksi laati pelastussuunnitelman eli vaihtoehdon 2). Siinä saamme pelastuksen ilman omaa ansiotamme, jos haluamme ottaa sen vastaan.

    On helppoa ja turvallista uskoa näin: Ei haittaa, vaikka ei ymmärrä kaikkea. Pääasia, että säilyttää uskon loppuun asti, mikä tosin ei ole kenellekään itsestäänselvyys. Kaikki viisaus, äly ja ymmärrys on toissijaista. Jos jollakin em. ominaisuuksia on paljon, hänenkin pitäisi muistaa, että hän on oppinut ymmärtämään Jumalan luomaa todellisuutta ja siitäkin vain mitättömän vähän.

    Uskon helppoutta tässä mielessä kuvaa tämä: uskon, että Jumala on luonut maailmankaikkeuden. Valistunut on sitä mieltä, että on tapahtunut alkuräjähdys. Kaikki on alkanut spontaanisti, mutta mistä? Siinäpä kysymys, johon ei ole järkiperäistä vastausta. Vaikka kuinka ajatellaan, että on ollut aikaisempia galakseja ja alkuräjähdyksiä tai sisäkkäisiä galakseja, jostakin kaikki on täytynyt alkaa. Järki ei kertakaikkiaan riitä siihen. Vaikka maailmankaikkeuden synty pystyttäisiin jäjittämään aivan alkuun asti, ei pystytä todistamaan miten ja miksi kaikki alkoi ja kuka tai mikä laittoi sen alulle. Jumalan luomistyön seuraukset voidaan siis teoriassa ymmärtää, mutta viimeistään siihen järki loppuu. Valistunut ihminen ei siis usko Jumalaan ja Hänen luomistyöhönsä vaan hän - yllätys, yllätys- uskoo alkuräjähdykseen. On turvallista uskoa, että maailmankaikkeuden synty, kutsutaan sitä vaikka alkuräjähdykseksi, on Jumalan työ.

    Äänestä

  • Mallilapsi kirjoitti:

    aikuista voi testata samalla testillä. Lapsi on kehittyvä, joten hänen älykkyytensäkin koko ajan kehittyy. Olitko mielestäsi tyhmä lapsena? Minä en.

    Ehkäpä Jeesus otti lapsen myös malliksi siksi, että näytti miten paljon aikuisellakin vielä olisi kehittymisvaraa - jos aikuiset kehittyisivät sitä vauhtia kuin lapsi, eläisimme täysin toisenlaisessa maailmassa. Väittäisin pikemminkin, että jo 18 vuoden iästä alkaa loiva alamäki monella osa-alueella.

    Kyllä lapset ja aikuiset voi testata samalla testillä ihan samoin kuin kaikki voivat matkustaa samalla bussilla.

    En tiedä olitko tyhmä lapsena, mutta nyt ainakaan et vaikuta erityisen viisaalta. Se, että Jeesus otti lapsen uskon esikuvaksi tarkoittaa sitä, että usko uppoaa helpommin hyväuskoisiin ihmisiin. Älykkäät ihmiset voivat olla uskossa vain vaimentamalla järkensä. Kaikilta se ei onneksi onnistu.

    Äänestä

  • Yellona kirjoitti:

    Sanon "Raamatussa nostetaan lapsi uskon esikuvaksi, koska hän uskoo varauksetta." Eli sanon lyhyesti saman kuin sinä. Pahoittelen, jos annoin sellaisen kuvan, että lapsi olisi tyhmä. Hänen järkensä ei vain ole kehittynyt vielä. Jos verrataan juuri ja juuri puhetta ymmärtävää lasta ja aikuista, heillä on eroja muussakin kuin kokeneisuudessa. Kuitenkin tuo lapsi on uskon esikuva. Ei kai sen takia, että hän olisi järkensä ansiosta viisaampi.

    Lapsi elää viisaammin kuin aikuinen juuri siksi, että hän uskoo varauksetta ja puhtaasti. Hän on pelastavassa uskossa. Hän ei tiedä murto-osaakaan siitä pahuudesta, mitä aikuinen tuntee. Eikä hänen älynsä ja järkensä kyseenalaista uskoa niin kuin aikuisen. Eikä lapsi välttämättä kyseenalaista huonojakaan asioita. Siksi aikuisilla on suuri vastuu mitä lapsille opettavat. Siinä mielessä lapsi ei ole aikuisille esikuvana, että kaikki pitäisi ottaa totuutena. Tilanne olisi toinen, jos opetettaisiin vain hyviä asioita.

    Se ettei järki ole kehittynyt tarkoittaa sitä, että on tyhmä. Kaikilla aikuisillakaan ei ole niin kehittynyt järki, että he kykenisivät luopumaan lapsellisesta uskosta. Aivan pieni vauva on ateistin esikuva, koska pienet vauvat eivät harjoita uskontoa millään tavalla.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Se ettei järki ole kehittynyt tarkoittaa sitä, että on tyhmä. Kaikilla aikuisillakaan ei ole niin kehittynyt järki, että he kykenisivät luopumaan lapsellisesta uskosta. Aivan pieni vauva on ateistin esikuva, koska pienet vauvat eivät harjoita uskontoa millään tavalla.

    mm. tämähän se on uskossa vaikeaa. Että lapsi on uskon esikuva. Niin pienellä vauvalla, ateistilla kuin uskovaisellakin on niin vähän järkeä, etteivät he voi sen avulla Jumaluutta ja kaikkea siihen liittyvää ymmärtää. Siksi pitää uskoa. Mihin järki loppuu, siitä usko alkaa. Nimen omaan näin päin, eikä niin kuin sinä sanot eli kunhan järkeä on riitävästi, ihminen älyää luopua uskosta.

    Äänestä

  • Härjänperse kirjoitti:

    häränpyllyä. Taidat itse luulla, että Jumala on tullut kurkistelemaan sinua.

    Jumalallehan on ihmiskunnasta hyötyä aivan samoin kuin kukkamaljakosta on hyötyä savenvalajalle. Teoista: eihän vankilanjohtaja lähde itse tappamaan ihmisiä. Päin vastoin - hänen tehtävänään on johtaa niin, että vangit sopeutuvat takaisin yhteiskuntaan täysipainoisina jäseninä. Tekojen tulee olla sopusoinnussa kaiken muun kanssa. Usko ilman tekoja on kuollut ja kuitenkaan pelkät hyvät teot eivät tietenkään pelasta. Maailma ei ole täysin mustavalkoista.

    Maailmankaikkeus ei ole sama kuin Jumala. Aivan samoin kuin Suomikaan ei ole presidentti tai pääministeri. Jumala silti loi maailmankaikkeuden. Sitä ei tehnyt ateisti ;=)

    Jumala ei takuulla kurkistele minua. Ei kuule, ei näe, ei tunne, ei haista, ei maista, eikä tiedosta millään tavalla. Jumala on mielikuvitusolento, joka elää vain uskovaisten fantasioissa. Kaikki uskonto on pelkkää uskonnon harjoittamista vailla mitään järkeä. Tyhjää horinaa siis.
    Jumala ei ole koskaan luonut mitään, ei johtanut mitään, Jumala on ihmisen luomus ja tiedostava ateismi myös. Negatiivista ateismia eli uskon puuttumista ei ole tarvinnut kuitenkaan keksiä vaan ainoastaan määritelmä sille.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Jumala ei takuulla kurkistele minua. Ei kuule, ei näe, ei tunne, ei haista, ei maista, eikä tiedosta millään tavalla. Jumala on mielikuvitusolento, joka elää vain uskovaisten fantasioissa. Kaikki uskonto on pelkkää uskonnon harjoittamista vailla mitään järkeä. Tyhjää horinaa siis.
    Jumala ei ole koskaan luonut mitään, ei johtanut mitään, Jumala on ihmisen luomus ja tiedostava ateismi myös. Negatiivista ateismia eli uskon puuttumista ei ole tarvinnut kuitenkaan keksiä vaan ainoastaan määritelmä sille.

    Oikeasti älykäs ja järkevä ihminen ei ole noin varma siitä, että Jumalaa ei ole. Miksi? Koska hänellä ei ole todisteita. Jos ajatellan puhtaasti ihmisen kannalta, järkevästi, pitäähän todisteet olla. Et esim. tiedä jos 2 m syvyydessä jalkojesi alla on kultaa, ennen kuin joku kertoo sen sinulle. Et voi kiistää uskottavasti sitä ennen kuin kaivat ja todistat. Jumala ja usko on vielä tuotakin vaikeampi eli mahdoton todistaa vääräksi ja myös oikeaksi. Siksi sinäkin vain uskot, että Jumalaa ei ole. Ihminen joko uskoo Jumalaan tai ei. Tämäkin on ollut ihmiskunnan alusta lähtien näin, aina on ollut usko ja epäusko. Ne eivät ole ihmisen keksintöä. Kain oli ensimmäinen epäuskoinen.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Se, että Jumala olisi ollut aina, on silkkaa mielikuvitusta. Väitteelle ei löydy mitään todisteita.

    Jos haluat ihmisten etsimiä todisteita, niin voit tutustua vaikka gematriaan. (alkuun vaikkapa http://wwnet.fi/users/veijone/gematria.htm )

    Äänestä

  • Yellona kirjoitti:

    Jumala on kaiken yläpuolella. Usko Jumalaan on juurikin elämää suurempi kysymys. Usko on vanha. Se on ollut sama ensimmäisestä ihmisparista lähtien. Meidänkin uskomme on sama kuin Raamatun aikoina. Se ei siis ole kenenkään ihmisen keksintö. Ainoa erehtymätön on Jumala ja vain Hänellä on absoluuttinen totuus. Uskominen ei ole pään laittamista pensaaseen vaan uskovainen turvautuu tuohon totuuteen ja ottaa vastaan mahdolliset kärsimykset ja menetykset, joita uskon säilyttäminen vaatii. Ateistit sivuuttavat tuon totuuden, mutta sehän ei totuutta mihinkään kadota.

    Miksi maailmassa on ja on ollut niin hirvittävä määrä uskonnollisia ihmisiä? Joku psykologinen juttuko? Ja vain osa on niin valaistuneita ettei uskontoa tarvitse. Ei.

    Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, antoi ihmiselle omantunnon eli loi hänet uskonnolliseksi. Siitä tulee ihmisten "sisäänrakennettu" uskonnollisuus. Tämähän on tietenkin liian yksinkertainen selitys älykkäille, koska tyhmäkin sen ymmärtää ja nimenomaan tyhmä, jolla ei ole järki koko ajan kyseenalaistamassa. Raamatussa nostetaan lapsi uskon esikuvaksi, koska hän uskoo varauksetta. Tämä ei älykkäälle ihmiselle kelpaa ja tähän suhtaudutaan pilkallisesti. Siitä olet malliesimerkki.

    On täydellisen hölmöä todeta jotakin tyyliin "Uskomme on sama kuin Raamatun aikoina." Mistä kukaan voi sitä tietää? Meillä ei ole mitään aavistustakaan niistä oloista, joissa vaikkapa Vanhaa Testamenttia on kirjoitettu. Meillä on ajalta säilyneitä muistiinpanoja, jotka nekin ovat lähinnä yhdestä näkökulmasta tehtyjä, eli juutalaisten. Useiden Raamatun kertomusten totuusarvo on hyvin suhteellinen. Ihmisten taipumus keksiä ihmeitä ja ihmetekoja ja uskoa niihin oli noihin aikoihin jotakin aivan muuta kuin näinä päivinä.

    Me emme elä siinä samassa maailmassa, jossa ihmiset Palestiinan alueella elivät 2000-6000 vuotta sitten. Me elämme aivan erilaisessa todellisuudessa ja erilaisessa kulttuurissa. Jotta voisimme väittää elävämme samaa elämää ja uskovamme samoin, meidän pitäisi elää täsmälleen samoin; kaikin tavoin, niin hyvässä kuin pahassa. Sitä me emme tunnetusti tee.

    Uskovan elämä on luonnollisesti kärsimystä täynnä. Maailmahan on täynnä houkutuksia, jotka joku on asettanut ihmisen riesaksi. Näistyä houkutuksista on elintärkeää kieltäytyä ja on olennaista myös muistaa siitä riittävän usein muistuttaa: "Me emme elä moin. Me elämme oikein! Te elätte väärin. USKOVA ei noin tee..." Kuulostaa äärimmäisen tutulta. Ja tokihan meillä maailmassa kiusauksia riittää. Raamatun aikoina elämä oli yksinkerrtaisempaa; tosin silloiinkaan eivät kaikki normeja noudattaneet.

    Uskovan on tärkeää korostaa tulevia aikoja. Totta kai! Monet ihmisen biologiasta kumpuavat perusasiat on leimattu synniksi ja näin ollen se, että tosiasiassa ihmisiä hallitaan uskon avulla, piilotetaan lupaamalla kuoleman jälkeen loputonta nautintoa ja riemua. Näkemys on aika huvittava. Meisdn on siis elettävä maanpäällinen elämämme tuntien jatkuvaa syyllisyyttä ja ahdistusta, jotta voimme sitten joskus epämääräisessä tilassa kuolemen jälkeen iloita.

    Teologisessa mielessä olisi mielenkiintoista tietää, mikä osa ihmisestä Taivaan iloista nauttii. Sieluko? Miten se tuntee iloa, kipua tai nautintoa? Vai saammeko kenties uuden ruumiin, koska muuten emme aisti tai ajattele? Ja sama koskee Helvettiä. Mikä osa meistä aistii sen loputtoman piinan? Ja, mikä takaa sen, että se loputon täydellisyys Taivaassa tuntuisi loputtomasti hyvältä? Miten voi tuntea hyvän ilman pahaa? Jos ei ole vertailukohtaa, tuntuuko mikään enää miltään?

    Uskontoja on ollut aina siitä lähtien, kun ihmisiä oli tarvetta hallita. Uskonnon avulla on monia asioita ollut kätevä järjestää. Surutta uskonnolla on ihmisiä ohjattukin monin tavoin läpi vuosituhansien. Monia muitakin asioita on ollut olemassa jo ikuisuuksia: sodat, sairaudet, ihmisen vallanhalu, jopa urheilu joissakin muodoissaan ym.

    Uskonnon merkitys monissa maissa on kuitenkin vähentymään päin. Esim. Suomessa maallistuminen on ollut kiistatonta viime vuosien aikana. Toisaalta, uskovaiset ihmiset tuntuvat olevan vielä aikaisempaakin fundamentalistisempia ja yhä syvemmälle uskoonsa uponneita. Käytännössä suuri osa ihmisistä on kirkossa jäsenionä lähinnä tavan vuoksi.

    Olen varmasti malliesimerkki monista asioista varsinkin negatiivisessa mielessä. Sitä en yhtään epäile. Toivoisin kuitenkin, että JOPA Sinäkin vahvassa uskossasi käsittäisit, että uskonnolla ja uskonnoilla on aina kuitenkin myös se maallinen puolensa. Maailma on tulvillaan lapsen lailla uskovia ihmisiä, joista jokainen uskoo olevansa oikeassa. Miksi kaikki eivät sitten usko samoin? No, vastaan puolestasi.

    Ihmisten uskonnollisiin näkemyksiin vaikuttavat monet asiat. Esim. kasvatus - kun olet kasvanut tiettyjen oppien ympäröimänä, ne ovat syöpyneet syvälle mieleesi. Voitko kiistää?

    Toinen asia on ihmisen omat kokemukset. Esim. monet elämän vaikeudet saavat ihmisen turvautumaan johonkin vakauttavaan tekijään. Usko voi olla sellainen. Myös ihmisen oma psyyke vaikuttaa. Jotkut ilmeisesti ovat taipuvaisia uskonnollisuuteen.

    Myös koulutus vaikuttaa. Uskonnoillahan on taustansa psykologiassa. Analyyttisesti ajatteleva ihminen ei välttämättä halua uskoa lapsen lailla. Se ei onnistu tuosta vain.

    Lopuksi haluaisin kysyä Sinulta Yellona yhden suoran kysymyksen. Yritä tarkastella sitä täysin objekltiivisesti ja uskosi ulkopuolelta.

    Kuvitellaan, että olisit perustanut uskonnollisen ryhmittymän. Haluaisit pitää ihmiset tiukasti komennossasi. Usko olisi siis sivuseikka.

    Sanopa suoraan: eivätkö monet vanhoillislestadiolaisuuden toimintatavat olisi hyviä käytäntöjä Sinullekin, kun haluaisit omaa uskonnollista ryhmääsi rakentaa ja pitää ruodussa?

    Äänestä

  • Inhottava realisti kirjoitti:

    On täydellisen hölmöä todeta jotakin tyyliin "Uskomme on sama kuin Raamatun aikoina." Mistä kukaan voi sitä tietää? Meillä ei ole mitään aavistustakaan niistä oloista, joissa vaikkapa Vanhaa Testamenttia on kirjoitettu. Meillä on ajalta säilyneitä muistiinpanoja, jotka nekin ovat lähinnä yhdestä näkökulmasta tehtyjä, eli juutalaisten. Useiden Raamatun kertomusten totuusarvo on hyvin suhteellinen. Ihmisten taipumus keksiä ihmeitä ja ihmetekoja ja uskoa niihin oli noihin aikoihin jotakin aivan muuta kuin näinä päivinä.

    Me emme elä siinä samassa maailmassa, jossa ihmiset Palestiinan alueella elivät 2000-6000 vuotta sitten. Me elämme aivan erilaisessa todellisuudessa ja erilaisessa kulttuurissa. Jotta voisimme väittää elävämme samaa elämää ja uskovamme samoin, meidän pitäisi elää täsmälleen samoin; kaikin tavoin, niin hyvässä kuin pahassa. Sitä me emme tunnetusti tee.

    Uskovan elämä on luonnollisesti kärsimystä täynnä. Maailmahan on täynnä houkutuksia, jotka joku on asettanut ihmisen riesaksi. Näistyä houkutuksista on elintärkeää kieltäytyä ja on olennaista myös muistaa siitä riittävän usein muistuttaa: "Me emme elä moin. Me elämme oikein! Te elätte väärin. USKOVA ei noin tee..." Kuulostaa äärimmäisen tutulta. Ja tokihan meillä maailmassa kiusauksia riittää. Raamatun aikoina elämä oli yksinkerrtaisempaa; tosin silloiinkaan eivät kaikki normeja noudattaneet.

    Uskovan on tärkeää korostaa tulevia aikoja. Totta kai! Monet ihmisen biologiasta kumpuavat perusasiat on leimattu synniksi ja näin ollen se, että tosiasiassa ihmisiä hallitaan uskon avulla, piilotetaan lupaamalla kuoleman jälkeen loputonta nautintoa ja riemua. Näkemys on aika huvittava. Meisdn on siis elettävä maanpäällinen elämämme tuntien jatkuvaa syyllisyyttä ja ahdistusta, jotta voimme sitten joskus epämääräisessä tilassa kuolemen jälkeen iloita.

    Teologisessa mielessä olisi mielenkiintoista tietää, mikä osa ihmisestä Taivaan iloista nauttii. Sieluko? Miten se tuntee iloa, kipua tai nautintoa? Vai saammeko kenties uuden ruumiin, koska muuten emme aisti tai ajattele? Ja sama koskee Helvettiä. Mikä osa meistä aistii sen loputtoman piinan? Ja, mikä takaa sen, että se loputon täydellisyys Taivaassa tuntuisi loputtomasti hyvältä? Miten voi tuntea hyvän ilman pahaa? Jos ei ole vertailukohtaa, tuntuuko mikään enää miltään?

    Uskontoja on ollut aina siitä lähtien, kun ihmisiä oli tarvetta hallita. Uskonnon avulla on monia asioita ollut kätevä järjestää. Surutta uskonnolla on ihmisiä ohjattukin monin tavoin läpi vuosituhansien. Monia muitakin asioita on ollut olemassa jo ikuisuuksia: sodat, sairaudet, ihmisen vallanhalu, jopa urheilu joissakin muodoissaan ym.

    Uskonnon merkitys monissa maissa on kuitenkin vähentymään päin. Esim. Suomessa maallistuminen on ollut kiistatonta viime vuosien aikana. Toisaalta, uskovaiset ihmiset tuntuvat olevan vielä aikaisempaakin fundamentalistisempia ja yhä syvemmälle uskoonsa uponneita. Käytännössä suuri osa ihmisistä on kirkossa jäsenionä lähinnä tavan vuoksi.

    Olen varmasti malliesimerkki monista asioista varsinkin negatiivisessa mielessä. Sitä en yhtään epäile. Toivoisin kuitenkin, että JOPA Sinäkin vahvassa uskossasi käsittäisit, että uskonnolla ja uskonnoilla on aina kuitenkin myös se maallinen puolensa. Maailma on tulvillaan lapsen lailla uskovia ihmisiä, joista jokainen uskoo olevansa oikeassa. Miksi kaikki eivät sitten usko samoin? No, vastaan puolestasi.

    Ihmisten uskonnollisiin näkemyksiin vaikuttavat monet asiat. Esim. kasvatus - kun olet kasvanut tiettyjen oppien ympäröimänä, ne ovat syöpyneet syvälle mieleesi. Voitko kiistää?

    Toinen asia on ihmisen omat kokemukset. Esim. monet elämän vaikeudet saavat ihmisen turvautumaan johonkin vakauttavaan tekijään. Usko voi olla sellainen. Myös ihmisen oma psyyke vaikuttaa. Jotkut ilmeisesti ovat taipuvaisia uskonnollisuuteen.

    Myös koulutus vaikuttaa. Uskonnoillahan on taustansa psykologiassa. Analyyttisesti ajatteleva ihminen ei välttämättä halua uskoa lapsen lailla. Se ei onnistu tuosta vain.

    Lopuksi haluaisin kysyä Sinulta Yellona yhden suoran kysymyksen. Yritä tarkastella sitä täysin objekltiivisesti ja uskosi ulkopuolelta.

    Kuvitellaan, että olisit perustanut uskonnollisen ryhmittymän. Haluaisit pitää ihmiset tiukasti komennossasi. Usko olisi siis sivuseikka.

    Sanopa suoraan: eivätkö monet vanhoillislestadiolaisuuden toimintatavat olisi hyviä käytäntöjä Sinullekin, kun haluaisit omaa uskonnollista ryhmääsi rakentaa ja pitää ruodussa?

    tarvetta perustaa mitään uskonnollista ryhmittymää ja pitää ihmisiä tiukasti komennossani. Ei! Vaan olen itse pähkäilemällä ja asiaan paneutumalla yrittänyt selvitellä näitä taivasasioita ja tullut siihen loppupäätelmään, että ainoa järkevä vaihtoehto on uskoa. Kaikki on tässä vaiheessa vielä pelkkää uskoa, mutta kun lopulta ollaan siellä taivaassa, usko joutaa loppumaan ja se muuttuu todellisuudeksi. Raamattu lupaa uuden ruumiin, uuden nimen ja näin voin uskoa, että kaikki tulee muuttumaan, ihan kaikki.

    Vastapuolella ei ole tarjota mitään muuta kuin tyhjyyttä. Ei tule kauppoja ateistien kanssa!

    Äänestä

  • Yellona kirjoitti:

    Oikeasti älykäs ja järkevä ihminen ei ole noin varma siitä, että Jumalaa ei ole. Miksi? Koska hänellä ei ole todisteita. Jos ajatellan puhtaasti ihmisen kannalta, järkevästi, pitäähän todisteet olla. Et esim. tiedä jos 2 m syvyydessä jalkojesi alla on kultaa, ennen kuin joku kertoo sen sinulle. Et voi kiistää uskottavasti sitä ennen kuin kaivat ja todistat. Jumala ja usko on vielä tuotakin vaikeampi eli mahdoton todistaa vääräksi ja myös oikeaksi. Siksi sinäkin vain uskot, että Jumalaa ei ole. Ihminen joko uskoo Jumalaan tai ei. Tämäkin on ollut ihmiskunnan alusta lähtien näin, aina on ollut usko ja epäusko. Ne eivät ole ihmisen keksintöä. Kain oli ensimmäinen epäuskoinen.

    Jos ei ole todisteita mistään jumalista, niin miksi pitää vaivata päätään lainkaan koko asialla. Toisaalta minulle on aivan selvää ettei kaikkivaltius ole mahdollista sen enempää kuin naimisissaoleva poikamies, koska kaikkivaltius johtaa loogiseen ristiriitaan. Mitään loogisesti ristiriitaista ei voi olla olemassa. Jos hylkäät logiikan, niin voit samantien väittää vaikka mustan valkoiseksi. Jumalan olemassaolo on puppua. En huomaa tässä päättelyssäni mitään järjen vastaista. En usko että sinäkään huomaat.

    Olet oikeassa siinä, että uskon ettei Jumalaa ole olemassa mutta erehdyt siinä, että minä "vain" uskoisin. Minulla on nimmittäin aivan loogiset perustelut tälle uskomukselleni, mistä seuraa, että voin aivan täysin rehellisesti ja totuuden mukaisesti sanoa, että tiedän ettei Jumalaa, joka on kaikkivaltias, ole olemassa. Sen sijaan Jumalan olemassaolon puolesta ei ole eikä voi olla mitään loogisia perusteluita, mikäli jumala määritellään kaikkivaltiaaksi. Minun mielestäni kaikkivaltius on niin oleellinen osa jumaluutta, että kun se on pois suljettua, on jumalista puhuminen turhaa.

    Äänestä

  • Usko todeksi kirjoitti:

    tarvetta perustaa mitään uskonnollista ryhmittymää ja pitää ihmisiä tiukasti komennossani. Ei! Vaan olen itse pähkäilemällä ja asiaan paneutumalla yrittänyt selvitellä näitä taivasasioita ja tullut siihen loppupäätelmään, että ainoa järkevä vaihtoehto on uskoa. Kaikki on tässä vaiheessa vielä pelkkää uskoa, mutta kun lopulta ollaan siellä taivaassa, usko joutaa loppumaan ja se muuttuu todellisuudeksi. Raamattu lupaa uuden ruumiin, uuden nimen ja näin voin uskoa, että kaikki tulee muuttumaan, ihan kaikki.

    Vastapuolella ei ole tarjota mitään muuta kuin tyhjyyttä. Ei tule kauppoja ateistien kanssa!

    Sinulla ei ole tarjota kuin tyhjää puhetta taivaasta, Jumalasta jne. Myönnät itsekin, ettet tiedä niistä oikeeasti yhtään mitään. Sitä et kuitenkaan ymmärrä, että petät itseäsi ja muita ihmisiä uskottelemalla noita tarinoita todeksi. Minulle riittää totuus. En tarvitse sen jatkeeksi mitään tarinoita Jeesuksesta tms.

    Äänestä

  • Yellona kirjoitti:

    mm. tämähän se on uskossa vaikeaa. Että lapsi on uskon esikuva. Niin pienellä vauvalla, ateistilla kuin uskovaisellakin on niin vähän järkeä, etteivät he voi sen avulla Jumaluutta ja kaikkea siihen liittyvää ymmärtää. Siksi pitää uskoa. Mihin järki loppuu, siitä usko alkaa. Nimen omaan näin päin, eikä niin kuin sinä sanot eli kunhan järkeä on riitävästi, ihminen älyää luopua uskosta.

    Se, ettei ymmärrä Jumalaa ei ole järkevä syy uskoa Jumalaan. Ajatuksesi: "Mihin järki loppuu, siitä usko alkaa." voisi muotoilla osivammin sanomalla, että uskominen on täysin älyvapaata. Asia on nimen omaan niin, että älykkäät ihmiset ovat harvemmin uskovaisia. Tästä on olemassa empiirisiä näyttöjä.
    http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Brittiprofessori Älykkäät ihmiset ovat muita harvemmin uskossa/1135237125805?...

    Äänestä

  • Trim Cat kirjoitti:

    Jos haluat ihmisten etsimiä todisteita, niin voit tutustua vaikka gematriaan. (alkuun vaikkapa http://wwnet.fi/users/veijone/gematria.htm )

    En ole kiinnostunut gematriasta enkä mistään mystiikasta.

    Äänestä

  • Yellona kirjoitti:

    Autuuden ehdoissa ei ole mitään epäselvää. Ensimmäisen ihmisparin syntiinlankeemuksen jälkeen on kaksi vaihtoehtoa autuuden saamiseksi: 1) Täyttää Jumalan laki eli kymmenen käskyä joka hetki koko elämänsä ajan 2) Uskoa, että Jeesus on synnit sovittanut ja omistaa ja säilyttää tuo sovitustyö elämänsä loppuun asti. 1) perustuu omaan ansioon ja sitä voi yrittää, mutta se ei keneltäkään onnistu. Tämän Jumala tiesi ja siksi laati pelastussuunnitelman eli vaihtoehdon 2). Siinä saamme pelastuksen ilman omaa ansiotamme, jos haluamme ottaa sen vastaan.

    On helppoa ja turvallista uskoa näin: Ei haittaa, vaikka ei ymmärrä kaikkea. Pääasia, että säilyttää uskon loppuun asti, mikä tosin ei ole kenellekään itsestäänselvyys. Kaikki viisaus, äly ja ymmärrys on toissijaista. Jos jollakin em. ominaisuuksia on paljon, hänenkin pitäisi muistaa, että hän on oppinut ymmärtämään Jumalan luomaa todellisuutta ja siitäkin vain mitättömän vähän.

    Uskon helppoutta tässä mielessä kuvaa tämä: uskon, että Jumala on luonut maailmankaikkeuden. Valistunut on sitä mieltä, että on tapahtunut alkuräjähdys. Kaikki on alkanut spontaanisti, mutta mistä? Siinäpä kysymys, johon ei ole järkiperäistä vastausta. Vaikka kuinka ajatellaan, että on ollut aikaisempia galakseja ja alkuräjähdyksiä tai sisäkkäisiä galakseja, jostakin kaikki on täytynyt alkaa. Järki ei kertakaikkiaan riitä siihen. Vaikka maailmankaikkeuden synty pystyttäisiin jäjittämään aivan alkuun asti, ei pystytä todistamaan miten ja miksi kaikki alkoi ja kuka tai mikä laittoi sen alulle. Jumalan luomistyön seuraukset voidaan siis teoriassa ymmärtää, mutta viimeistään siihen järki loppuu. Valistunut ihminen ei siis usko Jumalaan ja Hänen luomistyöhönsä vaan hän - yllätys, yllätys- uskoo alkuräjähdykseen. On turvallista uskoa, että maailmankaikkeuden synty, kutsutaan sitä vaikka alkuräjähdykseksi, on Jumalan työ.

    Mitään autuutta ei ole olemassakaan, joten sille ei ole olemassa ehtojakaan. Minä en pysty enkä halua uskoa mihinkään niin epäjohdonmukaiseen asiaan, kuin kristinsuko. Minua ei kiinnosta aivojen laittaminen narikkaan.

    Huomasitko väittäväsi, ettei maailman syntyyn ole järkiperäistä vastausta. Tajuatko, että se merkitsee sitä, että jos tarjoat samalla Jumalaa vastaukseksi, olet julistanut ko. vastauksen etukäteen järjettömäksi. Myönnettäköön, että se on järjetön. Edelleen jää epäselväksi myös se, mistä Jumala on saanut alkunsa. Tieteen tutkimusten valossa näyttäisi siltä, että kaikki jumalat ovat saaneet alkunsa ihmisten mielikuvitusesta. Tuskin siis maailmaa on luonut Jumala.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Sinulla ei ole tarjota kuin tyhjää puhetta taivaasta, Jumalasta jne. Myönnät itsekin, ettet tiedä niistä oikeeasti yhtään mitään. Sitä et kuitenkaan ymmärrä, että petät itseäsi ja muita ihmisiä uskottelemalla noita tarinoita todeksi. Minulle riittää totuus. En tarvitse sen jatkeeksi mitään tarinoita Jeesuksesta tms.

    "Minulle riittää totuus."

    Jeesus on sanonut, "Minä olen tie, totuus.."
    Niin, helppo päätellä, mitä etsit, vaikka sitä et tunnustakaan!

    Tämä totuus on kätketty viisailta. Kuten perustelit toisessa viestissäsi, "älykkäät ihmiset ovat muita harvemmin uskossa " (lähde:Helsingin sanomat 12.6.2008 ).
    "Järkevästi" ajatellen paratiisin omenakin oli hyvä syödä ja sen "tiesi" käärme! Voisi sanoa, "harvemmin käärmeet uskovat Jumalan puhuvan totta."

    Samalla kun kiellät jumalan, vahvistat Raamatun todeksi.

    Äänestä

  • Inhottava realisti kirjoitti:

    On täydellisen hölmöä todeta jotakin tyyliin "Uskomme on sama kuin Raamatun aikoina." Mistä kukaan voi sitä tietää? Meillä ei ole mitään aavistustakaan niistä oloista, joissa vaikkapa Vanhaa Testamenttia on kirjoitettu. Meillä on ajalta säilyneitä muistiinpanoja, jotka nekin ovat lähinnä yhdestä näkökulmasta tehtyjä, eli juutalaisten. Useiden Raamatun kertomusten totuusarvo on hyvin suhteellinen. Ihmisten taipumus keksiä ihmeitä ja ihmetekoja ja uskoa niihin oli noihin aikoihin jotakin aivan muuta kuin näinä päivinä.

    Me emme elä siinä samassa maailmassa, jossa ihmiset Palestiinan alueella elivät 2000-6000 vuotta sitten. Me elämme aivan erilaisessa todellisuudessa ja erilaisessa kulttuurissa. Jotta voisimme väittää elävämme samaa elämää ja uskovamme samoin, meidän pitäisi elää täsmälleen samoin; kaikin tavoin, niin hyvässä kuin pahassa. Sitä me emme tunnetusti tee.

    Uskovan elämä on luonnollisesti kärsimystä täynnä. Maailmahan on täynnä houkutuksia, jotka joku on asettanut ihmisen riesaksi. Näistyä houkutuksista on elintärkeää kieltäytyä ja on olennaista myös muistaa siitä riittävän usein muistuttaa: "Me emme elä moin. Me elämme oikein! Te elätte väärin. USKOVA ei noin tee..." Kuulostaa äärimmäisen tutulta. Ja tokihan meillä maailmassa kiusauksia riittää. Raamatun aikoina elämä oli yksinkerrtaisempaa; tosin silloiinkaan eivät kaikki normeja noudattaneet.

    Uskovan on tärkeää korostaa tulevia aikoja. Totta kai! Monet ihmisen biologiasta kumpuavat perusasiat on leimattu synniksi ja näin ollen se, että tosiasiassa ihmisiä hallitaan uskon avulla, piilotetaan lupaamalla kuoleman jälkeen loputonta nautintoa ja riemua. Näkemys on aika huvittava. Meisdn on siis elettävä maanpäällinen elämämme tuntien jatkuvaa syyllisyyttä ja ahdistusta, jotta voimme sitten joskus epämääräisessä tilassa kuolemen jälkeen iloita.

    Teologisessa mielessä olisi mielenkiintoista tietää, mikä osa ihmisestä Taivaan iloista nauttii. Sieluko? Miten se tuntee iloa, kipua tai nautintoa? Vai saammeko kenties uuden ruumiin, koska muuten emme aisti tai ajattele? Ja sama koskee Helvettiä. Mikä osa meistä aistii sen loputtoman piinan? Ja, mikä takaa sen, että se loputon täydellisyys Taivaassa tuntuisi loputtomasti hyvältä? Miten voi tuntea hyvän ilman pahaa? Jos ei ole vertailukohtaa, tuntuuko mikään enää miltään?

    Uskontoja on ollut aina siitä lähtien, kun ihmisiä oli tarvetta hallita. Uskonnon avulla on monia asioita ollut kätevä järjestää. Surutta uskonnolla on ihmisiä ohjattukin monin tavoin läpi vuosituhansien. Monia muitakin asioita on ollut olemassa jo ikuisuuksia: sodat, sairaudet, ihmisen vallanhalu, jopa urheilu joissakin muodoissaan ym.

    Uskonnon merkitys monissa maissa on kuitenkin vähentymään päin. Esim. Suomessa maallistuminen on ollut kiistatonta viime vuosien aikana. Toisaalta, uskovaiset ihmiset tuntuvat olevan vielä aikaisempaakin fundamentalistisempia ja yhä syvemmälle uskoonsa uponneita. Käytännössä suuri osa ihmisistä on kirkossa jäsenionä lähinnä tavan vuoksi.

    Olen varmasti malliesimerkki monista asioista varsinkin negatiivisessa mielessä. Sitä en yhtään epäile. Toivoisin kuitenkin, että JOPA Sinäkin vahvassa uskossasi käsittäisit, että uskonnolla ja uskonnoilla on aina kuitenkin myös se maallinen puolensa. Maailma on tulvillaan lapsen lailla uskovia ihmisiä, joista jokainen uskoo olevansa oikeassa. Miksi kaikki eivät sitten usko samoin? No, vastaan puolestasi.

    Ihmisten uskonnollisiin näkemyksiin vaikuttavat monet asiat. Esim. kasvatus - kun olet kasvanut tiettyjen oppien ympäröimänä, ne ovat syöpyneet syvälle mieleesi. Voitko kiistää?

    Toinen asia on ihmisen omat kokemukset. Esim. monet elämän vaikeudet saavat ihmisen turvautumaan johonkin vakauttavaan tekijään. Usko voi olla sellainen. Myös ihmisen oma psyyke vaikuttaa. Jotkut ilmeisesti ovat taipuvaisia uskonnollisuuteen.

    Myös koulutus vaikuttaa. Uskonnoillahan on taustansa psykologiassa. Analyyttisesti ajatteleva ihminen ei välttämättä halua uskoa lapsen lailla. Se ei onnistu tuosta vain.

    Lopuksi haluaisin kysyä Sinulta Yellona yhden suoran kysymyksen. Yritä tarkastella sitä täysin objekltiivisesti ja uskosi ulkopuolelta.

    Kuvitellaan, että olisit perustanut uskonnollisen ryhmittymän. Haluaisit pitää ihmiset tiukasti komennossasi. Usko olisi siis sivuseikka.

    Sanopa suoraan: eivätkö monet vanhoillislestadiolaisuuden toimintatavat olisi hyviä käytäntöjä Sinullekin, kun haluaisit omaa uskonnollista ryhmääsi rakentaa ja pitää ruodussa?

    Et taida olla oikein sinut vakaumuksesi kanssa? Ei minua ainakaan kiinnosta mennä melskaamaan ateistien palstalle, että heidän vakaumuksensa on kaikin tavoin pöpi.

    Äänestä

  • Inhottava realisti kirjoitti:

    On täydellisen hölmöä todeta jotakin tyyliin "Uskomme on sama kuin Raamatun aikoina." Mistä kukaan voi sitä tietää? Meillä ei ole mitään aavistustakaan niistä oloista, joissa vaikkapa Vanhaa Testamenttia on kirjoitettu. Meillä on ajalta säilyneitä muistiinpanoja, jotka nekin ovat lähinnä yhdestä näkökulmasta tehtyjä, eli juutalaisten. Useiden Raamatun kertomusten totuusarvo on hyvin suhteellinen. Ihmisten taipumus keksiä ihmeitä ja ihmetekoja ja uskoa niihin oli noihin aikoihin jotakin aivan muuta kuin näinä päivinä.

    Me emme elä siinä samassa maailmassa, jossa ihmiset Palestiinan alueella elivät 2000-6000 vuotta sitten. Me elämme aivan erilaisessa todellisuudessa ja erilaisessa kulttuurissa. Jotta voisimme väittää elävämme samaa elämää ja uskovamme samoin, meidän pitäisi elää täsmälleen samoin; kaikin tavoin, niin hyvässä kuin pahassa. Sitä me emme tunnetusti tee.

    Uskovan elämä on luonnollisesti kärsimystä täynnä. Maailmahan on täynnä houkutuksia, jotka joku on asettanut ihmisen riesaksi. Näistyä houkutuksista on elintärkeää kieltäytyä ja on olennaista myös muistaa siitä riittävän usein muistuttaa: "Me emme elä moin. Me elämme oikein! Te elätte väärin. USKOVA ei noin tee..." Kuulostaa äärimmäisen tutulta. Ja tokihan meillä maailmassa kiusauksia riittää. Raamatun aikoina elämä oli yksinkerrtaisempaa; tosin silloiinkaan eivät kaikki normeja noudattaneet.

    Uskovan on tärkeää korostaa tulevia aikoja. Totta kai! Monet ihmisen biologiasta kumpuavat perusasiat on leimattu synniksi ja näin ollen se, että tosiasiassa ihmisiä hallitaan uskon avulla, piilotetaan lupaamalla kuoleman jälkeen loputonta nautintoa ja riemua. Näkemys on aika huvittava. Meisdn on siis elettävä maanpäällinen elämämme tuntien jatkuvaa syyllisyyttä ja ahdistusta, jotta voimme sitten joskus epämääräisessä tilassa kuolemen jälkeen iloita.

    Teologisessa mielessä olisi mielenkiintoista tietää, mikä osa ihmisestä Taivaan iloista nauttii. Sieluko? Miten se tuntee iloa, kipua tai nautintoa? Vai saammeko kenties uuden ruumiin, koska muuten emme aisti tai ajattele? Ja sama koskee Helvettiä. Mikä osa meistä aistii sen loputtoman piinan? Ja, mikä takaa sen, että se loputon täydellisyys Taivaassa tuntuisi loputtomasti hyvältä? Miten voi tuntea hyvän ilman pahaa? Jos ei ole vertailukohtaa, tuntuuko mikään enää miltään?

    Uskontoja on ollut aina siitä lähtien, kun ihmisiä oli tarvetta hallita. Uskonnon avulla on monia asioita ollut kätevä järjestää. Surutta uskonnolla on ihmisiä ohjattukin monin tavoin läpi vuosituhansien. Monia muitakin asioita on ollut olemassa jo ikuisuuksia: sodat, sairaudet, ihmisen vallanhalu, jopa urheilu joissakin muodoissaan ym.

    Uskonnon merkitys monissa maissa on kuitenkin vähentymään päin. Esim. Suomessa maallistuminen on ollut kiistatonta viime vuosien aikana. Toisaalta, uskovaiset ihmiset tuntuvat olevan vielä aikaisempaakin fundamentalistisempia ja yhä syvemmälle uskoonsa uponneita. Käytännössä suuri osa ihmisistä on kirkossa jäsenionä lähinnä tavan vuoksi.

    Olen varmasti malliesimerkki monista asioista varsinkin negatiivisessa mielessä. Sitä en yhtään epäile. Toivoisin kuitenkin, että JOPA Sinäkin vahvassa uskossasi käsittäisit, että uskonnolla ja uskonnoilla on aina kuitenkin myös se maallinen puolensa. Maailma on tulvillaan lapsen lailla uskovia ihmisiä, joista jokainen uskoo olevansa oikeassa. Miksi kaikki eivät sitten usko samoin? No, vastaan puolestasi.

    Ihmisten uskonnollisiin näkemyksiin vaikuttavat monet asiat. Esim. kasvatus - kun olet kasvanut tiettyjen oppien ympäröimänä, ne ovat syöpyneet syvälle mieleesi. Voitko kiistää?

    Toinen asia on ihmisen omat kokemukset. Esim. monet elämän vaikeudet saavat ihmisen turvautumaan johonkin vakauttavaan tekijään. Usko voi olla sellainen. Myös ihmisen oma psyyke vaikuttaa. Jotkut ilmeisesti ovat taipuvaisia uskonnollisuuteen.

    Myös koulutus vaikuttaa. Uskonnoillahan on taustansa psykologiassa. Analyyttisesti ajatteleva ihminen ei välttämättä halua uskoa lapsen lailla. Se ei onnistu tuosta vain.

    Lopuksi haluaisin kysyä Sinulta Yellona yhden suoran kysymyksen. Yritä tarkastella sitä täysin objekltiivisesti ja uskosi ulkopuolelta.

    Kuvitellaan, että olisit perustanut uskonnollisen ryhmittymän. Haluaisit pitää ihmiset tiukasti komennossasi. Usko olisi siis sivuseikka.

    Sanopa suoraan: eivätkö monet vanhoillislestadiolaisuuden toimintatavat olisi hyviä käytäntöjä Sinullekin, kun haluaisit omaa uskonnollista ryhmääsi rakentaa ja pitää ruodussa?

    Usko ja uskon päämäärä ovat samoja, aika ja kulttuuri eivät niihin vaikuta. Miksi ihmeessä pitäisi elää samalla tavalla kuin tuhansia vuosia sitten Palestiinassa, jotta voi uskoa samalla tavalla? Uskoa Jumalaan, silloin uskottiin lupaukseen Jeesuksesta nyt uskotaan Jeesukseen. Miten sinä voit määritellä, että pitäisi elää samoin, jotta voisi uskoa samoin? Sanot: niin hyvässä kuin pahassa. Varsinkaan pahassa ei kannattaisi elää samalla tavalla.

    Ei uskovaisen elämä tarvitse olla eikä ole kärsimystä. Jumala lupaa siunauksensa kuuliaiselle lapselleen. Katsos, jatkuvaa syyllisyyttä ja ahdistusta ei tarvitse tuntea. Nimittäin synnit saa laittaa pois Jeesuksen sovitustyön ansiosta. Ei syntejä tarvitse kantaa ja syntien anteeksiántamuksesta saa voimaa uskoa. Ilman sitä ei selviä uskomassa.

    Uskonnoilla on maallinenkin puolensa. On maalliset organisaatiot, jotka koostuvat tavallisista ihmisistä kaikkine ihmisluonnon vinkeineen. Sitten on Jumalan lasten joukko. Nämä kaksi eivät ole yhteneviä joukkoja. Sivumenne sanoen, uskontoja syytetään monesta pahasta. Mitä mieltä olet viime vuosisadan ateistisista diktaattoreista?

    Palaan ehkä myöhemmin asiaan.

    Äänestä

  • old_profile_46587 kirjoitti:

    että uskooko ateisti, että Jumalaa ei ole vai tietääkö ateisti, että Jumalaa ei ole?

    Mihin tieto perustuu, jos ateisti tietää, että Jumalaa ei ole?

    Ja jos ateisti uskoo, että Jumalaa ei ole, niin eikö silloin ateismikin ole jollakin tavalla uskonto?

    Kaikella ystävyydellä

    Wariska :)

    minunkin mielestäni uskonto ..ja fundamentalistinen sellainen..!

    Äänestä

  • Yellona kirjoitti:

    Usko ja uskon päämäärä ovat samoja, aika ja kulttuuri eivät niihin vaikuta. Miksi ihmeessä pitäisi elää samalla tavalla kuin tuhansia vuosia sitten Palestiinassa, jotta voi uskoa samalla tavalla? Uskoa Jumalaan, silloin uskottiin lupaukseen Jeesuksesta nyt uskotaan Jeesukseen. Miten sinä voit määritellä, että pitäisi elää samoin, jotta voisi uskoa samoin? Sanot: niin hyvässä kuin pahassa. Varsinkaan pahassa ei kannattaisi elää samalla tavalla.

    Ei uskovaisen elämä tarvitse olla eikä ole kärsimystä. Jumala lupaa siunauksensa kuuliaiselle lapselleen. Katsos, jatkuvaa syyllisyyttä ja ahdistusta ei tarvitse tuntea. Nimittäin synnit saa laittaa pois Jeesuksen sovitustyön ansiosta. Ei syntejä tarvitse kantaa ja syntien anteeksiántamuksesta saa voimaa uskoa. Ilman sitä ei selviä uskomassa.

    Uskonnoilla on maallinenkin puolensa. On maalliset organisaatiot, jotka koostuvat tavallisista ihmisistä kaikkine ihmisluonnon vinkeineen. Sitten on Jumalan lasten joukko. Nämä kaksi eivät ole yhteneviä joukkoja. Sivumenne sanoen, uskontoja syytetään monesta pahasta. Mitä mieltä olet viime vuosisadan ateistisista diktaattoreista?

    Palaan ehkä myöhemmin asiaan.

    Kun liikkuu maailmalla ja on tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, törmää kuin muuriin, kun asioi epärehellisen ihmisen kanssa. Ei synkkaa. Tällainen yleensä käyttäytyy hyökkäävästi kuin suojellakseen piilotettua pahuuttaan. Rehellinen tulee jopa vihatuksi.

    Joidenkin toisten, avointen ja rehellisten kanssa kanssakäyminen tuntuu helpolta alusta asti. Sitä aivan kuin aistii missä hengessä ihmiset toimivat. Onko tuttua?

    Äänestä

  • Fiilikset kirjoitti:

    Kun liikkuu maailmalla ja on tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, törmää kuin muuriin, kun asioi epärehellisen ihmisen kanssa. Ei synkkaa. Tällainen yleensä käyttäytyy hyökkäävästi kuin suojellakseen piilotettua pahuuttaan. Rehellinen tulee jopa vihatuksi.

    Joidenkin toisten, avointen ja rehellisten kanssa kanssakäyminen tuntuu helpolta alusta asti. Sitä aivan kuin aistii missä hengessä ihmiset toimivat. Onko tuttua?

    tuo, että olen välttelevä, venkoileva tai hyökkäävä, jos piilottelen omaa pahuuttani. Sinä taidat olla pelkästään rehellinen ja hyvä?;)

    Äänestä

  • on tuttua kirjoitti:

    tuo, että olen välttelevä, venkoileva tai hyökkäävä, jos piilottelen omaa pahuuttani. Sinä taidat olla pelkästään rehellinen ja hyvä?;)

    rehellisyyteen. Tarkoitan tässä ihmisiä, jotka tieten tahtoen toimivat epärehellisesti. Kun heidän epärehellisyytensä tulee ilmi, alkaa sodankäynti.

    Äänestä

  • Inhottava realisti kirjoitti:

    On täydellisen hölmöä todeta jotakin tyyliin "Uskomme on sama kuin Raamatun aikoina." Mistä kukaan voi sitä tietää? Meillä ei ole mitään aavistustakaan niistä oloista, joissa vaikkapa Vanhaa Testamenttia on kirjoitettu. Meillä on ajalta säilyneitä muistiinpanoja, jotka nekin ovat lähinnä yhdestä näkökulmasta tehtyjä, eli juutalaisten. Useiden Raamatun kertomusten totuusarvo on hyvin suhteellinen. Ihmisten taipumus keksiä ihmeitä ja ihmetekoja ja uskoa niihin oli noihin aikoihin jotakin aivan muuta kuin näinä päivinä.

    Me emme elä siinä samassa maailmassa, jossa ihmiset Palestiinan alueella elivät 2000-6000 vuotta sitten. Me elämme aivan erilaisessa todellisuudessa ja erilaisessa kulttuurissa. Jotta voisimme väittää elävämme samaa elämää ja uskovamme samoin, meidän pitäisi elää täsmälleen samoin; kaikin tavoin, niin hyvässä kuin pahassa. Sitä me emme tunnetusti tee.

    Uskovan elämä on luonnollisesti kärsimystä täynnä. Maailmahan on täynnä houkutuksia, jotka joku on asettanut ihmisen riesaksi. Näistyä houkutuksista on elintärkeää kieltäytyä ja on olennaista myös muistaa siitä riittävän usein muistuttaa: "Me emme elä moin. Me elämme oikein! Te elätte väärin. USKOVA ei noin tee..." Kuulostaa äärimmäisen tutulta. Ja tokihan meillä maailmassa kiusauksia riittää. Raamatun aikoina elämä oli yksinkerrtaisempaa; tosin silloiinkaan eivät kaikki normeja noudattaneet.

    Uskovan on tärkeää korostaa tulevia aikoja. Totta kai! Monet ihmisen biologiasta kumpuavat perusasiat on leimattu synniksi ja näin ollen se, että tosiasiassa ihmisiä hallitaan uskon avulla, piilotetaan lupaamalla kuoleman jälkeen loputonta nautintoa ja riemua. Näkemys on aika huvittava. Meisdn on siis elettävä maanpäällinen elämämme tuntien jatkuvaa syyllisyyttä ja ahdistusta, jotta voimme sitten joskus epämääräisessä tilassa kuolemen jälkeen iloita.

    Teologisessa mielessä olisi mielenkiintoista tietää, mikä osa ihmisestä Taivaan iloista nauttii. Sieluko? Miten se tuntee iloa, kipua tai nautintoa? Vai saammeko kenties uuden ruumiin, koska muuten emme aisti tai ajattele? Ja sama koskee Helvettiä. Mikä osa meistä aistii sen loputtoman piinan? Ja, mikä takaa sen, että se loputon täydellisyys Taivaassa tuntuisi loputtomasti hyvältä? Miten voi tuntea hyvän ilman pahaa? Jos ei ole vertailukohtaa, tuntuuko mikään enää miltään?

    Uskontoja on ollut aina siitä lähtien, kun ihmisiä oli tarvetta hallita. Uskonnon avulla on monia asioita ollut kätevä järjestää. Surutta uskonnolla on ihmisiä ohjattukin monin tavoin läpi vuosituhansien. Monia muitakin asioita on ollut olemassa jo ikuisuuksia: sodat, sairaudet, ihmisen vallanhalu, jopa urheilu joissakin muodoissaan ym.

    Uskonnon merkitys monissa maissa on kuitenkin vähentymään päin. Esim. Suomessa maallistuminen on ollut kiistatonta viime vuosien aikana. Toisaalta, uskovaiset ihmiset tuntuvat olevan vielä aikaisempaakin fundamentalistisempia ja yhä syvemmälle uskoonsa uponneita. Käytännössä suuri osa ihmisistä on kirkossa jäsenionä lähinnä tavan vuoksi.

    Olen varmasti malliesimerkki monista asioista varsinkin negatiivisessa mielessä. Sitä en yhtään epäile. Toivoisin kuitenkin, että JOPA Sinäkin vahvassa uskossasi käsittäisit, että uskonnolla ja uskonnoilla on aina kuitenkin myös se maallinen puolensa. Maailma on tulvillaan lapsen lailla uskovia ihmisiä, joista jokainen uskoo olevansa oikeassa. Miksi kaikki eivät sitten usko samoin? No, vastaan puolestasi.

    Ihmisten uskonnollisiin näkemyksiin vaikuttavat monet asiat. Esim. kasvatus - kun olet kasvanut tiettyjen oppien ympäröimänä, ne ovat syöpyneet syvälle mieleesi. Voitko kiistää?

    Toinen asia on ihmisen omat kokemukset. Esim. monet elämän vaikeudet saavat ihmisen turvautumaan johonkin vakauttavaan tekijään. Usko voi olla sellainen. Myös ihmisen oma psyyke vaikuttaa. Jotkut ilmeisesti ovat taipuvaisia uskonnollisuuteen.

    Myös koulutus vaikuttaa. Uskonnoillahan on taustansa psykologiassa. Analyyttisesti ajatteleva ihminen ei välttämättä halua uskoa lapsen lailla. Se ei onnistu tuosta vain.

    Lopuksi haluaisin kysyä Sinulta Yellona yhden suoran kysymyksen. Yritä tarkastella sitä täysin objekltiivisesti ja uskosi ulkopuolelta.

    Kuvitellaan, että olisit perustanut uskonnollisen ryhmittymän. Haluaisit pitää ihmiset tiukasti komennossasi. Usko olisi siis sivuseikka.

    Sanopa suoraan: eivätkö monet vanhoillislestadiolaisuuden toimintatavat olisi hyviä käytäntöjä Sinullekin, kun haluaisit omaa uskonnollista ryhmääsi rakentaa ja pitää ruodussa?

    Jatketaanpa. Näet uskosta vain sen mitä se on täällä elämässä, täällä ajassa. Kuitenkin tärkeintä on ajatella iankaikkisuutta. Raamatussa sanotaan suurin piirtein näin "olisimme viheliäisimpiä kaikista, jos uskoisimme vain tätä elämää varten". Näinhän se on. Olet oivaltanut jotain olennaista. Silti uskovaisen elämä ei ole pelkkää ahdistusta ja pelkoa. Miksi? Uskotaan taivasta varten. Ei tarvitse pelätä, kun on saanut uskoa synnit anteeksi ja on vapaa synnistä. Tätä se kristityn vapaus tarkoittaa. Tämä on todellista vapautta. On itse asiassa ihmimillisestikin ajatellen erinomainen kauppa tehdä parannus ja uskoa synnit anteeksi. Kaikki synnit saa laittaa pois ilmaiseksi. Mitään omia ansioita ei tarvita, eivätkä ne edes Jumalalle kelpaa. Näin ihminen on matkalla taivaaseen ja kohti iankaikkista pelastusta. Plus se turvallisuuden tunne täällä elämässä elämässä. Jos ja kun syntiä tulee ja sen seurauksena ahdistusta, on mahdollisuus laittaa synti pois. Näin on mahdollista säilyttää usko.

    Niillä ihmisillä, joilla ei ole uskoa, ei ole myöskään tulevaisuutta ja toivoa paremmasta. Heidän täytyy yrittää joka hetki ottaa elämästä kaikki irti. Siksi he näkevätkin uskovaisten elämän ahdistavana ja rajoittavana. He eivät kykene näkemään sitä hyvää, mitä uskovaisen elämässä on jo täällä ajassa.

    Miten uskonnollisessa ryhmittymässä usko voisi olla sivuseikka? En voi kuvitella sellaista. Vihjaatko, että näin olisi meilläkin? Usko ja uskon säilyttäminen on kaikkein tärkeintä. Usko on jokaisen henkilökohtainen asia ja vapaaehtoinen myös. On täysi mahdottomuus kontrolloida toisia niin että toiset pitäisivät uskonsa. Ei voi pakottaa uskomaan.

    Äänestä

  • Yellona kirjoitti:

    Jatketaanpa. Näet uskosta vain sen mitä se on täällä elämässä, täällä ajassa. Kuitenkin tärkeintä on ajatella iankaikkisuutta. Raamatussa sanotaan suurin piirtein näin "olisimme viheliäisimpiä kaikista, jos uskoisimme vain tätä elämää varten". Näinhän se on. Olet oivaltanut jotain olennaista. Silti uskovaisen elämä ei ole pelkkää ahdistusta ja pelkoa. Miksi? Uskotaan taivasta varten. Ei tarvitse pelätä, kun on saanut uskoa synnit anteeksi ja on vapaa synnistä. Tätä se kristityn vapaus tarkoittaa. Tämä on todellista vapautta. On itse asiassa ihmimillisestikin ajatellen erinomainen kauppa tehdä parannus ja uskoa synnit anteeksi. Kaikki synnit saa laittaa pois ilmaiseksi. Mitään omia ansioita ei tarvita, eivätkä ne edes Jumalalle kelpaa. Näin ihminen on matkalla taivaaseen ja kohti iankaikkista pelastusta. Plus se turvallisuuden tunne täällä elämässä elämässä. Jos ja kun syntiä tulee ja sen seurauksena ahdistusta, on mahdollisuus laittaa synti pois. Näin on mahdollista säilyttää usko.

    Niillä ihmisillä, joilla ei ole uskoa, ei ole myöskään tulevaisuutta ja toivoa paremmasta. Heidän täytyy yrittää joka hetki ottaa elämästä kaikki irti. Siksi he näkevätkin uskovaisten elämän ahdistavana ja rajoittavana. He eivät kykene näkemään sitä hyvää, mitä uskovaisen elämässä on jo täällä ajassa.

    Miten uskonnollisessa ryhmittymässä usko voisi olla sivuseikka? En voi kuvitella sellaista. Vihjaatko, että näin olisi meilläkin? Usko ja uskon säilyttäminen on kaikkein tärkeintä. Usko on jokaisen henkilökohtainen asia ja vapaaehtoinen myös. On täysi mahdottomuus kontrolloida toisia niin että toiset pitäisivät uskonsa. Ei voi pakottaa uskomaan.

    Kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta! Olen Yellonan kanssa samaa mieltä, että usko on tärkein asia elämässä. Olen ymmätänyt keskusteluista, että Sinä, Metaskeemakin, olet ollut joskus uskomassa. Mitä maailmassa on sellaista, joka voittaa uskon, vai väsyitkö vain? Tämä on henkilökohtaista, eikä tarvitse vastata, ellet halua. Kiinnostaa, kun omista pojistani osa on luopunut.
    Ystävällisin terveisin

    Äänestä

  • Yellona kirjoitti:

    Jatketaanpa. Näet uskosta vain sen mitä se on täällä elämässä, täällä ajassa. Kuitenkin tärkeintä on ajatella iankaikkisuutta. Raamatussa sanotaan suurin piirtein näin "olisimme viheliäisimpiä kaikista, jos uskoisimme vain tätä elämää varten". Näinhän se on. Olet oivaltanut jotain olennaista. Silti uskovaisen elämä ei ole pelkkää ahdistusta ja pelkoa. Miksi? Uskotaan taivasta varten. Ei tarvitse pelätä, kun on saanut uskoa synnit anteeksi ja on vapaa synnistä. Tätä se kristityn vapaus tarkoittaa. Tämä on todellista vapautta. On itse asiassa ihmimillisestikin ajatellen erinomainen kauppa tehdä parannus ja uskoa synnit anteeksi. Kaikki synnit saa laittaa pois ilmaiseksi. Mitään omia ansioita ei tarvita, eivätkä ne edes Jumalalle kelpaa. Näin ihminen on matkalla taivaaseen ja kohti iankaikkista pelastusta. Plus se turvallisuuden tunne täällä elämässä elämässä. Jos ja kun syntiä tulee ja sen seurauksena ahdistusta, on mahdollisuus laittaa synti pois. Näin on mahdollista säilyttää usko.

    Niillä ihmisillä, joilla ei ole uskoa, ei ole myöskään tulevaisuutta ja toivoa paremmasta. Heidän täytyy yrittää joka hetki ottaa elämästä kaikki irti. Siksi he näkevätkin uskovaisten elämän ahdistavana ja rajoittavana. He eivät kykene näkemään sitä hyvää, mitä uskovaisen elämässä on jo täällä ajassa.

    Miten uskonnollisessa ryhmittymässä usko voisi olla sivuseikka? En voi kuvitella sellaista. Vihjaatko, että näin olisi meilläkin? Usko ja uskon säilyttäminen on kaikkein tärkeintä. Usko on jokaisen henkilökohtainen asia ja vapaaehtoinen myös. On täysi mahdottomuus kontrolloida toisia niin että toiset pitäisivät uskonsa. Ei voi pakottaa uskomaan.

    "On itse asiassa ihmimillisestikin ajatellen erinomainen kauppa tehdä parannus ja uskoa synnit anteeksi."

    "Erinomainen kauppa.." http://keskustelu.suomi24.fi/node/8565152

    Äänestä

  • mammonan voimaa kirjoitti:

    "On itse asiassa ihmimillisestikin ajatellen erinomainen kauppa tehdä parannus ja uskoa synnit anteeksi."

    "Erinomainen kauppa.." http://keskustelu.suomi24.fi/node/8565152

    Mikäs minä olen tuohon mitään sanomaan? Jos vääryys on tapahtunut, niin sitten on. Jos ja jos. Vääryys on vääryys, tekipä sen kuka tahansa. Minä en voi heidän puolestaan mitään sanoa, kun en tiedä tapauksesta mitään. En sano juuta enkä jaata. Turha odottaa, että rupeaisin selittämään parhain päin jotain tällaista. Kaikki vastaavat omista teoistaan, olipa kuinka korkean profiilin ihminen tahansa. Eikä tuosta ota selvää, mikä on koko kuvio. Selvitelkööt keskenään.

    Äänestä

  • lyyleri kirjoitti:

    minunkin mielestäni uskonto ..ja fundamentalistinen sellainen..!

    Sen voin myöntää, että ateismi on nykyoloissa ääriajattelua, koska ateistit ovat vähemmistö mielipiteensä kanssa. Jos enemmistö ihmisistä olisi ateisteja, niin se ei olisikaan ääriajattelua vaan sitä pidettäisiin ihan normaalina. Sen sijaan ihmeteltäisiin kaikkia kristittyjä ja muslimeja, jotka uskovat Jumalaan. Uskontoa ateismi ei kuitenkaan ole. Ateismi ainut oppi on se, että mitään jumalia ei ole olemassa. Kaikki palstalle kirjoittavat yhteen jumalaan uskovat ovat muiden jumalien suhteen ateisteja. Ateistit menevät vain yhden jumalan pidemmälle tässä ajattelussa.

    Äänestä

  • Trim Cat kirjoitti:

    "Minulle riittää totuus."

    Jeesus on sanonut, "Minä olen tie, totuus.."
    Niin, helppo päätellä, mitä etsit, vaikka sitä et tunnustakaan!

    Tämä totuus on kätketty viisailta. Kuten perustelit toisessa viestissäsi, "älykkäät ihmiset ovat muita harvemmin uskossa " (lähde:Helsingin sanomat 12.6.2008 ).
    "Järkevästi" ajatellen paratiisin omenakin oli hyvä syödä ja sen "tiesi" käärme! Voisi sanoa, "harvemmin käärmeet uskovat Jumalan puhuvan totta."

    Samalla kun kiellät jumalan, vahvistat Raamatun todeksi.

    Minäpä sanon, että minä olen totuus ja Jeesus palturia. Minä olen aivan todellinen elävä ihminen toisin kuin Jeesus.

    Äänestä

  • Toukomettinen kirjoitti:

    Kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta! Olen Yellonan kanssa samaa mieltä, että usko on tärkein asia elämässä. Olen ymmätänyt keskusteluista, että Sinä, Metaskeemakin, olet ollut joskus uskomassa. Mitä maailmassa on sellaista, joka voittaa uskon, vai väsyitkö vain? Tämä on henkilökohtaista, eikä tarvitse vastata, ellet halua. Kiinnostaa, kun omista pojistani osa on luopunut.
    Ystävällisin terveisin

    Luovuin uskostani siten, että ryhdyin miettimään Jumalan ominaisuuksia siltä kantilta, että halusin selvittää itselleni, mitä niistä oikeastaan tiedän. Tulin siihen tulokseen, etten tiedä mitään, mistä päättelin, ettei Jumalaa taida olla olemassakaan, koska en hänestä tiedä mitään. Siihen saakka olin uskonut siis ilman mitään järkeviä perusteita Jumalaan vain siksi, että olin kotona ja rauhayhdistyksellä siihen oppinut uskomaan. En nykyisellään osaa kuvitella mitään syytä, joka saisi minut uskomaan johonkin ilman johdonmukaisia perusteluja. En siksi pidä todennäköisenä, että koskaan enää uskoisin Jumalaan. Se vaatisi sen, että järkeni lakkaisi toimimasta.

    Äänestä

  • Yellona kirjoitti:

    Usko ja uskon päämäärä ovat samoja, aika ja kulttuuri eivät niihin vaikuta. Miksi ihmeessä pitäisi elää samalla tavalla kuin tuhansia vuosia sitten Palestiinassa, jotta voi uskoa samalla tavalla? Uskoa Jumalaan, silloin uskottiin lupaukseen Jeesuksesta nyt uskotaan Jeesukseen. Miten sinä voit määritellä, että pitäisi elää samoin, jotta voisi uskoa samoin? Sanot: niin hyvässä kuin pahassa. Varsinkaan pahassa ei kannattaisi elää samalla tavalla.

    Ei uskovaisen elämä tarvitse olla eikä ole kärsimystä. Jumala lupaa siunauksensa kuuliaiselle lapselleen. Katsos, jatkuvaa syyllisyyttä ja ahdistusta ei tarvitse tuntea. Nimittäin synnit saa laittaa pois Jeesuksen sovitustyön ansiosta. Ei syntejä tarvitse kantaa ja syntien anteeksiántamuksesta saa voimaa uskoa. Ilman sitä ei selviä uskomassa.

    Uskonnoilla on maallinenkin puolensa. On maalliset organisaatiot, jotka koostuvat tavallisista ihmisistä kaikkine ihmisluonnon vinkeineen. Sitten on Jumalan lasten joukko. Nämä kaksi eivät ole yhteneviä joukkoja. Sivumenne sanoen, uskontoja syytetään monesta pahasta. Mitä mieltä olet viime vuosisadan ateistisista diktaattoreista?

    Palaan ehkä myöhemmin asiaan.

    Olen tavannut monta kärsivää kristittyä. Jumala ei ole estänyt heidän kärsimystään, mistä päättelen, ettei Jumala välitä uskovaisista erityisemmin. Tämä Jumalan välinpitämättömyys selittyy aika hyvin sillä, ettei Jumalaa ole olemassakaan.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Luovuin uskostani siten, että ryhdyin miettimään Jumalan ominaisuuksia siltä kantilta, että halusin selvittää itselleni, mitä niistä oikeastaan tiedän. Tulin siihen tulokseen, etten tiedä mitään, mistä päättelin, ettei Jumalaa taida olla olemassakaan, koska en hänestä tiedä mitään. Siihen saakka olin uskonut siis ilman mitään järkeviä perusteita Jumalaan vain siksi, että olin kotona ja rauhayhdistyksellä siihen oppinut uskomaan. En nykyisellään osaa kuvitella mitään syytä, joka saisi minut uskomaan johonkin ilman johdonmukaisia perusteluja. En siksi pidä todennäköisenä, että koskaan enää uskoisin Jumalaan. Se vaatisi sen, että järkeni lakkaisi toimimasta.

    Tämä juuri on sitä sinun käsittämätöntä epäjohdonmukaisuuttasi ja TYPERYYTTÄSI: jos sinä et pienen ihmisen pienillä aivoillasi tiedä Jumalasta mitään, Jumalaa ei silloin ole olemassa.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Olen tavannut monta kärsivää kristittyä. Jumala ei ole estänyt heidän kärsimystään, mistä päättelen, ettei Jumala välitä uskovaisista erityisemmin. Tämä Jumalan välinpitämättömyys selittyy aika hyvin sillä, ettei Jumalaa ole olemassakaan.

    Uskovaisten kärsimys selittyy heidän välinpitämättömyydellään Jumalasta eikä Jumalan välinpitämättömyydellä heistä.

    Äänestä

  • Fiilikset kirjoitti:

    Kun liikkuu maailmalla ja on tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, törmää kuin muuriin, kun asioi epärehellisen ihmisen kanssa. Ei synkkaa. Tällainen yleensä käyttäytyy hyökkäävästi kuin suojellakseen piilotettua pahuuttaan. Rehellinen tulee jopa vihatuksi.

    Joidenkin toisten, avointen ja rehellisten kanssa kanssakäyminen tuntuu helpolta alusta asti. Sitä aivan kuin aistii missä hengessä ihmiset toimivat. Onko tuttua?

    Minä olen huomannut sellaista, että kun ilmaisen rehellisen ja vilpittömän mielipiteeni Jumalan olemassaolosta, niin jotkut eivät pidä siitä ja saattavat jopa kartella minua sen vuoksi.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Minäpä sanon, että minä olen totuus ja Jeesus palturia. Minä olen aivan todellinen elävä ihminen toisin kuin Jeesus.

    Jeesus on todellisempi ja elävämpi kuin sinä.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Jumala ei poista pahuutta vaikka on olevinaan hyvä ja kaikkivaltias. Aikamoinen paskiainen. Aika tyhmää antaa Jumalalle anteeksi tällainen saamattomuus ja varsinkin se, että se pentele on mennyt luomaan vielä Saatanan ja helvetinkin. Todettakoon jälleen, että onneksi Jumalaa ei ole olemassa.

    Todettakoon jälleen, että Jumala on olemassa. Koska hän on luonut saatanan ja helvetin, hänellä on ollut siihen jokin hyvä syy.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Sen voin myöntää, että ateismi on nykyoloissa ääriajattelua, koska ateistit ovat vähemmistö mielipiteensä kanssa. Jos enemmistö ihmisistä olisi ateisteja, niin se ei olisikaan ääriajattelua vaan sitä pidettäisiin ihan normaalina. Sen sijaan ihmeteltäisiin kaikkia kristittyjä ja muslimeja, jotka uskovat Jumalaan. Uskontoa ateismi ei kuitenkaan ole. Ateismi ainut oppi on se, että mitään jumalia ei ole olemassa. Kaikki palstalle kirjoittavat yhteen jumalaan uskovat ovat muiden jumalien suhteen ateisteja. Ateistit menevät vain yhden jumalan pidemmälle tässä ajattelussa.

    Onhan sekin USKO johonkin...ainakin siihen, että ihminen on kaikkivaltias..ei luojaa eikä lunastajaa..Uskoa ihmisen kaikkivoipaisuuteen!!

    Äänestä

  • ateiskeljumi kirjoitti:

    lukemiaan muiden keksimiä väitteitä Jumalan olemassaoloa vastaan. Koskaan en ole törmännyt yhteenkään hänen omaan alusta loppuun asti pähkäiltyyn ajatukseensa. Jos hän vaivautuisi ihan oikeasti asiaan paneutumaan, alkaisi varmaan löytyä perusteluja Jumalan puolestakin. Mutta ei. Missio on nojata muihin ateisteihin ja levittää ateismin toivotonta surusanomaa.

    Totuushan on, että valtavan massiivinen ja painavakin ;=) maailmankaikkeus on olemassa ja jostain se on saanut alkunsa, kaikki pyörii kellon tarkkuudella ja suunnitelmallisesti eikä kaaosmaisen sattumanvaraisesti. Mikä on ihminen? Pelkkää avaruustomua ja siksi jää. Kelpaa siinä isotella Luojan edessä! Ja arvostella kaiken komeuden keskellä, että "jos loit, huonosti loit. Olisit jättänyt pahuuden pois! Toisaalta, en ateistina usko taivaasenkaan. Minulle ei kelpaa hyvä eikä paha, ei mikään mikä tulee sinulta."

    Sinä oletkin varmaan ihan itse keksinyt sen jumalan, johon uskot. Et varmaankaan siis usko kenenkään kanssa samalla tavalla. Et kuitenkaan ole löytänyt keksimästäsi Jumalasta mitään toditeita, kun et niitä maininnut viestissäsi.

    Maailmankaikkeudella ei välttämättä ole mitään alkua. Voi olla, että se on ollut aina olemassa. Jumala sen sijaan on keksitty alle 100 000 vuotta sitten. Tarkkaa keksimisajankohtaa en tiedä.

    Äänestä

  • Tavoittelija kirjoitti:

    Todettakoon jälleen, että Jumala on olemassa. Koska hän on luonut saatanan ja helvetin, hänellä on ollut siihen jokin hyvä syy.

    Pötyä.

    Äänestä

  • Toukomettinen kirjoitti:

    Kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta! Olen Yellonan kanssa samaa mieltä, että usko on tärkein asia elämässä. Olen ymmätänyt keskusteluista, että Sinä, Metaskeemakin, olet ollut joskus uskomassa. Mitä maailmassa on sellaista, joka voittaa uskon, vai väsyitkö vain? Tämä on henkilökohtaista, eikä tarvitse vastata, ellet halua. Kiinnostaa, kun omista pojistani osa on luopunut.
    Ystävällisin terveisin

    oli tosi hieno keskustelu kiitokset metaskeemalle ja Yellonalle..Minäkin olen Yellonan kanssa samaa mieltä uskosta ja päämäärästä..

    Äänestä

  • Yellona kirjoitti:

    Mikäs minä olen tuohon mitään sanomaan? Jos vääryys on tapahtunut, niin sitten on. Jos ja jos. Vääryys on vääryys, tekipä sen kuka tahansa. Minä en voi heidän puolestaan mitään sanoa, kun en tiedä tapauksesta mitään. En sano juuta enkä jaata. Turha odottaa, että rupeaisin selittämään parhain päin jotain tällaista. Kaikki vastaavat omista teoistaan, olipa kuinka korkean profiilin ihminen tahansa. Eikä tuosta ota selvää, mikä on koko kuvio. Selvitelkööt keskenään.

    "Minä en voi heidän puolestaan mitään sanoa, kun en tiedä tapauksesta mitään."
    Tuliko annettua väärä todistus Heinosta ja Melperi1:stä?
    Kuka sanoikaan "totisesti, en tunne sitä miestä"?

    Äänestä

  • Tavoittelija kirjoitti:

    Tämä juuri on sitä sinun käsittämätöntä epäjohdonmukaisuuttasi ja TYPERYYTTÄSI: jos sinä et pienen ihmisen pienillä aivoillasi tiedä Jumalasta mitään, Jumalaa ei silloin ole olemassa.

    Korjaan sen verran, että en tiedä Jumalasta mitään sellaista, jonka perusteella häntä olisi järkevää pitää olemassaolevana. Toivottavasti ilmaisin asian nyt riittävän johdonmukaisesti. Edellinen viesti oli tosiaan vähän epälooginen tältä osin.

    Äänestä

  • Tavoittelija kirjoitti:

    Jeesus on todellisempi ja elävämpi kuin sinä.

    Miksei Jeesus osallistu keskusteluun itse? Siksi ettei hän ole olemassa.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Luovuin uskostani siten, että ryhdyin miettimään Jumalan ominaisuuksia siltä kantilta, että halusin selvittää itselleni, mitä niistä oikeastaan tiedän. Tulin siihen tulokseen, etten tiedä mitään, mistä päättelin, ettei Jumalaa taida olla olemassakaan, koska en hänestä tiedä mitään. Siihen saakka olin uskonut siis ilman mitään järkeviä perusteita Jumalaan vain siksi, että olin kotona ja rauhayhdistyksellä siihen oppinut uskomaan. En nykyisellään osaa kuvitella mitään syytä, joka saisi minut uskomaan johonkin ilman johdonmukaisia perusteluja. En siksi pidä todennäköisenä, että koskaan enää uskoisin Jumalaan. Se vaatisi sen, että järkeni lakkaisi toimimasta.

    Kiitos kun vastasit! Tähän tapaan meidänkin pojat järkeilevät.
    Jumala ilmoittaa itsensä sanassaan, kansojen kohtaloissa, luonnossa...jne, kuten varmaan rippikoulusta muistat. Sinä et tieten usko Raamattuunkaan. Ymmärrän kantasi...kyllähän näitten kanssa jokainen kipuilee joskus. Silti toivon, että "ottaisit järkesi vangiksi". kuten siionin laulussa sanotaan, kuten toivon omille pojillenikin. Iankaikkisuus on pitkä...Mutta et kai usko iankaikkisuuteenkaan? Uskotko, että "mihin ihminen kaatuu, siihen hän maatuu?"
    Hyvää syksyn jatkoa!

    Äänestä

  • Tavoittelija kirjoitti:

    Uskovaisten kärsimys selittyy heidän välinpitämättömyydellään Jumalasta eikä Jumalan välinpitämättömyydellä heistä.

    Uskot siis vanhatestamentilliseen tulkintaan, että hurskas menestyy ja kärsimys on seurausta synnistä. Raamattu ei ole tämän asian suhteen kovin johdonmukainen.

    Sinua voisi siis luonnehtia menestyksen teologian kannattajaksi vai mitä mieltä itse olet?

    Äänestä

  • Yellona kirjoitti:

    Jotain tällaista odotinkin. Anteeksi vaan, mutta tuossa ei nyt ole oikein päätä eikä häntää. Pelkkää sanoilla kikkailua ja sofismia. Voisinhan minäkin tehdä niin: onko sinulla niin paljon tietoa, että pystyt todistamaan että Jumalaa ei ole olemassa. Vastaat kyllä ja teet itsesi naurettavaksi, ei ole tietoa. Jos olisi, pystyisit todistamaan sen meille kaikille. Jos vastaat ei, joudut myöntämään, että et voi tiedoillasi todistaa väitettäsi. Älytön esimerkki, mutta tein sen vain osoittaakseni, että sanoja voi väännellä miten vain. Sinä joko uskot, että Jumala on olemassa tai uskot, että ei ole.

    Jumala pystyy luomaan miten suuren kiven tahansa ja nostamaan miten suuren kiven tahansa. Jumala pystyy mihin vain, hyväksyitpä sitä järjelläsi tai et. Osut osittain tiedostamattasi oikeaan: usko on uskoa siihen mitä ei näe ts. siihen mitä ei voi järjellä ymmärtää. Järjettömyydestä ei ole kyse. Asia on vain ihmisjärjen ulottumattomissa. Meillä ei voi parhaimmillaankaan olla kuin kalpea aavistus Jumalan suuruudesta.

    Jumala on hyvä ja on luonut ihmisen taivasta varten. Pahuus ei ole Jumalasta. Hän kyllä sallii pahojenkin asioiden tapahtua, mutta paha Hän ei ole. Pahuus lähtee pahuuden ruhtinaasta ja ihmisestä itsestään. Kaikkiea Jumalan sallimaa me emme koskaan ymmärrä, ks. ens. kappale. Syntiinlankeemuksessa käärme viekotteli ihmisen syntiin eli tekemään Jumalan tahdon vastaisen teon. Ihminen sai valita toimiiko Jumalan tahdon mukaisesti vai vastaisesti, Jumala ei siihen puuttunut. Aivan samalla tavalla ihminen on aina siitä lähtien saanut valita, ja turhan usein on valinnut väärin. Jumala kyllä kehottaa valitsemaan oikein niin kuin teki ensimmäiselle ihmisparillekin.

    Olet hurahtanut vapaa-ajattelijoiden, ateistien, uskontokriitikoiden tms. ideologiaan. Tosin luulet ajattelevasi itsenäisesti ja kriittisesti. Kaikkea pitää epäillä, koska kaikki pitää pystyä todistamaan järkiperäisesti. Kuitenkin kohtaat paljon asioita, joita ei voi yksiselitteisen järkevästi todistaa. Elämäsi on siis yhtä epävarmuutta. Et saa mistään otetta. Teet niin tai näin, aina törmäät lopulta johonkin, mitä et ymmärrä. Elämäsi on loputonta totuuden hakemista, mutta sitä päämäärää et koskaan saavuta, koska se karkaa koko ajan. Nimenomaan sinun edustamasi ideologia on ihmisrakennelma, jota itse kokoat, mutta joka kerta toisensa jälkeen sortuu. Ja aina joudut aloittamaan uudestaan. Pitävää perustaa ei ole. Sama koskee muitakin kaltaisiasi.

    Ryhdypä ajattelemaan aivan itsenäisesti ilman mitään uskoisia vaikutteita. Sellaisesta ajattelusta et voi kertoa kenellekään mitään, koska se kertominen vaatii kieltä, jonka omaksut muilta. Jos keksit kielen itse, niin kukaan ei ymmärrä sinua.

    Äänestä

  • Yellona kirjoitti:

    "Jos Jumala on kerran ihmisjärjen ulottumattomissa, niin miksi hänestä puhutaan niin paljon?"

    Mikä ristiriita tuossa on? Juuri tuon tähden Hänestä pitääkin puhua. Jos Hänen suuruutensa voitaisiin järjellä käsittää, kaikki "tietäisivät" Hänet. Uskoa ei tarvittaisi. Jumalaan pitää uskoa. Joko uskot hyvään Jumalaan ja Hänen johdatukseensa tai olet pahan vallassa. Ateistit sivuuttavat tämän kaiken eli laittavat pään pensaaseen.

    Ja miten niin Jumalasta ei voi sanoa mitään järkevää? Se, että Jumalan suuruus menee järkemme ulkopuolelle ei tarkoita, että se olisi järjettömyyttä.

    Jos jokin ei ole järjen ulottuvissa, niin sen miettiminen on turhaa. Ei sellaista kannata ajatella, mistä ei ymmärrä mitään. Sellaiset asiat, joita en ymmärrä ollenkaan sivuutan kokonaan. Jumala ei ole tällainen asia. Ymmärrän aivan selkeästi, ettei Jumalaa ole olemassa. En siis laita päätä pensaaseen kuten luulet. Olen vain paremmin perillä asiasta, kuin sinä.

    Äänestä

  • Usko todeksi kirjoitti:

    tarvetta perustaa mitään uskonnollista ryhmittymää ja pitää ihmisiä tiukasti komennossani. Ei! Vaan olen itse pähkäilemällä ja asiaan paneutumalla yrittänyt selvitellä näitä taivasasioita ja tullut siihen loppupäätelmään, että ainoa järkevä vaihtoehto on uskoa. Kaikki on tässä vaiheessa vielä pelkkää uskoa, mutta kun lopulta ollaan siellä taivaassa, usko joutaa loppumaan ja se muuttuu todellisuudeksi. Raamattu lupaa uuden ruumiin, uuden nimen ja näin voin uskoa, että kaikki tulee muuttumaan, ihan kaikki.

    Vastapuolella ei ole tarjota mitään muuta kuin tyhjyyttä. Ei tule kauppoja ateistien kanssa!

    Ainakin koko vl-ryhmän toiminta perustuu pelkkään ihmisten kontrollointiin. Sama koskee useita muitakin uskonnollisia yhteisöjä. Sitä vain ei ikinä myönnetä. Uskovaiset haluavat elää itsepetoksessa; jos joku jollakin muulla perusteella kuin uskob varjolla puuttuisi ihmisten elämään yhtä paljon, asiaan puututtaisiin. Uskonvapaus on kuitenkin Suomessakin johtanut siihen, että lähes mitä vain saa tehdä uskon nimissä.

    Ainakaan minun kritiikissäni ei kohdistuta kritisoimaan uskoa. Yritän saada ihmiset ajattelemaan sitäkin vaihtoehtoa, ettei sen uskon osoittamiseksi EHKÄ ole tarpeen suostua mitä eriskummallisimpiin vaatimuksiin ja sääntöihin. Niiden takana voi näet olla jopa ihminenkin! Ja tietenkään sitäkään ei ikinä kukaan uskovainen myönnä.

    Kun ihminen on valinnut uskon, hän kulkee kuin silmät kiinni. On vain yksi totuus ja mitään ulkopuolista kritiikkiä ei ole syytä kuunnella millään tavoin. Ulkopuoliset ovat aina väärässä, sanoivatpa he mitä tahansa.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Miksei Jeesus osallistu keskusteluun itse? Siksi ettei hän ole olemassa.

    Kolkuta ovelle ja pyydä vastaamaan.

    Äänestä


  • metaskeema kirjoitti:

    Pötyä.

    Eipäs ole.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Miksei Jeesus osallistu keskusteluun itse? Siksi ettei hän ole olemassa.

    Kyllä hän pyydettäessä osallistuu keskusteluun.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Uskot siis vanhatestamentilliseen tulkintaan, että hurskas menestyy ja kärsimys on seurausta synnistä. Raamattu ei ole tämän asian suhteen kovin johdonmukainen.

    Sinua voisi siis luonnehtia menestyksen teologian kannattajaksi vai mitä mieltä itse olet?

    Minä en näe tässä mitään epäjohdonmukaisuutta. Läpi Raamatun Jumala lupaa lapsilleen hyvää. Vanhassa liitossa hyvä piti ansaita lain noudattamisella. Uudessa liitossa Jeesus on ansainnut sen puolestamme.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Korjaan sen verran, että en tiedä Jumalasta mitään sellaista, jonka perusteella häntä olisi järkevää pitää olemassaolevana. Toivottavasti ilmaisin asian nyt riittävän johdonmukaisesti. Edellinen viesti oli tosiaan vähän epälooginen tältä osin.

    Et ole edelleenkään johdonmukainen etkä viisas. Sinunko järkevyysmääritelmäsi ratkaisevat, onko Jumala olemassa vai ei?

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Taitaa asiua liian kaukana. Jos laittaisin sähköpostia. Mistä löytäisin osoitteen.

    http://wiki.answers.com/Q/What_is_the_email_address_of_Jesus_Ame_Verzosa

    Liekö kyseessä edes etsimäni Jeesus, jota pidetään jumalana.

    Hänellä on salattu yhteys, mutta julkinen osoite. Sähköposti ei toimi, sillä Hän ei vastaa ihmiskäden tekemien ja maastaotettujen materiaalien kautta.

    Parhaiten saat yhteyden ottamalla suoraan yhteyden maan valmistajaan. Se tapahtuu näin: Mene kammioosi, sulje ovesi. Lue vilpittömästi, ISÄ MEIDÄN; JOKA OLET ...jne. koko rukous!

    Jos yhteys ei toimi, tarkista VILPITTÖMYYTESI ja yritä uudelleen!
    Päivystys avaoinna maailman alusta maailman loppuun saakka.
    Yhteys on ilmainen ja se tallennetaan.

    Äänestä

  • Tavoittelija kirjoitti:

    Eipäs ole.

    Et ole perehtynyt asioihin. Luulo ei ole tiedon väärti.

    Äänestä

  • kop, kop kirjoitti:

    Hänellä on salattu yhteys, mutta julkinen osoite. Sähköposti ei toimi, sillä Hän ei vastaa ihmiskäden tekemien ja maastaotettujen materiaalien kautta.

    Parhaiten saat yhteyden ottamalla suoraan yhteyden maan valmistajaan. Se tapahtuu näin: Mene kammioosi, sulje ovesi. Lue vilpittömästi, ISÄ MEIDÄN; JOKA OLET ...jne. koko rukous!

    Jos yhteys ei toimi, tarkista VILPITTÖMYYTESI ja yritä uudelleen!
    Päivystys avaoinna maailman alusta maailman loppuun saakka.
    Yhteys on ilmainen ja se tallennetaan.

    Aika taikauskoinen olet. Ei minkään loitsun lukeminen avaa yhteyttä mielikuvitusolentoon nimeltä Jeesus. Olen monta kertaa tuon rukouksen vilpittömästi toistanut saamatta Jeesukseen mitään yhteyttä. Nykyään tiedän syynkin ja se on se, että Jeesusta ei ole olemassa.

    Äänestä

  • Tavoittelija kirjoitti:

    Kyllä hän pyydettäessä osallistuu keskusteluun.

    Metaskeema halusi, että osallistun keskusteluun. Avostan hänen vilpitöntä toivettaan ja päätin sitten osallistua. Minä siis olen olemassa ja tiedän kaiken. Kuulen kaikki miljoonat rukoukset, joita joka hetki ihmiset rukoilevat. En kuitenkaan vastaa rukouksiin siten, kuin ihmiset itse toivovat, koska teidän paremmin, mitä he tarvitsevat. Sinä Tavoittelija olet muuten harhaoppinen. Ainoastaan vanhoillislestadiolaiset pääsevät taivaaseen. Sinun tulisi tehdä parannus.

    Äänestä

  • lyyleri kirjoitti:

    Onhan sekin USKO johonkin...ainakin siihen, että ihminen on kaikkivaltias..ei luojaa eikä lunastajaa..Uskoa ihmisen kaikkivoipaisuuteen!!

    Ihmistä joka uskoo ihmisen kaikkivoipaisuuteen, kutsutaan yleensä hulluksi. Mitenhän tuo liittyy ateismiin.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Aika taikauskoinen olet. Ei minkään loitsun lukeminen avaa yhteyttä mielikuvitusolentoon nimeltä Jeesus. Olen monta kertaa tuon rukouksen vilpittömästi toistanut saamatta Jeesukseen mitään yhteyttä. Nykyään tiedän syynkin ja se on se, että Jeesusta ei ole olemassa.

    Tuota noin, jos kirjeenvaihtokamuja etsit, niin ei tuohon osoitteeseen. Sinne lähetetään rukoukset, ja saatteeksi merkintä "vilpitön". Jos et ole varma vilpittömyydestäsi, niin parasta on tunnustaa, ettet siihen kykene. Silloin enkeli etsii oikean osoitteen, ja rukouksesi tulee kuulluksi.
    Vastaus voi viipyä, mutta se tulee ennen kuin sielusi jättää tämän synnin maan! Jos näet enkelin, kysy, onko metaskeeman viesti tullut taivaassa kuulluksi.

    ps. enkelin tunnistat siitä, että hän tuo terveisiä taivaasta ja tuntee siellä olevan vastaanottajan.

    Äänestä

  • Jeesus kirjoitti:

    Metaskeema halusi, että osallistun keskusteluun. Avostan hänen vilpitöntä toivettaan ja päätin sitten osallistua. Minä siis olen olemassa ja tiedän kaiken. Kuulen kaikki miljoonat rukoukset, joita joka hetki ihmiset rukoilevat. En kuitenkaan vastaa rukouksiin siten, kuin ihmiset itse toivovat, koska teidän paremmin, mitä he tarvitsevat. Sinä Tavoittelija olet muuten harhaoppinen. Ainoastaan vanhoillislestadiolaiset pääsevät taivaaseen. Sinun tulisi tehdä parannus.

    Kuinka vanha Jeesus on ja kuka taivaassa on Herra?

    Äänestä

  • kop, kop kirjoitti:

    Tuota noin, jos kirjeenvaihtokamuja etsit, niin ei tuohon osoitteeseen. Sinne lähetetään rukoukset, ja saatteeksi merkintä "vilpitön". Jos et ole varma vilpittömyydestäsi, niin parasta on tunnustaa, ettet siihen kykene. Silloin enkeli etsii oikean osoitteen, ja rukouksesi tulee kuulluksi.
    Vastaus voi viipyä, mutta se tulee ennen kuin sielusi jättää tämän synnin maan! Jos näet enkelin, kysy, onko metaskeeman viesti tullut taivaassa kuulluksi.

    ps. enkelin tunnistat siitä, että hän tuo terveisiä taivaasta ja tuntee siellä olevan vastaanottajan.

    Kyllä me täällä taivaassakin seurataan teknologian kehitystä. Aina silloin tällöin otan osaa keskusteluihin täällä maan matosten seassa.

    Äänestä

  • anna pin koodisi kirjoitti:

    Kuinka vanha Jeesus on ja kuka taivaassa on Herra?

    Vaikutat liian järkevältä, joten en kerro sinulle mitään.

    Luuk. 10:21
    Silloin Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla, ja hän sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä, että olet salannut tämän järkeviltä ja viisailta mutta olet ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt. [10:21,22: Matt. 11:25-27]

    Äänestä

  • Jeesus kirjoitti:

    Vaikutat liian järkevältä, joten en kerro sinulle mitään.

    Luuk. 10:21
    Silloin Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla, ja hän sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä, että olet salannut tämän järkeviltä ja viisailta mutta olet ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt. [10:21,22: Matt. 11:25-27]

    Olet tavallinen vl, melko nuori. Tunnet taivaallisen järjestyksen. Se on hyvä!
    Älä kuitenkaan leiki jeesus-leikkejä. Se ei ole sopivaa.
    Saat nyt harkitsemattoman ylilyöntisi anteeksi!

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Et ole perehtynyt asioihin. Luulo ei ole tiedon väärti.

    Kaikki mitä Jumala tekee on oikein.

    Äänestä

  • Tavoittelija kirjoitti:

    Kaikki mitä Jumala tekee on oikein.

    Millä mittapuulla Jumalan teot ovat oikein? Ainakaan ihmisoikeussopimuksia ja Suomen lakeja Jumala ei kunnioita. Päinvastoin. Jos Jumala on kaikkivaltias, niin hän on syyllinen lukemattomiin ihmisoikeusloukkauksiin.

    Äänestä

  • Tavoittelija kirjoitti:

    Kyllä hän pyydettäessä osallistuu keskusteluun.

    Mistä tiedät, etteivät Jeesuksen viestit olekin feikkiä, jos hän osallistuu keskusteluun? Viestien lähettäjä voi olla joku ihan muu. Veikkaan ensimmäisenä omaa mielikuvitustasi.

    Äänestä

  • anna pin koodisi kirjoitti:

    Olet tavallinen vl, melko nuori. Tunnet taivaallisen järjestyksen. Se on hyvä!
    Älä kuitenkaan leiki jeesus-leikkejä. Se ei ole sopivaa.
    Saat nyt harkitsemattoman ylilyöntisi anteeksi!

    Älä epäile. Usko ainoastaan. Minä olen se joka minä olen.

    Äänestä

  • Tavoittelija kirjoitti:

    Minä en näe tässä mitään epäjohdonmukaisuutta. Läpi Raamatun Jumala lupaa lapsilleen hyvää. Vanhassa liitossa hyvä piti ansaita lain noudattamisella. Uudessa liitossa Jeesus on ansainnut sen puolestamme.

    Minä olen kyllä huomannut, että olet aika sokea omalle epäjohdonmukaisuudellesi. Raamatussa on hyvin paljon enemmän kertomuksia Jumalan tekemistä hirmutöistä kuin Jumalan hyviä lupauksia.

    Jos Jeesus on ansainnut armon puolestamme, niin eikö se tarkoita sitä, että synnistä ei enää pitäisi seurata kärsimyksiä. Jos seuraa, niin Jumala ei olekaan tyytyväinen saamaansa sovitusuhriin, vaan jatkaa edelleen julmaa kiukutteluaan.

    Äänestä

  • Tavoittelija kirjoitti:

    Et ole edelleenkään johdonmukainen etkä viisas. Sinunko järkevyysmääritelmäsi ratkaisevat, onko Jumala olemassa vai ei?

    Se, että olen erimieltä sinun kanssasi Jumalan olemassaolosta on väärä syy sanoa minua epäjohdomukaiseksi. Etsi ennemmin jokin looginen virhe minun väitteistäni.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Jos jokin ei ole järjen ulottuvissa, niin sen miettiminen on turhaa. Ei sellaista kannata ajatella, mistä ei ymmärrä mitään. Sellaiset asiat, joita en ymmärrä ollenkaan sivuutan kokonaan. Jumala ei ole tällainen asia. Ymmärrän aivan selkeästi, ettei Jumalaa ole olemassa. En siis laita päätä pensaaseen kuten luulet. Olen vain paremmin perillä asiasta, kuin sinä.

    selkeää faktaa, joka osoittaisi kiistatta sen, ettei Jumalaa ole olemassa. Sinulla ei ole kuin antikristuksen henki opastajana aivoituksillesi. Kristityillä on Kristuksen Henki, Pyhä Henki opastajana. Ja lisäksi Raamattu.

    Seisot ja kaadut tyhjän päällä.

    Äänestä

  • Ulottumattomissasi kirjoitti:

    selkeää faktaa, joka osoittaisi kiistatta sen, ettei Jumalaa ole olemassa. Sinulla ei ole kuin antikristuksen henki opastajana aivoituksillesi. Kristityillä on Kristuksen Henki, Pyhä Henki opastajana. Ja lisäksi Raamattu.

    Seisot ja kaadut tyhjän päällä.

    Pyhä henki ja antikristuksen henki ovat pelkkää mielikuvitusta ja tyhjää puhetta. Minä turvaudun tuollaisen tajunnanvirran sijaan loogisiin perusteluihin. Sen voin kyllä myöntää, ettei minulla ole sellaista faktaa Jumalan ei-olemassaolosta, jonka kaikki kristityt hyväksyisivät mutinoitta. Kaikilla ei vain järki leikkaa ja he uskovat siksi vaikka mustan valkoiseksi, kun kyseessä on Jumala.

    Äänestä

  • Yellona kirjoitti:

    Usko ja uskon päämäärä ovat samoja, aika ja kulttuuri eivät niihin vaikuta. Miksi ihmeessä pitäisi elää samalla tavalla kuin tuhansia vuosia sitten Palestiinassa, jotta voi uskoa samalla tavalla? Uskoa Jumalaan, silloin uskottiin lupaukseen Jeesuksesta nyt uskotaan Jeesukseen. Miten sinä voit määritellä, että pitäisi elää samoin, jotta voisi uskoa samoin? Sanot: niin hyvässä kuin pahassa. Varsinkaan pahassa ei kannattaisi elää samalla tavalla.

    Ei uskovaisen elämä tarvitse olla eikä ole kärsimystä. Jumala lupaa siunauksensa kuuliaiselle lapselleen. Katsos, jatkuvaa syyllisyyttä ja ahdistusta ei tarvitse tuntea. Nimittäin synnit saa laittaa pois Jeesuksen sovitustyön ansiosta. Ei syntejä tarvitse kantaa ja syntien anteeksiántamuksesta saa voimaa uskoa. Ilman sitä ei selviä uskomassa.

    Uskonnoilla on maallinenkin puolensa. On maalliset organisaatiot, jotka koostuvat tavallisista ihmisistä kaikkine ihmisluonnon vinkeineen. Sitten on Jumalan lasten joukko. Nämä kaksi eivät ole yhteneviä joukkoja. Sivumenne sanoen, uskontoja syytetään monesta pahasta. Mitä mieltä olet viime vuosisadan ateistisista diktaattoreista?

    Palaan ehkä myöhemmin asiaan.

    Kaikki uskonnolliset ryhmittymät tuntevat olevansa "valittuja". Miksi jokin näiden valttujen ryhmä olisi sitä huonommin perusteluin kuin omasi?

    Ateistiset diktaattorit? Ainakin Hitlerille ja Stalinille ateismi oli vain sivujuonne heidän opistaan. Sosialismissa kielteisen kannan periatteessa ymmärtää. Uskovaiset ihmisethän eivät missään vaiheessa ole juuri tunteneet surua työväestön huonojen olojen vuoksi. Siitä sosialismikin kuitenkin alkunsa sai. Lisääntyvien työväestön jäsenten ja (uskovaistenkin) johtajien edut olivat kovin erilaiset. Hitlerin uskonnollisuus oli varsin monipuolinen asia. Käsittääkseni esim. paavi kaikessa pyhyydessään teki jopa jonkinasteista yhteistyötä akselivaltioiden kanssa! Myöskään niin Hitlerin kuin Stalininkin antisemitismi eivät olleet kaikille kristityillekään järin vastenmielisiä.

    Jos mietit, miten paljon pahaa maailmassa on tehty uskonnollisten äärinäkemysten vuoksi, tajuat ettei Sinun kannata palata aiheeseen.

    Sen sijaan Sinun kannattaisi palata ylempänä ketjussa olevaan suoraan kysymykseeni Sinulle.
    Laitan sen vielä tähän uudestaan:

    "Kuvitellaan, että olisit perustanut uskonnollisen ryhmittymän. Haluaisit pitää ihmiset tiukasti komennossasi. Usko olisi siis sivuseikka.

    Sanopa suoraan: eivätkö monet vanhoillislestadiolaisuuden toimintatavat olisi hyviä käytäntöjä Sinullekin, kun haluaisit omaa uskonnollista ryhmääsi rakentaa ja pitää ruodussa?"

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Ryhdypä ajattelemaan aivan itsenäisesti ilman mitään uskoisia vaikutteita. Sellaisesta ajattelusta et voi kertoa kenellekään mitään, koska se kertominen vaatii kieltä, jonka omaksut muilta. Jos keksit kielen itse, niin kukaan ei ymmärrä sinua.

    olla muuta kuin antikristillistä antiajattelua eli itsesuggestiota. Kiitos tarjouksesta, mutta: ei kiitos!

    Ajattelua ilman ajatusta...

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Millä mittapuulla Jumalan teot ovat oikein? Ainakaan ihmisoikeussopimuksia ja Suomen lakeja Jumala ei kunnioita. Päinvastoin. Jos Jumala on kaikkivaltias, niin hän on syyllinen lukemattomiin ihmisoikeusloukkauksiin.

    Jumalan teot ovat oikein sillä mittapuulla, että ne ovat Jumalan tekoja.

    Ihmisoikeussopimukset ja Suomen laki ovat Jumalan päättämiä eikä hänen tarvitse omia säädöksiään kunnioittaa. Ihmisten pitää.

    Jumala tarjoaa sylin täydeltä apua sekä ihmisoikeusloukkausten uhreille että niihin syyllisille. Avun vastaanottaminen vain tuppaa olemaan heikkoa.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Mistä tiedät, etteivät Jeesuksen viestit olekin feikkiä, jos hän osallistuu keskusteluun? Viestien lähettäjä voi olla joku ihan muu. Veikkaan ensimmäisenä omaa mielikuvitustasi.

    Hyvän paimenen viestin tunnistaa siitä, että se ei ole hevonpaskaa.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Minä olen kyllä huomannut, että olet aika sokea omalle epäjohdonmukaisuudellesi. Raamatussa on hyvin paljon enemmän kertomuksia Jumalan tekemistä hirmutöistä kuin Jumalan hyviä lupauksia.

    Jos Jeesus on ansainnut armon puolestamme, niin eikö se tarkoita sitä, että synnistä ei enää pitäisi seurata kärsimyksiä. Jos seuraa, niin Jumala ei olekaan tyytyväinen saamaansa sovitusuhriin, vaan jatkaa edelleen julmaa kiukutteluaan.

    Minä puhun nyt niistä lupauksista enkä niistä hirmutöistä.

    Jeesuksen ansaitsema armo tarkoittaa sitä, että synnistä ei enää seuraa kärsimyksiä, koska armon voima vapauttaa synnin tekemisestä. Jos armoa ei ota vastaan vaan jää synteihinsä, totta kai siitä seuraa kärsimyksiä. Ei se ole mitään Jumalan kiukuttelua vaan luonnonlaki.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Se, että olen erimieltä sinun kanssasi Jumalan olemassaolosta on väärä syy sanoa minua epäjohdomukaiseksi. Etsi ennemmin jokin looginen virhe minun väitteistäni.

    Se on se looginen virhe, että Jumala olisi tai ei olisi olemassa sen perusteella, mitä sinä pidät järkevänä.

    Äänestä

  • Tavoittelija kirjoitti:

    Jumalan teot ovat oikein sillä mittapuulla, että ne ovat Jumalan tekoja.

    Ihmisoikeussopimukset ja Suomen laki ovat Jumalan päättämiä eikä hänen tarvitse omia säädöksiään kunnioittaa. Ihmisten pitää.

    Jumala tarjoaa sylin täydeltä apua sekä ihmisoikeusloukkausten uhreille että niihin syyllisille. Avun vastaanottaminen vain tuppaa olemaan heikkoa.

    On ongelmallista väittää, että jumalat ovat hyviä ja samaan aikaan väittää, että he antavat ymmärryksen hyvän ja pahan suhteen, koska niin ei voi sanoa syyllistymättä tautologiaan. Toisin sanoen jumalat voivat tehdä mitä tahansa ja se olisi silloin hyvä, koska jumalat itse määräävät moraalin.

    Jumala ei tarjoa mitään apua kenellekään, koska Jumalaa ei ole olemassa.

    Äänestä

  • Tavoittelija kirjoitti:

    Hyvän paimenen viestin tunnistaa siitä, että se ei ole hevonpaskaa.

    Miten määrittelet sen, mikä on hevonpaskaa ja mikä ei? Miksei joku muukin kuin hyvä paimen voisi kirjoittaa ihan asiallista tekstiä?

    Äänestä

  • Tavoittelija kirjoitti:

    Se on se looginen virhe, että Jumala olisi tai ei olisi olemassa sen perusteella, mitä sinä pidät järkevänä.

    Aliarvioit järkeäni, koska kaikkivaltiuden looginen mahdottomuus on aivan ilmiselvä. On aivan yhtä suuri epätotuus väittää kaikkivaltius mahdolliseksi kuin sanoa mustaa valkoiseksi.

    Äänestä

  • Höpönassuilua kirjoitti:

    olla muuta kuin antikristillistä antiajattelua eli itsesuggestiota. Kiitos tarjouksesta, mutta: ei kiitos!

    Ajattelua ilman ajatusta...

    Sinä taidat pitäytyä tiukasti uskonnolliseen ryhmäajatteluun eli yrität sopeuttaa mielipiteesi joidenkin tuntemiesi kristittyjen ajattelun mukaiseksi. Kannattaa olla varovainen, koska joukossa tyhmyys helposti tiivistyy. Tämä on selvästi nähtävissä nimenomaan "Jumalan lasten joukossa".

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Ryhmäajattelu

    Äänestä

  • Tavoittelija kirjoitti:

    Minä puhun nyt niistä lupauksista enkä niistä hirmutöistä.

    Jeesuksen ansaitsema armo tarkoittaa sitä, että synnistä ei enää seuraa kärsimyksiä, koska armon voima vapauttaa synnin tekemisestä. Jos armoa ei ota vastaan vaan jää synteihinsä, totta kai siitä seuraa kärsimyksiä. Ei se ole mitään Jumalan kiukuttelua vaan luonnonlaki.

    Ei se ole mitään armoa, jos vastineeksi vaaditaan synneistä luopumista. Eikä kyseessä ole mikään luonnonlaki vaan uskonnollinen dogmi.

    Äänestä

  • Inhottava realisti kirjoitti:

    Kaikki uskonnolliset ryhmittymät tuntevat olevansa "valittuja". Miksi jokin näiden valttujen ryhmä olisi sitä huonommin perusteluin kuin omasi?

    Ateistiset diktaattorit? Ainakin Hitlerille ja Stalinille ateismi oli vain sivujuonne heidän opistaan. Sosialismissa kielteisen kannan periatteessa ymmärtää. Uskovaiset ihmisethän eivät missään vaiheessa ole juuri tunteneet surua työväestön huonojen olojen vuoksi. Siitä sosialismikin kuitenkin alkunsa sai. Lisääntyvien työväestön jäsenten ja (uskovaistenkin) johtajien edut olivat kovin erilaiset. Hitlerin uskonnollisuus oli varsin monipuolinen asia. Käsittääkseni esim. paavi kaikessa pyhyydessään teki jopa jonkinasteista yhteistyötä akselivaltioiden kanssa! Myöskään niin Hitlerin kuin Stalininkin antisemitismi eivät olleet kaikille kristityillekään järin vastenmielisiä.

    Jos mietit, miten paljon pahaa maailmassa on tehty uskonnollisten äärinäkemysten vuoksi, tajuat ettei Sinun kannata palata aiheeseen.

    Sen sijaan Sinun kannattaisi palata ylempänä ketjussa olevaan suoraan kysymykseeni Sinulle.
    Laitan sen vielä tähän uudestaan:

    "Kuvitellaan, että olisit perustanut uskonnollisen ryhmittymän. Haluaisit pitää ihmiset tiukasti komennossasi. Usko olisi siis sivuseikka.

    Sanopa suoraan: eivätkö monet vanhoillislestadiolaisuuden toimintatavat olisi hyviä käytäntöjä Sinullekin, kun haluaisit omaa uskonnollista ryhmääsi rakentaa ja pitää ruodussa?"

    Ajatellanpa Stalinia ja Mao:ta. Uskonto oli tukahdutettu heidän valtakunnissaan. Ellei jopa kielletty. Paljonko on ihmishenkiä tunnoillaan? Halusin sanoa sen, että pahuus on ihmisessä, ei uskonnossa. Pahuuden tekoihin ei uskontoa tarvita. Jos pahuutta tehdään uskonnon nimissä, se ei tarkoita, että uskonto tai usko olisi paha. Ihminen toteuttaa omaa pahuuttaan liian monesti uskonnon verukkeella.

    Uskolla ja uskolla voi olla HIEMAN eroa.

    "Kuvitellaan, että olisit perustanut uskonnollisen ryhmittymän. Haluaisit pitää ihmiset tiukasti komennossasi. Usko olisi siis sivuseikka.

    Sanopa suoraan: eivätkö monet vanhoillislestadiolaisuuden toimintatavat olisi hyviä käytäntöjä Sinullekin, kun haluaisit omaa uskonnollista ryhmääsi rakentaa ja pitää ruodussa?"

    Usko sivuseikka? Eli ryhmittymä olisi siis vain nimellisesti uskonnollinen eli ei uskonnollinen oikeasti, pohjimmiltaan. Siinä tapauksessa vastaus on ei. Eri maiden armeijoista, esimerkiksi, löytyisi parempia käytäntöjä kurissa pitämiseen. Vaikkapa muuukalaislegioonasta. Vastaan näin, koska kysymyksessäsi korostat, että usko olisi sivuseikka ja ruodussapitäminen pääasia.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Sinä taidat pitäytyä tiukasti uskonnolliseen ryhmäajatteluun eli yrität sopeuttaa mielipiteesi joidenkin tuntemiesi kristittyjen ajattelun mukaiseksi. Kannattaa olla varovainen, koska joukossa tyhmyys helposti tiivistyy. Tämä on selvästi nähtävissä nimenomaan "Jumalan lasten joukossa".

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Ryhmäajattelu

    ja Hänen opetuslastensa ajatteluun ja olen näin mahdollisimman lähellä sitä, missä minun tulee ollakin, enkä harhauttajaihmisten vapaasti vietävissä.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Miten määrittelet sen, mikä on hevonpaskaa ja mikä ei? Miksei joku muukin kuin hyvä paimen voisi kirjoittaa ihan asiallista tekstiä?

    Voithan asiallista tekstiä kirjoittaa vaikka sinä. Jeesuksen kirjoituksista en tiedä, mutta hänen äänensä on sellainen, joka kertoo, miten äärettömän arvokas ja kaunis sinä olet. Kun sitä vain osaisi kuunnella, muuta hellyyttä ei ainakaan minun tarvitsisi hakea.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Aliarvioit järkeäni, koska kaikkivaltiuden looginen mahdottomuus on aivan ilmiselvä. On aivan yhtä suuri epätotuus väittää kaikkivaltius mahdolliseksi kuin sanoa mustaa valkoiseksi.

    Ei sinun järkeäsi voi aliarvioida.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Ei se ole mitään armoa, jos vastineeksi vaaditaan synneistä luopumista. Eikä kyseessä ole mikään luonnonlaki vaan uskonnollinen dogmi.

    Ihan vapaasti jokainen saa rypeä synneissään, jos haluaa. Kuitenkin myös rypemisestä vapautumiseen on tarjottu mahdollisuus.

    Äänestä

  • Tavoittelija kirjoitti:

    Voithan asiallista tekstiä kirjoittaa vaikka sinä. Jeesuksen kirjoituksista en tiedä, mutta hänen äänensä on sellainen, joka kertoo, miten äärettömän arvokas ja kaunis sinä olet. Kun sitä vain osaisi kuunnella, muuta hellyyttä ei ainakaan minun tarvitsisi hakea.

    Minä haluan mieluummin todellista hellyyttä kuin hellyytä joltakin mielikuvitusolennolta.

    Äänestä

  • Tavoittelija kirjoitti:

    Ihan vapaasti jokainen saa rypeä synneissään, jos haluaa. Kuitenkin myös rypemisestä vapautumiseen on tarjottu mahdollisuus.

    Jumala siis armahtaa sinun mielestäsi myös synneissä rypevät vai ymmärsinkö oikein? Miksi synneistä pitäisi vapautua, ja mitkä asiat ovat syntiä? Minun mielestäni mikään ei edelleenkään ole syntiä, koska Jumalaa ei ole olemassa.

    Äänestä

  • Vitamiinitiiviste kirjoitti:

    ja Hänen opetuslastensa ajatteluun ja olen näin mahdollisimman lähellä sitä, missä minun tulee ollakin, enkä harhauttajaihmisten vapaasti vietävissä.

    Jeesus on fiktiivinen henkilö.

    Äänestä

  • Tavoittelija kirjoitti:

    Ei sinun järkeäsi voi aliarvioida.

    Aliarvioit omat kykysi aliarvioida.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Jeesus on fiktiivinen henkilö.

    täysin fiktiivinen ihminen. Jeesus on todellinen ja elää ikuisesti.

    Äänestä

  • En usko M:ään kirjoitti:

    täysin fiktiivinen ihminen. Jeesus on todellinen ja elää ikuisesti.

    Vain fiktiiviset henkilöt elävät ikuisesti. Fiktiivise henkilöt eivät myöskään kirjoittele tälle palstalle, kuten minä teen.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Vain fiktiiviset henkilöt elävät ikuisesti. Fiktiivise henkilöt eivät myöskään kirjoittele tälle palstalle, kuten minä teen.

    Metaskeema, vaan joku Keijo tai Veijari. Emme me tule sinun kyytiin ruttuiseen itsehankkimaasi ateistiseen Angliaasi. Hyvä yritys kummiskin.

    Äänestä

  • Jesus sentään kirjoitti:

    itsekeskeisyyden huipentuma se on minä minä minä mulle kaiki ja vl. siitä puhtainta muotoa jossa omahyväinen "me/minä ollaan parhaita".
    Huomautan että tätä pahuutta ei osaa nähdä "sisältä" päin pitäää päästä ulos jotta tuon kaameuden voi nähdä.
    Sen jälkeen voi ihminen alkaa tervehtyä.

    ja vaikka mulla ei välttämättä ole kaikki muumit laaksossa ja lapsuuskin taisi olla aika ankea, kun ei ollut kuin yksi Lego-palikka ja sekin patterin välissä - katseeni on suunnattu Jeesukseen niin kiinteästi, että siinä on minun koko uskoni. Minulta jää huomioimatta ja realisoimatta ne sellaiset oletetut ristiriidat ja sudenkuopat, joita ateistit ja agnostikot suorastaan metsästävät, jotta heidän ei tarvitsisi uskoa itse pääasiaan. Minua ei myöskään huvita haukkua veeälliä ja oikein kokoköntsänä, koska en itsekään ole mikään Malli Matkalainen.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Minä haluan mieluummin todellista hellyyttä kuin hellyytä joltakin mielikuvitusolennolta.

    Niin minäkin. Siksi pyrin kääntymään Jumalan/Jeesuksen puoleen.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Jumala siis armahtaa sinun mielestäsi myös synneissä rypevät vai ymmärsinkö oikein? Miksi synneistä pitäisi vapautua, ja mitkä asiat ovat syntiä? Minun mielestäni mikään ei edelleenkään ole syntiä, koska Jumalaa ei ole olemassa.

    Synneissä rypevät nimenomaan. Ketkäs muut sitä armahdusta tarvitsisivat. Synneistä ei pidä vapautua, mutta halutessaan saa. Syy, miksi monet haluavat, on synnistä tuleva paha olo. Syntilistan voi itse kukin muotoilla mieleisekseen. Minä laittaisin siihen ehkä ainoana kohtana erossa olemisen Jumalasta.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Aliarvioit omat kykysi aliarvioida.

    En suinkaan.

    Äänestä

  • Fokus pääasiaan kirjoitti:

    ja vaikka mulla ei välttämättä ole kaikki muumit laaksossa ja lapsuuskin taisi olla aika ankea, kun ei ollut kuin yksi Lego-palikka ja sekin patterin välissä - katseeni on suunnattu Jeesukseen niin kiinteästi, että siinä on minun koko uskoni. Minulta jää huomioimatta ja realisoimatta ne sellaiset oletetut ristiriidat ja sudenkuopat, joita ateistit ja agnostikot suorastaan metsästävät, jotta heidän ei tarvitsisi uskoa itse pääasiaan. Minua ei myöskään huvita haukkua veeälliä ja oikein kokoköntsänä, koska en itsekään ole mikään Malli Matkalainen.

    Sinulta jää myös huomaamatta, että monet näistä ateistien löytämistä ristiriidoista ovat todellisia, eikä vain oletettuja. Voit aivan itse tarkistaa ne Raamatusta.

    http://www.vapaa-ajattelijat.fi/kritiikki/raamattu/raam1.html

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Sinulta jää myös huomaamatta, että monet näistä ateistien löytämistä ristiriidoista ovat todellisia, eikä vain oletettuja. Voit aivan itse tarkistaa ne Raamatusta.

    http://www.vapaa-ajattelijat.fi/kritiikki/raamattu/raam1.html

    todellisia, koska te näette sen puolikkaan uskonlasin puoliksi tyhjänä ja minä näen sen puoliksi täynnä - ja se riittää. Jeesus on täydellinen, muun ei tarvitsekaan sitä olla. Taivas on täydellisyyden koti vasta.

    Kaksi suoraa ei kohtaa koskaan.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Sinulta jää myös huomaamatta, että monet näistä ateistien löytämistä ristiriidoista ovat todellisia, eikä vain oletettuja. Voit aivan itse tarkistaa ne Raamatusta.

    http://www.vapaa-ajattelijat.fi/kritiikki/raamattu/raam1.html

    Oliko päivien lukumäärä kuusi vai kahdeksan, ei ole OLEELLISTA - eri ihmiset evankeliumeissaan muistavat tuollaiset asiat toisin, aivan ymmärrettävää. Olisihan kokoaja voinut korjata virheet ja saada kaikki näyttämään täysin yhtenevältä. Päin vastoin, näin käy hyvin ilmi ihmisen erehtyväisyys, mutta itse perussanoma ei siitä kärsi, vaan tulee kaikesta huolimatta hyvin kirkastetuksi - oikeastaan juuri niin paremminkin. Se ohjaa meitä ymmärtämään mikä evankeliumissa on tärkeä asia ja mikä taas ei niin tärkeää.

    Ei myöskään voida valita summan mutikassa ihmisiä, joita Jumalan tulisi kohdella samalla tavalla. Toisia Hän armahtaa, toisia rankaisee - koska Hän näkee syvemmälle asioihin ja ihmisen mieleen. Toiset ovat lisäksi luonnostaan vihollisia, eri leiristä ja toiset taas juutalaisia, joita Jumala suojelee omaisuuskansanaan.

    Pikapuolisesti vilkaisemalla en havainnut mitään hälyttävää, vaan ymmärsin miksi oli niin. Jumala on kaksijakoinen, tosille hyvä ja rakastava ja toisille kiivas ja kiukkuinen. Ei sattumanvaraisesti, vaan säännönmukaisesti. Jumalalla on oma tahto. Ja luja onkin.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Sinulta jää myös huomaamatta, että monet näistä ateistien löytämistä ristiriidoista ovat todellisia, eikä vain oletettuja. Voit aivan itse tarkistaa ne Raamatusta.

    http://www.vapaa-ajattelijat.fi/kritiikki/raamattu/raam1.html

    hyvin mistä on kysymys.

    *2. Moos. 20:5 "Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat;"*

    Tärkeää tuossa on nimenomaan: niille, jotka minua VIHAAVAT.

    Jumalaa ei todellakaan kannata vihata, sillä se tulee takaisin ja korkojen kanssa. Toisaalta samalla mitalla saa sitten sitä rakkauttakin.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Yellona kirjoitti:

Sanot esim. näin tuossa toisessa ketjussa:

”Se ettei uskota johnkin sellaiseen, mikä ei ole olemassa ei ole mitään höpinää vaan silkkaa viisautta.”

Se on viisautta, että ei esitä ehdottomina faktoina ja tietona asioita, joita ei oikeasti tiedä. Siis et voi mitenkään tietää ja todistaa, että Jumalaa ei ole olemassa. Jumalan olemassaolo on yhtä vaikeaa todistaa oikeaksi kuin vääräksikin. Minä uskon, tunnen ja koen ihan konkreettisestikin, että Jumala on minua elämässäni auttanut. Ja anteeksiantamuksessa on ihan käsittämätön voima. Se, että sinä et koe samoin, ei todista mitään. Sanot tietysti, että minunkaan kokemukseni ei todista sinulle mitään. Näin on ja pitääkin olla, sillä usko ei vaadi todisteita. Jos aukottomat todisteet kaikkeen olisivat olemassa, eihän koko uskoa ja itse asiassa koko uskon käsitettä tarvittaisi mihinkään.

En ymmärrä miksi julistat ”ateismin ilosanomaa” täällä ja vieläpä yrität vetää muitakin mukaasi. Haetko tukea tai hyväksyntää opillesi? Etkö olekaan ihan varma? Miksi et tyydy vain elämään omaa elämääsi niin kuin tahdot, jos kerran olet tyytyväinen elämääsi? Vaikka olet uskostasi luopunut, vieläkö Jumalan ääni sinua omassatunnossasi puhuttelee? Siellä se ehkä nytkin kyseenalaistaa sinun nykyiset oppisi. Mieti asiaa vielä perin pohjin. Älä nyt hyvä mies ole ainakaan muita houkuttelemassa uskosta luopumiseen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu