Haaveena lapsi!

En tiennyt mihin pitäisi tämä kirjoittaa joten ajattelin kirjoittaa tänne :)

Niin siis kaipaisin keskustelukavereita pohtimaan seuraavaa asiaa:

Olen kohta 23-vuotias, keväällä valmistun sairaanhoitajaksi. Miehen kanssa oltu yhdessä 7 vuotta ja haaveiltu jo pitkään lapsista. Nyt vain askarruttaa taloudellinen pärjääminen.. olisi ihanaa aloittaa lapsen yrittäminen sitten kun valmistun tai ennenkin, mutta mietityttää miten sitä sitten pärjää rahallisesti.. Mies käy töissä ja ihan hyvin hankkii. Mutta miten minä sitten? Enkös saisi melko pientä äitiysrahaa kun olen opiskellut tähän asti. Tosin saattaisin ehtiä olla töissä vähän aikaa, mutta auttaako se mitään. Mies haluaisi ostaa myös oman asunnon heti valmistuttuani.. vuokraa tällähetkellä joudutaa maksamaan 550e kuussa.. oma olisi järkevä hankkia..Sekin mietityttää miten käy kun ei ehdi työkokemusta saada kovinkaan paljon kun jää jo äitiyslomalle, miten sitten saa myöhemmin töitä!

Niin, vähän epäselvä tämä mun viesti.. mutta kovasti vauvaa haluaisimme, uskaltaisi vain heittäytyä! Kokemuksia muilta toivisin saavani :)
4190
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

voit laittaa siihen aitiyspaiväraha hakemuseen että katsovat viimeisen puolen vuoden tulojen mukaan, eikä verovuoden.

Äänestä
  • Hei!

    Itse mietin samoja asioita vielä puoli vuotta sitten: olen valmistunut ammattiin, jossa en ole vielä saanut kunnon työkokemusta ja vauvakuume on jo kova. Mietin, mitä tapahtuu, jos jään työkokemusjunasta; jos jään pienelle äitiysrahalle; kasvattaisimmeko vauvaa opiskelija-asunnossa; mies ei ole tienaa, koska on vielä opiskelija jnejne.

    Elokuussa todetun keskenmenon jälkeen ei mikään näistä asioista ole enää käynyt mielessä. Vauvan saamisen rinnalla nuo asiat tuntuvat toisarvoiselta, ja jotenkin on käynyt selväksi, että nuo edellä luetellut vastoinkäymiset ovat pieniä. Ne olisivat vain taloudellisia tai muuten "fyysisiä", eivätkä henkisiä vastoinkäymisiä niin kuin keskenmeno oli. Jos JOTAIN positiivista haluan keskenmenosta löytää, niin ainakin nyt tiedän, etten murehdi tuollaisia asioita liikaa (/etukäteen), vaan tiedän, ettei ole paljoakaan sellaista, mistä emme selviä, jos vain haluamme.

    Työmarkkinoista olen tullut siihen tulokseen, että äitiys jos mikä on arvokasta työkokemusta, jota voit hyödyntää melkein missä ammatissa tahansa (minä opettajana ja sinä sairaanhoitajana). Ja ei se opiskeltu oppi sieltä päästä mihinkään putoa, ja alusta sitä on jokaisessa työpaikassa kuitenkin aloitettava. Itse olin vuoden poissa omalta alaltani, ja kuitenkin heti ekana työpäivänä tiesin ja muistin taas, missä olen ja mitä tehdä.

    Sanoisin, että mikäli molemmat toivotte lasta, niin aloittakaa yrittäminen. Koskaan kun ei tiedä, miten kauan menee, kun se lapsi lopulta tulee. Ja mikäli kävisi niin onnekkaasti, että päättäisi tulla samantien, niin siinä on vielä reilu puoli vuotta aikaa tehdä suunnitelmia talouden ja muiden käytännön asioiden järjestämiseksi. Ja lapsen voi kasvattaa ilman rikkauksiakin, vaikka toki vakaasta taloudesta onkin hyötyä.

    Toivotan teille tsemppiä! :)

    Äänestä

  • Hippuli kirjoitti:

    Hei!

    Itse mietin samoja asioita vielä puoli vuotta sitten: olen valmistunut ammattiin, jossa en ole vielä saanut kunnon työkokemusta ja vauvakuume on jo kova. Mietin, mitä tapahtuu, jos jään työkokemusjunasta; jos jään pienelle äitiysrahalle; kasvattaisimmeko vauvaa opiskelija-asunnossa; mies ei ole tienaa, koska on vielä opiskelija jnejne.

    Elokuussa todetun keskenmenon jälkeen ei mikään näistä asioista ole enää käynyt mielessä. Vauvan saamisen rinnalla nuo asiat tuntuvat toisarvoiselta, ja jotenkin on käynyt selväksi, että nuo edellä luetellut vastoinkäymiset ovat pieniä. Ne olisivat vain taloudellisia tai muuten "fyysisiä", eivätkä henkisiä vastoinkäymisiä niin kuin keskenmeno oli. Jos JOTAIN positiivista haluan keskenmenosta löytää, niin ainakin nyt tiedän, etten murehdi tuollaisia asioita liikaa (/etukäteen), vaan tiedän, ettei ole paljoakaan sellaista, mistä emme selviä, jos vain haluamme.

    Työmarkkinoista olen tullut siihen tulokseen, että äitiys jos mikä on arvokasta työkokemusta, jota voit hyödyntää melkein missä ammatissa tahansa (minä opettajana ja sinä sairaanhoitajana). Ja ei se opiskeltu oppi sieltä päästä mihinkään putoa, ja alusta sitä on jokaisessa työpaikassa kuitenkin aloitettava. Itse olin vuoden poissa omalta alaltani, ja kuitenkin heti ekana työpäivänä tiesin ja muistin taas, missä olen ja mitä tehdä.

    Sanoisin, että mikäli molemmat toivotte lasta, niin aloittakaa yrittäminen. Koskaan kun ei tiedä, miten kauan menee, kun se lapsi lopulta tulee. Ja mikäli kävisi niin onnekkaasti, että päättäisi tulla samantien, niin siinä on vielä reilu puoli vuotta aikaa tehdä suunnitelmia talouden ja muiden käytännön asioiden järjestämiseksi. Ja lapsen voi kasvattaa ilman rikkauksiakin, vaikka toki vakaasta taloudesta onkin hyötyä.

    Toivotan teille tsemppiä! :)

    Kiitos sinulle Hippuli :) Viestisi oli todella rohkaiseva ja sai minut miettimään asiaa uudesta näkökulmasta! Toivottavasti muutkin kertoisivat kokemuksistaan, niistä on apua!

    Äänestä

  • Lapsirakas kirjoitti:

    Kiitos sinulle Hippuli :) Viestisi oli todella rohkaiseva ja sai minut miettimään asiaa uudesta näkökulmasta! Toivottavasti muutkin kertoisivat kokemuksistaan, niistä on apua!

    voisi tuoda vertaistukea

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


lapsirakas <3 kirjoitti:

En tiennyt mihin pitäisi tämä kirjoittaa joten ajattelin kirjoittaa tänne :)

Niin siis kaipaisin keskustelukavereita pohtimaan seuraavaa asiaa:

Olen kohta 23-vuotias, keväällä valmistun sairaanhoitajaksi. Miehen kanssa oltu yhdessä 7 vuotta ja haaveiltu jo pitkään lapsista. Nyt vain askarruttaa taloudellinen pärjääminen.. olisi ihanaa aloittaa lapsen yrittäminen sitten kun valmistun tai ennenkin, mutta mietityttää miten sitä sitten pärjää rahallisesti.. Mies käy töissä ja ihan hyvin hankkii. Mutta miten minä sitten? Enkös saisi melko pientä äitiysrahaa kun olen opiskellut tähän asti. Tosin saattaisin ehtiä olla töissä vähän aikaa, mutta auttaako se mitään. Mies haluaisi ostaa myös oman asunnon heti valmistuttuani.. vuokraa tällähetkellä joudutaa maksamaan 550e kuussa.. oma olisi järkevä hankkia..Sekin mietityttää miten käy kun ei ehdi työkokemusta saada kovinkaan paljon kun jää jo äitiyslomalle, miten sitten saa myöhemmin töitä!

Niin, vähän epäselvä tämä mun viesti.. mutta kovasti vauvaa haluaisimme, uskaltaisi vain heittäytyä! Kokemuksia muilta toivisin saavani :)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu