Enpä tiedä mille osastolle kirjoitukseni kuuluu, tämä on nyt tälläistä vuodatusta, kun ottaa vaan niin päähän.
17 vuotta oltu miehen kanssa. Alusta asti mies ollut sängyssä se hallitsevampi. Yrityksistä ja puheista huolimatta en ole milloinkaan saanut olla se aktiivisempi. Mies on ollut aina hiukan nopea laukeamaan, mutta homma on sujunut. Joskus mies on maininnut, että häntä harmittaa se. Itse en ole kokenut sitä ongelmaksi.
Nyt, neljäkymppisenä seksi hänen kanssaan on rupenut osaltani nyppimään kovemmin ja olen tuonut vahvasti julki, että olisi aika minunkin saada tehdä jotain kivaa miehelleni ja olisi mukava saada olla aktiivisempi.
Olen saanut oltua jo hiukan aktiivisempi ja itse olen lauennutkin nopeammin, mutta, mutta...
Nyt tuntuukin siltä, että mieheni ei laukea. Vain kovalla jyystämisellä se onnistuu.
Tiedän, että olen kosteampi kuin ennen ja olenhan jo synnyttänyt useamman lapsenkin, mutta mies ei ole milloinkaan valittanut tai edes vihjannut, että olisin liian märkä tai paikat liian löysät. Ei, vaikka kuinka kyselen asiasta. Ja kyllä, jumppaan joka päivä ilolihaksiani.
Tuntuu tosi kurjalta. Tahtoisin kovasti antaa miehelleni hyvän olon. Hän ei ole milloinkaan antanut minun hyväillä loppuun asti, saatikka ottaa suihin. Nyt, jos hän ei enää edes laukea kanssani, olen ihan musertunut. Miten tää voi olla näin vaikeaa?
17 vuotta oltu miehen kanssa. Alusta asti mies ollut sängyssä se hallitsevampi. Yrityksistä ja puheista huolimatta en ole milloinkaan saanut olla se aktiivisempi. Mies on ollut aina hiukan nopea laukeamaan, mutta homma on sujunut. Joskus mies on maininnut, että häntä harmittaa se. Itse en ole kokenut sitä ongelmaksi.
Nyt, neljäkymppisenä seksi hänen kanssaan on rupenut osaltani nyppimään kovemmin ja olen tuonut vahvasti julki, että olisi aika minunkin saada tehdä jotain kivaa miehelleni ja olisi mukava saada olla aktiivisempi.
Olen saanut oltua jo hiukan aktiivisempi ja itse olen lauennutkin nopeammin, mutta, mutta...
Nyt tuntuukin siltä, että mieheni ei laukea. Vain kovalla jyystämisellä se onnistuu.
Tiedän, että olen kosteampi kuin ennen ja olenhan jo synnyttänyt useamman lapsenkin, mutta mies ei ole milloinkaan valittanut tai edes vihjannut, että olisin liian märkä tai paikat liian löysät. Ei, vaikka kuinka kyselen asiasta. Ja kyllä, jumppaan joka päivä ilolihaksiani.
Tuntuu tosi kurjalta. Tahtoisin kovasti antaa miehelleni hyvän olon. Hän ei ole milloinkaan antanut minun hyväillä loppuun asti, saatikka ottaa suihin. Nyt, jos hän ei enää edes laukea kanssani, olen ihan musertunut. Miten tää voi olla näin vaikeaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nyt hei KUULOSTAA kyllä vahvasti siltä, että ongelmat on ihan jossain muualla kuin sängyssä. Ne vaan heijastuu sinne. Ihmettelen erittäin paljon, jos mies ei halua esim. suihinottoa. Jokin este siinä on, ja voisiko se olla henkinen? Koska sanoit, että hän ei ole milloinkaan halunnut sitä, on ongelma siis hyvin vanha, mahdollisesti nuoruudesta lähtöisin. Tuohan kertoo siitä, että miehesi ei halua, että vain hänelle tuotetaan nautintoa. Miksi se vaivaannuttaa hänet? Eikö hän ole mielestään sen arvoinen? Sellaiseen voi olla monta syytä, joita tässä on turha lähteä arvailemaan.
Jotenkin saan sellaisen kuvan, että te ette ihan hirveästi puhu noista asioista. Ehkä se ei oo sun miehelles helppoa. Miksiköhän? Jollet saa häntä avautumaan niin teidän kannattaisi ehkä ottaa yhteyttä parisuhdeterapeuttiin. Siinä ei oo mitään noloa, ja parhaassa tapauksessa huomaat parannusta jo muutaman kerran jälkeen. Sitä paitsi ammattilaisen kanssa oppisitte varmasti paljon uutta toisistanne.
Niin, ja et varmastikaan oo liian löysä. Kaikki naiset synnyttää ja silti harrastaa mahtavaa seksiä. Eli älä sellaisia mieti.
Tässä ollaan aika vakavien asioiden äärellä, joten muista, että kaikki tää oli spekulaatiota sun lyhyen tekstin perusteella ja siks ehkä täysin puutaheinää. Mutta jos tää herätti jotain uusia ajatuksia niin hyvä. Voit myös halutessas kertoa lisää tilanteestanne, mutta koska se selvästi on sua vaivaava (ja ihmekös tuo), niin älä jätä asiaa pelkän keskustelupalstan varaan.
Vaikka asia harmittaa sua niin älä missään nimessä suutu/murjota/tiuski miehelles. Se pelkästään pahentaaa tilannetta. Muista, että miehes tuskin tekee tuota tahallaan vaan taustalla voi olla jotain aivan muuta. Ja jos sä pystyt oleen ymmärtäväinen ja hyvä tuki, niin te ehkä saatte vielä asianne kuntoon. Mutta JOS tässä tosiaan on jostain muusta kyse kuin pelkästä ohimenevästä syysväsymyksestä, niin mitään pikaratkaisua ei kannata odottaa vaan valmistautua käyttämään paljon aikaa asian hoitamiseen.
wega m, kiitos. Kiitos järkevästä kirjoituksesta.
Olet oikeassa, liikumme hyvin herkällä alueella ja pyrin siihen, että en millään tavoin sano asioita nalkuttaen tai muuten tökerösti miehelleni. Ja tuo oli hyvä huomio ja muistutus minulle, että tämä ei ihan tuosta vaan selvene, tähän menee enemmänkin aikaa. Sitä vaan tuntee itsensä niin surkeaksi. Sen tähden tänne kirjoitinkin, etten ala miehelle nalkuttaa.
Kirjoituksesi antoi paljon ajattelemisen aiheita, joita minun on hyvä työstää. Ehkä ensin yksikseni ja sitten mieheni kanssa.