Olo on todella yksinäinen, tuntuu ettei ketään oikeasti kiinnosta minun vointi tai kuulumiset. Mulla on kavereita ja saatetaan tehdä viikonloppuisin jotain kaverijuttuja, mutta kaverit ovat eri asia kuin ystävät.
Perheenjäsenistäkään ei ole paljon iloa. Kotona kasvatus perustui moitteeseen, mikä viilensi perheenjäsenten välit pysyvästi. Olen 29 v. Äidistäni ei ole mitään iloa: en voi kertoa hänelle asioistani kuten iloista tai suruista. Ei häntä kiinnosta muuta kuin oman ainoan oikean mielipiteensä tuominen esille joka asiaan.
Kesällä oli tyttöystävä. Kerrankin oli joku toinen ihminen, joka oli kiinnostunut minusta ja halusi tietää asioistani, elämästäni. Toki kiinnostus oli molemminpuolista. Vihdoinkin elämä hymyili. Nyt sekin loppui.
Olen sosiaalinen ihminen, mutta kärsin ujouden kuoresta, joka ei onneksi ole kovin paksu. Oikeassa seurassa olen hyvinkin hauska ja sosiaalinen tyyppi. Saan kyllä kavereita, mutta siitä syventäminen on todella vaikeaa, oli toinen sitten samaa tai eri sukupuolta. Tottakai uuden tyttöystävän löytyminen auttaisi paljon, mutta sekin on vaikeaa, etenkin kun minulla on vielä tunteita edelliseen.
Onneksi 2 seuraavaa viikonloppua on edes jotain toimintaa. Paitsi ens perjantaina illalla, sitten taas itkettää olla yksin kotona ja katsoa jotain tyhmää vuokraleffaa tai pelailla tietokoneella.
Perheenjäsenistäkään ei ole paljon iloa. Kotona kasvatus perustui moitteeseen, mikä viilensi perheenjäsenten välit pysyvästi. Olen 29 v. Äidistäni ei ole mitään iloa: en voi kertoa hänelle asioistani kuten iloista tai suruista. Ei häntä kiinnosta muuta kuin oman ainoan oikean mielipiteensä tuominen esille joka asiaan.
Kesällä oli tyttöystävä. Kerrankin oli joku toinen ihminen, joka oli kiinnostunut minusta ja halusi tietää asioistani, elämästäni. Toki kiinnostus oli molemminpuolista. Vihdoinkin elämä hymyili. Nyt sekin loppui.
Olen sosiaalinen ihminen, mutta kärsin ujouden kuoresta, joka ei onneksi ole kovin paksu. Oikeassa seurassa olen hyvinkin hauska ja sosiaalinen tyyppi. Saan kyllä kavereita, mutta siitä syventäminen on todella vaikeaa, oli toinen sitten samaa tai eri sukupuolta. Tottakai uuden tyttöystävän löytyminen auttaisi paljon, mutta sekin on vaikeaa, etenkin kun minulla on vielä tunteita edelliseen.
Onneksi 2 seuraavaa viikonloppua on edes jotain toimintaa. Paitsi ens perjantaina illalla, sitten taas itkettää olla yksin kotona ja katsoa jotain tyhmää vuokraleffaa tai pelailla tietokoneella.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suositut valittelevat usein sitä kun heidän ympärillä on liikaa hälinää kun taas yksinäiset ettei heidän ympärillä ole hälinää.
Luota itseesi ja tulevaisuuteesi ja ennen kaikkea ajattele positiivisesti. Katso itseäsi peilistä jaka aamu ja sano ääneen että minä kelpaan/olen hyvä juuri sellaisena kuin olen/ elän tämän päivän juuri niin hyvin kuin pystyn/ minä osaan ja haluan olla juuri sitä mitä olen ja osaan tehdä juuri sitä mitä haluan.
Parisuhteet päättyvät joskus mutta käännä sekin posiiviviseksi eli tämä ei ollut se oikea/tämä kyseinen henkilö ei ollut tarkoitettu minulle. Kyllä se oikea vielä sieltä löytyy kuhan aikasi odotat:)
Älä jää kotiin yksin mene ulos tai keksi jotain mistä tykkäät ja saat ajatuksesi johonkin toiseen asiaan....
Kaikkea hyvää sinulle toivoien ja uskoa huomiseen.
Sääli ettei äitisi huomaa tarvettasi... ehkäpä auttaisi/kannattaisi yrittää puhua hänelle miltä sinusta tuntuu.