Hei!
Vieläkö täältä löytyy kohtalontovereita ketkä jäivät ulkopuolelle viime kesänä? Täällä käytiin vilkasta keskustelua tulosten jälkeen niin tämän vuoksi mietin. Nyt on kohta taas ne ajat esillä, valmennuskurssitkin "pitää" varata jo reilun kuukauden päästä jo. Itse haen,jos haen, neljättä kertaa. Ahdistaa. Onko kellään samoja fiiliksiä Olen miettinyt jo että en tosiaan hakisi edes enään vaan kokeilisin kauppakorkeaa. Miten teillä muilla rannalle jääneillä on aika kulunut? Löytyykö vielä taisteluntahtoa uusiin haasteisiin?
Vieläkö täältä löytyy kohtalontovereita ketkä jäivät ulkopuolelle viime kesänä? Täällä käytiin vilkasta keskustelua tulosten jälkeen niin tämän vuoksi mietin. Nyt on kohta taas ne ajat esillä, valmennuskurssitkin "pitää" varata jo reilun kuukauden päästä jo. Itse haen,jos haen, neljättä kertaa. Ahdistaa. Onko kellään samoja fiiliksiä Olen miettinyt jo että en tosiaan hakisi edes enään vaan kokeilisin kauppakorkeaa. Miten teillä muilla rannalle jääneillä on aika kulunut? Löytyykö vielä taisteluntahtoa uusiin haasteisiin?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Älä hae tänne tiedekuntaan. Olen toista vuotta sisällä, ja pian aivan loppuunpalanut. Työt ovat käytännössä tosi tylsiä. Opiskelu on kirjojen pänttäämistä. Kuka tahansa voisi lukea ko. kirjan, ja argumentoida sen varassa. Oikeustieteessä tiede on kyllä kaukana :( Lisäksi työnantajat kyykyttävät oikeustieteen opiskelijoita paska palkalla puhelinvaihteessa ja kopiointihommissa. Ja kolmen viikon aikataulussa pitäisi muistaa 1400 sivua ulkoa? Ja palkitsevaa tietenkin on, että saat 1 numeroksi, luitpa enemmän tai vähemmän.
Itse toivon, että en olisi koskaan päässyt tiedekuntaan, jotta olisin voinut ottaa vastaan toisen saamani opiskelupaikan. Oikis on monelle haave, status (sen muuten näkee Pykälän bileissä, hohhoh).. realiteetti iskee kahden vuoden jälkeen.
Itse opiskelen ensimmäistä vuotta, kolmannella yrittämällä pääsin sisään. Jos en olisi nyt päässyt, en olisi enää hakenut uudestaan, olisin lähtenyt opiskelemaan toista alaa. Varmaan olisin ollut ihan tyytyväinen toisessakin opiskelupaikassa, mutta tiedän myös, että minua olisi koko loppuelämän harmittanut se, etten kuitenkaan oikikseen päässyt. Ehkä sitä unelmaansa kannattaa tavoitella, ehkä...
Lukemista riittää. Nyt jo ensimmäisenä syksynä välillä tuntuu olevan niin vaikeaa tarttua siihen tenttikirjaan ja tekee mieli jättää tenttejä välistä. Mutta onneksi en ole ainoa. Näin se on monella muullakin. Joskus mietityttää miten jaksaa tätä ainaista lukemista monta vuotta. Välillä lukemiset onneksi onnistuu hyvinkin. Olen kuitenkin varma, että olen oikealla alalla, joten se motivoi. Tämä on sitä mitä halusinkin.
Haen nyt kolmatta kertaa. Mietin vain, että kannattaisiko mennä valmennuskurssille uudestaan.. Olin viime vuonna mutta se jäi hieman kesken (olin pari pv pois) ja sisäänpääsy jäi muutamasta pisteestä kiinni. Hmm
Olen kans tokan vuoden opiskelija ja burn outin liepeillä.. Pänttäämisen vielä joten kuten kestää (jos olis loogista tekstiä mitä lukea), mutta on niin helvetin rasittavaa kun muutaman hurjan massaluennon (missä se itse aihealue hukkuu joskus ihan johonkin muuhun) lisäks se on sitä yksinäistä puurtamista tuhatsivusen kirjapinkan kanssa. Vituttaa ihan oikeasti kun tulee joku kohta kirjasta eteen, mutta en sitä ittekseni tajua ja koska en oo mikään juristiperheen kersa, niin en voi porukoiltakaan kysyä. Olis niin uskomattoman mahtava juttu, jos opetusta oli paljon enemmän ja mieluiten sellasta missä proffat keskittyis selittämään että "näin tämä menee käytännön työelämässä" kuin että paasaisivat saavutuksillaan tieteen saralla tai siitä miten joku laki on "epäonnistunut". Turhauttavaa, kun ihan oikeasti haluaisin OPPIA.
Puhumattakaan, että tiedekunnan palkkalistoilla on eräitä persoonia, joilla on jonkin näköinen narsistinen asenne opiskelijoita kohtaan, etteivät edes halua päästää opiskelijoita tenteistä läpi mielivaltaisilla tarkastusmetodeillaan. Läpipääsymarginaalit ovat vain jossain aineopintojaksoissa niin naurettavat että huh huh. Luulisi, että olisi tiedekunnan etu saada porukka valmistumaan ajallaan.
Ekana vuonna viihdyin kiitettävästi Pykälän bileissä, mutta koin varmaan sitten jonkinlaisen henkisen kasvun kesän aikana, kun nyt olen syksyllä tajunnut ettei ole oikeasti "vitun siistiä" kuvitella oikkari-statuksen tekevän jumalasta seuraavan ja oksentaa koskenkorvaa nenän kautta, koska yleensä tuon vaiheen pitäisi päättyä siinä 15. ikävuoden paikkeilla. Luin eilen huvikseni uusimman IV:n ja tulin siihen tulokseen, ettei äly (siis semmoinen tietynlainen maalaisjärki) ainakaan tässä tiedekunnassa oikeasti pesi (jatkossa taidan käyttää ko. julkaisua vastedes vessapaperin korvikkeena).
Itse kun hain, niin mieleeni ei pälkähtänytkään mainitunlaiset epäkohdat niin suuresti arvostamassani opinahjossa, mutta mikään paikka ei ole täydellinen. Vaikka toisinaan niin vituttaakin kahmia hylsyjä tenteistä, niin en varmana luovuta. Tekisi oikeastaan mieli valmistua niin nopeasti kuin suinkin.
Mihin kaupunkiin haet? Ite oon opiskellut avoimessa pari vuotta :D aion kyllä hakea ehdottomasti vielä kolmannen kerran. Ala tuntuu edelleen omalta :)
Jos haen mitä todennäköisesti teen, niin haen helsinkiin. Jollain tapaa huvittaa että oikis opiskelijat kertovat tuntemuksiian kun hain viestilläni muiden opiskelupaikkaa vailla olevien tuntemuksia. Mutta kiitos vastauksista, on erittäin hyvä kuulla myös tuokin puoli oikiksesta. Minulle tuo itsenäisyys toisaalta sopisikin hyvin. Vaikka se olisikin puurtamista, aluksi varmasti olisi vaikeaa saada itseään niskastak kiinni. Mutta pohdin että hakisinko enää neljättä kertaa. Nyt tuntuu että olen ainoa tässä maassa joka on yrittämässä niin monetta kertaa. Puuh.
... Ja kolmatta kertaa ensi vuonna. Nyt suoritan avoimessa sen, mitä "irti saa".
Ja ajattelen siis vain ensi vuotta, ellen ensi vuonnakaan pääse, niin sitten mietin asiaa uudestaan. Toisinaan toki voi miettiä tyyliin kuka ja missä haluaa olla kymmenen vuoden päässä tms. mutta eiköhän sellainen ole jo hiukan liian vaikeaa kenelle tahansa - tällä haluan sanoa vain, että kannattaa miettiä nyt vuosi kerrallaan - tai eihän tässä enää ole edes sitä vuotta; nopeasti se kesän 2010 valintakoetouhu on ohitse. :)