Aamuun matkasin.
Yöstä pimeästä.
Unesta lämpimästä.
Sylistä.
Venytellen.
Aamua nautiskellen.
Kirjoitin kirjeen.
Rakastan.
Päivääni matkaten.
Iloista nauttien.
Sinua kaivaten.
Kerroin.
Sua rakastan.
Ja tuon kaiken kauniin meneen.
Tulevan.
Uskon huomiseen.
Kätken syvälle sydämeeni.
Sieltä otan mukaani.
Silloin kun kivistää sieluani.
Että jaksaisin matkata.
Tätä ainutkertaista taivalta.
Yöstä pimeästä.
Unesta lämpimästä.
Sylistä.
Venytellen.
Aamua nautiskellen.
Kirjoitin kirjeen.
Rakastan.
Päivääni matkaten.
Iloista nauttien.
Sinua kaivaten.
Kerroin.
Sua rakastan.
Ja tuon kaiken kauniin meneen.
Tulevan.
Uskon huomiseen.
Kätken syvälle sydämeeni.
Sieltä otan mukaani.
Silloin kun kivistää sieluani.
Että jaksaisin matkata.
Tätä ainutkertaista taivalta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuinka kaunis teksti!
Alkaa niin pehmeäasi, jatkuu rauhalliseti,
hymyilee keskellä ja rakastaa,
lämpimien vällyjen alla, loppuun asti!
.."Venytellen.
Aamua nautiskellen.
Kirjoitin kirjeen.
Rakastan."..
on joka ainoa rakkaus,
jokainen hymy ja suudelma. Ne tuskin
koskaan ovat identtisiä, siksi niissä
on oma viehätyksensä joka kerta.
Samoin on Sinun runosi Margitta, kyllä minä
ainakin jokaisessa viihdyn vaikka toisinaan
jätänkin kommentoimatta.
Kiitos että sain lukea ja nauttia.
Aurinkoa ja sydämen lämpöä päiviisi ja tietysti
rakkautta.