Lukekaa tuo yllämainittu kirja. Sen on kirjoittanut Rhonda Byrne.
Siinä kuvataan, kuinka itse voimme vaikuttaa omaan elämäämme ja myös sairauksiimme. Pitäisi yrittää aina ajatella positiivisesti. Myös kiitollisuus ja kiittäminen ovat tärkeässä osassa. Negatiivisista ajatuksista pitäisi päästä eroon. Ne vain sairastuttavat ihmisen. Myös stressi on pahasta.
Tiedän kyllä, että on vaikea ajatella positiivisesti, kun syöpä vain uusii ja uusii ja tulee kaikkia muita kipuja (kuten minulla), mutta nyt kun olen lukenut tuon kirjan, niin olen päättänyt yrittää elää sen mukaisesti.
Sairauttaan ei pitäisi ajatella jatkuvasti, vaan pitäisi elää kuin olisi terve. Niinpä poistun nyt tältä palstalta ainakin kahdeksi viikoksi ja etsin palstan, jossa ei sairauksista edes puhuta.
Tuo kaksi viikkoa tarkoittaa, että silloin katson, mitä mieltä te olette tästä asiasta olleet ja ehkä joku on jo ostanut kirjan ja lukenut sen ja kertoo omat kommenttinsa. Aion kyllä kertoa teillekin jossain vaiheessa, mitä muutoksia kirja on minun elämääni saanut.
Tämä palsta on tullut minulle hyvin tutuksi viimeisen neljän vuoden aikana. Nyt yritän siis pysyä poissa täältä. Se tosin sotii sitä asiaa vastaan, kun sanotaan, että vertaistuki on tärkeää. Pitäisikö nyt siis alkaa tutkia enemmän omia ajatuksiaan, omaa mieltään ja olla ajattelematta omia sairauksiaan ja muiden sairauksia? Sitä minä nyt yritän.
En halua ketään loukata enkä tuomita tällä kirjoituksellani. Enkä myöskään yllyttää mihinkään. Jokainen tehköön oman näkemyksensä mukaan. Itse vain ajattelin, että olen niin kaikkea tähän sairauteeni kokeillut, että kokeilen vielä tätä. Eihän kukaan tiedä, mikä varmasti syövän parantaa ja kaikki muut sairaudet.
Ehkä se on juuri kaikki tämä, mistä tässä kirjassa kerrotaan. Kirjassa on myös hyviä esimerkkejä parantumisista.
Odotan mielenkiinnolla kommenttejanne.
Voimia teille kaikille!
Siinä kuvataan, kuinka itse voimme vaikuttaa omaan elämäämme ja myös sairauksiimme. Pitäisi yrittää aina ajatella positiivisesti. Myös kiitollisuus ja kiittäminen ovat tärkeässä osassa. Negatiivisista ajatuksista pitäisi päästä eroon. Ne vain sairastuttavat ihmisen. Myös stressi on pahasta.
Tiedän kyllä, että on vaikea ajatella positiivisesti, kun syöpä vain uusii ja uusii ja tulee kaikkia muita kipuja (kuten minulla), mutta nyt kun olen lukenut tuon kirjan, niin olen päättänyt yrittää elää sen mukaisesti.
Sairauttaan ei pitäisi ajatella jatkuvasti, vaan pitäisi elää kuin olisi terve. Niinpä poistun nyt tältä palstalta ainakin kahdeksi viikoksi ja etsin palstan, jossa ei sairauksista edes puhuta.
Tuo kaksi viikkoa tarkoittaa, että silloin katson, mitä mieltä te olette tästä asiasta olleet ja ehkä joku on jo ostanut kirjan ja lukenut sen ja kertoo omat kommenttinsa. Aion kyllä kertoa teillekin jossain vaiheessa, mitä muutoksia kirja on minun elämääni saanut.
Tämä palsta on tullut minulle hyvin tutuksi viimeisen neljän vuoden aikana. Nyt yritän siis pysyä poissa täältä. Se tosin sotii sitä asiaa vastaan, kun sanotaan, että vertaistuki on tärkeää. Pitäisikö nyt siis alkaa tutkia enemmän omia ajatuksiaan, omaa mieltään ja olla ajattelematta omia sairauksiaan ja muiden sairauksia? Sitä minä nyt yritän.
En halua ketään loukata enkä tuomita tällä kirjoituksellani. Enkä myöskään yllyttää mihinkään. Jokainen tehköön oman näkemyksensä mukaan. Itse vain ajattelin, että olen niin kaikkea tähän sairauteeni kokeillut, että kokeilen vielä tätä. Eihän kukaan tiedä, mikä varmasti syövän parantaa ja kaikki muut sairaudet.
Ehkä se on juuri kaikki tämä, mistä tässä kirjassa kerrotaan. Kirjassa on myös hyviä esimerkkejä parantumisista.
Odotan mielenkiinnolla kommenttejanne.
Voimia teille kaikille!
Vastaukset 4
Vanhimmat
mielestäni se ei poikennut millään lailla näistä samantyylisistä teoksista.
En ole lukenut kirjaa, mutta muuten uskon että elämönasenteella on vaikutusta sairauksiin.
Joskus aikanaan olin opettajana ja oli se kummallinen juttu kun en koulupäivinä sairastunut. Mutta, annas olla kun tuli joku loma, esim. joululoma, niin silloinhan se flunssa viimeistään iski. Se sitten siitä niistä lomapäivistä. Uskon siis vakaasti siihen että sairastaminen ja terveenä oleminen tai tervehtyminen on pitkälti kiinni niinsanotusti korvien välistä eli siitä miten me asioihin suhtaudumme. Opettajana minä varmaankin loman tullessa jotenkin hellitin elämänotteesta tai herpaannuin ja virukset ja pöpöt saivat otteen.
Pohdit omassa kirjoituksessasi: Pitäisikö nyt siis alkaa tutkia enemmän omia ajatuksiaan, omaa mieltään ja olla ajattelematta omia sairauksiaan ja muiden sairauksia? Sitä minä nyt yritän.
Kannatan maintsemiasi ajatuksia eli jatka elämää eteenpäin ja OTA PÄIVÄ KERRALLAAN miettimättä omia tai muiden sairauksia. Mieti mielummin sitä mitä hyvää tai mukavaa Sinulle on nimenomaan tänään tapahtunut ja mitä haluaisit huomenna tai joskus myöhemmin tehdä ja tee se (sairaudestasi huolimatta ja sitä erikseen miettimättä). Uskon vilpittömästi että tästä voisi olla apua sekä sairaudesta selviytymiseen että siitä paranemiseen.
Itse sairastuin syöpään, tai oikeammin diagnoosi tehtiin, vuonna 2002. Tietenkin sillon luulin kuolevani kohtapuoliin, mutta eipähän niin käynytkään. Tässä minä vieläkin olen kirjoittamassa. Kiitos hyvien hoitojen, mutta osuus on varmastikin omalla asenteellakin - en suostunut vielä luovuttamaan, sillä minulla oli ja on vieläkin paljon tekemättömiä ja kokemattomia juttuja - olen elänyt niinkuin sairautta ei olisi ollutkaan sikäli kuin se vaan on mahdollista.
Miksi sinä sairastuit syöpään? Repsahtiko ote vähäksi aikaa ja juuri silloin syöpäsolu iski?
AJATELLA POSITIIVISTI.eNSIN SYÖPÄ,JA PARIN VUODEN HULUTTUA KEUHKOINFRAHTI.sEKÄ KAIKKI MOSKA JONKA PÄÄLLEEN ON SAANUT.lAPSISTA TIETTY OLEN ONNELLINEN,JA LUONNOSTA KÄVELYSSÄ,JOS EI PALJOA PORUKKAA.