On erittäin tavallista ja ymmärrettävää, että uskon asioista yritetään kitkeä järjen käyttö pois. Rationaalisesti ajatteleva ihminen ei takuuvarmasti suostu noudattamaan mitä ihmeellisimpiä normeja uskonnollisin perustein asetettuina. Näin ollen järjen käyttö on syytä kyseenalaistaa ja korostaa uskon mystiikkaa ja salaperäisiä puolia, joita ei järjellä ymmärrä. Samaan sarjaan kuuluu ajatus siitä, että vain uskovainen voi uskoa ymmärtää.
Uskovaisuuden logiikan ongelma on kuitenkin se, että uskonnon taustalta löytyy aina jossakin vaiheessa ihmismieli ja ihmisen ajatusten vaikutus. Ääriuskovainen ihminen sivuuttaa keskusteluissa aina sen. Inhimillisen mielen vaikutus uskonnollisten aatesuuntien pohjalta halutaan yksinkertaisesti unohtaa. Sitä ei edes ajatella.
Sama koskee laajassa mielessä koko uskonnollisuutta. Ainakaan suomalaiset äärikristityt eivät tunnu myöntävän ajatusta siitä, että omakin aatesuunta on käytännössä aikojen kuluessa muuttanut muotoaan. Oppien ikivanhoja taustoja korostetaan vaikkei välttämättä tarvitse mennä moniakaan kymmeniä vuosia taaksepäin, kun jo löytää muuttuneita näkemyksiä. Näinhän asiat ovatkin esim. vanhoillislestadiolaisuudessa. Maallistuminen on edennyt vähitellen ja missään tapauksessa vaikkapa piirrettyjen videoiden katselua tai tietokoneiden viihdekäyttöä ei olisi hyväksytty 70-luvulla.
Uskonnollisuuden ongelma on aika. Maailma muuttuu valtavalla nopeudella, mutta uskonnollisuuden luonteeseen kuuluu korostaa muuttumattomuutta ja oppien historiallista taustaa. Tämä on äärimmäisen hankalaa. Raamattu on täynnä aika- ja kulttuurisidonnaisia näkemyksiä ja ohjeita, joiden vääntäminen ohjenuoriksi nykyihmiselle on taidetta sinänsä. Valtavaa mielikuvitusta ja selittelytaitoa moni uskovainen täälläkin perusteluissaan käyttää, kun Raamatusta ohjeita rivien välistä tulkitaan. Ohjeethan on TIETENKIN saatava näyttämään siltä, että ne ovat Raamatulla tai ainakin jonkun Lutherin kaltaisen suuren ajattelijan puheilla perusteltavissa.
Ja suohon karahdetaan. Sen kummemmin Raamatun aikojen kuin Lutherinkaan aikojen ihmisillä ei ollut aavistustakaan siitä maailmasta, jossa me elämme. On mahdotonta tietää, mitä he olisivat meidän aikamme elämästä ajatelleet. On yhtä järkevää pohtia sitä, olisiko Luther hyväksynyt vaikkapa autoja tai tietokoneita. Nekin olisivat saattaneet hänen silmissään näyttää Saatanan työkaluilta. Puhumattakaan siitä, että ihminen vaikkapa matkustaisi avaruuteen!
No, uskovaisuus on kuitenkin äärimmäisen käytännöllistä, ainakin vl-ryhmän uskonnollisuus. Kiellot kohdistuvat niihin asioihin, jotka "vaarantaisivat uskon", toisin sanoen kaikki sellaiset asiat, jotka voisivat antaa yhteisön jäsenille mahdollisuuden löytää oman aatesuunnan kritiikin kohteita, kielletään. Tätä logiikkaa käyttäen kaikki uskonnolliset ryhmittymät pyrkivät pysymään mahdollisimman laajalti omissa piireissään. Muut on välttämätöntä leimata erilaisiksi ja huonommiksi ja heidän valintansa vääriksi. Mitä tiukempia normeja ryhmässä vaaditaan, sen enemmän oman opin oikeellisuutta korostetaan. Sen suurempi on tarve osoittaa muut tuomituiksi.
Toki näin on oltava; kun normit ovat tiukkoja, on vaikutteet muilta pyrittävä minimoimaan. On siis tärkeää aloittaa mielen manipulointi aikaisin varhaislapsuudessa. Kun oppia päähän taotaan propagandalla vauvasta saakka, ei digitaalisen tarkkaaan "uskovan omaantuntoon" voi maailmallinen tieto vaikuttaa.
Ateistit leimataan aina ahdasmielisiksi. Uskonnollisuuden rinnalla tiukkapipoisinkin ateisti on kuitenkin silkkaa löysäilyä. Ateistit korostavat lastensa valinnanvapautta. He jättävät lapsilleen oikeuden valita uskonnollisuuden, jos siltä tuntuu. Uskonnollinen yhteisö ei näin toimi, ei ainakaan vl-yhteisö. Uskon pitäisi olla henkilökohtainen valinta, mutta onko se sitä? Kivuliaaksi prosessiksi oman uskon kriittinen ja analyyttinen tarkastelu on ainakin tehty. Pääsääntöisesti sitä ei toivota eikä hyväksytä; on parasta turvautua "vanhempien" ohjeisiin. Mikä heille sitten on sen viisauden antanut? Miksi he haluaisivat muutosta asioihin, joihin he ovat kasvaneet?
Metaskeeman kriittisyyden ymmärrän. Kun oma ryhmä on osoittautunut kriittisen tarkastelun jälkeen jollakin tavoin vieheellisesti toimivaksi, on helpointa siirtyä toiseen ääripäähän, eli ateismiin. Ateistit ovatkin yleensä rationaalisemmin ajattelevia ja paljon paremmilla perustelutaidoilla varusteltuja kuin uskontoon hurahtaneet "oikeaoppiset". Ja lisäksi ateistit myöntävät oman erehtyväisyytensä. Uskovainen ei missään olosuhteissa myönnä mitään virhettä eikä myönnä tosiasioita, vaikka ne eteen lautasella toisi.
Yksikään ihmisjoukko ei ole pystynyt missään vaiheessa ihmiskunnan historiaa todistamaan, että heidän tulkintansa Jumalan tahdosta on se ainoa oikea. Lukuisat joukkiot kuitenkin VÄITTÄVÄT tietävänsä Jumalan tahdon. Näihin väitteisiin joku uskoo tai sitten ei. Siitä on uskossa kysymys.
Uskovaisuuden logiikan ongelma on kuitenkin se, että uskonnon taustalta löytyy aina jossakin vaiheessa ihmismieli ja ihmisen ajatusten vaikutus. Ääriuskovainen ihminen sivuuttaa keskusteluissa aina sen. Inhimillisen mielen vaikutus uskonnollisten aatesuuntien pohjalta halutaan yksinkertaisesti unohtaa. Sitä ei edes ajatella.
Sama koskee laajassa mielessä koko uskonnollisuutta. Ainakaan suomalaiset äärikristityt eivät tunnu myöntävän ajatusta siitä, että omakin aatesuunta on käytännössä aikojen kuluessa muuttanut muotoaan. Oppien ikivanhoja taustoja korostetaan vaikkei välttämättä tarvitse mennä moniakaan kymmeniä vuosia taaksepäin, kun jo löytää muuttuneita näkemyksiä. Näinhän asiat ovatkin esim. vanhoillislestadiolaisuudessa. Maallistuminen on edennyt vähitellen ja missään tapauksessa vaikkapa piirrettyjen videoiden katselua tai tietokoneiden viihdekäyttöä ei olisi hyväksytty 70-luvulla.
Uskonnollisuuden ongelma on aika. Maailma muuttuu valtavalla nopeudella, mutta uskonnollisuuden luonteeseen kuuluu korostaa muuttumattomuutta ja oppien historiallista taustaa. Tämä on äärimmäisen hankalaa. Raamattu on täynnä aika- ja kulttuurisidonnaisia näkemyksiä ja ohjeita, joiden vääntäminen ohjenuoriksi nykyihmiselle on taidetta sinänsä. Valtavaa mielikuvitusta ja selittelytaitoa moni uskovainen täälläkin perusteluissaan käyttää, kun Raamatusta ohjeita rivien välistä tulkitaan. Ohjeethan on TIETENKIN saatava näyttämään siltä, että ne ovat Raamatulla tai ainakin jonkun Lutherin kaltaisen suuren ajattelijan puheilla perusteltavissa.
Ja suohon karahdetaan. Sen kummemmin Raamatun aikojen kuin Lutherinkaan aikojen ihmisillä ei ollut aavistustakaan siitä maailmasta, jossa me elämme. On mahdotonta tietää, mitä he olisivat meidän aikamme elämästä ajatelleet. On yhtä järkevää pohtia sitä, olisiko Luther hyväksynyt vaikkapa autoja tai tietokoneita. Nekin olisivat saattaneet hänen silmissään näyttää Saatanan työkaluilta. Puhumattakaan siitä, että ihminen vaikkapa matkustaisi avaruuteen!
No, uskovaisuus on kuitenkin äärimmäisen käytännöllistä, ainakin vl-ryhmän uskonnollisuus. Kiellot kohdistuvat niihin asioihin, jotka "vaarantaisivat uskon", toisin sanoen kaikki sellaiset asiat, jotka voisivat antaa yhteisön jäsenille mahdollisuuden löytää oman aatesuunnan kritiikin kohteita, kielletään. Tätä logiikkaa käyttäen kaikki uskonnolliset ryhmittymät pyrkivät pysymään mahdollisimman laajalti omissa piireissään. Muut on välttämätöntä leimata erilaisiksi ja huonommiksi ja heidän valintansa vääriksi. Mitä tiukempia normeja ryhmässä vaaditaan, sen enemmän oman opin oikeellisuutta korostetaan. Sen suurempi on tarve osoittaa muut tuomituiksi.
Toki näin on oltava; kun normit ovat tiukkoja, on vaikutteet muilta pyrittävä minimoimaan. On siis tärkeää aloittaa mielen manipulointi aikaisin varhaislapsuudessa. Kun oppia päähän taotaan propagandalla vauvasta saakka, ei digitaalisen tarkkaaan "uskovan omaantuntoon" voi maailmallinen tieto vaikuttaa.
Ateistit leimataan aina ahdasmielisiksi. Uskonnollisuuden rinnalla tiukkapipoisinkin ateisti on kuitenkin silkkaa löysäilyä. Ateistit korostavat lastensa valinnanvapautta. He jättävät lapsilleen oikeuden valita uskonnollisuuden, jos siltä tuntuu. Uskonnollinen yhteisö ei näin toimi, ei ainakaan vl-yhteisö. Uskon pitäisi olla henkilökohtainen valinta, mutta onko se sitä? Kivuliaaksi prosessiksi oman uskon kriittinen ja analyyttinen tarkastelu on ainakin tehty. Pääsääntöisesti sitä ei toivota eikä hyväksytä; on parasta turvautua "vanhempien" ohjeisiin. Mikä heille sitten on sen viisauden antanut? Miksi he haluaisivat muutosta asioihin, joihin he ovat kasvaneet?
Metaskeeman kriittisyyden ymmärrän. Kun oma ryhmä on osoittautunut kriittisen tarkastelun jälkeen jollakin tavoin vieheellisesti toimivaksi, on helpointa siirtyä toiseen ääripäähän, eli ateismiin. Ateistit ovatkin yleensä rationaalisemmin ajattelevia ja paljon paremmilla perustelutaidoilla varusteltuja kuin uskontoon hurahtaneet "oikeaoppiset". Ja lisäksi ateistit myöntävät oman erehtyväisyytensä. Uskovainen ei missään olosuhteissa myönnä mitään virhettä eikä myönnä tosiasioita, vaikka ne eteen lautasella toisi.
Yksikään ihmisjoukko ei ole pystynyt missään vaiheessa ihmiskunnan historiaa todistamaan, että heidän tulkintansa Jumalan tahdosta on se ainoa oikea. Lukuisat joukkiot kuitenkin VÄITTÄVÄT tietävänsä Jumalan tahdon. Näihin väitteisiin joku uskoo tai sitten ei. Siitä on uskossa kysymys.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Uskovaiset ovat kuin kanalauma, joka poukkoilee paikasta toiseen kukon komennossa. Vastauksia tällaisiin avauksiin on vaikea saada.
Parempi selitys on että me palstalaiset laiskoja. Ei sen kummempaa.
Toki onkin helpompaa vaieta ja pysyä oikein uskovien joukossa, jottei tarvitse ajatella.
Kun ei ajattele, ei joudu kiusauksiin. Kun vain hyväksyy, ei ole tarvetta etsiä vaihtoehtoja. Kun vain uskoo kaiken, ei ole tarvetta ajatella. Kas siinäpä onkin uskon syvä totuus.
Minua järkyttää se, että ihmiset ovat valmiita sitoutumaan suuriin periaatteellisiin elämätavan valintoihin puutteellisesti omaa järkeään käyttäen. Niinkö YKSINKERTAISTA kaikki on?
fundamentalistisen uskonnollisuuden kuvausta ja olisi pitänyt sellaiseksi nimetä, eikä väittää uskovaisuudeksi yleensä.
Ei noin pitkään sepustukseen viitsi vastata, kun sen perusasetelma on (tahallaan?) vääristynyt.
Mitä muuta vanhoillislestadiolaisuus on kuin fundamentalistista uskovaisuutta? Millä tavoin se eroaa muista vastaavista ryhmistä? Kaikki tunnusmerkit ovat löydettävissä.
Teit avauksen uskonnollisuudesta ja vastasin siihen, ja nyt yhtäkkiä puhutkin vanhoillislestadiolaisuudesta. Ei päätä ei häntää.
Vanhoillislestadiolaisuus on esimerkki fundamentalistisesta uskonnollisuudesta. Suomen mittakaavassa likke on varsin merkittävä ja vaikuttaa suurten ihmismäärien elämään.
Jos olet samaa mieltä kuin minä, lopeta jankutus. Jos taas et, kumoa mielestäsi väärät väitteet ja ne, jotka eivät vl-ryhmäänkin sovi.
vaan vastannut noihin epäjohdonmukaisiin kirjoituksiisi. Sama epäjohdonmukaisuus ja päättömyys näyttää jatkuvan, niin että adjö.
kiva kun menit pois.
realisti puhuu asiaa.