Ja tämähän ärsyttää taas monia. Nimetön viesti nimettömälle. Uskon, että viesti menee perille, eikä minun tarvitse menettää kasvojani, jälleen. Aina ei voi ottaa suoraa kontaktia muistakaan syistä. Uskon myös, että hän tarvitsee tällaista, piristystä...
Olet siis mielessäni ja lähetän sinulle paljon energiaa, onnistumista ja tulevaisuuden uskoa.
http://www.youtube.com/watch?v=pOkIadp3cno&feature=related
Olet siis mielessäni ja lähetän sinulle paljon energiaa, onnistumista ja tulevaisuuden uskoa.
http://www.youtube.com/watch?v=pOkIadp3cno&feature=related
Vastaukset 11
Vanhimmat
Harmi kun asiat menivät miten menivät. Mä oisin niin kovasti sua rakastanut. Enkä usko et tulee toista sua.
Sama tilanne täällä.
Selvennykseksi vielä,
emme asuneet koskaan yhdessä. Vietimme muutoin aikaa yhdessä useamman vuoden. En arvannut minkälaiseen elämänkouluun joutuisin kanssasi. Jotenkin luulen, ettemme yhteen olisi sopineetkaan. Liikaa intohimoa ja mustasukkaisuutta, siis minun puoleltani. Sinäkin olet intohimoinen, vaikket sitä helposti paljasta. Minä vain tiedän sen... Olisimmeko lopulta tuhonneet toisemme? Mahdollista se ainakin on. Silti, kaiken jälkeen, kaipaan sinua välillä niin, että sattuu.
Ainiin...tulevaisuudenuskoa on yhteen, ihme ettet siitä jo huomauttanut. ;)
KAIPAAN SUA NIIN:
KAIPAA SUA
KAIPAAN
Huomasin, ettei hän ole minua varten. Teeskentelee, valehtelee ja luulee olevansa jotain päinvastaista. Onneksi silmäni avutuivat.
sitä ei aina ole.. :(
Toivottavasti hän tavoittaa sen.
Kiitos kommentistasi. Naurattaa tuo "tytsy" sana, koska se ei oikein istu häneen. :)
Irtipäästäminen on kaikkein vaikeinta. Antakaa vinkkejä miten tästä helvetistä pääsee eroon. Toiset sanoo että pitää hokea mielessään tietynlaista mantraa. Hakea sisältöä elämäänsä jostakin muualta. Mitä muuta?
ei voi hakea mitään mistään väkisin, kun ainut asia päässä on vain Hän jonka menetti.
Kaikki muistuttaa hänestä. Ihan kaikki. Jos hetkittäin tuntee hyvää oloa jostain tekemisestä, huomaa päänsä sisällä ikään kuin juttelevansa hänelle, kertovansa innoissaan..
ja sitten tuleekin taas romahdus ja kyyneleet, kun tajuaa ettei häntä enää ole, minulle.
Sekin vaikuttaa selviytymiseen, miten ero tuli. Jos on erottu tavallaan sovussa ja keskusteltu, niin että jätettykin on saanut puhua, ja purkaa tuntemuksensa, niin on kai helpompi alkaa päästää irti.
Jos taas ero tulee täysin puun takaa, sähköpostilla, niin kuin minulla, on hyvin vaikea saada aivot ymmärtämään asiaa. Varsinkin, kun viimeisen tapaamisen viimeiset sanat häneltä olivat 'olet tärkeintä maailmassa'.
Hmm, omituista. Olen pahoillani tapahtuneesta.
Kuules, ehkä on parasta pikkuhiljaa vaan kääntää katseensa eteenpäin. Ensin pienin ja sitten vähän suuremmin askelin. Otan tämän neuvoksi myös itselleni. Syitä tapahtuneelle voisi pohtia iäisyyden, mutta se ei ole kovin rakentavaa. Saa vain jatkuvan pahan mielen.
Lupaathan yrittää, niin minäkin teen!
Käytkö lukemassa viestiäni?
Ota yhteyttä, ihan vaikka vaan kaverina (kuinkas muuten ;-)). Olisin tyytyväinen jos saisin kuulla äänesi pitkästä aikaa. Puhuttais niinkuin silloin ennen, kaikesta...mutta vaan ja ainostaan yleisellä tasolla. Ellen sitten purskahda itkuun ja paljasta syvimpiä tuntojani. Uskallatko ottaa riskin? :-))