Aivan liian monena iltana olen yrittänyt saada unta tuntien ahdistusta ja yksinäisyyttä. Olet siinä vieressä, nukut. Huomaan meidän ajautuneen yhä kauemmas toisistamme.
Pelkään. Kun olet minun ja lasten kanssa, pelkään ettet viihdy. Olet levoton, ärtynyt. Kerrot onnistumisista töissä, hehkut ylpeyttä itsestäsi. Et huomaa, miten painun kokoon. Miten vetäydyn kuoreeni tuntien itseni pieneksi, vähäpätöiseksi. Eivät meidän tekemisemme tunnu miltään sinun saavutustesi rinnalla. Pieniä, arkisia touhuja lasten kanssa. Sinä se teet rahaa ja puhut tärkeitä puheluita. Puhelin korvalla saavut töistä. Etkö huomaa, etteivät lapset juokse enää sinua vastaan ovelle?
Olen sidottu kotiin. Sinun piti vähentää töitä, ottaa huomioida meitä enemmän, niinhän sovimme. Mitä siitä on aikaa, viikko? Olet jo kuin eri ihminen. En jaksa enää yrittää saavuttaa sinua. En halua kuunnella hehkutustasi bisnesasioiden mennessä hyvin, en sietää pikkuasioista kiukuttelua. Minä, minä minä.
Tiedänhän sen, olet kaksisuuntainen. Et halua enää jarruttaa vauhtia, et kuunnella minua, et nähdä väsymystäni. Olet kuin sieni, imet elinvoiman minusta, haluat ihailua, kaipaat kuuntelijaa. Olen väsynyt antamaan. Tätäkö tulevaisuuteni on: Tuntea itsensä näkymättömäksi miehen kanssa, joka egollaan täyttää koko huoneen. Kun tulee romahdus, tarjota hänelle lohtua ja unohdusta. Entä minä, pystynkö unohtamaan? Haluanko edes enää?
Tämä ympyrä on kierretty niin monta kertaa, että tietää, miloin pitää pelätä. Aina sorrun kuitenkin luulemaan, että seuraavalla kerralla pidän varani, en päästä sinua sairauden imuun. Taas huomaan häviäväni.
Onneksi sentään sinä nukut. Vaikka ahdistus vie minulta unet, lääkkeet pitävät huolen siitä, että sinä sammut. Lapsi potkaisee vatsassani ja muistuttaa, etten valvo yksin. Rukoilen mielessäni, että se säästyisi tuolta kirotulta sairaudelta. Juuri nyt tuntuu että kannan koko maailmaa harteillani. Meidän maailmaamme.
Pelkään. Kun olet minun ja lasten kanssa, pelkään ettet viihdy. Olet levoton, ärtynyt. Kerrot onnistumisista töissä, hehkut ylpeyttä itsestäsi. Et huomaa, miten painun kokoon. Miten vetäydyn kuoreeni tuntien itseni pieneksi, vähäpätöiseksi. Eivät meidän tekemisemme tunnu miltään sinun saavutustesi rinnalla. Pieniä, arkisia touhuja lasten kanssa. Sinä se teet rahaa ja puhut tärkeitä puheluita. Puhelin korvalla saavut töistä. Etkö huomaa, etteivät lapset juokse enää sinua vastaan ovelle?
Olen sidottu kotiin. Sinun piti vähentää töitä, ottaa huomioida meitä enemmän, niinhän sovimme. Mitä siitä on aikaa, viikko? Olet jo kuin eri ihminen. En jaksa enää yrittää saavuttaa sinua. En halua kuunnella hehkutustasi bisnesasioiden mennessä hyvin, en sietää pikkuasioista kiukuttelua. Minä, minä minä.
Tiedänhän sen, olet kaksisuuntainen. Et halua enää jarruttaa vauhtia, et kuunnella minua, et nähdä väsymystäni. Olet kuin sieni, imet elinvoiman minusta, haluat ihailua, kaipaat kuuntelijaa. Olen väsynyt antamaan. Tätäkö tulevaisuuteni on: Tuntea itsensä näkymättömäksi miehen kanssa, joka egollaan täyttää koko huoneen. Kun tulee romahdus, tarjota hänelle lohtua ja unohdusta. Entä minä, pystynkö unohtamaan? Haluanko edes enää?
Tämä ympyrä on kierretty niin monta kertaa, että tietää, miloin pitää pelätä. Aina sorrun kuitenkin luulemaan, että seuraavalla kerralla pidän varani, en päästä sinua sairauden imuun. Taas huomaan häviäväni.
Onneksi sentään sinä nukut. Vaikka ahdistus vie minulta unet, lääkkeet pitävät huolen siitä, että sinä sammut. Lapsi potkaisee vatsassani ja muistuttaa, etten valvo yksin. Rukoilen mielessäni, että se säästyisi tuolta kirotulta sairaudelta. Juuri nyt tuntuu että kannan koko maailmaa harteillani. Meidän maailmaamme.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä, minä minä.
Olet kuin sieni, imet elinvoiman minusta. Täyttää koko huoneen.
Poimin nuo lauseet tekstistäsi, voi kun on tuttua.
Olen jo vanha, mies on liikuntakyvytön, hoidan häntä.
Hänen kanssaan on nyt helpompaa kuin "terveenä" ollessaan
jos toimeentulonne on turvattu ja voit hoitaa lapsenne kotona, kun toinen tuo toimeentulon vaikka lääkkeiden avuilla. Kotiäidin rooli on arvokas rooli. Se on muuten bipo.
omaiset mielenterveystyön tukena -YHDISTYS pitää kursseja lapsiperheille: HAE SINNE PERHEENNE!