Kukaan ei ole päässyt pitkälle jäljittelemällä toisia.
Ei kannata olla papukaija.
Sam Wood, tunnettu ja kuuluisa Hollywoodin ohjaaja sanoi näyttelijöiksi pyrkivien tuottavan hänelle tuskaa, koska kaikki tahtovat olla kakkosluokan Lana Turnereita, tai kolmannen luokan Clark Gablejä.
"Yleisö on jo saanut nauttia heistä ja nyt se vaatii jotain muuta", hän sanoi näyttelijöille jotka pyrkivät hänen ohjaamiinsa elokuviin, kuten "Kenelle kellot soivat" ja Hyvästi, Mr. Chips."
"Olen oppinut kokemuksesta, että on varminta hylätä heti henkilöt, jotka väittävät olevansa mitä eivät ole", hän sanoi.
Niinhän se on, sitä yrittää toista miellyttääkseen olla jotain muuta kuin onkaan.
Jos aina yrittää antaa toiselle juuri sellaisen vastauksen kuin olettaa hänen odottavan, antaa väärän kuvan itsestään ja kukapa haluaa ottaa vastaan väärennettyä rahaa kerta toisensa jälkeen.
Moni ihminen kantaa sisimmässään jotain sellaista seikkaa itsessään jota ei halua muille paljastaa. Häpeää ulkonevia korvia tai huonoja hampaita ja juuri ne tekevätkin heistä persoonallisia.
Cass Daley häpesi ulkonevia hampaitansa, kunnes eräs kuulija kehoitti häntä unohtamaan hampaansa ja laulamaan vapaasti unohtaen ulkonäkönsä. Hän tekikin niin ja hänestä tuli suosittu elokuva ja radiotähti.
Samoin kävi nyt kuuluisaksi nousseen Susan Boyle;n kohdalla. Tuomarien ällistys muuttui vertaansa vailla olevaksi ihailuksi.. Susanin ulkoisesta olemuksesta huolimatta. Hän lauloi miettimättä miltä näytti, hän oli oma itsensä.
Samaa tavoittelee nyt meilläkin Talentissa, eräs "lihava laulava mies", joka ei kuvia kumartele.
Kyllä ihmisten kanssakäymisessä huomaa hyvin helposti, jos joku yrittää olla muuta kuin on. Silmiin katsomalla sitä ei aina näe, mutta paljastaahan koirakin karvansa.
Kun koira on kätkenyt parhaimman luunsa, se kyllä näkyy sen silmistä.
Olen opetellut olemaan minä, en joku muu, vaikka joskus tekisi mieli olla rohkeampi, en silti kuvittele olevani estoton. Puhetta pitäessä kädetkin kostuvat, mutta aina on loppulauseeseen asti puhekin tullut pidettyä.
Eipä tuo sentään ole paperi kastunut, vaikka joskus on ollut pakko pitää sellaistakin esillä, kun jännityksessä tuppasivat sanat unohtumaan.
Ollaan vain kuin ei oltaiskaa.
Kun kohtalo tarjoaa happaman sitruunaan, tehdään siitäkin virkistävä juoma.
Oletko rohkeasti oma itsesi?
11
226
Vastaukset
- pilvi*
Ollaan niinkuin ei oltaiskaan. Siihen kyllä on jo oppinut viimeistään täällä palstakirjoittelun aikana. En kiellä, etteikö se alussa satuttanut, niin että meinasi usko mennä ihmisiin, mutta nyt on tullut immuniteettiä jo :D
Onhan pitkä elämä takana, ja ne kokemukset elävässä elämässä on rakentanut sitä itsetuntoa, jota ilman olisi vaikea elää.
Nuorten kanssa olen juuri keskustellut näistä asioista, kun kukaan ei ole seppä syntyessään. Vaikka tuntuu kuinka vaikealta jokin asia suorittaa, on jokainen kerta onnistuttuaan kuin rakennuskivi siihen perustaan mikä jää sitten pohjaksi työelämässä---- ja yleensäkin.
Ja puhdas omatunto, tietoisuus, että on parhaansa yrittänyt on hyvä pohja elää. Ei sitä silloin pienistä lannistu, ja voi ohittaa epäolennaiset asiat.- höh....
on millon mitäkkii, nyt hurskas.
Kokemuksia ja kolhuja elämä tarjoaa jokaiselle.
Näitä palstoja nyt ei kannata niin haudan vakavasti ottaa, eikä loukkaantuakaan, koska se vain kiihottaa loukkajia, koulukiusaamisetkin siitä esimerkkejä. Ne samat ilmiöt täälläkin. Turhaa on aina ottaa edes kantaa kaikkeen mitä kirjoitetaan.
Omana itsenään esiintyminen ei tarkoita sitä, että itsestään pitää kaikki paljastaa.
Teeskentelemätön ihminen joka ei halua antaa väärää kuvaa itsestään on itsevarma ja luottaa itseensä, eikä silloin ole tarvetta näytellä mitään roolia.
Sitähän se omana itsenään esiintyminen on. Alemmuuskompleksitkin kun oppii itsessään hyväksymään, ei ole tarvetta vähätelläkään minuuttaan.
Täällä on helppo puhua puuta heinää, jos ja kun haluaa antaa itsestänsä hyvän kuvan.
Viime aikojen tapa, loukata muita ja nostaa omaa egoansa, tuntuu kyllä pahalta ihan sivullisestakin.
Miksi täällä pitää päteä? Miksi olla parempi kuin muut?
Minulle riittää kun olen itse omiin taitoihini tyytyväinen ja uuttahan on mahdollisuus oppia kaiken aikaa.
Olen minuuteni hyväksynyt eikä ole tarvetta muuttua muiden mielipiteiden vuoksi. Ellei seura miellytä, seurasta voi poistua, sehän on paras tapa valita itse sellaista seuraa joka miellyttää, eikä ole mitään tarvetta arvostella muita.
Hyvässä seurassa voi olla oma itsensä ja kokea kuuluvansa joukkoon olematta muuta kuin on.
Näytelmät erikseen.Tuoksuvattu kirjoitti:
Kokemuksia ja kolhuja elämä tarjoaa jokaiselle.
Näitä palstoja nyt ei kannata niin haudan vakavasti ottaa, eikä loukkaantuakaan, koska se vain kiihottaa loukkajia, koulukiusaamisetkin siitä esimerkkejä. Ne samat ilmiöt täälläkin. Turhaa on aina ottaa edes kantaa kaikkeen mitä kirjoitetaan.
Omana itsenään esiintyminen ei tarkoita sitä, että itsestään pitää kaikki paljastaa.
Teeskentelemätön ihminen joka ei halua antaa väärää kuvaa itsestään on itsevarma ja luottaa itseensä, eikä silloin ole tarvetta näytellä mitään roolia.
Sitähän se omana itsenään esiintyminen on. Alemmuuskompleksitkin kun oppii itsessään hyväksymään, ei ole tarvetta vähätelläkään minuuttaan.
Täällä on helppo puhua puuta heinää, jos ja kun haluaa antaa itsestänsä hyvän kuvan.
Viime aikojen tapa, loukata muita ja nostaa omaa egoansa, tuntuu kyllä pahalta ihan sivullisestakin.
Miksi täällä pitää päteä? Miksi olla parempi kuin muut?
Minulle riittää kun olen itse omiin taitoihini tyytyväinen ja uuttahan on mahdollisuus oppia kaiken aikaa.
Olen minuuteni hyväksynyt eikä ole tarvetta muuttua muiden mielipiteiden vuoksi. Ellei seura miellytä, seurasta voi poistua, sehän on paras tapa valita itse sellaista seuraa joka miellyttää, eikä ole mitään tarvetta arvostella muita.
Hyvässä seurassa voi olla oma itsensä ja kokea kuuluvansa joukkoon olematta muuta kuin on.
Näytelmät erikseen.Kuitenkin. Uskon, että rankinta on kohdata sisimpänsä. Olla hiljaisuudessa olla itsensä kanssa 'nokikkain'.
Kerron tosijutun ajalta n. 10 vuotta. Nukuin syntymäkotini tuvassa, syrjäisellä maaseudulla. Oli maaliskuun loppua. Heräsin hirmuiseen painajaisnäkyyn.
Siinä eteeni tuli tyyppi. Sillä oli minun kesäaikana käyttämäni anorakki ja lippis, mutta en tuntenut äijää. Unessa tulistuin; nyt otetaan miehestä mittaa.
Eihän se väistynyt tuumaakaan. Tavoittelin röyhkimyksen silmiä, sen katsetta. Tein hirmuisen havainnon; tyypillä ei ollut ollenkaan kasvoja. Anorakin hupun sisällä ei mitään.
Jos olisin kauhultani voinut huutaa, siinä olisi kuulunut kuoleman hätähuuto - luulen että ääneni salpautui kurkkuun.
Heräsi kauhusta jäykkänä, kasvot kylmän hien peittämänä. Oli aikainen aamu. Ikkunan takana pellolla teerikukot pitivät soidinääniään. Nousin seisaalleni. Katsoin jalkateriäni.
Ne olivat sinimustat, kuin mustikkahillosta just nostetut.
Kauhistuttava näky kasvottomasta äijästä ei poistu mielestä elinaikanani. Näin siitä häivähdyksen vuosia myöhemmin tullessani kotiin illalla. Onneksi se oli ikkunasta heijastuva varjo, eikä unikuva.
Luulen, että joku syvyyspsykologiaa, psykoterapiaa harjoittanut guru voisi todeta painajaisesestani ykskantaan - unimaailma näytti sinulle oman itseni; lopeta itsesi pelkääminen.capt.cöpenick kirjoitti:
Kuitenkin. Uskon, että rankinta on kohdata sisimpänsä. Olla hiljaisuudessa olla itsensä kanssa 'nokikkain'.
Kerron tosijutun ajalta n. 10 vuotta. Nukuin syntymäkotini tuvassa, syrjäisellä maaseudulla. Oli maaliskuun loppua. Heräsin hirmuiseen painajaisnäkyyn.
Siinä eteeni tuli tyyppi. Sillä oli minun kesäaikana käyttämäni anorakki ja lippis, mutta en tuntenut äijää. Unessa tulistuin; nyt otetaan miehestä mittaa.
Eihän se väistynyt tuumaakaan. Tavoittelin röyhkimyksen silmiä, sen katsetta. Tein hirmuisen havainnon; tyypillä ei ollut ollenkaan kasvoja. Anorakin hupun sisällä ei mitään.
Jos olisin kauhultani voinut huutaa, siinä olisi kuulunut kuoleman hätähuuto - luulen että ääneni salpautui kurkkuun.
Heräsi kauhusta jäykkänä, kasvot kylmän hien peittämänä. Oli aikainen aamu. Ikkunan takana pellolla teerikukot pitivät soidinääniään. Nousin seisaalleni. Katsoin jalkateriäni.
Ne olivat sinimustat, kuin mustikkahillosta just nostetut.
Kauhistuttava näky kasvottomasta äijästä ei poistu mielestä elinaikanani. Näin siitä häivähdyksen vuosia myöhemmin tullessani kotiin illalla. Onneksi se oli ikkunasta heijastuva varjo, eikä unikuva.
Luulen, että joku syvyyspsykologiaa, psykoterapiaa harjoittanut guru voisi todeta painajaisesestani ykskantaan - unimaailma näytti sinulle oman itseni; lopeta itsesi pelkääminen.kertomaasi lukiessani,sinä itsehän siinä. Kun tein tätä uniterapiaani aika kauan toistakymmentä vuotta sitten, ei alitajuntani enää tarvitse kovin "valveilla" olla,pääsin aika pitkälle tässä unityössäni.
Oli myös minulla mahtava tunne,kun oivalsin sitten "takanahiipijän" olevan minä itse,en pelännyt,vaan käännyin katsomaan rohkeasti ja takanaolevasta tuli lämpimän aallon lailla ystävä.
Nämä ovat näitä herkkien ihmisten juttuja,eivät karskimmat edes muista uniaan,kyllähän jokainen näkee.
Toisilla ei ole tarpeen repostella omaa itseään.
Näin kuule minäkin kerran yhden tyttäreni unessa kasvottomana,silloin hänellä oli todella vaikeaa,pelkäsin silloin,miten hänen elämänsä lähtee menemään,mutta kuitenkin hän selvisi pahimmasta.Ymmärsin olla silloin hänelle vahvana tukena,hän onkin sanonut,ettei olisi ilman tätä äidin pyyteetöntä rakkautta olisi selvinnyt.
Tuossa on sen ajan "unikirja" tallella,lähes 200 unta muistiin kirjoitettuna ja suurin osa ymmärrettynä.
Kevennykseksi tähän kirjoitan uneni,jota en ole ymmärtänyt täysin,siitä on yli 30 vuotta aikaa:
Kävelin ison mahtavan käärmeen kanssa hyvin läheisinä kaulakkain,se oli kuin Afrikan savanneilla,olimme kuin rakastuneita....unen lopussa käärme sanoo; otatko mut mukaas Eurooppaan. Vieläkin voin nähdä silmissäni sen unen ihan tarkkaan. Tuohon on Freudia turha sotkea,minusta Jung pääsi omissa unitutkimuksissaan pitemmälle.
No,olisihan näitä...mutta unien symboliikka on se tärkein ymmärrettävä aloittaessaan itseään tutkia.
Jos vielä näet sen pelottavan itsesi unessa,kiirehdi ottamaan häntä kaulasta ja pidä lähelläsi.- *Kukkahame*
susmorsian kirjoitti:
kertomaasi lukiessani,sinä itsehän siinä. Kun tein tätä uniterapiaani aika kauan toistakymmentä vuotta sitten, ei alitajuntani enää tarvitse kovin "valveilla" olla,pääsin aika pitkälle tässä unityössäni.
Oli myös minulla mahtava tunne,kun oivalsin sitten "takanahiipijän" olevan minä itse,en pelännyt,vaan käännyin katsomaan rohkeasti ja takanaolevasta tuli lämpimän aallon lailla ystävä.
Nämä ovat näitä herkkien ihmisten juttuja,eivät karskimmat edes muista uniaan,kyllähän jokainen näkee.
Toisilla ei ole tarpeen repostella omaa itseään.
Näin kuule minäkin kerran yhden tyttäreni unessa kasvottomana,silloin hänellä oli todella vaikeaa,pelkäsin silloin,miten hänen elämänsä lähtee menemään,mutta kuitenkin hän selvisi pahimmasta.Ymmärsin olla silloin hänelle vahvana tukena,hän onkin sanonut,ettei olisi ilman tätä äidin pyyteetöntä rakkautta olisi selvinnyt.
Tuossa on sen ajan "unikirja" tallella,lähes 200 unta muistiin kirjoitettuna ja suurin osa ymmärrettynä.
Kevennykseksi tähän kirjoitan uneni,jota en ole ymmärtänyt täysin,siitä on yli 30 vuotta aikaa:
Kävelin ison mahtavan käärmeen kanssa hyvin läheisinä kaulakkain,se oli kuin Afrikan savanneilla,olimme kuin rakastuneita....unen lopussa käärme sanoo; otatko mut mukaas Eurooppaan. Vieläkin voin nähdä silmissäni sen unen ihan tarkkaan. Tuohon on Freudia turha sotkea,minusta Jung pääsi omissa unitutkimuksissaan pitemmälle.
No,olisihan näitä...mutta unien symboliikka on se tärkein ymmärrettävä aloittaessaan itseään tutkia.
Jos vielä näet sen pelottavan itsesi unessa,kiirehdi ottamaan häntä kaulasta ja pidä lähelläsi.Mielestäni ei vaadi juurikaan ponnisteluja olla oma itseni.
Tämä on suorastaan helppoa, sentään 70 ikävuotta jotain antanutkin, vapauden elää yksilönä.
Ei ole tarvetta esittää mitään suurnaista, näyttelijää tai miljonääriä, ei ole tarvetta sellaiseen, päivä kerrallaan ja tutut ympyrät hyvien ystävien ja laajentuneen 'perheen' kanssa, mikä sen nautittavampaa.
En tarkoita ettäkö aina on on hurjan hyvin, vastoinkäymisiä on sopivassa määrin ja niistä selvittyäni voin taas pitää jotain mittaa normina arjen askareissa.
Tässä muutama viikko sitten nuorisojoukko rikkoi autoni perän, tuntui kuin olisin säikähtänyt karhua tai vielä pahempaa, aikaa on kulunut auto korjattu, tietty omavakuutus korvasi, mutta arki taas uomissaan.
Rikosilmoitukset ja vahinkoilmoitukset tehtyä alkoi jo helpottamaan.
Omana itsenä on toimittava jos asiat meinaa saada järjestykseen, ei siinä Sophia Lorenina saisi paljon aikaan.
Mainitsen vielä ilmoitin 6 mopon rekisterinumeroa, vain yksi oli rekisteröity ja kaukana täältä, joten nuoret herrat ajelee anastetuilla moottoriajoneuvoilla, heillä on vielä paljon opittavaa! - capt. cöpenick
susmorsian kirjoitti:
kertomaasi lukiessani,sinä itsehän siinä. Kun tein tätä uniterapiaani aika kauan toistakymmentä vuotta sitten, ei alitajuntani enää tarvitse kovin "valveilla" olla,pääsin aika pitkälle tässä unityössäni.
Oli myös minulla mahtava tunne,kun oivalsin sitten "takanahiipijän" olevan minä itse,en pelännyt,vaan käännyin katsomaan rohkeasti ja takanaolevasta tuli lämpimän aallon lailla ystävä.
Nämä ovat näitä herkkien ihmisten juttuja,eivät karskimmat edes muista uniaan,kyllähän jokainen näkee.
Toisilla ei ole tarpeen repostella omaa itseään.
Näin kuule minäkin kerran yhden tyttäreni unessa kasvottomana,silloin hänellä oli todella vaikeaa,pelkäsin silloin,miten hänen elämänsä lähtee menemään,mutta kuitenkin hän selvisi pahimmasta.Ymmärsin olla silloin hänelle vahvana tukena,hän onkin sanonut,ettei olisi ilman tätä äidin pyyteetöntä rakkautta olisi selvinnyt.
Tuossa on sen ajan "unikirja" tallella,lähes 200 unta muistiin kirjoitettuna ja suurin osa ymmärrettynä.
Kevennykseksi tähän kirjoitan uneni,jota en ole ymmärtänyt täysin,siitä on yli 30 vuotta aikaa:
Kävelin ison mahtavan käärmeen kanssa hyvin läheisinä kaulakkain,se oli kuin Afrikan savanneilla,olimme kuin rakastuneita....unen lopussa käärme sanoo; otatko mut mukaas Eurooppaan. Vieläkin voin nähdä silmissäni sen unen ihan tarkkaan. Tuohon on Freudia turha sotkea,minusta Jung pääsi omissa unitutkimuksissaan pitemmälle.
No,olisihan näitä...mutta unien symboliikka on se tärkein ymmärrettävä aloittaessaan itseään tutkia.
Jos vielä näet sen pelottavan itsesi unessa,kiirehdi ottamaan häntä kaulasta ja pidä lähelläsi.Painajaisena itsensä kohtaaminen oli minustakin oire sisäisestä kriisivaiheesta. Oli myös nukahtamisvaiheen tyhjyyteen putoamistuntemuksia.
Joku muukin on näitä kirjoittanut tunteneensa. Nekin karmaisevia tuntemuksia.
Yllättäen ilmiö selvisi vuosia sitten. Uskon kysymyksessä olevan omalla kohdallani aivojen hapensaannin vajeesta. Ankaran keuhkoputkitulehduskohtauksen jälkeen
hengitystiesairauksiin erkoistunut lääkäri vahvisti tämän. Sain lääkkeenkin tähän.
Kaukaa haetun selityksen makua, mutta niinkin simppelintuntuinen asia kuin päivittäiset hengitysharjoitukset poistivat painajaiset.
Sinulla Sus on vahva sisäinen kantti; kaikilla asia ei ole näin. Toistuvat terveyskeskuskäynnit kertovat näistä omaa kieltään. Lääkäriin menen vai vaadittaessa. Ei ole tähän tarvetta. - käärmeunet
susmorsian kirjoitti:
kertomaasi lukiessani,sinä itsehän siinä. Kun tein tätä uniterapiaani aika kauan toistakymmentä vuotta sitten, ei alitajuntani enää tarvitse kovin "valveilla" olla,pääsin aika pitkälle tässä unityössäni.
Oli myös minulla mahtava tunne,kun oivalsin sitten "takanahiipijän" olevan minä itse,en pelännyt,vaan käännyin katsomaan rohkeasti ja takanaolevasta tuli lämpimän aallon lailla ystävä.
Nämä ovat näitä herkkien ihmisten juttuja,eivät karskimmat edes muista uniaan,kyllähän jokainen näkee.
Toisilla ei ole tarpeen repostella omaa itseään.
Näin kuule minäkin kerran yhden tyttäreni unessa kasvottomana,silloin hänellä oli todella vaikeaa,pelkäsin silloin,miten hänen elämänsä lähtee menemään,mutta kuitenkin hän selvisi pahimmasta.Ymmärsin olla silloin hänelle vahvana tukena,hän onkin sanonut,ettei olisi ilman tätä äidin pyyteetöntä rakkautta olisi selvinnyt.
Tuossa on sen ajan "unikirja" tallella,lähes 200 unta muistiin kirjoitettuna ja suurin osa ymmärrettynä.
Kevennykseksi tähän kirjoitan uneni,jota en ole ymmärtänyt täysin,siitä on yli 30 vuotta aikaa:
Kävelin ison mahtavan käärmeen kanssa hyvin läheisinä kaulakkain,se oli kuin Afrikan savanneilla,olimme kuin rakastuneita....unen lopussa käärme sanoo; otatko mut mukaas Eurooppaan. Vieläkin voin nähdä silmissäni sen unen ihan tarkkaan. Tuohon on Freudia turha sotkea,minusta Jung pääsi omissa unitutkimuksissaan pitemmälle.
No,olisihan näitä...mutta unien symboliikka on se tärkein ymmärrettävä aloittaessaan itseään tutkia.
Jos vielä näet sen pelottavan itsesi unessa,kiirehdi ottamaan häntä kaulasta ja pidä lähelläsi.Käärme unessa seksuaalisuuden symboli
- tohtorlääkär
capt. cöpenick kirjoitti:
Painajaisena itsensä kohtaaminen oli minustakin oire sisäisestä kriisivaiheesta. Oli myös nukahtamisvaiheen tyhjyyteen putoamistuntemuksia.
Joku muukin on näitä kirjoittanut tunteneensa. Nekin karmaisevia tuntemuksia.
Yllättäen ilmiö selvisi vuosia sitten. Uskon kysymyksessä olevan omalla kohdallani aivojen hapensaannin vajeesta. Ankaran keuhkoputkitulehduskohtauksen jälkeen
hengitystiesairauksiin erkoistunut lääkäri vahvisti tämän. Sain lääkkeenkin tähän.
Kaukaa haetun selityksen makua, mutta niinkin simppelintuntuinen asia kuin päivittäiset hengitysharjoitukset poistivat painajaiset.
Sinulla Sus on vahva sisäinen kantti; kaikilla asia ei ole näin. Toistuvat terveyskeskuskäynnit kertovat näistä omaa kieltään. Lääkäriin menen vai vaadittaessa. Ei ole tähän tarvetta.eikö se pilvi nyt sinnuu ymmärrä ja paapo tarpeeks, nyt pittää sus vokotella terapeutiks. Nähkäät ny yhes paljastavvii unnii ja sit ehottomast kaik on palstalle kerrottava. on ne niin pirun kiinnostavvii.
- pettyi tasoosi
tohtorlääkär kirjoitti:
eikö se pilvi nyt sinnuu ymmärrä ja paapo tarpeeks, nyt pittää sus vokotella terapeutiks. Nähkäät ny yhes paljastavvii unnii ja sit ehottomast kaik on palstalle kerrottava. on ne niin pirun kiinnostavvii.
ja rehellisesti oma itsesi.
tällaiset viestit tekevätkin palstoista mielenkiintoisen, eikö vain vaikka kantaa et muuten ottanut kuin olemalla taas se paras kirjoittaja tässä ketjussa kun et kerro mitään muuta kuin vähättelyn muita kohtaan. tohtorlääkär kirjoitti:
eikö se pilvi nyt sinnuu ymmärrä ja paapo tarpeeks, nyt pittää sus vokotella terapeutiks. Nähkäät ny yhes paljastavvii unnii ja sit ehottomast kaik on palstalle kerrottava. on ne niin pirun kiinnostavvii.
Sellasta elämä vaan on. 'Riivinraudat', ikävät vihtuilijat oppii vaan tunnistamaan. Muutamilta tuon oloisilta saa ikäviä takiaisia takkiinsa.
Valitan tätä pitkälle erakoitumisen vuoksi vähäistä sosiaalisuuttani muita kirjoittajia kohtaan.
Olisi hyvä muistaa näitä osuvia suomalaisia sananlaskuja. Olisi ajan haaskausta vaatia kauhalla siltä, joka itte on voinut elämältä pystynyt vain lusikalla saamaan. Tai.
Tyhjät tynnyrit kolisevat kuuluvimmin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1387715Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde381935Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja251900- 911623
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1801555Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p104988- 49920
Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik4879Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme
Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri28820- 33793