Olen epätoivoisessa tilanteessa itseni kanssa. Paha olo on käynyt niin sietämättömäksi, että kamppailen itseni tappamisen kanssa.
Terapiassa olen käynyt 2 vuotta ja lääkkeitä syön useampaa sorttia.
Viimeaikoina tämä toivottomuus ja paha olo ovat jotenkin saaneet ylivallan enkä minä jaksa tätä enää!
Terapeutiini otin eilen yhteyttä ja pyysin ensimmäisen kerran jotain: pyysin että hän auttaisi minua, että mitä ihmettä minä teen tälle pahalle ololleni.
Hän vastasi, ettei hän pysty mitään konkreettista minulle sanomaan, hän voi vain kuunnella ja jakaa sitä kautta asioita kannsani...seuraavan kerran ensi viikolla.
Tämä teki minut hyvin surulliseksi, olen siis totaalisesti yksin olotilani kanssa... Ja edelleen äärettömän keinoton asian kanssa!
Kun puhe ja asian jakaminen eivät nyt vain riitä.
Mutta kun en tiedä mikä muu voisi auttaa minua, vai onko niin ettei mikään todellakaan voi tähän auttaa?
Terapiassa olen käynyt 2 vuotta ja lääkkeitä syön useampaa sorttia.
Viimeaikoina tämä toivottomuus ja paha olo ovat jotenkin saaneet ylivallan enkä minä jaksa tätä enää!
Terapeutiini otin eilen yhteyttä ja pyysin ensimmäisen kerran jotain: pyysin että hän auttaisi minua, että mitä ihmettä minä teen tälle pahalle ololleni.
Hän vastasi, ettei hän pysty mitään konkreettista minulle sanomaan, hän voi vain kuunnella ja jakaa sitä kautta asioita kannsani...seuraavan kerran ensi viikolla.
Tämä teki minut hyvin surulliseksi, olen siis totaalisesti yksin olotilani kanssa... Ja edelleen äärettömän keinoton asian kanssa!
Kun puhe ja asian jakaminen eivät nyt vain riitä.
Mutta kun en tiedä mikä muu voisi auttaa minua, vai onko niin ettei mikään todellakaan voi tähän auttaa?
Vastaukset 15
Vanhimmat
no valitettavasti elämä on perseestä. jos siitä mitään lohtua on niin et ainakaan ole yksin tuntemustesi kanssa. Ja simulle on sentään terapiakin järjestynyt. Moni joutuu elämään kamalassa synkkyydessä ihan yksin.
näin ulkopuolisen silmin ja kun en vakavaa masennusta ole kokenut niin en tiedä osaanko kysyä oikein,
mutta ensinnä tulee mieleen, jotta kiinnostaisi tietää; mikä on??
ongelman ydin, masentaa niin ettei jaksa elää? vai mistä paha olo sitten johtuu?
Tai lääkäriltäsi Kelan mielenterveysleireistä?
Käsitykseni mukaan niitä on,mutta niihin tar-
vitaan lääkärin B-lausunto.-Saisit jotakin pi-
ristystä arkeesi.
Tossa jo joku ehdotti, että jos nyt vähän edes itsellesi analysoisit, mistä ehkä tilasi on saanut alkunsa. Ja toisaalta, entä sen analysointi vaikka hätäpuheluna terapeutinkin kanssa, helpottaisikohan?
Ainoana asiana lisäksi mun tulee mieleeni, että hakeudu nopeasti lääkärille kuvaamaan tilannetta ja ota tilapäisesti jokin lääkitys, rauhoittavaa lääkettä vaikka, että saat pahimman tuskan kärjen taittumaan. Lääke ei poista ongelmia, mutta auttaisi sinut epätoivon yli ja jospa sitten näkisit syvemmälle ja kauemmaksi. Mutta kyllä sä nyt äkkiä tarviit puhekumppania asian tiimoilta, ei toi terapeutti nyt tosiaankaan riitä tässä. Ouh, jakamista. Rukouksin.
Minulla eivät pelkät masennuslääkkeet auttaneet. Minulle määrättiin psykoosinestolääkkeitä. Truxal-nimistä. Olin ollut kovassa ahdistuksessa puolitoista vuotta ja terapiahaastattelussa terapeutti ehdotti että koska masennukseni on lähes psykoottistasoista,alkaisin syödä neuroleptejä. Terapeutti kirjoitti lääkärille näkemyksensä asiasta ja sain lääkkeet. Oloni koheni roimasti ja ahdistukseni helpotti.
Voisitko puhua psykiatrille tai tavalliselle lääkärille asiasta tilasi toivottomuudesta ja kysy psykoosinesto lääkkeitä. Ne ovat täsmälääkkeitä ahdistuneisuuteen.
Toivon sinulle apua pian!!!
Kysy itsellesi tukihenkilöä tai vertaistukea terapian ja lääkityksen lisäksi. Ja yritä lähteä liikkeelle vaikka ulkoilemaan. Liikunta vähentää myös masennusta. Aiemmin ainakin oli moniilla paikkakunnilla Mielimaasta-ryhmiä. Voisit Googlettaa ja kokeilla löytyyykö tätä ryhmää paikkakunnaltasi!!
Älä luovuta ja yritä löytää elämääsi sellaisia asioita minkä tekemisestä nautit. Ala siis hemmottelee itseäsi - myös muulla kuin ruualla !!!
Kirjoitteleminen tännekin auttaa, kun ei pääse terapiaan.
Kiitos hurjasti vastauksistanne ja kommenteistanne!
arvostan niitä suuresti ja monesta sain ihan oikeasti voimaa ja paljon mietittävää.
Lisäneuvot ja kommentit ovat aina tervetulleita!
Se on oikeastaan aika uskomatontakin, miten vieraan ihmisen, monasti kokemuksen kautta, tuleva neuvo tai lohduttava sana voikaan lohduttaa ja lämmittää mieltä!
Olette ihania, vaikka en teitä tunnekaan!!
Ei sinussa ole tarpeeksi miestä siihen
kiitollinen siitä. Sinulla on apua saatavilla vaikkapa puhelimitse. Kuulet terapeuttisi äänen. Minun terapeuttini kuoli muutama viikko takaperin. Tällä hetkellä ei ole ketään kelle voisin edes soittaa, koska en ole jaksanut hankkia uuttakaan.
Joten yritä jaksaa. Niin minäkin yritän.
Mulle myös kävi niin että psykiatrini/terapeuttini menehtyi yllättäen muutama vuosi sitten. Oli kuulema ollut alkoholiongelmia, kyllähän sen vähän näkikin.
Täytyy vain etsiä uusi terapeutti, vaikka se kurjalta kuulostaa.
Sitten noista mielenterveysleireistä sen verran, että vittumaiset pomot sinne pitäisi laittaa. Työpaikoilla on suorastaan sairaita johtajia/esimiehiä paikoitellen, eikö näitä saa millekään leirille, vaikka väkisin?
Terapeuttisi S.Froid elää!!
Lue, jos vaan jaksat, Andrew Solomonin kirjan Keskipäivän Demoni. Antaa sanoja tuntemuksille. Lisäksi monet ovat kokeneet epan ja berberiinin auttaneen muun lääkityksen ohella. Jaksamista.
Kannabis auttaa...........
Viestisi kosketti todella syvältä, koska muistan miten samanlaisia oloja kävin itse läpi pahimpien masennuskausien aikana. Annan sinulle niitä neuvoja, jotka auttoivat minua jatkamaan taistelua sairauden kanssa. Nykyään voin sanoa olevani enää lievästi masentunut, jos sitäkään, joten toivon että tästä on jotain apua.
Masentuneellakin ihmisellä on pieniä hyvänolon hetkiä. Ne kuitenkin unohtuvat koska masentuneena kiinnittää enemmän huomiota negatiivisiin asioihin, ja koska suurimman osan ajasta olo on kurja.
Pidä mukana vaikka vihkoa, johon merkitset sekunninkin mittaisen paremman olon, ja myös syyn, mikä sen aiheutti, jos sellainen on mahdollista havaita.
Mitä enemmän kiinnität huomiota hyviin asioihin, sitä enemmän niitä alkaa huomata. Ja jos löydät syitä, mikä saa sinut paremmalle mielelle, voit alkaa kerätä näitä asioita enemmän arkeesi. Tämä toimii vähän samaan tapaan kuin hymyileminen. Jos hymyilet, vaikka et olisikaan iloinen, aivot luulevat sinun olevan iloinen, ja olo paranee.
Sitten uni. Jos et nuku hyvin tai riittävästi, asia kannattaa hoitaa kuntoon. Oma oloni koheni paljon, kun aloin syödä ketipinoria iltaisin, ja pystyin nukkumaan normaalisti.
En tiedä oletko kuullut Depressiokoulusta. Se on Tarja Koffertin ja Katriina Kuusen kirjoittama "työkirja", jonka avulla opetellaan masennuksen ehkäisy- ja hoitokeinoja. Depressiokoulua järjestetään ryhmäterapian muodossa. Olisi hyvä jos pääsisit mukaan tällaiseen. Sieltä saisi paljon tietoa ja "työkaluja" masennuksen voittamiseen.
Täällä jotain tietoa depressiokoulusta
http://www.sosiaaliportti.fi/Page/03016aad-1454-4fc0-b3fa-b00f254513e5.aspx
Älä luovuta, olet monille rakas, eikä masennuksen voittaminen ole mahdotonta sinulle, eikä kellekään muullekaan. Autan mielelläni lisää siten kuin vain osaan. Voimia eteenpäin!!!
kokeillut joka aamuista valohoitoa.
http://www.youtube.com/watch?v=S3tTqKvZVZw&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=xh3oRNd2TN4&feature=related