Pientä galluppia asennoista, mikä kenestäkin on tuntunut parhaimmalta ja miksi? :) itse synnytin esikoiseni puoli istuvassa asennossa, mutta nyt toisen kohdalla jos suinkin onnistuu, kokeilisin mielelläni jotain muutakin. omalla kohdallani tuntui että ne voimat kuluivat siihen kun yritti pysyä jalat ilmassa ja koukussa ja saada vielä niskaa ja päätä tuettua siinä samalla.. Onko synnytysasennolla merkitystä repeämien syntyyn, että onko jotain asentoa jossa se väliliha pääsisi joustamaan paremmin eikä repeäisi niin herkästi?
Synnytys asennoista
............
252105
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Pystyasentohan on ihmisen rakenteen takia kaikkein luonnollisin ponnistusasento. Jos vaikkapa olet siinä puoli-istuvassa asennossa, niin silloin työnnät vauvaa väärään suuntaan, juuri kohti välilihaa.(Etsipä jostai kuva ihmislantion rakenteesta ja emättimen suunnasta, niin huomaat, että vaakatasossa joutuu ponnistamaan tavallaan ylämäkeen).
Pystyasennossa (polvillaan, jakkaralla, kyykyssä tms. asennossa) vauvaa taas pystyy ponnistamaan juuri oikeaan suuntaan ja maan vetovoimakin on apuna. Pää ei silloin paina välilihaa, vaan pään paino jakautuu tasaisesti. Pitäisi vähentää repeämisiä ja helpottaa synnytystä muutenkin. (ks. esim. http://www.aktiivinensynnytys.fi/artikkelit.php?artikkelinr=11) Omasta mielestäni myös kivun hallinta on paljon helpompaa kuin puoli-istuvassa asennossa, jossa on hankalaa ja avuntonta olla.
Valitettavasti kätilöt yhä usein puoltavat puoli-istuvaa asentoa, kun se on heille helpompi työasento. Synnyttäjällä on kuitenkin normaalisti sujuvassa synnytyksessä oikeus olla juuri siinä asennossa, mikä itsestä parhaimmalta tuntuu. Eli rohkeasti vain liikkumaan ja hakemaan hyvää asentoa (pitäen mielessä pystyasennon edut). Ei siinä saisi minkään kätilön työmukavuuden painaa.
Vuoden 2009 eurooppalaisen naiskeksijä-palkinnon voitti kätilö Eija Pessisen Relaxbirth-synnytystuella. Siinä vempeleessä ymmärtääkseni voi synnyttää hyvässä asennossa ilman, että kätilö on ergonomisesti huonossa asennossa. Toivotaan, että se yleistyy nopeasti sairaaloissa.
kuulin neuvolassa tuosta Relaxbirth-laitteesta ja sain esitteen mukaan. Esitteessä on kuvin näytetty kuinka laitteen avulla voi juurikin mm. ponnistaa istualtaan niin että kätilön työasento on hyvä. Käytännössä asento on lähes sama kuin jakkaralla, synnyttäjä on vain korkeammalla ja jaloille saa tukea esim. sängystä. Näin kätilön ei tarvitse kyykkiä lattialla.
Tälläinen laite on koekäytössä kaksi seuraavaa viikkoa sairaalassa, johon menen synnyttämään. Toivon todella että pääsen sitä testamaan (LA ensi viikolla).
Jos maalaisjärjellä ajattelee, niin pystyasennossa kyllä repeää helpommin, koska vauva tulee vauhdikkaammin ulos ja kudoksilla on vähemmän aikaa venyä. Eikä ne repeämät kuule aina välilihaan tule vaikka makuultaan ponnistaisikin.
Pitää myös muistaa, että jos epiduraalin haluaa, voi pystyssä synnyttäminen olla täysin poissuljettu vaihtoehto.
Paras asento on se, missä äiti pystyy parhaiten rentoutumaan, ja se taas vaihtelee yksilökohtaisesti. Rentoutuminen on se koko homman juju, ei suinkaan asento tai maan vetovoima.
Vauvan kannalta on turvallisempaa syntyä sängylle, pystyasennossa on aina olemassa se pieni riski, ettei kätilö saakaan liukkaasta vauvasta koppia.
Asiassa on siis monta puolta, mutta kannattaa rohkeasti kokeilla eri asentoja. Harvoin synnytys niin nopeasti etenee, ettei siihen ole aikaa.
en ehtinyt asentoja kamalasti miettiä.Tulin sairaalaan,hoitaja tutki ja sen verran sanoi että synnytys on hyvin käynnistynyt ja hyvin(olin kyllä huomannut sen jo auto matkalla) no siirryttiin sitten saliin,seisoskelin hetken mutta sattu niin paljon ettei jalat kunnolla kantanut..siinä vaiheessa oli sellainen hassu olo,että olisi tehnyt mieli mennä vessaan kakalle:D tai muuten vaan kyykkyyn mutta kun kätilö tuli,sano että lääkäri tulee kohta antamaan puudutteen..menin sängylle vaistomaisesti kylkiasentoon odottamaan puudutusta,mutta lääkäri ei ehtinyt edes paikalle kun lapsi jo syntyi. Tuli niin vauhdilla että tehtiin epistomia ja silti tuli iso repeämä..pienet kammot jäi siitä,mutta kai se on aika yleistä että ensisynnyttäjällä jos lapsi syntyy nopeasti niin paikat repeää todennäköisemmin kuin toista synnyttävällä??
Vaja viikko sitten sain neljännen lapsukaisen maailmaan. Synnytys oli ehkä helpoin. Synnytin "kontillaan2 tai niin, että sängyn pääty ylhäällä ja olin kontallaan ja nojasin sängyn päätyyn. Jossain vaiheessa ponnistamista nostin toisen jalan vielä kyykkyasentoon sivulle ja hyvin...hyvin ja hyvin ;)... laps tuli ulos. Lapsi oli mun isoin ja kätilö oli sitä mieltä, ettei ehkä olisi mahtunut tulla ulos puoli-istuvassa tai kylkiasennossa. Olin aina ajatellut, että asento on jotenkin eläimellinen, mutta suosittelen. Helppo siitä asennosta sitten kääntyä ja saada se palkinto ponnistuksista syliin. ;)
Synnytin esikoisen jakkaralla ja suosittelen sitä. Tosin on varottava synnytyksen jälkeen nousemista ylös kovin pian sänkyyn siirtymistä varten (etenkin jos on vuotanut paljon) ettei pyörry...
Itse tuota jakkaraa tai pystyasentoa mielelläni kokeilisin. Hienoa että joku on keksinyt sellaisen relaxbirth laitteen. Mutta kyllä mielestäni se synnyttäjän ja vauvan vointi menee kuitenkin sen kätilön työasennon edelle.
itsellä on synnytys vasta edessä, mutta taannoin olin muusta syystä sairaalassa piuhoissa vajaan viikon. Yritimpä sitten kakkia makuultani, ei onnistu, ihan luonnotonta ja kamalaa.. mikäli synnytyksessä on yhtään samasta asiasta kyse, olen ihan varmaan pystyssätai kontillani. toi sängynpäätyjuttu kuulosti kanssa hyvältä. ja uskomatonta jos se makuultaan synnytys on vain kätilöiden työn helpottamiseksi...!! äideistä ja repeämisistä viis..
Tietysti synnyttäjän ja vauvan vointi täytyy mennä kätilön työasennon edelle. Kuitenkin jos ajattelee asiaa kätilön kannalta, niin pidemmän päälle epäergonomiset työasennot voivat viedä kätilön sairauslomalle tai jopa ennenaikaiselle eläkkeelle. Tämäkään ei hyvä. Siksipä tommonen laite on varmasti loistokeksintö, jos hyvin toimii.
Minut laitettiin sängylle oikealle kyljelle ja aina kun supistus tuli, piti nostaa vasenta jalkaa ja ponnistaa. Jalat siis koukussa. Tämä asento oli epämukava (ponnistusvaiheessa), enkä tajunnut edes kysyä, että voisinko mennä toisin. Luulin, että kätilöt katsoivat, että se asento olisi minulle parhain.. tai jotain.
Supistuksia tuli tiuhaan ja ponnistusvaihe kesti tunnin. Olin aivan poikki n 45min päästä, en kertakaikkiaan jaksanut nostaa enää jalkaa ylös. Sellainen jalkatreeni muutenkin ilman raskautta on aika rankka..!
Sitten pyysin, ettenkö pääsisi johonkin muuhun asentoon. Lopun ajan olin puoliksi istuvassa asennossa ja olin helpottunut. Loppu sujuikin parhaiten, vaikka vähän tulikin tikattavaa.
kuulostipa hyvältä noi pystyt asennot..alanpas itsekkin niitä vakavemmin harkita. Mutta eniten mirtityttää koko synnytys touhussa toi kakka-juttu..mielettömän typerää pohtia tämmösiä.. mutta plospahteleeko kakkan paloja tai ruikkua sitten pitkin lattioita..kamalaa..?!!! :/
Niinpä.. Kun kävimme tutustumassa synnytyssairaalaan, infotilaisuudessa kerrottiin, että kaikille annetaan ruiske ennen synnytystä peräsuolen tyhjentämistä varten. Ei sitä kuitenkaan annettu silloin ja vaikka tulikin keskityttyä siihen lapsen ulos saamiseen, niin suoraan sanottuna minua ärsytti, kun hoitajat joutuivat takapuolta pyyhkimään välillä. Vaikka sitähän ne näkevät, mutta itteäni häiritsi.
Vaikka ei kakkahätä ollutkaan, niin kyllä ponnistaessa tuntui, että enemmän ponnistaa peräsuolesta tavaraa ulos kuin mistään muualta. Se oli kyllä tehokkain suolenpuhdistus sitten ikinä! Hemmetti..
mulla taas ei käyny pienessä mielessäkään tehä muuta ku maata siinä sängyssä. ja ponnistaa siinä ???puoli-istuvassa asennossa??? en tiedä olisko epiduraalin vaikutuksen alaisena edes jalat kantanu. ja ennen puudutusta ei pystyny liikkumaan ollenkaan. toisaalta muuten kyllä olisin voinu kokeilla muutakin asentoa. mun suoli tyhjeni kokonaan heti kun päästiin sairaalaan. ehdin sentään vessaan vaikka kätilö siinä yritti väittää että se vain tuntuu siltä että jotain olisi tulossa. mutta melkoinen varpusparvi sinne pönttöön suhahtikin ja sain näyttää pitkää nenää kätilölle. oon kyllä toisenlaisessa tilanteessa päästäny koko lastin hoitopöydällekki :) mitäs eivät silloin uskoneet kun sanoin että paskattaa! saivat siivota. ihme kyllä, ei edes nolottanut.
jos tuo suolen toiminta yhtään tuo jännitystä tilanteeseen, niin kannattaa mainita siitä kätilölle. sekin jo helpottaa kun saa huolensa esille, ja saattaapa tuo kääntää sen huumoriksikin. eihän se nyt niin vakavaa ole.
ei enää tyhjennetä peräsuolta ennen ponnistamista. Itselleni ei edes mainittu mistään tyhjennyksistä, ja ihan luonnollisestihan tuo tyhjeni kun supistukset alkoivat voimistumaan, joten ei tarvinnut töräytellä kätilön käsille. Ja mitä sitten jos vaikka siinä ponnistaessa ponnistaisikin peet pihalle samalla, siinä tuskin on mitään hävettävää vaikka myönnän itsekin jännittäneeni ennen ensimmäistä synnytystäni sitä, mutta tuskin olisin siinä ähkiessäni edes huomannut vaikka olisi jotain tullutkin. :D pieni veriläikkä oli paperissa alla eikä sen kummempia. :D
Puoli-istuvassa asennossa synnytetään tosiaan vähän vastamäkeen, joten se on äidille ponnistamisen kannalta raskain asento. Mutta siinä voi ponnistusten välillä parhaiten levätä. Pystymmässä esim. synnytysjakkaralla istuen ponnistusvaihe on keskimäärin lyhyenpi ja kivuttomampi, repeämät pienempiä, mutta verenvuoto runsaampaa ja asennon ylläpitäminen ponnistusten välillä raskaampaa - harva jaksaa ponnistaa koko hommaa tässä asennossa. Lapsen asennosta ja äidin ponnistussuunnasta riippuen kylkiasento voi olla ainakin alkuun puoli-istuvaa asentoa helpompi.
Ja noita asentojahan riittää, teoriassa, synnytystangon varassa sängyn päädyssä istuen, kontillaan palloon nojaten polvillaan jne. jne., mutta on hyvin sairaala- ja kätilökohtaista mitkä ovat todellisia vaihtoehtoja. Joskus epiduraali rajoittaa asennon valintaa, jos jalat eivät kanna, mutta ei kaikilla. Joissain sairaaloissa ylipainoakin pidetään esteenä muualla kuin sängyssä ponnistamiselle sillä perusteella, että sitten ei kukaan jaksa nostaa yllättäen väsähtänyttä äitiä enää sänkyyn.
Kannattaa ottaa asia hyvissä ajoin puheeksi, jos haluaa pohtia vaihtoehtojaan etukäteen.
hyvä,hyvä! on mukava lukea eri asennoista ja muiden kokemuksista. mietin tuossa kans et seisaillaan tai jos väsähdän niin jakkaralla synnyttäisin. ekalla en edes älynnyt moisia mahdollisuuksia ja kätilökin pääsi hyvin leikkelemään välilihat vaikka tarvetta ei kuulema olis edes ollut. mutta kuulema tapana tehdä varsinkin ensisynnyttäjille.
noh nyt epäilään nopeaa synnytystä ja seisaillaan tuntuu helpommalta varsinkin kun en kipulääkitystä ole tähänkään asti tarvinnut:) mutta jos täällä joku on seisailleen synnytellyt niin onko ollut tuo puoliso mukana ja miten toiminut. esim pitikö kiinni kainaloiden alta vai? ja miten ns. kyykyssä sitä ollaan ja olisko helpompi jos toista jalkaa pitäs jossain vähän korkeammalla. en siis akrobaatiksi alkanut:) otetaanko istukkakin eisaillaan vai sit sängyllä? kertokaa ihmeessä:)
Istukka synnytetään mielellään aina sängyssä maaten (puoli-istuva), koska istukan irtoamista voidaan joutua auttamaan ja istukan irtoamisen jälkeen verenvuoto voi "seisaaltaan" olla liian runsasta. Siinä vaiheessa on tärkeää olla ihan rauhassa lepoasennossa. Eli jos jakkaralla synnyttää, niin sen jälkeen siirrytään sängylle odottelemaan jälkeisiä ja tikkausta.
Itse ponnistin nelinkontin. Oli aivan pakottava tarve kääntyä kontilleen. Kuulin vain kun kätilö tuumasi, että tuleepa se lapsi hvyin joka ponnistuksella. En olisi voinut millään olla makuulla. Sitä on vaan niin kehonsa vietävissä ettei vaihtoehtoja ollut siinä tilanteessa. Todella valtava voima on syntymä. Siinä oli ikään kuin sivustakatsojana, kehon kemioiden jyllätessä.
Onneksi näistä on jo aikaa eikä tarvi enää näin keski-ikäisenä ajatella synnytysjuttuja muuta kuin kaukaisina muistoina. Mielestäni raskausaikana synnytyksestä puhutaan liikaa esim. neuvoloissa ikään kuin homma loppuisi siihen. Sehän on vain lyhyt episodi. Neuvoloissa pitäisi sen sijaan keskittyä siihen, mitä on synnytyksen jälkeen. Siitähän kaikki vasta alkaa ja jatkuu seuraavat vuodet.
Itse synnytin perätilassa, eli asento oli määrätty. Selin makuulla, ylävartalo asteen verran nostettuna. Olisin halunnut yrittää muitakin asentoja, mutta lapsen perätila ilmeni vasta synnytyksessä. Aikaa ei ollut miettimisiin. Episiotomia tehtiin ja se ilmoitettiin tunteja ennen vasinaista ponnistusta. Myöskin perätila-käytäntö.
Olin suunnitellut vaikka mitä. Rentoutusharjoituksia ja luomuna synnyttämistä. Yllättävä perätila ja tuskaiset supistukset veivät turhat luulot itseni suhteen. Olin vain onnellinen synnytyksen päätyttyä, asennoista ja repeymistä ja haavoista viis :)
Synnytin itse perätilassa olevan lapsen kaksi vuotta sitten, eukä tehty episiotomiaa. Eli ei ole perätila-käytäntö!!!
No, ihan hyvä sitten niin. Mulle sanottiin Taysissa, että perätilasynnytyksessä tehdään välilihan leikkaus. Olisinhan tietenkin voinut kysyä, onko se pakollista. Ehkä olivat tutkineet sen kohdallani tarpeelliseksi. Onneksi oikaisu tuli.
TAYS:issa synnytin minäkin. Ehkä siis kohdallasi katsottiin lähtökohtaisesti tarpeelliseksi tehdä..
Itse olen synnyttänyt kaikki kolme lastani puoli-istuvassa asennossa. Ainakin minulle ponnistaminen oli helppoa, minuutteja meni 11, 13 ja 4. Kaikissa minulla oli jalat synnytysvuoteella, ei ilmassa ja pidin itse nilkoistani kiinni, siitä sain mukavasti voimaa. Ihmettelen yleensäkin tuota jalat ilmassa ponnistamista.. kuvittelisin sen olevan suunnilleen kuin vastamäkeen ponnistamista? Repeämiä tuli kahdessa ja yhdessä tehtiin pieni episiotomia, paranin kuitenkin niistä hyvin.
Minutkin laitettiin kolmatta ponnistamaan "ilmassa". Vähän pullikoin vastaan, mutta en siinä sitten ehtinyt/jaksanut enempää pitää puoliani. Ihan kamala idea. Kätilö perusteli sitä sillä, että muuten "käytän kaikki voimani käsillä ja jaloilla ponnistamiseen". Eli pidetään synnyttäjä kädet ja jalat irrallaan, että menisi "voima kohdulla ponnistamiseen"???
Ihan pöljää, mutta selvisin siitäkin, joten jäi vain vähäsen kaivelemaan. Kyllä ponnistusvaiheessa pitäisi saada jotain tukea jostain. Uudelleenkoulutukseen nämä kohtuvoima-mystikko-kätilöt, kiitos.