Tuntuu, että kaikilla odottavilla äideillä on vakituinen työ ja elämä jotenkin "mallillaan". Löytyyköhän ketään, joka olisi minun kanssani samankaltaisessa tilanteessa? Olen 9 viikolla raskaana ja opintoni ovat aivan loppusuoralla. Minulla ei kuitenkaan ole tiedossa töitä aktiivisesta hakemisesta huolimatta ja alan olla pikkuhiljaa epätoivon partaalla. Onko täällä muitakin työttömiä tai opiskelijoita, jotka tulevat tipahtamaan minimiäitiyspäivärahalle? Tämän lisäksi ahdistaa, että meillä on mieheni kanssa suuri talolaina ja mietin, miten ihmeessä rahamme tulevat riittämään, koska tilanne on mennyt nyt tälläiseksi? Rahalliset huolet jotenkin syövät kaiken ilon odotuksesta. Onko kohtalotovereita tai ihmisiä, jotka osaisivat lohduttaa!? Odotan asiallisia vastauksia.
Miten saada iloa odotukseen?
Pampulainen
6295
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
uskon että samassa tilanteessa löytyy vaikka kuinka paljon olevia.
se että sä etsit nyt työpaikan ei ehkä auta sun tuleviin tuloihin yhtään.
sun laskettuaika taitaa olla 2010 joten sun äitiyspäiväraha riippuu 2008 tuloista jolloin taisit opiskella silloin?
tietenkin voit vaatia puolenvuoden tuloista (jos ovat isommat kuin 2008 tulot).
mut ei sun tarvi stressata yhtään asiaa. meillä on samaa tilanne. tosiaankin mulla on työpaikka ja nyt olen äitiyislomalla odottamassa esikoista, mut meillä on lainoja pirusti enemmän menoja kuin tuloja ja silti pärjätää.
mieti asiaa siltä kannalta et jos ruokaa riittää kahdelle niin kyllä sitä löytyy kolmellekin. Äitinä sitten tiedät.... :)
ollaan molemmat miehen kanssa työttöminä ja jään kohta minimiäitiysrahalle (koska olen opiskellut viimeiset vuodet). siitä huolimatta ihan positiivisella mielellä. vauva on ihana asia :) lainoja meillä ei onneksi ole, koska asutaan vuokralla.
Eli opiskelija olen ja iso asuntolaina... No mutta on sitä pärjätty tähänkin asti niin eiköhän sitten jatkossakin.
Itse aloitin tänä vuonna opiskelut korkeakoulussa ja kovin pitkälle en ensimmäistäkään vuotta saa käytyä :/ Olemme mieheni kanssa molemmat opiskelijoita, minulla on viikonlopputyö mutta miehelläni ei sitäkään.. Meitäkin huolestuttaa taloudellinen pärjääminen kun kummallakaan ei ole säännöllisiä tuloja.. Asia tsressaa meitä molempia suuresti ja kieltämättä se syö samalla odotusajan iloa..
Mutta eiköhän sitä aina jotenkin pärjää! :)
Mulla on kyllä vakituinen työ, mutta odotan yksin. Vaikea tästäkään on osata nauttia, kun ei ole ketään kenen kanssa odotuksen iloja (ja suruja) jakaa. Olen sitä mieltä, että raha ei ratkaise pärjäämistä ja onnea. Aika pienellä sitä tulee toimeen - jos on pakko.
minulla ei ole edes loppusuoralla opinnot. Ja siihen kouluun johon oikeasti haluan en ole edes vielä päässyt. Mies sentään on töissä, mutta ei se paljoa lohduta. Olen sitä mieltä, että itsestä se on kiinni miten pärjää.