kuinkahan moni olisi uskossa pelkästä rakkaudesta jumalaan jos raamatusssa ei lukisi mitään taivaasta, helvetistä tai paratiisita?! en tarkoita ainoastaan lestaadiolaisia.
ajatuksia
aijaattelija
14116
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Raamatussa kylläkin Paavali moitti niitä jotka oli uskomassa vain yksinomaan "palkan" takia,siis vain pelastuksen tähden.
olisikohan se vilpitöntä uskomista jos oikeasti toivoisi vain lähimmäisilleen ylös nousemuksen ikuiseen elämään.
itellä ei niin väliä:D mutta kuitenkin pyrkisi täyttämään raamatun ohjeiden"kriteerit":9
Osa ihmisistä kuuluu uskonnollisiin ryhmiin, koska on kasvanut niihin. Kun jotkut asiat ovat "totuuksia" vauvasta saakka, ei niitä uskalla kyseenalaistaa.
Jotkut löytävät uskon saarnamiesten manipuloinnin kautta. Heillä on ollut usein elämässä suuria vaikeuksia. Riippuvuudet ja pulmat unohtuvat, kun elämä täytetään uskon asioilla. Tällaiset uskovaiset ovat hyvä saalis eri ryhmille: vaikeudet läpikäynyt ja huonosti koulutettu ihminen uskoo mitä tahansa ja ei kyseenalaista.
Ei ole vaikeaa käsittää, miksi suurimpana syntinä pidetään sitä, ettei "usko". Totta kai; se, mikä osoittaa, ettei usko, on helppoa määritellä. Usko on kadonnut, jos oman liikkeen yhtäkään opetusta kyseenalaistaa!
siis ei ilmeisesti ole mahdollista liikkeen jäsenen tutkia itsenäisesti raamattua ja tehdä siitä johtopäätöksiä, saatika kyseenalaistaa liikkeen "sääntöjä" raamatun perusteella ainakaan julkisesti.
entä toiset uskon liikkeet? voiko niihin tutustua. kestääkö usko:D???
ja nythän on niin, että me uskomme siihen, että Jeesus nousi kuolleista. Siitä taas seuraa, että Jeesus näytti tien sinne, minne meni. Totta kai Jeesuksen seuraajat matkaavat samaan suuntaan - iankaikkiseen elämään. Se on suora jatkumo Jeesuksen opetuksista. Joka ei tahdo lukea ja oppia, uskoa ja tulla armahdetuksi taivaan perilliseksi - missaa koko elämänsä ja tulevaisuutensa.
Ihminen voi elää arvokkaan elämän, vaikkei olisikaan millään lailla uskovainen. Päinvastaisen väittäminen on suoranaista valehtelua!
Arteistikin voi tehdä elämässä arvokkaita asioita. Hän voi toimia ammatissa, jossa parantaa ihmisten elämänlaatua. Hän voi jopa pelastaa ihmishenkiä tai saada aikaan vaikkapa rauhansopimuksia sotivien osapuolten välille. Kuka tahansa voi tehdä hyvää toisille.
Samoin myös uskovaiset tekevät hölmöyksiä ja suoranaista pahaa. Uskon nimissä on aina aiheutettu sotia ja vastakkainasettelua. Ihmisiä on aina hakuttu ja arvosteltu. Ei pelkästään se, että jaksaa jauhaa samaa "Jeesus pelastaa!"- mantraa, tee kenestäkään sen parempaa ihmistä.
Uskovainen ihminen on äärettömän omahyväinen. Kaikki Jeesuksen nöyryys on hänestä kadonnut ja tilalle on tukllut kaikkitietävä supernero, joka on ylhäisyyksistään kykenevä tuomitsemaan kaikki toisin ajattelevat. Onhan se luonnollisesti olla "erikoinen" ja "valittu", vai mitä?
Minuunkjo uskotte. Sehän on hienoa.
kuinka hienon ja arvokaan elämän, mutta vain yhden (1) maanpäällisen ilman uskoa Jeesukseen ja tunnustamatta Hänet Jumalan Pojaksi.
Miksi sen tunnustaminen sitten edellyttäisi mitä erikoisimpia toimia ja sääntöjen noudattamista? Eikö usko itsessään riitä?
Miksi pitäisi tuntea syyllisyyttä jokaisesta pienestäkin teosta?
Ja onko uskova ihminen automaattisesti parempi kuin ei-uskova, vaikka mitä tekisi??!!
raamatussa on paljon elämän ohjeita. ne suojelee ihmistä vahingoittamattamasta muita ja itseään. lähinnä uusitestamentti.
vanhantestamentin eli juutalaisten pyhänkirjan aikaan oli elämä varsin barbaarista, sillä menolla ei kaiihmiskuntaa olis paljoakaan jäljellä. vaikka kyllä uskonpuhdistus -teurastukset vaativat myöhemminkin osansa.
olisikohan raamattu elämistä varten:S hö
ei voi uskoa, jos ei tunne:)
vaikuttaa tekemiseen ja tahtomiseen. Ei tarkoita sitä, että uskovat ihmiset muuttuisivat pyhimyksiksi. Samat on houkutukset ja taipumukset kuin uskomattomillakin. En lähde tuomitsemaan, se ei ole ihmisen osa.
Uskonto tarjoaa lohdutusta, joka perustuu neurologisesti erittäin epäuskottavaan oletukseen, jonka mukaan elämme aivojemme kuoleman jälkeen. Usko aivoista riippumattomaan tajuntaan tai sieluun on filosofisesti ja empiirisesti mystiikkaa. Kuolemanjälkeistä elämää on perusteltu pääasiassa uskonnollisilla kirjoituksilla, jotka ovat kuitenkin luovien ja erehtyväisten ihmisten aikaansaannoksia.
mutkan tehnyt Jumala. Ei mikään tavallinen kuolevainen eikä kuolleeksi jäänyt ensinkään.