50v, ainakin menneinä aikoina oli "päässyt miehen ikään", jne. Silloin olivatkin ihmiset uransa kaaren huipuilla.
Työelämää sellaiset 15v ja elakkeelle.
Turvallinen lasku, vaan ei turvalleen...
Naisista ei juuri silloin puhuttu, ainakaan urahenkilöinä.
-Heistä hyvin moni on jättänyt taakseen kotiäidin roolin, ja yhä useampi hakee työelämään...
Uutiskatsaus vuodelta 1965.
Siis oletko nyt viisaimmilasi? jos et, loppujakso on sitäkin heikompaa...
Työelämää sellaiset 15v ja elakkeelle.
Turvallinen lasku, vaan ei turvalleen...
Naisista ei juuri silloin puhuttu, ainakaan urahenkilöinä.
-Heistä hyvin moni on jättänyt taakseen kotiäidin roolin, ja yhä useampi hakee työelämään...
Uutiskatsaus vuodelta 1965.
Siis oletko nyt viisaimmilasi? jos et, loppujakso on sitäkin heikompaa...
Vastaukset 38
Vanhimmat
tuohon kun elämää toivottavasti on vielä paaaaljooon jäljellä, ja toivottavasti viisauskin lisääntyy, ettei ala taantumaan.
Hah. Minä oon ainaskin jättänyt kaiken älyllisen väliin koko elämäni. Tiedonhankinta vaihe oli tässä keskiaikuisuuden köhäyksessä mutta aina olen alittanut rimani ja huippua ei ole koskaan näkynyt eikä tuu näkymäänkään. Mukavampaa on olla noin suurinpiirtein ajanrattailla mukana ja jos vahingossa unohohunkin unelmien puutarhaan, niin ei siitä maailman älykköjen keskuudessa jouduta kilpasille sen suhteen et mikä mahtaisi olla nokkimisjärjestys ja viisauden tikaportaiden arvojärjestelmän painoavo.
Meitä on jotain 15 vanhusta siellä, Kaikki muut tuttuja toisilleen, jo viideltä ed. vuodelta.
Keski-ikä siellä lähempänä 70v.
Meikäläiseltä meinas taas unehtua puuhommat kerralla, kun kuuntelin heidän jutusteluaan.
Osa teitittelee edelleen, vaikka ovat vuosia veistelleet yhdessä.
Heillä ei näytä järki lähteneen, päinvastoin.
Ehkä olen jäävi sanomaan. Minulla on hyvä kotikasvatus, ja kunnioitan ikähenkilöitä.
elämässä on jotain uutta opittavaa. Varsinkin kun tuota elämänkokemusta on karttunut tähän ikään, niin oppii huomaamaan, mitä vielä voisi oppia lisää.
Elämä on!
Kädentaitojen ylläpito ja keskinäisen jutustelun hienous omine 'etikketteineen' pitää mielen ja järjen skarppina ja hidastaa mahdollista dementiaa.
Vasta oltiin niin pentuja että.
Ainakin sodan kokeneet eivät juuri meille arvoa anna.
Mehän olimme suurten ikäluokkien jälkeen ns. toinen aalto.
Joku päkisti vielä heikentyvillä lantioillaan 60- luvun taitteeseen sen pahnasellaisen.
Meihin asetettiin kyllä kansakunnan toivo, päästiin oppikouluun ja sivistymään, mitä vanhemmille sisaruksille ei ollut mahdollista suoda.
Minunkin vanhempi veljeni rakenteli kidekonetta jo alle 15v tulitikkulaatikkoon, sisareni on tavattoman lahjakas piirtäjä. Mistäpä sitä köyhä perhe laittamaan oppikouluun.
Meikäläinen oli sitten se mahdollisuus, ja huonosti lähti...
On mielestäni sitä, jos joutuu hospitaalin koneisiin.
Voisi vinkata lapselleen, kiva oli nähdä ja onnea elämään.
- Kuule, josko nykäisisit nuo letkut pois ja sammuttaisit monitorin ja valot...
älysi huipulla, vieläkö elämää? Älyä ei voi kartuttaa (elämän)viisautta kylläkin, niin kauan kuin elää.
Jokainen elämänvaihe vaatii oman viisautensa, nykyinen viisauteni on ihan sopivaa tähän ikään.
Näinä vuosina etenkin ihmetyttänyt.
70- luvulla mummoja pidettiin aina sellaisina ikävinä vanhuksina, ei juuri kiinnostaneet...
Fritsuliinat kaulassa käytiin yhdessä seksiä ja vapaita suhteita.
Mikäpä on muuttunut auringon alla? Ei mikään.
Samaiset tuijat ovat unohtaneet kaiken, sinnepäinkin.
Nuttuja aletaan neulomaan kuin mummonsa kerrassaan, aivan ihanille lastenlapsille.
Ollaan niin kolmatta sukupolvea taaksepäin.
ihan vapaasti!
Jolle isä rakensi aivan luokattoman itsetunnon.
Josta hän on vain saanut kärsiä.
Kukaan ei näistä varmaan miellyttäisi Isääni?
Niinpä elämä meni näyttäessään itsestään vain kultaisen ulkokuvan, petkutellessa toisten miehiä.
Nyt kun päivät alkavat olla finaalissa, alkaa kuori murtua.
Kiroillaan, paljastellaan.
Olisiko pitänyt sittenkin olla oma itsensä, eikä vaan mannekiinin hymyä...
Jos tömäyttäsin häntä, todennäköisesti harmaasen viikseen.
Jopas ylläys. hän kaikista puheistaan huolimatta, kaipaisi voiteluainetta.
Entpä aamu hänen seurassaan.
Afro littanana korvien vieressä, daisarit voisi laittaa kahvikuppiin...
Värjätty venus on laskenut hiukan...
Jos päiväsi tuntuvat olevan finaalissa, voit olla varma, että kuoresi murtuu. Niin kauan kuin on elämää, sillä on tarkoitus. Sinun pitää vain löytää se. Ottaisit suosiolla oppia Lenitasta, hänessä on ainesta vaikka kahdeksi mieheksi. Mitä tekisit jos hän astuisi matalaan majaasi (hänelle matalaan siis).
Juoksisit karkuun kellonvitjat keikkuen ja nielaisisit kielesi.
Kun sinulla tuntuu olevan tuota asiaa, laita se hyötykäyttöön, pari mehevää paljastusta ja muut tuhmuudet pois niin kehtaa tällainen ujo maalaistyttökin lukea ilman, että korvat ponoittaa.
Leitahan osaa kaikki maneerit, ja hiukan ylikin.
Tuo naismalli vaaneri käy.
Ketä käy kurkistamassa kohta 90v sukkahousuhin..
Eipä kiirettä...
No kukapa sitä voiteluainetta ei kaipaisi milloin ylä ja milloin alapäähän.
Ja voihan sen peruukin laittaa yöpöydälle, pysyy kuosissa, aamulla vaan äkkiä päähän
ettei kaverin tarvi purra käsivarttaan poikki.
Persoonat on persoonia vielä 90-vanhanakin. Niinhän oli huumorintajuinen tämä ranskalainen
nainen joka taannoin jo kuoli 128 v. Kehui, että suurin ryppy hänellä on...
Niin, että jos häneen vertaa ehtii Lenita kirjoittaa vielä paksun kirjan.
Ja heikommaksi vaan menee. Pääkin jo niin hatara, että minkä kädestään jättää, niin huomenna ei ainakaan muista, ehtimisessä alkaa olla.
Oon kyllä kohta viis vuotta yli tuon viidenkymmenen, ettei siihen eläkkeeseen olis kun 8 vuotta, miel tekis jo nyt hypätä syrjään.
Vaan niinhän ne sanoo, että työ pitää pääkopan kunnossa, en tiedä pitäneekö paikkansa.
Illalla ko tekköö suunnitelman päivän ostoksista, viimeistään pihaan kaartaessaan karjaisee, seuraavana päivänä.
Voe perse, ne astikonnee tapletit unohtu.
Lähepä siinä siinä sitten riisipussilla uuvestaan 8km päähän...
No, Way.
Luopumistahan tämä on, vaikka kuinka pinnistää.
Äitini on välttänyt itsensä siitä.
Mutta hän onkin niitä 20- luvun naisia, joiden valmistus lopetettiin kieltolain aikana...
tietää, tai luulevat tietävänsä kaiken tuossa kaksvitosena . Viimeistää nelivitosena sitä huomaa tyhmyytensä, ja edessä olevan elämän rajallisuuden.
No naisilla se on toisinpäin, nelivitosena ne tietää (tai luulevat tietävänsä) kaiken, ja mitä vanhemmaksi ne tulevat, sen viisaampia ovat omasta mielestään:).
Siinä se on koko juju.
Kumpi on viisaampi? Mies vaiko nainen, joka miehen päätä määrää?
Iästä riippumatta. :)
Miten tuossa ylempänä kirjoitin. Ja onn kyllä ihan oikeessa, enkä anna periks yhtään:).
Jos sitä viisauden määrää mitattaa kumpi sukupuoli enemmän hallitsee primitiivisiähaluja, niin tasoissa taitaa se viisaus olla.
ala kanssasi inttämään. :)
Mitä ne primitiiviset halut on? Uni, ruoka, seksi?
Toisen sukupuolen huomion saamiseksi aikamoisiin järjettömyyksiin ylletä, molemminpuolin..
Nuo luonnossa naaraat on viisaampia, ne ei tappele keskenään, urokset sensijaan ottavat mittaa viimeiseen veripisaraan asti, kuka on kunkku, joka astuu kaikki naaraat.
Luonnossa naaraat ovat vaatimattoman näköisiä. Mutta täällä ihmisten puolella, kun jokaiselle naaraalle pitää olla oma uros, niin naaraat pynttäävät itsensä viimosen päälle saadakseen sen. Siitä primitiivisestä halusta tuokin kumpuaa.
Joo, taidan lopettaa tähän.
tarvi taistella. Miehiä on maapallolla suunnilleen yhtä paljon kuin naisiakin. Ja todistettavasti meille naisille kelpaa muutkin kuin alfaurokset. :) Siispä emme pynttää miehen vaan itsemme takia.
M.O.T.
Itsensä takia ie kukaan pynttää,ei edes nainen. Nainen voi tosin pyntätä naapurin Liisan vuoksi, ai kun se sydäntä lämmittää, kun näkee sen kateuden.
Ei niitä alfauroksia kaikille riitä (se alfauros kyllä riittäisi useammallekkin), sitten joutuu tappelemaa alfakakkosesta ja kolmosesta, tarvitsee siihenkin pyntätä. Surkeeta se on, jos jää se alfaykstoista kouraan:).
Jos et muuten usko, niin katsele ympärillesi! Kuka roikkuukaan kaunottaren kainalossa, jos ei rääpäle? Rakkaus ei katso testosteroonien määrää vaan syvään vilkkuviin silmiin. :)
Joskusmuinoin ollut suutari, kehitysvammainen, jäänyt kääpiöksi, mutta taitava suutari.
Hänellä iso emäntä, joka kelkalla vetänyt talosta taloon.
Siinä emäntä huokaissut raskaasti vetäessään suutaria ja suutarin työkaluja lumikinoksen läpi. Siihen suutari, älä kurja huokaile, turvas istuu kelkassa. Se on rakkautta se:).
tuo vaatii jo minisuutarilta melkoisen hyvää itsetuntoa. :) Mutta kummalta se vaati rakkautta? Kuskilta vai juhdalta?
Mutta suutari ei olis yksin pystynyt ammattiaan harjoittamaan ( suutari siihen aikaan arvostettu ammattilainen).
Ja naisen on kannattanut pitää suutarista hyvää huolta, kun tulonlähde on siinä ollut.
Itsehän sanoit, kaunottaren rinnalla rääpäle.
että alaspäin ollaan menossa.
Väillä ihan vauhti päätä huimaa.
Tunnen itseni tällä hetkellä äärettömän tyhmäksi. Menin terkkariin huolestuneena verensokereistani. Nyt pitää kuukausi rampata mittaamassa verenpainetta ja kuunnella lässytystä kalan syömisestä. Labran tulokset saan kuukauden kuluttua seuraavassa nalkutussessiossa.
Siis mun käsittääkseni sokerit otetaan sormenpäästä koneella alle minuutin. Olen kai tyhmä, kun suostun tälleen pompotettavaksi. Mutta ei ne ole viisaita nuotkaan, joka ton systeemin on suunnitelleet. Oisivat jättäneet kuus käyntiä pois ja sillä aikaa pyörittäneet yksityisvastaanottoa, raha liikkuisi eri malliin..
Ainoa posetiivinen puoli on, että kun isketään verenpainelääkkeet, siinä on hyvä pyytää viegra resepti samalla.
=DW=
ei kasva mutta viisaus lisääntyy vuosi vuodelta. Mikäs tässä loppujaksoa odotellessa.
ihminen on terävimmillään n. kuuskymmpisenä. Silloin hyödynnetään elämänkokemusta eniten. Vaikka muisti saattaakin hiukan heiketä tulevat vuosikymmenten antamat elämänkokemukset avuksi ja ihmisen katsantokanta asioihin on laaja-alaista.
tutkimukset eivät ole viimeisiä, aina niitä jatketaan.
---------------
Miehellä ikävuodet 50-60 ovat toinen uhmaikä. Mies 50 vee luulee tietävänsä ja osaavansa ihan kaiken paremmin kuin muut. Sitten 60 vuotiaana helpottaa..:)
ja tästä on tie vain alaspäin.
ehdottomasti nyt. Vaikka joskus iskee vielä tyhmyyspuuska.
sitä arvostelemaan? Jos pysyt, silloin kaikki pelaa...
että tästä ei voi päästä kuin ylöspäin.