Mitä ette haluaisi muiden tietävän?

11111111111

.............

Hienoa että vauvasi sai hellää hoivaa. Ei aloittaja sanonut, ettei hänen vauvansa saisi hellää hoivaa. Hän pitää sylissä, silittelee, juttelee välillä, kylvettää riittävästi. Mitä puuttuu??? Ei ne ajatukset tarkoita, että vauva ei saisi hellää hoivaa. Eikä aina ole kyse masennuksesta. Raskaus kuluttaa hivenaineita ja se voi johtaa tuonkaltaisiin ajatuksiin. Vaikka itse olen rakastanut vauvojani jo ennen syntymää ja heti heidät nähtyäni niin se, että aloittaja ei ole, ei tarkoita sitä, ettei hän rakastaisi vauvaansa. Ei kaikilla rakkaus syty heti eikä kukaan nauti elämästä joka hetki. Aina ei tarvitse edes olla touhukas...ihmisiä on erilaisia. Eikä kodin tarvitse olla tiptop. Itselläni lapsilta tulee pyykkiä ihan riittämiin...usein ehdin pyykätä vauvan kakkapyykit ja vaipat sun muut ja muut pyykit saavat sitten odottaa ja tulee pyykkivuoria. Jos ei ehdi niin ei ehdi kun enempää ei ole tilaa edes ripustaa kuin 1-1.5 koneellista päivässä. Jos enemmän yrittää niin tiukkaa tekee. Jos on sotkua niin ei koti välttämättä ole epäviihtyisä. Minulla on sotkua. Lapset ehtivät sotkea nopeammin kuin ehdin lastenhoidolta siivota enkä nyt väittäisi että kotonani on epäviihtyisää. Ihmisillä on siinäkin erilaiset kriteerit. Toiset ovat pedantteja, toiset boheemeja. Sanotaan että lyötyä ei pidä lyödä...kyllä aloittaja varmasti muistaa kuinka merkittävä eka elinvuosi on eikä tarvitse sen suhteen muistuttamista. Hienoa että sinusta läytyy malliäiti, mallivaimo ja mallikodinhoitaja meille kaikille.

-niinpä- kirjoitti:

Hienoa että vauvasi sai hellää hoivaa. Ei aloittaja sanonut, ettei hänen vauvansa saisi hellää hoivaa. Hän pitää sylissä, silittelee, juttelee välillä, kylvettää riittävästi. Mitä puuttuu??? Ei ne ajatukset tarkoita, että vauva ei saisi hellää hoivaa. Eikä aina ole kyse masennuksesta. Raskaus kuluttaa hivenaineita ja se voi johtaa tuonkaltaisiin ajatuksiin. Vaikka itse olen rakastanut vauvojani jo ennen syntymää ja heti heidät nähtyäni niin se, että aloittaja ei ole, ei tarkoita sitä, ettei hän rakastaisi vauvaansa. Ei kaikilla rakkaus syty heti eikä kukaan nauti elämästä joka hetki. Aina ei tarvitse edes olla touhukas...ihmisiä on erilaisia. Eikä kodin tarvitse olla tiptop. Itselläni lapsilta tulee pyykkiä ihan riittämiin...usein ehdin pyykätä vauvan kakkapyykit ja vaipat sun muut ja muut pyykit saavat sitten odottaa ja tulee pyykkivuoria. Jos ei ehdi niin ei ehdi kun enempää ei ole tilaa edes ripustaa kuin 1-1.5 koneellista päivässä. Jos enemmän yrittää niin tiukkaa tekee. Jos on sotkua niin ei koti välttämättä ole epäviihtyisä. Minulla on sotkua. Lapset ehtivät sotkea nopeammin kuin ehdin lastenhoidolta siivota enkä nyt väittäisi että kotonani on epäviihtyisää. Ihmisillä on siinäkin erilaiset kriteerit. Toiset ovat pedantteja, toiset boheemeja. Sanotaan että lyötyä ei pidä lyödä...kyllä aloittaja varmasti muistaa kuinka merkittävä eka elinvuosi on eikä tarvitse sen suhteen muistuttamista. Hienoa että sinusta läytyy malliäiti, mallivaimo ja mallikodinhoitaja meille kaikille.

Lue lisää

lyötyä lyömässä. Äläpäs nyt ylireagoi. Aloittajan ajatukset ovat MIELESTÄNI sitä luokkaa, että masennusta ilmassa. Yritin sanoa, että vaikka minua väsytti kovasti kun vauvani oli pieni, en ikinä miettinyt lapseni vahingoittamista. Ei ole normaalia miettiä lapsen vahingoittamista!!!

Se joka on normaalia toiselle, voi olla epänormaalia toiselle. Epänormaalina pidän tilannetta, jolloin en jaksaisi mitään muuta kuin istua hiljaa vauva sylissä! En jaksa ruveta paasaamaan psykologiaa täällä, jokainen voi ottaa selvää miksi lapsen ensimmäinen vuosi on tärkeä. On tärkeää että äiti voi hyvin, jotta lapsikin voisi hyvin, ja myöhemmiltä ongelmilta säästyttäisiin.

Jos lapset levittävät tavaroita, se ei ole merkki likaisesta kodista.
Aloittajan tapauksessa sotkut ovat aikuisten aikaansaannoksia. Aloittaja mainitsi asiasta joten uskoakseni asia vaivaa häntä.

En ole väittänyt olevani malliäiti, mallivaimo tai mallikodinhoitaja. Sanoin vain esimerkkejä mikä masentaisi minua.
Uskon aloittajan hoitavan hyvin vauvaansa, mutta mitenkäs se oma hyvinvointi. Se oli pointtini.

kukaan ole kirjoitti:

lyötyä lyömässä. Äläpäs nyt ylireagoi. Aloittajan ajatukset ovat MIELESTÄNI sitä luokkaa, että masennusta ilmassa. Yritin sanoa, että vaikka minua väsytti kovasti kun vauvani oli pieni, en ikinä miettinyt lapseni vahingoittamista. Ei ole normaalia miettiä lapsen vahingoittamista!!!

Se joka on normaalia toiselle, voi olla epänormaalia toiselle. Epänormaalina pidän tilannetta, jolloin en jaksaisi mitään muuta kuin istua hiljaa vauva sylissä! En jaksa ruveta paasaamaan psykologiaa täällä, jokainen voi ottaa selvää miksi lapsen ensimmäinen vuosi on tärkeä. On tärkeää että äiti voi hyvin, jotta lapsikin voisi hyvin, ja myöhemmiltä ongelmilta säästyttäisiin.

Jos lapset levittävät tavaroita, se ei ole merkki likaisesta kodista.
Aloittajan tapauksessa sotkut ovat aikuisten aikaansaannoksia. Aloittaja mainitsi asiasta joten uskoakseni asia vaivaa häntä.

En ole väittänyt olevani malliäiti, mallivaimo tai mallikodinhoitaja. Sanoin vain esimerkkejä mikä masentaisi minua.
Uskon aloittajan hoitavan hyvin vauvaansa, mutta mitenkäs se oma hyvinvointi. Se oli pointtini.

Lue lisää

Kyllä neuvolan valmennuksissa hyvin selväksi tehtiin, että useimmat äidit väsyksissään ja kiukuksissaan saattavat miettiä vauvan vahingoittamista hetkellisesti, vaikkeivat oikeasti sitä ikimaailmassa tekisi. On terveellistä huomata omat tunteensa ja tervettä on ajatella niin, ja tajuta sitten helpotuksekseen, ettei niin kuitenkaan tekisi. Sairaudesta kielii taas se, että ei edes ajattele satuttavansa lasta, ennen kuin on niin jo tehnyt. Kyllähän monesti esim puolison viedessä hermot, tulee ajatelluksi, että perkele kun vois täräyttää, mutta terve ihminen ei tee niin. Sen ajattelu ei kuitenkaan ole väärin, ja neuvolassa moneen kertaan kysymättäkin on kerrottu, että negatiiviset ajatuksen silloin tällöin ovat normaaleja.
Omia tunteita ei myöskään saa padota.

Noin puolella äideistä rakkaus lapseen syntyy vasta kuukausien kuluessa, ei heti synnytyksessä, Tuollainen riippuu niin paljosta. Itsekin hoivasin ja pidin hyvää huolta vauvasta ja suojeluvaisto oli kova, mutte pitkään aikaan tuntenut mitään "suurta äidinrakkautta" tai läheisyyttä lapseen, vaan se tunne kasvoi pikkuhiljaa. Ja tämäkin oli aivan normaalia, jopa psykologien mielestä (joiden kanssa keskustelin väsymyksestä, mutteivat esim masennusta diagnosoineet kuitenkaan, vaan sanoivat minun olevan normaali ja väsynyt äiti vain).

............... kirjoitti:

Kyllä neuvolan valmennuksissa hyvin selväksi tehtiin, että useimmat äidit väsyksissään ja kiukuksissaan saattavat miettiä vauvan vahingoittamista hetkellisesti, vaikkeivat oikeasti sitä ikimaailmassa tekisi. On terveellistä huomata omat tunteensa ja tervettä on ajatella niin, ja tajuta sitten helpotuksekseen, ettei niin kuitenkaan tekisi. Sairaudesta kielii taas se, että ei edes ajattele satuttavansa lasta, ennen kuin on niin jo tehnyt. Kyllähän monesti esim puolison viedessä hermot, tulee ajatelluksi, että perkele kun vois täräyttää, mutta terve ihminen ei tee niin. Sen ajattelu ei kuitenkaan ole väärin, ja neuvolassa moneen kertaan kysymättäkin on kerrottu, että negatiiviset ajatuksen silloin tällöin ovat normaaleja.
Omia tunteita ei myöskään saa padota.

Noin puolella äideistä rakkaus lapseen syntyy vasta kuukausien kuluessa, ei heti synnytyksessä, Tuollainen riippuu niin paljosta. Itsekin hoivasin ja pidin hyvää huolta vauvasta ja suojeluvaisto oli kova, mutte pitkään aikaan tuntenut mitään "suurta äidinrakkautta" tai läheisyyttä lapseen, vaan se tunne kasvoi pikkuhiljaa. Ja tämäkin oli aivan normaalia, jopa psykologien mielestä (joiden kanssa keskustelin väsymyksestä, mutteivat esim masennusta diagnosoineet kuitenkaan, vaan sanoivat minun olevan normaali ja väsynyt äiti vain).

Lue lisää

ole tuollaista kuullut että olisi normaalia ajatella lapsen vahingoittamista. Mielestäni paremminkin merkki synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Ei se ole mikään häpeä ja tosi yleistähän se on.

Muita selkeitä s.j.masennuksen merkkejä saamattomuus, häpeän tunteet, tunne että on huono äiti, syyllisyys, kyvyttömyys nauttia lapsesta jne. Lukekaa ja ottakaa selvää. Itse luin paljon koska sisareni sairastui ja pelkäsin itsekin sairastuvani. Siksi hälytyskellot soivat heti kun luin aloittajan viestin.

Sellainen on ihan normaalia ja liittyy hormooneihin. Mulla pyöri päässä 1001 tapaa tappaa vauva. Kun hormoonit tasoittuivat, sellaiset hävisivät. Ja siis en todellakaan olisi vahingoittanut vauvaa! Ne ovat ns. pakkoajatuksia jotka johtuvat stressista ja hormooneista. Ennenkuin hormoonit tasoittuvat, ei yleensä pysty edes rakastumaan vauvaan täysillä (koska syvästi rakastumiseen liittyy siihenkin hormoonit!) vaan pelkästään ajatuksen tasolla pitämään siitä. Kun kyseessä on toinen tai kolmas tai useampi lapsi, tilanne on hieman toinen ja rakkauskin syttyy nopeammin. Aivoissa kun on muistijälkiä edellisestä vauva-ajasta.

ÄLKÄÄ PANIKOIKO!

muista sinä ettei lapsi tutkitusti muista kahdesta ensimmäisestä elinvuodestaan mitään.

hä kirjoitti:

muista sinä ettei lapsi tutkitusti muista kahdesta ensimmäisestä elinvuodestaan mitään.

Mutta mutta...

Tässä vähän Mll.n sivuilta. Jokainen voi hakea kirjastosta kirjoja ja ottaa asioista selvää, ei maksa kuin vaivan! :)

"Varhaisella vuorovaikutuksella tarkoitetaan kaikkea lapsen ja vanhempien yhdessä tekemistä, kokemista ja olemista ensivuosina. Riittävän hyvä vuorovaikutussuhde lapsen ja vanhempien välillä on nykytiedon valossa erityisen tärkeää.

Kun vanhempi on herkkä vauvansa ja pienen lapsensa viesteille, tulkitsee niitä yleensä lapsen tarpeiden kannalta oikein, ja vastaa niihin johdonmukaisesti, lapselle rakentuu mielikuva: minä olen hyvä, minun tarpeeni ovat tärkeitä, minusta on iloa, maailma on hyvä paikka. Tämä perusturvallisuuden ja luottamuksen kokemus heijastuu lapsen myöhempiinkin ihmissuhteisiin ja luo pohjaa hyvälle itsetunnolle ja minäkuvalle ja kehittää empatiakykyä.

Kun lapsella on riittävä perusturva, hän kykenee ympäristönsä tutkimiseen ja valloittamiseen: leikkimään, luomaan ja oppimaan uutta. Lapsi oppii myös hakemaan ja vastaanottamaan hoivaa ja tukea silloin, kun hän sitä tarvitsee. Jos lapsen tarpeet laiminlyödään jatkuvasti tai niihin vastataan hyvin sattumanvaraisesti ja arvaamattomasti, lapsen on vaikea oppia luottamaan elämään tai itseensäkään.

Lapsen kehitykselle on tärkeää, että hän voi solmia pysyvän ja pitkäkestoisen tunnesuhteen muutamaan häntä pääsääntöisesti hoitavaan aikuiseen, tavallisimmin äitiin ja isään. Lapsen ja vanhemman välille syntyy kiintymyssuhde, tunneside, joka muotoutuu ja vahvistuu yhteisissä arjen touhuissa.

Riittävän hyvä varhainen vuorovaikutus ei ole erityisiä taikatemppuja. Pysyvät ihmissuhteet ja tavallinen lapsiperheen arki, jossa toistuvissa ja tutuissa rutiineissa huolehditaan lapsen perustarpeista (uni, ruoka, puhtaus, ulkoilu) ja jossa osoitetaan rakkautta ja hyväksyntää ja asetetaan turvallisia rajoja, on oivallinen perusta varhaisvuosien hyvälle kasvulle.

Kylvetys, vaipan vaihto, ruokailu, nukkumaan laittaminen, ulkoilu, leikkiminen, loruilu, lohduttaminen, satujen lukeminen ja muut arjessa toistuvat yhteiset hetket ovat niitä, joissa kohdataan, seurustellaan, jaetaan kokemuksia, osoitetaan ja jaetaan tunteita, opetellaan yhdessä elämistä ja ollaan vuorovaikutuksessa.

Lapsi tarvitsee vanhemman aikaa ja tunnetta siitä, että vanhempi iloitsee ja nauttii hänen kanssaan olemisesta. Yhteisellä tekemisellä ei tarvitse aina olla suunnitelmia ja päämääriä, tärkeää on olla yhdessä ja jakaa erilaisia kokemuksia. Välillä vanhempi houkuttelee vauvaa yhteiseen touhuun ja vauva vastaa siihen. Välillä taas aloite, esim. itku, jokeltelu tai lelun näyttäminen, tulee vauvalta, ja vanhempi vastaa: lohduttaa, rauhoittaa, juttelee takaisin, yhtyy lelun ihmettelyyn, ihastelee vauvan taitoja.

Kukin vauva ja vanhempi on erilainen perustemperamentiltaan. Se asettaa erilaisia haasteita myös heidän väliselle vuorovaikutukselle ja muovaa sitä omannäköiseksi. Reseptiä yhteen ainoaan oikeanlaiseen suhteeseen ei ole olemassa. Molemminpuolinen tutustuminen ja vauvan hoidon harjoittelu vievät aikaa – ei tarvitse pelästyä, jos tuntee itsensä aluksi kömpelöksi tai epävarmaksi."

Painottaisin seuraavaa:
"Lapsi tarvitsee vanhemman aikaa ja tunnetta siitä, että vanhempi iloitsee ja nauttii hänen kanssaan olemisesta. "

Jos äiti on masentunut, vauva kyllä vaistoaa ettei äiti iloitse ja nauti vauvasta!

epiduraalista meni pää sekaisin siis

täydellinen äiti eikä täydellinen ihminen. MUTTA, kukaan terveellä itsetunnolla varustettu ihminen ei vedä hernettä nenään siitä, jos joku on onnellinen äitiydestään! Voi kamala tätä suomalaisten naisten kateuden määrää!

Pitäisikö minun hävetä sitä etten häpeä mitään? Sitä että olen ihan perusonnellinen?

Pitäisikö etsimällä alkaa etsimään jotain valitettavaa? Voi kauhee kun meillä on niin sotkuinen piha ja likainen auto. So what! Jos jotain häiritsee niin tulkoon kertomaan.

Vähän suhteellisuuden tajua, pyydän.

ei ole kirjoitti:

täydellinen äiti eikä täydellinen ihminen. MUTTA, kukaan terveellä itsetunnolla varustettu ihminen ei vedä hernettä nenään siitä, jos joku on onnellinen äitiydestään! Voi kamala tätä suomalaisten naisten kateuden määrää!

Pitäisikö minun hävetä sitä etten häpeä mitään? Sitä että olen ihan perusonnellinen?

Pitäisikö etsimällä alkaa etsimään jotain valitettavaa? Voi kauhee kun meillä on niin sotkuinen piha ja likainen auto. So what! Jos jotain häiritsee niin tulkoon kertomaan.

Vähän suhteellisuuden tajua, pyydän.

Lue lisää

Tässä oli nyt kyse asioista, joita ei "kehtaa" muille myöntää...ei kateudesta...

meillä kans ulkoiltu liian vähän, mutta kun kysytään, niin "kyllä jokapäivä käydään pitkään ja hartaasti"

kai niitä muitakin on mutten tähän hätään keksi.

Tuntuu että jotkut vaan hehkuttavat kuinka täydellisiä äitejä ovat.
Minulla on kaksi lasta. Toinen 1.v.4kk ja toinen 4kk.

- Minäkään en ole tarpeeksi ulkona. Esikoinen nukkui ensimmäisen 10kktta ulkona. Nyt nuorempi nukkuu päikkärit rattaissa. Vanhemman kans vois olla enemmän, ku oma piha on. En vaan keksi mitään tekemistä ja kyllästyn siihen kun saa kokoajan vaan käännellä toiseen suuntaan kun taapero painelee ojaan tms. Ei siis oikeen leiki ulkona.
- Tuntuu että pienempi on liikaa sitterissä, kun en vaan kokoajan jaksa vahtia, ettei isompi käy härkkimässä sitä lattialla.
- En taas sitten touhua vanhemman kanssa tarpeeksi.
- Kotityöt venyy usein.
- Minä myös vannonut, että koneelle vaan kun syötän aamupalaa vanhemmalle. Tai kun lapset nukkuvat. Usein kumminkin eksyn facebookkiin muulloinkin.
- Huudan vanhemmalle tarpeettomasti, kun ensin olen kieltänyt sitä kymmenen kertaa "pahanteosta".
- En myöskään tuntenut suurta rakkautta kummankaan lapsen synnyttyä. Toki jonkinmoista ja tippa on ollu linssissä kummanki synnyttyä. Ensimmäisen kohdalla ajattelin, että mussa on jotain vikaa. Onhan se mun oma lapsi, mutta aivan vieras. N. 2 viikon kuluttua kummankin kohdalla vasta iskeny tavaton hellyys ja rakkaus. Kun se on jo ollu maailmassa ja siinä lähellä. Ja nähny kuinka kumpikin tarvitaan toisiamme... Tästä en kumminkaan pode syyllisyyttä ja olen sen ihan julkisesti tunnustanut monelle. =)

Näistä huolimatta ja muista mitä ei tullu just nyt mieleen. Pidän itseäni hyvänä äitinä minun lapsilleni. Ja luulen että niitten on ihan hyvä olla. Iloisia tapauksia tuntuvat olevan molemmat. Tosin, ei kyllä oo ikinä tullu mieleenkään vahingoittaa kumpaakaan. En vois ajatella sellasta synkimmissä ajatuksissanikaan.

Aina ei jaksa olla täydellinen...

Miksei saa koskaan netissä olla? Minulla on paljon asioita, joita haluan netistä selvittää liittyen työhöni, harrastukseeni, vauvan/lasten asioihin, hankintoihin jne. En voi pitää vauvaa sylissä koko valveaikaa, se ei ole mahdollista. Kun hän nukkuu yritän tehdä asiat, joissa hän ei voi olla mukana/lähellä (pyykit esimerkiksi). Jos teen asioita tietokoneella, niin hän on sylissä tai kellii tuossa vieressä ja usein samalla kuunnellaan musiikkia youtubesta, ettei hänellä tule aika tylsäksi. Hän kun ei päivisin nuku niin paljon. Öisin nukkuu hyvin. Samoin tv:n laita. En voi aina laittaa huushollia hiljaiseksi (eikä edes huvita kun tv tuo minullekin seuraa). Terveydenhoitaja jopa joskus neuvoi minua hieman avaamaan tv:tä kun teen asioita, ettei vauva tuntisi oloansa yksinäiseksi jos joutuu odottamaan matolla, että saan asiat tehtyä. Isompikin lapsi kyllä tulisi vauvalle aika äreäksi/mustikseksi jos vauvan takia hän ei saisi katsoa lempiohjelmiaan. En ole koskaan aiemmin edes ajatellut, että olisin jotenkin kehno äiti näiden asioiden vuoksi, mutta tässä tosiaan ihmettelen, että olenko sittenkin. En kumminkaan aio sulkea tietokonetta ja tv:tä...
Vauva on kuitenkin iloinen ja onnellinen ja hyvin kehittynyt vauva. Äitiys näyttäytyy minulle näillä palstoilla lähes uskonnollisena ideologiana. Se on ihan uusi näkökulma itselleni tähän äitiyteen.

--- kirjoitti:

Miksei saa koskaan netissä olla? Minulla on paljon asioita, joita haluan netistä selvittää liittyen työhöni, harrastukseeni, vauvan/lasten asioihin, hankintoihin jne. En voi pitää vauvaa sylissä koko valveaikaa, se ei ole mahdollista. Kun hän nukkuu yritän tehdä asiat, joissa hän ei voi olla mukana/lähellä (pyykit esimerkiksi). Jos teen asioita tietokoneella, niin hän on sylissä tai kellii tuossa vieressä ja usein samalla kuunnellaan musiikkia youtubesta, ettei hänellä tule aika tylsäksi. Hän kun ei päivisin nuku niin paljon. Öisin nukkuu hyvin. Samoin tv:n laita. En voi aina laittaa huushollia hiljaiseksi (eikä edes huvita kun tv tuo minullekin seuraa). Terveydenhoitaja jopa joskus neuvoi minua hieman avaamaan tv:tä kun teen asioita, ettei vauva tuntisi oloansa yksinäiseksi jos joutuu odottamaan matolla, että saan asiat tehtyä. Isompikin lapsi kyllä tulisi vauvalle aika äreäksi/mustikseksi jos vauvan takia hän ei saisi katsoa lempiohjelmiaan. En ole koskaan aiemmin edes ajatellut, että olisin jotenkin kehno äiti näiden asioiden vuoksi, mutta tässä tosiaan ihmettelen, että olenko sittenkin. En kumminkaan aio sulkea tietokonetta ja tv:tä...
Vauva on kuitenkin iloinen ja onnellinen ja hyvin kehittynyt vauva. Äitiys näyttäytyy minulle näillä palstoilla lähes uskonnollisena ideologiana. Se on ihan uusi näkökulma itselleni tähän äitiyteen.

Lue lisää

Tämä koko keskustelu on yhden masentuneen äidin itsesyytöksiä, yrittää sit vetää kaikki äidit haukkumaan itseään ja etsimään muka "vikoja" omasta arjen pyörityksestä! Jokainen perhe elää omalla tavallaan, pääasia että elämästä nauttii ja kaikki on suurinpiirtein onnellisisa.

Tämmöistä omien vikojen hakemisista rakentavampaa olisi miettiä mitä hyvää itsessä on. Itsellä ei ole ees "varaa" vaipua masennukseen sohvan pohjalle, kun vastuulla on lapsen lisäksi eläimiä.

Pienet on murheet jos jaksaa märehtiä sitä ettei jaksa olla pihalla lapsen kanssa tai tiskit on tiskaamatta. Joillakin on oikeasti vaikeaa... vaikkapa sairas lapsi, tai on menettänyt lapsen. Loppuis se turha valitus ja napina jokaiselta.

kehno äiti!! kirjoitti:

Tämä koko keskustelu on yhden masentuneen äidin itsesyytöksiä, yrittää sit vetää kaikki äidit haukkumaan itseään ja etsimään muka "vikoja" omasta arjen pyörityksestä! Jokainen perhe elää omalla tavallaan, pääasia että elämästä nauttii ja kaikki on suurinpiirtein onnellisisa.

Tämmöistä omien vikojen hakemisista rakentavampaa olisi miettiä mitä hyvää itsessä on. Itsellä ei ole ees "varaa" vaipua masennukseen sohvan pohjalle, kun vastuulla on lapsen lisäksi eläimiä.

Pienet on murheet jos jaksaa märehtiä sitä ettei jaksa olla pihalla lapsen kanssa tai tiskit on tiskaamatta. Joillakin on oikeasti vaikeaa... vaikkapa sairas lapsi, tai on menettänyt lapsen. Loppuis se turha valitus ja napina jokaiselta.

Lue lisää

En minä ihan noinkaan sanoisi... :/ Voi olla, että olen sitten ainoa äiti jolla on joskus huonommuuden tunteita, syyllisyyttä ja joskus ihan turhistakin asioista. Onko se sitten niin paha yrittää helpottaa tilannetta? Mun idea oli, että kun ihmiset jakaisivat asioita, joista tuntevat ehkä "syyllisyyttä", huomaisimme että kaikilla on niitä ja kukaan ei ole täydellinen. Tämä ajatus heräsi osaltaan kun olen lukenut kirjan Äidin kielletyt tunteet.

Mutta siis tuntuu, että kyllä todella monet asiat OVAT kiellettyjä äidille. Joo, monissa paikoissa varmaan "ei saa" olla tyytyväinen elämäänsä mutta näköjään ei saa myöskään tuoda esiin asioita joihin ei ole tyytyväinen. Tosissaan vähän uskonnollisen ideologian merkkejä äitiydessä, ja tunteita herättävä asia tämä selvästi on...

Olen vain itse sen kannalla, että jos MIKÄÄN ajatus tai tunne ei olisi kielletty, ei esim. vauvoja tapettaisi, heitettäisi parvekkeelta tms. Jos kaikesta voisi puhua avoimesti ja kaikki olisi sallittua, ei tarvitsisi padota tunteita ja ajatuksia ja sitten lopulta toteuttaa niitä. Kun ei kenenkään pää kestä sitä, ettei ole "lupa" ajatella/ tuntea niin kuin ajattelee ja tuntee.

--- kirjoitti:

Miksei saa koskaan netissä olla? Minulla on paljon asioita, joita haluan netistä selvittää liittyen työhöni, harrastukseeni, vauvan/lasten asioihin, hankintoihin jne. En voi pitää vauvaa sylissä koko valveaikaa, se ei ole mahdollista. Kun hän nukkuu yritän tehdä asiat, joissa hän ei voi olla mukana/lähellä (pyykit esimerkiksi). Jos teen asioita tietokoneella, niin hän on sylissä tai kellii tuossa vieressä ja usein samalla kuunnellaan musiikkia youtubesta, ettei hänellä tule aika tylsäksi. Hän kun ei päivisin nuku niin paljon. Öisin nukkuu hyvin. Samoin tv:n laita. En voi aina laittaa huushollia hiljaiseksi (eikä edes huvita kun tv tuo minullekin seuraa). Terveydenhoitaja jopa joskus neuvoi minua hieman avaamaan tv:tä kun teen asioita, ettei vauva tuntisi oloansa yksinäiseksi jos joutuu odottamaan matolla, että saan asiat tehtyä. Isompikin lapsi kyllä tulisi vauvalle aika äreäksi/mustikseksi jos vauvan takia hän ei saisi katsoa lempiohjelmiaan. En ole koskaan aiemmin edes ajatellut, että olisin jotenkin kehno äiti näiden asioiden vuoksi, mutta tässä tosiaan ihmettelen, että olenko sittenkin. En kumminkaan aio sulkea tietokonetta ja tv:tä...
Vauva on kuitenkin iloinen ja onnellinen ja hyvin kehittynyt vauva. Äitiys näyttäytyy minulle näillä palstoilla lähes uskonnollisena ideologiana. Se on ihan uusi näkökulma itselleni tähän äitiyteen.

Lue lisää

minä ainakaan sanonut olevani huono äiti em. seikkojen vuoksi! Päinvastoin, koen olevani hyvä äiti ja positiivisten asioiden listani olisi paljon pidempi kuin mielestäni negatiivisten.

Kerroin asiat, joista koen syystä tai toisesta syyllisyyttä, niinkuin tässä ketjussa oli tarkoituksena. Näissä asioissa en siis vastaa 100% OMIIN tavoitteisiini. En pitäisi ketään toistakaan huonona äiti siksi, että välillä käy netissä tai katselee televisiota.

ap kirjoitti:

En minä ihan noinkaan sanoisi... :/ Voi olla, että olen sitten ainoa äiti jolla on joskus huonommuuden tunteita, syyllisyyttä ja joskus ihan turhistakin asioista. Onko se sitten niin paha yrittää helpottaa tilannetta? Mun idea oli, että kun ihmiset jakaisivat asioita, joista tuntevat ehkä "syyllisyyttä", huomaisimme että kaikilla on niitä ja kukaan ei ole täydellinen. Tämä ajatus heräsi osaltaan kun olen lukenut kirjan Äidin kielletyt tunteet.

Mutta siis tuntuu, että kyllä todella monet asiat OVAT kiellettyjä äidille. Joo, monissa paikoissa varmaan "ei saa" olla tyytyväinen elämäänsä mutta näköjään ei saa myöskään tuoda esiin asioita joihin ei ole tyytyväinen. Tosissaan vähän uskonnollisen ideologian merkkejä äitiydessä, ja tunteita herättävä asia tämä selvästi on...

Olen vain itse sen kannalla, että jos MIKÄÄN ajatus tai tunne ei olisi kielletty, ei esim. vauvoja tapettaisi, heitettäisi parvekkeelta tms. Jos kaikesta voisi puhua avoimesti ja kaikki olisi sallittua, ei tarvitsisi padota tunteita ja ajatuksia ja sitten lopulta toteuttaa niitä. Kun ei kenenkään pää kestä sitä, ettei ole "lupa" ajatella/ tuntea niin kuin ajattelee ja tuntee.

Lue lisää

Jokaisella on oikeus myös kielteisiin tunteisiin, mutta missä menee "normaaliuden" raja ja mikä on jo masennusta? Itse ei välttämättä tajua olevansa masentunut, ja hupsis kohta olaankin jo psykoosissa. Näistä on hyvä puhua ja se on välittämistä. Heti jos on huolissaan toisesta onkin olevinaan joku superäiti. Jos luet uudestaan oman kirjoituksesi:

"ajatuksia:
- on ollu niitä klassisia vauvan vahingoittamisajatuksia alussa varsinkin
- aamuisin HYVIN väsyneenä monta kertaa on tullut tunne, että voi kun voisin "peruuttaa" vauvan ja vain nukkua 24/7
- rakkaus ei syttynyt heti enkä tod. ole ollut onnellinen tai nauttinut koko ajan
- välillä haikailen "vanhan elämän" perään..lähinnä sitä omaa aikaa ja UNTA"

Eli sinulla on vieläkin ajatuksia lapsen vahingoittamisesta? Huolestuttavaa mun mielestä.

Ehkä olen sit superäiti jos joku haluaa pilkata, mutta ei oo mun juttu nuo lapsenvahingoittamisajatukset. Koskaan en ole halunnut peruuttaa vauvaa. Rakastin vauvaa jo kohdussa. En haikaile mennyttä vaan elän tässä ja nyt. Piste. En kommentoi enää kantaani.

niin! kirjoitti:

Jokaisella on oikeus myös kielteisiin tunteisiin, mutta missä menee "normaaliuden" raja ja mikä on jo masennusta? Itse ei välttämättä tajua olevansa masentunut, ja hupsis kohta olaankin jo psykoosissa. Näistä on hyvä puhua ja se on välittämistä. Heti jos on huolissaan toisesta onkin olevinaan joku superäiti. Jos luet uudestaan oman kirjoituksesi:

"ajatuksia:
- on ollu niitä klassisia vauvan vahingoittamisajatuksia alussa varsinkin
- aamuisin HYVIN väsyneenä monta kertaa on tullut tunne, että voi kun voisin "peruuttaa" vauvan ja vain nukkua 24/7
- rakkaus ei syttynyt heti enkä tod. ole ollut onnellinen tai nauttinut koko ajan
- välillä haikailen "vanhan elämän" perään..lähinnä sitä omaa aikaa ja UNTA"

Eli sinulla on vieläkin ajatuksia lapsen vahingoittamisesta? Huolestuttavaa mun mielestä.

Ehkä olen sit superäiti jos joku haluaa pilkata, mutta ei oo mun juttu nuo lapsenvahingoittamisajatukset. Koskaan en ole halunnut peruuttaa vauvaa. Rakastin vauvaa jo kohdussa. En haikaile mennyttä vaan elän tässä ja nyt. Piste. En kommentoi enää kantaani.

Lue lisää

seikkailee täälläkin. Tämä totuudentorvi..... buhaaaaa

todella ärsyttää nämä masentuneet teiniäidit joiden elämä pyörii vain oman napansa ympärillä. tekisi mieli ottaa ja ravistella kunnolla näitä pikkumammoja ja takoa järkeä päähän. miksi hitossa edes hankkivat lapsia kun on niin kurjaa ja elämä ihan pilalla. pilaatte myös lapsienne elämän tuolla teiniangstilla.

bliupi kirjoitti:

todella ärsyttää nämä masentuneet teiniäidit joiden elämä pyörii vain oman napansa ympärillä. tekisi mieli ottaa ja ravistella kunnolla näitä pikkumammoja ja takoa järkeä päähän. miksi hitossa edes hankkivat lapsia kun on niin kurjaa ja elämä ihan pilalla. pilaatte myös lapsienne elämän tuolla teiniangstilla.

Lue lisää

yli viikko kylvetysten väli?! meillä kylvetetään joka toinen tai kolmas päivä. Enhän itsekään ole viikkoa käymättä suihkussa. kuinka usein sitten muilla?

? kirjoitti:

yli viikko kylvetysten väli?! meillä kylvetetään joka toinen tai kolmas päivä. Enhän itsekään ole viikkoa käymättä suihkussa. kuinka usein sitten muilla?

Ei vauvaa tarvitse kylvettää niin usein. Kerta viikossa riittää ihan hyvin vauvalla kun likaiset alueet kuten peppu ja kaula ja kädet tulee pestyä muutenkin. Iho kuivuu vaan turhaan. Isommalla lapsella jolla peppua ei enää pestä niin kylpy voi olla tarpeen useammin. Tiedän että moni suomalainen äiti kylvettää vauvansa joka ilta. Minusta se on ihan turhaa mutta joku voi olla tietenkin eri mieltä.

minun mielestä kirjoitti:

Ei vauvaa tarvitse kylvettää niin usein. Kerta viikossa riittää ihan hyvin vauvalla kun likaiset alueet kuten peppu ja kaula ja kädet tulee pestyä muutenkin. Iho kuivuu vaan turhaan. Isommalla lapsella jolla peppua ei enää pestä niin kylpy voi olla tarpeen useammin. Tiedän että moni suomalainen äiti kylvettää vauvansa joka ilta. Minusta se on ihan turhaa mutta joku voi olla tietenkin eri mieltä.

Lue lisää

päivittäin kasvot, kaula, kädet, kainalot, peppu ja napa. Mahdollisesti myös hikiset varpaat kaipaavat putsausta. Ei siis kovin kauheasti jää sitä ihoa, mikä ei kastuisi...
Itse koin paljon nopeammaksi ja helpommaksi kylvettää koko vauvan, varsinkin kuin kaulapoimut hautuivat herkästi. Napa putsattiin siinä samalla. Aluksi joka toinen päivä, myöhemmin joka päivä. Kaunis iho on ollut aina.
Hellävaraisempaa kylvettää nopeasti kylpyöljyvedessä ja taputella kuivaksi pehmeällä pyyhkeellä, kuin hinkata lapuilla... Tosin iso vauva kyllä viihtyy siellä kylvyssä vaikka kuinka pitkään :)

Mitään aamupesuja ei olla harrastettu pienenä eikä vieläkään.

pestään kirjoitti:

päivittäin kasvot, kaula, kädet, kainalot, peppu ja napa. Mahdollisesti myös hikiset varpaat kaipaavat putsausta. Ei siis kovin kauheasti jää sitä ihoa, mikä ei kastuisi...
Itse koin paljon nopeammaksi ja helpommaksi kylvettää koko vauvan, varsinkin kuin kaulapoimut hautuivat herkästi. Napa putsattiin siinä samalla. Aluksi joka toinen päivä, myöhemmin joka päivä. Kaunis iho on ollut aina.
Hellävaraisempaa kylvettää nopeasti kylpyöljyvedessä ja taputella kuivaksi pehmeällä pyyhkeellä, kuin hinkata lapuilla... Tosin iso vauva kyllä viihtyy siellä kylvyssä vaikka kuinka pitkään :)

Mitään aamupesuja ei olla harrastettu pienenä eikä vieläkään.

Lue lisää

Miksi napa pitäisi putsata joka päivä paitsi alkuvaiheessa kun se ei ole vielä parantunut? Ihan turha siistiä napaa ronkkia. Englannissa vauvat eivät välttämättä pääse kylpyyn koko talvena kylmien talojen vuoksi (vilustumisvaara).

tavallaan... kirjoitti:

Miksi napa pitäisi putsata joka päivä paitsi alkuvaiheessa kun se ei ole vielä parantunut? Ihan turha siistiä napaa ronkkia. Englannissa vauvat eivät välttämättä pääse kylpyyn koko talvena kylmien talojen vuoksi (vilustumisvaara).

Lue lisää

eritteet pois kunnes tynkä on irronnut, että se ei tulehtuisi. Joka päivä.

Omalla vauvalla oli pitkä paksu tukka jo syntyessä, miltähän mahtaisi näyttää pää jota ei pestä koko talvena? Huh huh... ja miltähän haisisi...

Kaikissa maissa ei ole puhdasta vettä millä peseytyä. Vauvoilla on syyhyä ym. ihosairauksia. Surullista, mutta ei tarkoita että meidän pitäisi myötätunnosta jättää vauvat kylvettämättä.

Pikemminkin päin vastoin, ollaan kiitollisia että on lämmintä vettä, lämpimät kylpytilat ja joka päivä puhdasta vaatetta vauvan päälle.

Mutta kukin tavallaan, itse en ole kokenut kylvettämistä mitenkään vaivalloiseksi.

putsataan kirjoitti:

eritteet pois kunnes tynkä on irronnut, että se ei tulehtuisi. Joka päivä.

Omalla vauvalla oli pitkä paksu tukka jo syntyessä, miltähän mahtaisi näyttää pää jota ei pestä koko talvena? Huh huh... ja miltähän haisisi...

Kaikissa maissa ei ole puhdasta vettä millä peseytyä. Vauvoilla on syyhyä ym. ihosairauksia. Surullista, mutta ei tarkoita että meidän pitäisi myötätunnosta jättää vauvat kylvettämättä.

Pikemminkin päin vastoin, ollaan kiitollisia että on lämmintä vettä, lämpimät kylpytilat ja joka päivä puhdasta vaatetta vauvan päälle.

Mutta kukin tavallaan, itse en ole kokenut kylvettämistä mitenkään vaivalloiseksi.

Lue lisää

No sehän on sitä "alkuvaihetta" ennen kuin napa on parantunut. Ei se kovin montaa viikkoa vie.

putsataan kirjoitti:

eritteet pois kunnes tynkä on irronnut, että se ei tulehtuisi. Joka päivä.

Omalla vauvalla oli pitkä paksu tukka jo syntyessä, miltähän mahtaisi näyttää pää jota ei pestä koko talvena? Huh huh... ja miltähän haisisi...

Kaikissa maissa ei ole puhdasta vettä millä peseytyä. Vauvoilla on syyhyä ym. ihosairauksia. Surullista, mutta ei tarkoita että meidän pitäisi myötätunnosta jättää vauvat kylvettämättä.

Pikemminkin päin vastoin, ollaan kiitollisia että on lämmintä vettä, lämpimät kylpytilat ja joka päivä puhdasta vaatetta vauvan päälle.

Mutta kukin tavallaan, itse en ole kokenut kylvettämistä mitenkään vaivalloiseksi.

Lue lisää

Minusta kylvetys on aika rasite, koska vauvan kylvetys tarkoittaa kylpyjonoa. Kun vauva kylpee, niin muidenki pitää. Se vie aika tovin illasta kun ammeita otetaan esiin ja pestään ja kylpyhuone lainehtii kylpyvaahtoa ja pyyhkeitä menee. Minulla on ahtaat tilat. Ei mahdu kuin yksi kerrallaan kylpemään. Ja siinä sitten kaiken ruljanssin keskellä kun äiti on laittamassa kylpyjä ja pesemässä hiuksia jne niin vauva on aika yksin ja itkeskelevä. Se on itselleni tosi stressaava tilanne enkä jaksa sitä stressiä joka ilta. Ihanaahan se on kun vauva on puhtoinen mutta onneksi hän ei niin nopeasti likaannu että tuota kylpyruljanssia pitäisi joka ilta kestää :). Ja vaikka harvemmin kylvetään niin iho-ongelmia ei vauvalla ole. Ja pyykkikonekaan ei saa olla päällä kylpyaikaan. Se kun usein on iltasella päällä kun vauvalta tulee sitä vaippapyykkiä.

-en aina jaksa leikkiä ja höpöttää joten laitan sitteriin istumaan ja keinutan sitä jalalla kun itse olen koneella.
-aamuisin toivon että vauva voisi itse syödä ja hoitaa muut aamutoimet:)
-vauvan ollessa pariviikkoinen ja kun oli huutanut yöllä 2 tuntia putkeen huusin vauvalle että pidä nyt saatana se turpas kii! Tätä kadun niin paljon ettei mitään rajaa.. sen jälkeen kyllä itkin enemmän kun vauva.
- lopetin imetyksen koska en pitänyt siitä. muille sanoin että maito loppui.

ainokka kirjoitti:

-en aina jaksa leikkiä ja höpöttää joten laitan sitteriin istumaan ja keinutan sitä jalalla kun itse olen koneella.
-aamuisin toivon että vauva voisi itse syödä ja hoitaa muut aamutoimet:)
-vauvan ollessa pariviikkoinen ja kun oli huutanut yöllä 2 tuntia putkeen huusin vauvalle että pidä nyt saatana se turpas kii! Tätä kadun niin paljon ettei mitään rajaa.. sen jälkeen kyllä itkin enemmän kun vauva.
- lopetin imetyksen koska en pitänyt siitä. muille sanoin että maito loppui.

Lue lisää

Niinkuin joku muukin on sanonut, en iloinnut vauvasta kun hän oli syntynyt, oli vaikea elämäntilanne, yksinhuoltajuus, paha välirikko lapsen isän kanssa, olin nuori (olen edelleen), kokematon lasten kanssa, ympärillä oli paljon onnellisia perheenäitejä, enkä tiennyt yhtään samassa tilanteessa olevaa. Joten voin sanoa että en todellakaan tuntenut suurta onnea tuodessani lasta kotiin sairaalasta. Välillä toivoin että joku vain tulisi ja hakisi hänet pois, esim. sosiaaliviranomaiset tms. Itkin monta kertaa vauva sylissä sitä kuinka kamala alku hänen elämällään on, kun on tällaiset vanhemmat. Pyytelin anteeksi että oli syntynyt minun lapseksi. Parin kuukauden kohdalla alkoi helpottaa, ja nyt tietysti tuollaiset ajatukset ovat kaukaisia muistoja vain, poika on 1v 3kk. :)

En myöskään muista aina pestä lapsen hampaita, johtuu osin siitä että ei oikein anna pestä niitä. Aina ei jaksa tapella. Joskus unohdan myös antaa d-vitamiinitipat.

Vietän liikaa aikaa tietokoneella lapsen ollessa hereillä. Telkkari on myös aika usein päällä. No ei enää niin usein kuin ennen.

Usein syötän lapselle purkkiruokaa kun en jaksa tehdä. Olen koulussa ja pitkän päivän jälkeen on helpompi itse syödä mitä sattuu löytämään ja antaa lapselle valmisruokaa.

Imetin vain 2kk. Lopetin koska maitoa ei tuntunut tulevan tarpeeksi, luulen sen johtuvan alkuvaiheen raskaudesta, en syönyt oikeastaan mtn, joten maitoakaan ei tullut kunnolla. Olen myös ajatellut että ehkä imetys epäonnistui koska en yrittänyt tarpeeksi. Pulloruokinta oli helpompaa, tiesi että vauvan masu on täynnä eikä ollut koko ajan tississä kiinni. En yksinkertaisesti jaksanut istua koko päivää sohvalla ja imettää...:/

Vein lapsen hoitoon 1v 1kk:n iässä. Tarkoitus oli käydä vain koulu loppuun ja jatkaa hoitovapaalla mutta nyt olen ajatellut että ehkä voisin sittenkin hakea töitä.. Olin kuitenkin ajatellut olla lapsen kanssa kotona vähintään pari vuotta.

-paskavaippaa en aina ihan heti vaihda, kun huomaan että tyttö kakkaa (kakkaa n.4 kertaa päivässä), kyllä noin puolen tunnin sisällä kuitenkin. Ei tosin ole koskaan sitä itkenyt
-Leikin mielestäni liian vähän hänen kanssaan, viihtyy niin hyvin lattialla lelujensa kanssa

mami 80 kirjoitti:

-paskavaippaa en aina ihan heti vaihda, kun huomaan että tyttö kakkaa (kakkaa n.4 kertaa päivässä), kyllä noin puolen tunnin sisällä kuitenkin. Ei tosin ole koskaan sitä itkenyt
-Leikin mielestäni liian vähän hänen kanssaan, viihtyy niin hyvin lattialla lelujensa kanssa

Lue lisää

Pari kertaa olen ollut hieman humalassa lapseni hereillä ollessa (ikä nyt 6kk) ja hoitanut häntä silti, lapsen isä toki ollut kotona myös. Toisella kerralla luulen että poika vaistosi sen ja omatunto soimaa vieläkin. Enää en ota lapsen ollessa paikalla kuin korkeintaan 2 siideriä ja harvoin sitäkään. Ei hän itkenyt eikä muuta ja varovasti häntä nostelin, mutta sellanen tunne oli että hän huomasi. En kai aiheuttanut hänelle mitään traumoja??

nyt ihan leikkiä laskisi tuolla. Kyllä ne lapsen tilillä olevat lahjarahat ovat ihan lainkin mukaan lapsen, eikä niitä saa aikuinen omiin menoihinsa ottaa. Anteeksi, kun tämä kommentti on aiheen vierestä, mutta ärsyttää tuollainen kepeys vakavan asian suhteen. Muut täällä tuntuvat olevan kuitenkin enemmän tai vähemmän häpeissään huonosta käytöksestään.

Janna79 kirjoitti:

nyt ihan leikkiä laskisi tuolla. Kyllä ne lapsen tilillä olevat lahjarahat ovat ihan lainkin mukaan lapsen, eikä niitä saa aikuinen omiin menoihinsa ottaa. Anteeksi, kun tämä kommentti on aiheen vierestä, mutta ärsyttää tuollainen kepeys vakavan asian suhteen. Muut täällä tuntuvat olevan kuitenkin enemmän tai vähemmän häpeissään huonosta käytöksestään.

Lue lisää

ihan täysin tuon rahan ottamisen vauvan tililtä jos raha menee vauvaan ja vauvan ruokaan yms. eikä mihinkään bilettämiseen. lapsesta on kuitenklin menoja ja jos tiukka paikka tulee niin kyllä ottaisin minäkin rahaa lapsen tililtä ne sinne vaikka myöhemmin palauttaen. en näe mitään väärää jos rahaa lapselta "lainaat" jos raha tosiaan on hänen hyvinvoinniksi.

köyhä kotiäiti kirjoitti:

ihan täysin tuon rahan ottamisen vauvan tililtä jos raha menee vauvaan ja vauvan ruokaan yms. eikä mihinkään bilettämiseen. lapsesta on kuitenklin menoja ja jos tiukka paikka tulee niin kyllä ottaisin minäkin rahaa lapsen tililtä ne sinne vaikka myöhemmin palauttaen. en näe mitään väärää jos rahaa lapselta "lainaat" jos raha tosiaan on hänen hyvinvoinniksi.

Lue lisää

edellinen ei puhunut lainaamisesta, vaan ottamisesta. Mutta, jos rahat palauttaa, niin ei kai siinä sitten mitään.

Joo lainaksi tottakai! Eihän toisen rahoja saa varastaa!!! Tälläisellä keskiverto perheellä on kuun lopussa usein rahat vaan kertakaikkiaan lopussa ja vauvan tililtä olen niitä sitten lainaillut. Taidan olla ainut kun näin tekee...?