Olen aina kuulunut niihin harrastajiin jotka ostavat kameran ei merkkiä. Muistan kun kävin 70 luvulla kierroksilla koska iski hirmuinen Leica-kuume, olisin saanut maahantuojalta edullisesti Leica M5 rungon. Edesmennyt TM kuvaaja Yrjö Puuperä, joka oli paikallisen taideteollisen ensimmäiseltä kurssilta valisti minua kameran hankinnassa. Ykä totesi, että kun osaat tuon Nikonin jo vaikka unissasi, Leican kanssa on uusi opettelu ja tottahan tuo oli. Toisekseen en kuvaamiseeni olisi saanut Leicalla juuri mitään uutta johon en Nikonilla pystyisi.
Tärkeintä on se, että väline toimii ja sen kanssa on sinut, eikä tarvitse turhaa sohrata, siis merkistä viis. Nikokit myin vaikka pidin kamerasta kovin, myin koska F-rungon etsin oli lasipäiselle jo liian himmeä. Seuraavaksi ostin Olympuksen OM2 järjestelmän joka on minulla vieläkin. Tosi hyvä kamera jossa on loisto etsin ja pidin myös OM ergonomiasta , runkohan oli markkinoiden pienin, mutta näppärä.
Viimeinen filmirunko on Canon EOS 50E, varsin käteen käypä peli ei juuri valittamista. Kun tuon Canonin ergonomian on opetellut siitä on helppo siirtyä digirunkoihin. Canon on toki tuttu, mutta yhtä lailla se voisi olla mikä tahansa, ei keskitason järkkärit kovin paljon poikkea tosistaan. Lopputulokseen ei merkillä ole kovin paljon merkitystä, siihen vaikutta eniten kuvaajan korvien väli.
Tärkeintä on se, että väline toimii ja sen kanssa on sinut, eikä tarvitse turhaa sohrata, siis merkistä viis. Nikokit myin vaikka pidin kamerasta kovin, myin koska F-rungon etsin oli lasipäiselle jo liian himmeä. Seuraavaksi ostin Olympuksen OM2 järjestelmän joka on minulla vieläkin. Tosi hyvä kamera jossa on loisto etsin ja pidin myös OM ergonomiasta , runkohan oli markkinoiden pienin, mutta näppärä.
Viimeinen filmirunko on Canon EOS 50E, varsin käteen käypä peli ei juuri valittamista. Kun tuon Canonin ergonomian on opetellut siitä on helppo siirtyä digirunkoihin. Canon on toki tuttu, mutta yhtä lailla se voisi olla mikä tahansa, ei keskitason järkkärit kovin paljon poikkea tosistaan. Lopputulokseen ei merkillä ole kovin paljon merkitystä, siihen vaikutta eniten kuvaajan korvien väli.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tällaiselle perusharrastajalle on kaksikin syytä pysyä merkissä:
1) käyttöliittymä ja
2) lisälaitevalikoima.
Merkin vaihto on aina sekä opettelua että kallista, koska suuri osa lisälaitteista menee uusiksi ja kaikki objektiivit vaihtoon. Tein tuon vaihdoksen muutama vuosi sitten, kun vaihdoin filmikaluston Canonin FD:stä Hasseliin.
Riippuu mistä riippuu.
Jos vaihtaisin nykyisen rungon esim. GH1:n niin siihen kävisivät sovitteella kaikki omistamani objektiivit, nekin vanhat (mm. K42) jotka ei käy nykyiseen runkoon (D90)
Ei näin, veliseni, ei näin. Ihan liian fiksuja ajatuksia tälle palstalle.Sorry.
OM-1/OM-2: koko 786 x 83 x 50 mm, paino alle 500g
Tässä oli sitävastoin jo sentään jotain yritystä tuon kehutun koon osalta...
http://www.cameraquest.com/pentx110.htm
En pidä tuollaisesta pienestä, ylikevyestä ja laatikkomaisesta rungosta, kun siitä ei saa otetta.
Leicaa en ostaisi ikinä juuri tuon pöljän muotoilun ansiosta. Nykyaikainen ulkoneva grippi pitää olla.
Ja riittävästi kokoa.
Esim Nikon D*0 ja Canon *00D-sarjojen kamerat ovat minulle aivan liian pieniä, samoin Olympuksen *20-sarjan rungot.
Canonin 5D ja 1D sopivat käteeni, samoin Olympuksen isommat rungot.
on tietää, ETTÄ mitä ei "olisi saanut Leicalla"
Juuri tuo on kaikkein tärkein peruste kameran valinnassa.
On ihan hirveätä, että ostelevat noita Leicoja ja käyttävät niitä julkisilla paikoilla. Eivätkä saa "juuri mitään uutta johon en Nikonilla pystyisi"
Todella epämiellyttäviä nuo Leicat — aiheuttavat ikäviä tuntemuksia muille merkeille ortodokseille.
HÄVETKÖÖT!
Eikös se "merkitys" olekaan korvien välissä (niinkuin ennenvanhaan) vaan digikamerassa?
Nämä ovat vain köyhien ja katkerien harrastajien juttuja. Ne joilla on sitä hyffeä, ja sitähän tuntuu täälläkin monella olevan, he ostavat aivan mitä huvittaa. Tosi miehet ei tyydy rimpuloihin kamerassa pitää olla kokoa ja näköä ja tietysti se merkki
http://tech2.in.com/media/images/2008/Jan/img_43341_peter-seitz-6x17-digital-2.jpg
mutta pirun vaikea hankkia kamerakalustoa kun rahaa on vaikka lampaille syöttäis!..ja aika halpoja nuo ammattirungotkin ja esim canonin objektiivit..pitää ostaa aina kaksin kappalein esim canon 300 2.8, eipä siihenkään saa upotettua kuin vaivaiset yhdeksän puol tonnia..
Puuhastelijashoppari ostaa n. kerran vuodessa trendin mukaisia "rimpuloita" ja "Tosi miehet Ne joilla on sitä hyffeä" pääsevä halvemmalla ku ostava kerralla kunnollisen ja kuvaavat sillä n. kymmenen "rimpulan" iän?
Olikos se myös niin, että köyhän ei kannata ostaa halpaa?
Mutta jos on fyffeä niin on varaa ostella jatkuvasti uusia testivoittaja"rimpuloita"
Kun kerralla ostaa tarpeeksi hyvä, se saa riittää rungon osalta. Lasivalikoimaa joutuu välillä uusimaan ja kuvaustarpeiden muuttuessa jotain voi myydä tai antaa vaihdossa pois.
"Kun kerralla ostaa tarpeeksi hyvä" objektiivit joilla pärjää koko ikänsä, niin ei tarvitse niitä vaihdossa tyrkytellä — vanha hyvä objektiivi ei parane vaihtamalla.
Ja sitten ehkä n. 5 – 10 vuoden välein "päivitetään" runko tarpeita vastaavaksi.
Eihän kunnon objektiivit vanhene eikä kulu käytössä niinkuin runko.
Jokainen toimikoon tavallaan.