Olen jo pitkään ollut tietoinen siitä, ettei mulla ole piuhat päässä ihan oikein kytketty. Reilun 15 vuoden ajan olen kärsinyt rajuista mielialan vaihdoksista. Yhtäkkiä rauhallinen ja hyvä henkinen olo muuttuu ihan päinvastaiseksi. Tänään esimerkiksi kaverini kuittaili rajusta alkoholin käytöstäni ja siitä, etten ole enää pitkään aikaan yrittänyt hankkia itselleni muijaa. Oli hyvin lähellä, etten tehnyt mitään harkitsematonta. Sain jotenkin hallittua vihan ja v#t#tuksen ja lähdettyä paikalta kotiin. Nyt tässä itsesäälissäni kirjoittelen.
Tiedostan kyllä sen, että mulla ei ole ollut pitkään aikaan mitään järkevää elämää, mutta en todellakaan halua kuulla sitä jonkun toisen suusta. Nykyään samat asiat toistuu päivästä toiseen. Kaikkein surkeinta on se kun huomaa, että kavereilla on kaikki hyvin ja itsellä kaikki asiat pään sisällä päin prinkkalaa. Vaikka todellisuudessa pystyisin korjaamaan omat asiani kuntoon, mutta mielenkiintoa siihen ei enää löydy. Joka päivä tuntuu entistä raskaammalta. Välillä menee parikin päivää ihan hyvin, mutta sitten yhtäkkiä haluan vain olla yksinäni ja painautua syvälle omaan päähäni. Tälläisellä hetkellä en halua olla tekemisissä kenenkään kanssa ja vihaan jokaista ihmistä. Yksi syy mun alkoholin käyttöön on se, että siten saan ohitettua näitä ajan jaksoja, mutta siitä seuraa oireina väsymystä ja jonkin asteista itsesääliä ehkä masennustakin.
Mielenkiintoisinta on se, etten ole koskaan puhunut näistä asioista kenellekkään. Olen vielä toistaiseksi saanut pidettyä kaiken sisälläni. Ja tulen todennäköisesti pitämäänkin.
Tässä alkaa olla mun osaltani vaihtoehdot vähissä. On aika uuvuttavaa yrittää selviytyä eteen päin, varsinkin kun tietää, ettei siinä ole mitään järkeä. On rasittavaa pitää yllä ihmissuhteita kun toisena päivänä haluaisi olla yksin tässä maailmassa ja toisena taas on pakottava tarve pitää yllä sosiaalisia ihmissuhteita.
Aion kokeilla tässä parin kuukauden alkoholitonta aikakautta, mutta luulen ettei siitä ole mitään apua. Kokemuksesta tiedän, että itsetuhoiset ajatukset pulpahtavat silloin esille ja niitä on hankala hallita. Mitään ei pysty kokonaan korjaamaan, mutta ehkä saan jotenkin helpotettua oloani.
Tämän kirjoittaminenkin itsessään helpotti jonkin verran vaikkei kukaan tätä lukisikaan.
Tiedostan kyllä sen, että mulla ei ole ollut pitkään aikaan mitään järkevää elämää, mutta en todellakaan halua kuulla sitä jonkun toisen suusta. Nykyään samat asiat toistuu päivästä toiseen. Kaikkein surkeinta on se kun huomaa, että kavereilla on kaikki hyvin ja itsellä kaikki asiat pään sisällä päin prinkkalaa. Vaikka todellisuudessa pystyisin korjaamaan omat asiani kuntoon, mutta mielenkiintoa siihen ei enää löydy. Joka päivä tuntuu entistä raskaammalta. Välillä menee parikin päivää ihan hyvin, mutta sitten yhtäkkiä haluan vain olla yksinäni ja painautua syvälle omaan päähäni. Tälläisellä hetkellä en halua olla tekemisissä kenenkään kanssa ja vihaan jokaista ihmistä. Yksi syy mun alkoholin käyttöön on se, että siten saan ohitettua näitä ajan jaksoja, mutta siitä seuraa oireina väsymystä ja jonkin asteista itsesääliä ehkä masennustakin.
Mielenkiintoisinta on se, etten ole koskaan puhunut näistä asioista kenellekkään. Olen vielä toistaiseksi saanut pidettyä kaiken sisälläni. Ja tulen todennäköisesti pitämäänkin.
Tässä alkaa olla mun osaltani vaihtoehdot vähissä. On aika uuvuttavaa yrittää selviytyä eteen päin, varsinkin kun tietää, ettei siinä ole mitään järkeä. On rasittavaa pitää yllä ihmissuhteita kun toisena päivänä haluaisi olla yksin tässä maailmassa ja toisena taas on pakottava tarve pitää yllä sosiaalisia ihmissuhteita.
Aion kokeilla tässä parin kuukauden alkoholitonta aikakautta, mutta luulen ettei siitä ole mitään apua. Kokemuksesta tiedän, että itsetuhoiset ajatukset pulpahtavat silloin esille ja niitä on hankala hallita. Mitään ei pysty kokonaan korjaamaan, mutta ehkä saan jotenkin helpotettua oloani.
Tämän kirjoittaminenkin itsessään helpotti jonkin verran vaikkei kukaan tätä lukisikaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuttuja tuntemuksia täälläkin nuo ylös-alas-vauhtipäivät. Ja yksinolon tarve.
Mielestäni olet hyvällä tiellä kun olet huomioinut itse nuo fiilikset. Vaikka saitkin kuulla ne kaverin suulla, taustalla on hänelläkin jonkinlainen huoli varmaan.
Itse olen huomannut, että säännölliset elämäntavat auttavat: hyvä ja riittävä yöuni, liikunta ja alkon välttäminen. Tiedän kyllä kokemuksesta että "irtiotto" juomalla auttaa hetkellisesti paineisiin, mutta parempi tulee muutoin. Hae jotain mukavaa ja mieltä piristävää pahoihin päiviin, vaikka hemmottele itseäsi, ja muista että apuakin saa mm. lääkkeistä.
(en itse käytä kuin tilapäisiin unihäiriöihin)
Hyvä että kirjoitit. Se on jo alku.
Mulla on vähän samaa. Ensin haluan jonain päivänä sopia että nään kavereita huomenna ja kun huominen koittaa, ei todellakaan jaksaisi nähdä ketään.
Aika ankeaa moinen toiminta.
Noina huonoin päivinä ei yksinkertasesti jaksa nähä ketään ja jos
näkeekin niin saatan"räjähtää"joten pysyn mielummin omissa oloissani
etten tekisin mitään typerää...
Nyt on taas tämmönen vaihe päällä. Alkoholi
vaikuttaa vielä silleen mulla, että jos joku sattuu tulemaan päätä
aukomaan ni seuraukset voi olla kaameat...en jaksa piitata tuolloin
muista enkä miettiä seurauksia..mitä lie tämä mahtaa sitten olla.
Ite ainakin saan kohta ajan psykiatrille, ni ehkäpä tämä siellä
selviää...Samaa suosittelen sulle plus että vähennät tuota alkoholin käyttöä.
Liiallinen käyttö vaan pahentaa just noita oireita, kuten mainitsitkin.
Oon tässä pohtinut oisko tää sitten maanis-depressiivisyyttä( bibo )
yhdistettynä rajatilapersoonaan. Vähän vaikuttas ainaki mun kohdalla, mut hankalapa
sitä on itse diagnosoida itseään...