Joillekin vastapuolen nenäkarvat tai silmäpussit ovat elämää suurempi ongelma. Minkalainen on mielestäsi unelmiesi prinssi tai prinsessa... koetetaan jo olla realisteja.... ; )
1. kysymys sinkuille:
Mitä odotat ja mitä toivot löytäväsi?
Nyt toiveita kehiin ; )))
Millainen/kuka (esim. julkkis) on ihanne naisesi, ihanne miehesi? Vakisuhteessa elävätkin voivat osallistua tähän tokaan kyssäriin.
Nyt mielikuvitus laukkaamaan ja kaivetaan vastapuolista esiin kauneutta ja komeutta, älyä ja ymmärtämystä, huolenpitoa, välittämistä, turvallisuutta tai mikseipä vaikka pulleaa rahapussia ; )
1. kysymys sinkuille:
Mitä odotat ja mitä toivot löytäväsi?
Nyt toiveita kehiin ; )))
Millainen/kuka (esim. julkkis) on ihanne naisesi, ihanne miehesi? Vakisuhteessa elävätkin voivat osallistua tähän tokaan kyssäriin.
Nyt mielikuvitus laukkaamaan ja kaivetaan vastapuolista esiin kauneutta ja komeutta, älyä ja ymmärtämystä, huolenpitoa, välittämistä, turvallisuutta tai mikseipä vaikka pulleaa rahapussia ; )
Vastaukset 30
Vanhimmat
tenttaat?
Kerropas ensin omat mieltymyksesi, jos niitä on!
Rakkaus ei nokkakarvoista välitä.
Rahapussi, on parempi, jos se on tilavuudeltaan sitä toista pussukkaa suurempi.
.
Perustelin aloitukseni mielestäni selkeästi ensimmäisessä lausessa.
Koska olen varattu ja löytänyt ihanne miehen kolme ja puoli vuotta sitten (kolmas kihlajaispäivä 11.11.) voin todeta eläväni tasapainoista, turvallista, tosistamme huolehtivaa rakkaussuhdetta, josta ei puutu syvälliset keskustelut ja avoimuus.
Ulkonäkö on monelle se elämää suurempi juttu. Hullaantuminen (mieletön rakastuminen) komeaan kuvjaiseen tai kauniiseen sipsuttajaan ei välttämättä tuo oikeaa rinnallesi. Ja toisekseen olemmeko enää komeita kuvajaisia ja soreita sipsuttajia.
En hullaantunut mieheeni kun tapasimme, mieltymyksestä hänen läsnäoloonsa alkoi hitaasti kehittyä ja johti kahden aikuisen lämpimään rakkaussuhteeseen.
Rahapussukan koolla on oma merkityksensä. Riittävän tilava pussukka huom! molemmilla antaa vapauden toteuttaa unelmia ja katsella maailmaan kauenpaakin kuin korven pirtin ikkunan läpi.
Onnellinen sinä, katteeks käy. Itse olen ollut yksin kohta viisi vuotta ( leski). Ikäisiäni vapaita täysipäisiä itsestään huolehtivia miehiä ei ole tullut vastaan. Enpä ole pahemmin etsinytkään.
Sinkkuelämässä on puolensa . Olen huomannut viihtyväni yhä paremmin vapaana.
Joku viisas henkilö on sanonut, että viimeisen rakkauden kohtaa slloin kuin uskoo sen ajan olevan ohi, mene ja tiedä.
ja kiinnostusta riittää toisten yksityisasioitten utsimiseen ja omien kuvittelujen kirjoitteluun. Terapiaahan tuokin on. Ei kateutta vaan sääliä tuollainen kerää.
saanko kysyä mikä tuo kolmas kihlaus on?
Uskon vahvasti tuon viisaan henkilön sanontaan. Toivon, että löydät hyvän miehen rinnallesi, kyllä niitä on sellaisiakin jotka yllävät positiivisesti ; ) Yksin ei ole hyvä olla.
Kirjoittaminen on hyvää terapiaa olen kanssasi samaa mieltä. Kuitenkin jos antaa omien harhakuvien ja säälin sekaisten tunteiden pyöriä päässä voi vaikka sairastua. Niin ja ei kannata kadehtia ketään ei todellakaan, olet oikeassa siinäkin.
Menin kihloihin 11.11.2006 siihen kun lisää kolme vuotta niin kolmatta kihlajaispäivämme juhlimme 11.11. 2009.
mikäli selviän hengissä siihen asti ; )
eihän nyt kannata kuolla, ja kun olet löytänyt Hänet :))
Kiitos selvennyksestä..lukihärökö lie..
No enhän toki kuolla aijo. Pikkasen pelottaa, joudun ensiviikolla puukotettavaksi. Peter on aivan tohkeissaan kun pääsee minua hoitamaan ja hästäämään kun ja jos olen muutaman päivän hieman avuton ; )
ja pikaista paranemista, vaikka mikäs se on hieman kipuilua muka pitkittäessäkin, kun on tuollainen hoitaja omasta takaa..:)
mieheeni ensi silmäyksellä, silloin, yli 30 vuotta sitten. :)
Plumps, viikon päästä olimme kihloissa. Parin vuoden päästä soivat hääkellot.
Ikinä en olisi voinut kuvitella, että saan elää näin hyvää ja onnellista elämää, tasavertaisen, älykkään ihmisen kera. Hän on soulmateni, olemme, kuin vanha sanonta sanoo, vakka ja kansi, ja tuo plumpsaus päälle.
Rahaa on aina ollut tarpeeksi, kun on ollut vain kaksi ihmistä sitä jakamassa. Ehkä liiankin itsekkäästi olemme saaneet toteuttaa mielihalujamme, mutta kun kuitenkin on aina jalat maassa, ei pää ihan keiku pilvien tasolla.
Onni on monikasvoinen kaveri, kukin löytää, toivottavasti sen omakseen, kuka mistäkin, ja minkäkinlaisen.
.
On kiva lukea menestystarinoita onnellisista avioliitoista, tänä päivänä niin harvinaista nannaa.
Lainaus tekstistäsi:
"Onni on monikasvoinen kaveri, kukin löytää, toivottavasti sen omakseen, kuka mistäkin, ja minkäkinlaisen." Tuo viimeinen sana voisi olla.... "omanlaisen "
Hyvää jatkoa liittoonne, muuten onko teillä lapsia? Käsitin, että haikara ei ole vieraillut vai käsitinkö väärin?
En huomannut kertoa, että meillä on yhteensä kuusi lasta, miehelläni kahdesta avioliitosta, kaksi molemmista ja minulla avioliitostani kaksi. Neljä komiaa poikaa ja kaksi sievää tyytölasta.
vaan se että pitää nyt itsensä jotenkin kuosissa ja puhtaana,sehän osoittaa toiselle myös että arvostaa toista ,onhan se huomaavaista ja kohteliasta,eikä nämä asita ole kielletty vaikka oltais kuin intiimissä tai muussa suhteessa tahansa
Ihan niin, puhtaus, hyvät elämäntavat, kroppa kuosissa. En voisi kuvitellakaan muuta. Näin Lat-suhteessa saan aina viereeni puhtaan raikkaan ja hyvälle tuoksuvan miehen. No, on hän muutenkin itsestään ja lapsistaan huolehtiva mies ilman minuakin. Tulevalla viikolla hän huolehtii minusta. En saa unta olen hieman hämilläni, vaan kyllä se tästä ; )
http://fi.wikipedia.org/wiki/Richard_Gere
On sitten minun mielittyni näin kun julkkiksia ajattelen. Korvienvälissä älyä omaavalla on tuo lompsapuolikin kunnossa;)
Se luottamuksen tunne, joka syntyy kun ensihuumat ovat ohitettu ja tilalle tulee rakkaus, joka on juuri tuota mitä tuossa lopussa yksilöiden kerroitkin.
Olenko muuten sokea, vai miksi en löydä kohtaa esikatseluun? Toivotaan että linkki toimii?
Ja hyvää alkavaa viikonloppua sinne sinun perukkaasi :))
Richardissa on särmää, komeutta, älyä ja luovuutta. Ikävä vaan, että hän on saavuttamattomissa ; ) Kirjoitin tuohon aikaisempaan vastukseen tuntemuksiani esihuumasta ja minulla on tuntuma, että ne ajat on ohi kun sekosin ensinäkemästä, en tietenkään tiedä muiden reaktioista, olemmehan niin erilaisia. Itse olen iän opettama etana joka tuntosarvilla tunnustelee, mutustelee ennen kuin heittäytyy kiehnaamaan, mutta jos jutska nappaa se onkin sitten menoa ; )
pappa on miun ihanne mieheni, sellainen kiltti ja turvallinen - olisi jos jne..
Ei hassumpi valinta, mutta ikävä totuus saavuttamaton ; )
Ei ole kolmeen vuoteen löytynyt yhtään seurustelukumppania. Olen analysoinut asiaa ja todennut että tämä tietysti johtuu minusta itsestäni osaksi ja osaksi siitä että tarjontaa vapaista miehistä on niin vähän ( ja niin surkeeta). Miehiä en voi muuttaa mutta suhtautumistani kyllä. Pitäsikö minun laskea rimaa ja hyväksyä joku johon en millään pystyisi rakastumaan jos hän vain on kunnollinen kaikin puolin? Olisi kivaa kuulla viisaat neuvonne ikätoverit.
Olin samassa tilanteessa kuin sinä kauan. Eräänä kesäyönä juttelin hyvän tuttavani kanssa hän on perheterapeutti (suutari jolla itsellään ei tällä hetkellä ole kenkiä) Hän ehdotti tuota riman laskua. En laskenut omasta mielestäni rimaa, mutta haksahdin muutaman kerran menemään riman alta ja mitä sain tyhjiä lupauksia. Kaiken uskon jo menettäneenä hän käveli hiljaa rinnallani ja valloitti minut ; )
Näin minäkin sen koen, olen juuri pari viikko sitten haksahtanut riman alitukseen. Tai se on ehkä rumasti sanottu, mies on kaikin puolin hyvä mutta ulkomuoto ja koulutustaso on kuitenkin vaatimattomat. Nyt minua on alkanut ärsyttää tietyt piirteet hänessä, kuten puhetapa.
Olisiko paras jättää hänet ja suunnata katseen korkeammalle?
Monet ikäiseni vapaat naiset ovat jo kyllästyneet etsimiseen ja sanovat että jos joku tupsahtaa siihen niin ok, mutta he eivät enää etsi vaan keskittyvät omaan elämäänsä, harrastuksiin ja luovaan työhön.
Älä jatka jos ei siltä tunnu. Minulla oli kerran ihan mukavan näköinen ja hyvin erikoinenkomea mies ulkoisesti. Kuitenkin keskustelun taso oli "on se ilmoja pitänyt", sellainen kommunikointi ei riittänyt minulle.
Kyllä se kokonaisuus täytyy jysähtää yhteen. Ei kumppanissa saa olla piirteitä jotka alkavat hiertää mieltä. Olisiko se sitten sitä rakkautta sellainen kumppanuus, jossa kiusalliset tavat eivät häiritse ja niitä ei tarvitse muuttaa. Olen kuitenkin aina vaatinut kanssa eläjältä avoimuutta ja keskustelutaitoa.
Monesti älykkäät naiset otavat alta riman miehiä seksisuhteisiin. Se luokittelen välivaiheeksi kun etsintä on kesken ; )
ehdottomasti hän!
http://www.bookplus.fi/kirjat/palin,_michael/new_europe-5422258
p.s. on muumipappakin kiva mutta tämä veitikkamainen herra on IHANA :)
Michael Palin, oletko tutustunut hänen kirjoihinsa? Minulle tuntematon, mutta ulkoisesti hellunen kaveri ; )
ollut televisiossa erilaisia matkoistaan kertovia ohjelmia, kirjoja en ole lukenut, vielä..
Hän on sellainen veitikka, ilosilmä, jolla on aina pilkettä silmissä, ja ihania naururyppyjä silmäkulmissaan. On 66 vuotias, - heti hänet ottasin :))
Hei Korppis!
Kunnon aiheita kirjottelee viiskymppisiin. Sielä kirjottaa vielä keskekasvuset, kirjotuksista piätellen.
outoja ollaan ,jokainen ihminen omanlaisensa
hyvä,että ei olla kaikki samallamuotilla tehtyjä.
siksi onkin meillä ,sitten valinnan varaa,
toivottavasti,jokainen löydämme sen itselle sopivan ihmisen.
mut aina ei käy tasan onnenlahjat.
onnea vain niille,jotka ovat vastapuolensa löytänyt.
Vei poikani kasarmille ja jos vielä muutaman kommentin naputtelisin.
Mietin mikä se saa ihmiset morkkaamaan toista sukupuolia ulkonäön perusteella. Ulkonäkö on luonnollisesti viesti joka vetää tai ei vedä puoleensa. Joskus olisi kuitenkin aiheellista uskaltautua tutustumaan siihen ei niin komeaan/kauniiseen ihmiseen. Yksin ei ole hyvä elää. Voihan sitä keksiä verukkeita, että en tarvitse jne. Minä haluan elää ja vanheta ihminen rinnallani. Tottahan jonninjoutavat saavat mennä, mutta se oikea voi olla yllättävän lähellä sinua.