et kertoisi minulle mitä rakkaus on. Se ei ole nöyryyttämistä muiden silmien edessä. Se ei sysää syrjään silloin kun eniten tarvitsee. Siihen ei vaadita muita kuin kaksi toinen toistaan aistien. Älä enää lyö kaikkea kasvojani vasten. Sitä en ymmärrä rakkaudeksi. Älä yritä omistaa minua silloin minusta tulee vihollisesi. Kun päästät irti se kertoo minulle kaiken tarvittavan. Vain siten voin tulla sinua vastaan.
Toivon jospa
Tuskaton
5343
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
näinhän se menee. Häpeillen tunnistan tuosta itseäni, mutta puolustaudun, että aiemmassa viha-rakkaus-suhteessamme (tavallaan) tuo käytökseni on ollut sitä vihapuolta. On ollut väärää tietoa, väärinkäsityksiä ja loukkauksia. Aikaa on tarvittu oikomaan väärät ja että hyväksyn sen mitä jää jäljelle. Onneksi ei mitään tapahtunut kesällä, sehän olisi perustunut täysin valheelle eikä olisi voinut kestää.
Näistä aiemmista huonoista hetkistä huolimatta uskon meidän väliseen hyvään ja tulevaisuuteenkin. Jos ja kun viha poistuu, niin mitä sitten jää jäljelle? Mietihän sitä!
Mukavaa perjantaita sinulle! Ajattelen sinua!
Et sä aloittajaa ajattele etkä hälle toivota perjantaita vaan jollekin ihan muulle henkilölle. Olisiko hän
noiden sanojen tarpeessa, mitä luulet ? Olet kuitenkin kohdellut häntä huonosti. kuten itse sanoit.
Olisiko jo aika kohdella hyvin ?
Mäkin tein niin erästä kohtaan ja se tuntui hyvältä.
kuka tuon aloituksen takana on. Sinä taidat tietää ap:n, minut ja hänet jolle kirjoitin (joku tämänkin ajatuksen tyrmää), joten uskon sinua että meni väärälle tämä teksti.
Kyllä, olen samaa mieltä. On aika alkaa kohdella häntä vain hyvin ja niin teenkin.
Onpas jollakin ollut jo noin aamutuimaan syvällisiä mietteitä. Aloituksessa on ajatusta!
taitaa jokainen nähdä omalla tavallaan. Jos toinen kertoo mitä rakkaus on, hän kertoo sen omasta näkökulmastaan; toiveistaan ja ajatuksistaan. Rakkautta taitaa olla myös irtipäästäminen, vaikeata varmaan sekin. Onhan lapsestakin irroittautuminen vaikea tapahtuma vanhemmille, miksi ei siis sen rakkaimman.
Ihmisen omistaminen ei ole mahdollista, emmehän ole esineitä. Toista vaan rakastaa, ei siinä ole mitään pakkoa tai omistamisentarvetta. Hyvä itsetuntoinen ihminen ei suostu alistettavaksi, ei tarvitse riippuvuussuhdetta ja on valmis pitämään puoliaan ihmissuhteessa. Edellämainitut asiat eivät siltikään sulje rakastamista pois. Tunne, että tietty ihminen on oikea itselle ei katoa käskemällä, aikaa se vaatii, niinkuin luopumisen hyväksyminen yleensäkin.