Hän hymyili minulle
huoneen poikki
Vain hymyili
Kuin olisi hipaissut kättäni
poskeni kaarta
Ja minä näin
kultaisia pilkkuja
hänen silmissään
huoneen poikki
Vain hymyili
Kuin olisi hipaissut kättäni
poskeni kaarta
Ja minä näin
kultaisia pilkkuja
hänen silmissään
Vastaukset 11
Vanhimmat
Siksi katseensa loisti ja
lämpöä ympärilleen loihti.
Ne kultaiset pienet pilku jotka silmissään näit,
olit sinä ne esiin luonut.
Se kosketus jonka hän sinulle ajatusen voimasta silloin soi,
oli vain pieni merkki.
Olet hänelle hyvin tärkeä,
ei unohda sua ehkä ikinä.
Olipa kauniisti sanottu!!
tästä ei runo enää parane,
jotain äärettömän upeaa - rikasta
sanojen käyttöä. Kadehdittavaa suorastaan,
pääsisinpä joskus saman tunnelmaan.
* huoks *
Olisit nähnyt sen alkuperäisen jaarituksen... :O
Kiitos miljoonasti !!
Härrängyyggeli, oisit kahmassu kultasilmit
essus taskuun, oltas saatu valettuu kultaharkkoja jotka
miulkii jo ovat kovin vähhiin käyneet.Pisnis se joka kannattaa..
Halvatun akka kuinka kaunist tekstii=)))))
Se käväs kyl mieles, et otaisin ne simmut ittelleni ja antaisin nää omani tilalle... =)
Oli muuten simmoset rapyttimet että vähemmästäki ollaan murhia tehty :o
*huokaa*
Kiits ja piits ja wirn !!
Hymy -
joka valaisi tämän huoneen
loihti valollaan surua pois
hipaisi tunteiden soivaa
kannelta
kaarta epätoivon ylitse
kuin minuun alasti
joissa surunkaari haipui
joista sateenkaari taipui
huoneeni hiljaisuuteen
koskettamaan
säteilemään
ottamaan rakkaimpansa
runon vastaan
molemmat
tähtinä taivaalla
ja koko maailman
kuin elämän kauneus
täytti huoneen poikki
valojuovin kulki
sydämet sulki - Auki
kaksi suudelman lentoa
radoillaan.
Näin minä Sinun runosi
kohtasin tulevaan
talviaikaan...Kaunis on runosi.
Aivan mahtava vastaruno!
Tulen lukemaan sen vielä miljoonasti =)
Kiitos!!
Nykyään minun kommentit ovat jääneet
niin vähiin ja kuitenkin yritän välillä laittaa
näitä tulemaan "kuin entisaikojen muistoksi".
Luen kuitenkin täällä näitä runoja,milloin
enemmän ja milloin taas vähemmäm että
edes välillä yrittää oman sanasensa laittaa.
Kiva että pidät omasta vastineestani,koska
todella tunsin että nyt ja juuri tähän laitan
jotain omaani joka myös kulkisi runosi vierustaa
- kuin hipaisten
samaa matkaa.
Minä sitten tarjoan myös tuohon miljoonaasi
- miljoona
ruusuilla - ajatuksin.
Sinulle myös - Kiitokseni että talviajan tunnelmaa,
sateisen harmaasta ilmasta huolimatta.
Olet siirtänyt ne kultaiset pilkut tähän runoon:)
Ihqua tavaraa tämä!
Ehä mie saanu niit silimii muute mukkaan... tai raaskinnu ottaa =)
Ihquu lukee kommenttias - Kiitos !!