Myyntikielto testamentissa?

Kyllä toiveena saa esittää testamentissa mitä vain, mutta ei esimerkin tyyppinen ehto ole perillisiä sitova. Onko tuo nyt niin kohtuuton toive että ei voisi kunnioittaa, sehän on tietenkin tapauskohtaista ja päätös suuntaan tai toiseen on hyväksyttävä, mutta edesmenneen toiveetkin on hyvä miettiä ajatuksella.

Testamentissa annettu kiinteän omaisuuden myyntikielto on testamentin saajia sitova. Se ei kuitenkaan estä lakiosien toteuttamista omaisuus myymällä jos lakiosaan oikeutetun perillisen lakiosa muuten jäisi vajaaksi, eikä muutenkaan sido lakiosaperillistä joka saa tälläistä omaisuutta lakiosanaan. Ajallisesti myyntikieltoa ei voi asettaa fideikomissina seuraavien sukupolvien riesaksi ikuisiksi ajoiksi vaan se voi olla voimassa enimmillään PK 9:2 §:ssa tarkoitetun henkilön elinajan.

Myynnin seuraukset selviävät testamentin tulkinnalla. Tälläisessä testamentissa olisi hyvä aina mainita, kenelle myynnistä saatu surrogaattiomaisuus menee jos kauppa tehdään vastoin testamentin ehtoa. Täydellisempi vastaus löytynee Aarnio-Kangas Suomen Jäämistöoikeus Osa II teoksesta, en nyt muista mitä tulkintaa he suosittelevat siinä tapauksessa että testamentin tekstistä itsestään ei tekijän tahto ehdon rikkomisen suhteen selviä. Ostajalle ei seuraa mitään, ellei ostaja ole suorastaan kollusiivisesti toiminut yhteistyössä myyjän kanssa ehdon rikkomiseksi tai kauppa katsotaan valeoikeustoimeksi.