Mistä johtuu että pentu kissat pelkäävät aina minua, enemmän kuin muita? Mulla on siis 2 aikuista kissaa, tulleet puoli vuotisena ja vuoden ikäisenä, ei koskaan pelänneet, kolleja siis. Pari vuotta sitten otin tyttökissanpennun, joka oli todella pelokas, ei pelännyt nuita kolleja, vaan minua. Annoin sen tuttavapariskunnalle, ja siellä se innoissaan leikkii, eikä pelkää heitä yhtään! He ovat siis n 40 vuotiaita, itse olen 23. Nyt otin uuden pennun, poika, ja sama juttu, pelkää minua kovasti! Voiko siis nuo kaksi kollia vaikuttaa, vaikka niiden kanssa pennut tulleet hyvin toimeen? Vai onko vika minussa?
Kissat pelkäävät
Kiskiskis
2450
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Keneltä/mistä olet kissanpennut saanut? Jos niitä ei ole pentuna paljon käsitelty, niin tottakai ne ovat arkoja. Jos pentujen kotiolosuhteissa ei ole ollut mitään vikaa, voit alkaa miettiä omaa käyttäytymistäsi. Ovatko vaatteesi isoja tai kahisevia, pienen kissan mielestä pelottavia? Käveletkö isoin "tumps tumps" askelin? Otatko pelokkaan kissan väkisin kiinni? Katsotko sitä uhkaavasti silmiin ja sanot "kis kis", kun lähestyt sitä? Suhuässäinen "kis kis" voi pennun mielestä kuulostaa sähinältä. Haisetko kissan mielestä vastenmieliseltä? Esim. oma kissani ei voinut sietää appelssiinin kuoren hajua käsissä. Tartutko kissaan ylhäältä päin, kuten vaarallinen petolintu?
Siinä muutama kysymys mietittäväksi. Neuvon vielä lähestymään pentua sen omalta tasolta, lattian rajasta. Älä katso sitä pitkään suoraan silmiin, vaan voit rauhallisesti katsella sivuun ja hitaasti avata ja sulkea silmäsi. Liiku rauhallisesti ja vältä äkkinäisiä liikkeitä. Houkuttele pentua lelulla luoksesi. Tavallinen äänetön tai vähän rapiseva narunpätkä tai pitkä heinä on hyvä ja äänetön lelu. Kun saat pennun leikkimään kosketusetäisyydelle tai jopa syliisi, voit alkaa leikin yhteydessä silittelemään sitä varovasti, ettei se pelästy. (Katso, ettei pentu pääse leikin lopuksi syömään narua. Kulkuspallot sun muut ovat äänekkäitä leluja erinomaisen kuulon omaavaan kissan korvaan.)
Leikkimisen tehoa ei kannata aliarvioida. Löytöeläintalossa olen saanut kosketusaran kissan syliini kierimään lelun avulla. Mutta kun kissa yhtäkkiä havahtui leikistä ja tajusi olevansa sylissä, se karkasi nopeasti piiloon - kunnes lelu houkutteli sen uudestaan esiin. Toisena esimerkkinä voisin kertoa villiintyneestä kissanpennusta, jota hoivasin muutaman päivän ajan navetan "pukuhuoneessa", kun pennulle etsittiin uutta kotia. Pennulla oli ikää sen verran, että se söi jo kiinteää ruokaa. Se oli napattu villiintyneeltä emoltaan. Pentu pelkäsi ja sähisi kaikille muille, paitsi minulle, koska minulla oli aikaa olla kärsivällinen sen suhteen. Pennulla oli tapana kiivetä lahjetta pitkin syliini nukkumaan ja piiloutua hihaani heti, kun joku muu saapui. Eli kärsivällisyyttä, rauhallisuutta ja rauhoittavia eleitä. ^^
asiallisesta vastauksesta :) Tosiaan molemmat pennut ovat tulleet tallilta, olosuhteet siellä nyt ovat mitä ovat, ja siellä niitä revittiin ties minne.
En käytä kahisevia vaatteita, ja lähestyn pentuja niiden tasolla, olen yrittänyt leluilla houkutella jne :) Enkä myöskään usko tuoksuvani mitenkään erityisesti.. Ehkä tää ajan kanssa.