Kuun valo
Kuunsyrjä ulapalle heijastellen,
eilistä valoaan.
Autiossa avaruudessa,
säde yksinäinen.
Silmän eteen piirtyen
polkumme reittiä viitoittaen.
Kahiseva lehtikasa,
jalan alle musertuen.
Askellamme kohti tulevaa.
R.S
23.10.2009
Kuunsyrjä ulapalle heijastellen,
eilistä valoaan.
Autiossa avaruudessa,
säde yksinäinen.
Silmän eteen piirtyen
polkumme reittiä viitoittaen.
Kahiseva lehtikasa,
jalan alle musertuen.
Askellamme kohti tulevaa.
R.S
23.10.2009
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tämä jo vaatinee lukijaltakin paljon
kun itseään hieroo eräänlaista
runotietouden tulkintaa kohti
hämäryyden takamaita ... etsien
kiinnekohtaa että mistä saisi kiinni.
Ja useasti käy niin ettei jäädä miettimään
kuin ammentamaan itsestään aikaa runoihin,
jotka vaativat ... että sisälle pääsisi .. ja vielä
niin että saattaa vain kirjoittaja tietää että
mistä on todella kyse --- tai sitten antaa vain
mielen kuin ajatuksien että tunnelmien voimalla
viedä runoansa eteenpäin,katsoen lopputulosta.
Luin tämän jo viime yönä mutta nyt vasta sain
tämän tähän kirjoitettua.
Ja minä pidän tälläisestä runoudesta kuin
muutoinkin runoudesta - Kiittäen runostasi kuin
hyvää toivottaen.
Terve.
Siinä sitä tuli syväluotaavaa analyysiä, tekstistäni. kiitos siitä.
Olen aina pyrkinyt töissäni, miettimään sanojen todellista merkitystä, runo jossa on vain sanoja mutta sisältö puuttuu , ei ole koskaan kiinnostanut minua.
Se että työ herättää miettimään , olen siis onnistunut hyvin tässä teoksessa.
Laadun pitäminen korkealla on perimmäinen kultainen lanka jota kohti kiipeän, jos se vielä täydellinen teos syntyisi.
Hyviä syyspäivän jatkoja.
T: Kobo
Olet hyvällä kuin monimuotoisilla runonpoluilla
ja se on hienoa --- kun itse aikoinani "jätin"tuon
käyttämättä,
toivotan Onnea täydellisen teoksesi
syntymälle.