Haluaisin kuulla onko muilla luulotautia, että luuleen kokoajan itsellä olevan joku sairaus? Itselleni tulisi varmaan sivullinen jos alkaisin listata. Pelottaa myös jos tulee pieni pistos että olen saamassa sydänkohtausta tai vastaavaa. Äitini sanoi minulle että turhia kuvittelen ( olen kertonut hänelle 1/10 osan mitä kuvittelen itselläni olevan), mutta näille luuloilleni on myös ihan fyysiset perusteet. Siis en kuvittele että minulla on ésim. sydänvika jos ei ole oireita.
Olen kerran käynyt lääkärillä tutkitumttassa kurkkuni kun oli muutaman viikon hengitysvaikeuksia, mutta mitään ei löytynyt. Minulla on todettu ( tai ehkäpä itse olen todennut ) ahdistusta ja hieman paniikkihäiriöön viittaavia oireita ajoittain.
Siis jos jollain on kokemusta tällaisesta luulotaudista, tai omaisella on ollut, voisiko kertoa lisää ja että onko siihen määrätty lääkitys/terapiaa vai onko itsestään lähtenyt/pahentunut..........
Olen kerran käynyt lääkärillä tutkitumttassa kurkkuni kun oli muutaman viikon hengitysvaikeuksia, mutta mitään ei löytynyt. Minulla on todettu ( tai ehkäpä itse olen todennut ) ahdistusta ja hieman paniikkihäiriöön viittaavia oireita ajoittain.
Siis jos jollain on kokemusta tällaisesta luulotaudista, tai omaisella on ollut, voisiko kertoa lisää ja että onko siihen määrätty lääkitys/terapiaa vai onko itsestään lähtenyt/pahentunut..........
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä luulin eräänä päivänä olevani tarzan.Hyppäsin vauhdilla puunoksaan roikkumaan ja se katkesi tietenkin.Siitä sitten lensin komeasti maahan.Olo oli upea!
Toisen kerran kuvittelin(luulin) olevani lintu ja heiluttelin käsiä.Yks tuttu tuli kysymään että mitä teen? Kerroin hätäpäissäni että tuuletan kainaloita.Katsoin häntä.Se oli epäluuloinen.Ok.Keksin paremman.Laitan tuulia alulle.Epäluuloisuus katosi ja hän nauroi.
Sitten leikin kengurua.Siitä ei koira tykännyt vaan näykkäsi jalasta.
Pitää myös mainita että tuo nimimerkkini on luuloa ettet luule että ylilääkärit olisivat tämmöisiä.
Kertoisinko totuuden luulotaudista?
No ainakin sen voin kertoa että se katoaa heti kun unohtaa sellaisen asian kun "minä itse".
Se auttaa myös siihen että voi leikkiä lintua ihan vapain "siivin".
Myös ruuhka-aikana kun päättää hyppiä yhdellä jalalla ainakin 100 m niin kyllä luulot lähtee. Silloin jo näet tietää että jalka toimii kiitettävästi.Vikaa ei ole polvessa eikä sääri karvoissa.No joo.Olen väsynyt taas.Tämmöinen on lopputulos.
Mutta luuloista oikeasti.
Mene apteekkiin ja pyydä luuloliukulaakeripalleroita.Ne auttavat.
Ei sentään..nyt menen nukkumaan.Hyvää yötä maailma ja sen asukit!
En tiedä, pitikö kysyjä kirjoituksestasi, mutta luulen, ettet pahaakaan tarkoittanut.
Minun mielialaan se kuitenkin vaikutti, pääsi oikein kunnon naurut. Täytyy sanoa, että todella lahjakas tuo "Ylilääkäri" on tuolla huumoripuolella ja vetää vertoja Pirkka-Pekalle ja Jukka Puotilallekin. Että suosittelen lämpimästi viihdyttäjäksi rupeamista, ellet sitten jo alalla olekin.
Joskus vaan tahtomattaan väsyneenä tulee sellasia "pölhöjä" ajatuksia.
Sitten mietin että kannattaako niitä kirjoittaa ja että ymmärretäänkö ne väärin mahdollisesti.
Aikaisempi kannanottoni löytyy :http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=599&posting=22000000002487812
Onpa niitä muitakin siellä täällä.En jaksa muistaa koska en pidä niitä saavutuksena.
Kyllä mua itseänikin naurattaa toisinaan että mitä kaikkea on pienen pääni sisässä liikkunutkaan.
No tarkoitukseni ei ole satuttaa ketään.Ehkä mielummin keventää tunnelmaa iloisemmaksi.
Huumori..se on osa elämääni ja myös työskentelen niiden kriteereiden taluttamana.
nuori ihminen.älä nyt anna kaikenlaisten kuvitelmien pilata elämääsi.jos on paniikkihäiriötä tai ahdistusta niin se pitää hoitaa heti.ehkä selviät siitä itse,jos et niin sitten apua.
ihan ystävyydellä kirjottelen heippa
Ensimmäiseksi tutkisin GAD:n mahdollisuuden. Joskus fyysisten oireiden takana on liiallinen ahdistuneisuus joka lisää näitä oireita ja kierre on valmis. Luepa seuraava opas:
http://www.gsk.fi/asiakaspalvelu/potohjeet/ylahdistus.pdf
hei, luin tekstisi ja huomasin suuria yhtenäisyyksia verraten itseeni..ensinnäkin olen viim. puolen vuoden sisällä käynyt lääkärillä ainakin 4 kertaa.ja joka kerta kun minua pistää esim. rinnasta tai kädestä niin luulen että saan sydänkohtauksen ja joskus kotona minulle tulee sellainen olo etten saa happea ja rupean panikoimaan. muutenkin stressaan koko ajan kun on rahaongelmia enkä saa töitä mistään, ja tuntuu etten jaksaisi enää. yhdessä vaiheessa hukutin suruni syömälllä, mutta kun huomasin ettei ollut normaalia että joka päivä syön jossain hesessä tai pizzeriassa niin kerroin asiasta poikaystävälleni, jonka jälkeen en käynyt missään sellaisissa paikoissa,mutta nyt noin. 3 kk jälkeen se on taas tullut takaisin..nyt kuitenkaan en syö suruun, mutta syömisen jälkeen tulee hyvin paha morkkis, tulee jopa huono-olo..en tiedä liioittelenko taas, kerta minulla on taipumusta että keksin kaikkia ongelmia itselleni, mutta en enää tiedä mikä minua vaivaa..toivottavasti joku osaisi auttaa..