Samakaltaisuus ja erilaisuus

Olen ollut useammassa suhteessa elämäni aikana, ja nyt kun ikää alkaa olla lähemmäs kolmeakymppiä, kokonaisuus on alkanut kirkastua. Eli se, mikä ja kuka minä olen ja mitä kaipaan suhteelta ja naiseltani.

Päällimmäiseksi asiaksi nousee ainakin kyky ymmärtää toista ja kyetä toimivaan kommunikaatioon. Jos kommunikointitaidot ovat tasoltaan kovin eroavia tai jos keskinäinen kommunikointi on puutteellista, tai keskinäiset erot toimintatavoissa suuria, on suhteella vain vähän onnistumisen mahdollisuuksia.

Ymmärtämiseen luen kyvyn ymmärtää ja haluta ymmärtää toisen tapaa ajatella ja olla, halua nähdä toisen käyttäytymisen "taakse" vaikeinakin aikoina ja toisen luonteeseen liittyvien piirteiden ymmärtämisen. Tällä en tarkoita kaiken hyväksymistä, sillä kaikkea ei pidä hyväksyä, mutta ilman ymmärrystä suhde ei toimi.

Näihin liittyy olennaisesti myös keskinäinen kemia, huumorintaju ja niiden raja-aitojen havaitseminen, joiden sisällä kommunikoinnissa täytyy suhteessa liikkua.

Olennaisesti suhteeseen liittyvät myös toisen arvostaminen ja kunnioittaminen, rehellisyys ja kyky tehdä kompromisseja. Myös anteeksiantaminen on tärkeää.

Enää en lähtisi yrittämään rakentamaan suhdetta sellaisen naisen kanssa, jolla/ jonka kanssa ilmenisi puutteita näillä mainitsemillani osa-alueilla. Muut asiat tulevat vasta näiden jälkeen - jopa rakkaus. Ilman rakkautta ei ole suhdetta, mutta rakkaus ei pysy elossa jolleivat nämä asiat toimi.

Itse olen femme, ja pidän poikatytöistä. Haluan olla "neiti" parisuhteessa. Poikatytöstä pitää kuitenkin nähdä että hän on nainen, ei kiinnosta ihmiset joiden sukupuolesta kellään on epäselvyyttä.

Varmaankin hyvässä suhteessa pitää olla tietty määrä samanalaisuutta ja tietty määrä erilaisuutta.
Minulle tulee ensimmäisenä mieleen että huumorintajussa ja kommukaatiotavoissa pitää olla jotain yhteistä. Minulla oli suhde, joka loppui - no tiettyihin ongelmiin - mutta jatkoimme yhteydenpitoa ja totesimme aina, että kenenkään muun kanssa ei kummallakaan ole ollut niin hauskaa eikä puhumista rittäänyt niin paljon. Saatoimme mennä ravintolaan syömään ja puhua ja nauraa kolme tuntia, ja sen jälkeen mennä baariin ja puhua ja nauraa toiset kolme tuntia.
Arvot eivät voi olla aivan vastakkaiset. En voisi rakastaa minkkiturkin käyttäjää tai hyvin oikeistolaisia arvoja kannattavaa.
Ulkonäköasia on vaikea. En halua naiseni keikkuvan piikkikoroilla tai minihameessa tms. mutta en myöskään halua että häntä luullaan mieheksi. Sellainen pehmeä androgyynisyys on minun mieleeni. Tykkään pehmeistä rinnoista, kaiken pituisista hiuksista (ehkä enemmän lyhyistä) ja hoidetuista käsistä, joissa on korkeintaan puolipitkät kynnet.

viehättää ainakin pukeutumistyylissä.
Itse olen naisellinen, herkkä ja rauhallinen. Tunnen vetoa poikamaisen tyylisiin lyhyt hiuksisiin naisiin. Pienet rinnat ovat parempi kuin isot, ja sitten pitää olla vähän jenkkakahvaa sillai söpösti. :) Niin ja vaikka itse olen lyhyt, niin vetoa tunnen itseäni lyhyempiin. Kivempi ottaa toinen kainaloon tai halata. Sisältä herkkä ja empaattinen. Pilkettä silmäkulmassa ja hymyilevät kasvot. Ja lapsenmielisyyttä. Samanlainen musiikkimaku on plussaa, koska itse kuuntelen sitä koko ajan.
Itseasiassa tunnen tällaisen ihanaisen. Kemiaa ja flirttiä löytyy. Toivottavasti saan hänestä joku päivä tyttöystävän, elämän kestävän. Oon niiiiin ihastunut! :)

En todellakaan etsi kopiota itsestäni. En ulkonäöllisesti pidä itseäni naisihanteena, joten en todellakaan halua että kumppanini näyttäisi tippaakaan minulta niin pukeutumisen kuin hiustyylinkään osalta. Naisista tässä pidetään niin haluan kumppanini olevan se nainen.

Sen sijaan on tärkeää, että ajattelutavat ja kiinnostuksen kohteet kohtaisivat. Olisi täydellistä, jos kiinnostuskohteemme kumppanin kanssa olisivat identtiset ja ajatusmaailma samansuuntainen. Tämähän on mahdotonta, mutta saa sitä haaveilla.
Itselle on tullut ongelmia esimerkiksi siitä, etten voi sietää toisen musiikkimakua / haluamme matkustaa eri maihin / täysin erilaiset tulevaisuudensuunnitelmat / ruokailutottumukset erilaiset jne. Paljon tuollaisia ikäviä asioita, jotka tuntuvat haittaavan omaa elämää. Erillaisuushan on rikkaus, mutta itselle tämä erilaisuus tuottaa päänvaivaa.

Jos nyt lähdetään ensin pohtimaan pelkästään ulkonäkökysymystä.. Ennen ajattelin että haluan rinnalleni naisen joka on naisellinen ja tykkää tehdä niin sanottuja tyttöjen juttuja, kuten minäkin joskus. Sitten kun rinnallani oli sellainen, kemia puuttui täysin eikä suhde kestänyt. Myöhemmin olen tajunnut että mielenkiintoni saa heräämään minusta erilaiset naiset. Kaikki tämä pohdiskelu "minkälainen on minun tyyppinen nainen" on saanut päätöksensä samoihin aikoihin kun itse löysin oman paikkani omassa kropassani. Tiedän kuka olen ja mitä haluan ja sillä hyvä :)

Se mitä sitten luonteeseen tulee.. Minulle on tärkeää että kumppanini omaa samanlaisia elämänarvoja kuin minä. Tämän hetkisessä kumppanissani on myös hienoa se että viihdyn hänen seurassaan mielettömän hyvin vaikka emme tekisi yhtään mitään ihmeellistä. Minulla on hänen kanssaan hauskaa ja kaikkein makeimmat naurut olen hänen kanssaan nauranut. Meidän historiamme on myös melko samanlainen ja tyttöystäväni on sitä joskus miettinytkin että mahtaakohan se olla huono juttu kun olemme molemmat olleet aika tuuliviirejä emmekä aina niin uskollisia. Mutta olemme asiasta keskustelleet ja tulleet siihen tulokseen että se mikä on meidän menneisyytemme, ei määrittele sitä, mitä olemme nykyään. Nykyisin asumme saman katon alla ja suunnittelemme tulevaisuutta, joten ei ainakaan ihan vikaan ole voinut mennä :D

Oma elämäni on ollut etsikkoaikaa ja olen joutunut toteamaan sen että se mitä minä ylipäätään haluan kumppaniltani, on jotain mitä vastakkainen sukupuoli ei voi minulle antaa. Sillä miehet ja naiset ovat jo pelkän sukupuolisuuden kautta hyvin erilaisia toisistaan. Se sellainen yhteenkuuluvuus ja samankaltaisuus on jotain mitä haluan ja koen että vain naiselta pystyn sen saamaan. On hassua miten tällaisiin asioihin voi havahtua kun on elämässä tarpeeksi paljon kökköjä asioita kokenut. Aikasemmissa suhteissa kumppanini ovat olleet aikalailla erilaisia kuin minä ja he ovat saaneet minut tuntemaan itseni pieneksi. Vaikka toisen ei tarvitse olla aivan samankaltainen kuin itse on, uskon, että tietynlainen samanlaisuus, ainakin niissä tärkeimmissä asioissa, on ihan paikallaan. Vastakohdat voi viehättää mutta kuinka kauan..

että maailmankatsomus (uskonnollinen ja poliittinen näkemys) ja suhde rahaan olisi hyvä olla samanlaista. Oma ihastukseni on hieman tuittupäinen, jota minä ehkä sopivasti (kiivastutan) tasaannutan:).

ja kiinnitän huomioni heti poikamaisiin tyttöihin. Niissä on sitä jotain mikä herättää tunteita ja kiinnostusta, eli etsin ulkonäöllisesti täysinpäinvastaista mitä itse olen. Mitä luonteeseen tulee, pidän rauhallisista ja hermonsa hillitsevistä tytöistä, en sellaisista jotka ovat itseänsä tyrkyttämässä tai työntämässä nokkaansa joka paikkaan ja kiukuttelevat jos joku ei mene niinkuin pitää. Tytön pitää olla romanttinen, joka osaa yllättää iloisesti minut. Haluan olla suhteessa se tyttömäisempi, joka voi tarvittaessa käpertyä toisen kainaloon kun siltä tuntuu. Ajatusmaailman tulisi kohdata ainakin jollain tasolla, ettei olisi joka asiasta sanaharkkaa.

Ensin pitää oppia tuntemaan itsensä että voi verrata toisen erilaisuutta tai samanlaisuutta itseensä. Kokemukseni pohjalta voin sanoa että harva tuntee itsensä niin hyvin että voisi tehdä tällaista vertailua tietoisesti, joten kysymys parinvalinnassa perustuu puhtaasti ihanteeseen vastapuolesta. Eli jokaisella on tai hän luo mielikuvan siitä mitä haluaa tai on etsimässä. Tässä prosessissa toki luonto eli geneettinen perimä ja sen luoma tarve ovat hyvinä ohjaksina saattaa hevonen maaliin. Joskus ajallaan, joskun hiukan myöhässä. Joskus menee teuraaksi ja joskus jatkovalmennukseen :)

Tavatessani nykyisen kumppanini, en edes etsinyt ketään. Haaveillut tietenkin olin ihanasta naisesta joka täyttäisi edes osan kriteereistäni. Täydellisestä en koskaan edes unelmoinut, enhän sitä itsekään ole. Niin vain kävi, että ihastuimme ja rakastuimme. Hyvin erilaisia ihmisiä olemme niin luonteeltamme kuin fyysisestikin.
Toinen on tulisieluinen töx/pox-tyyppi ja toinen jalat maassa töröttävä itse rauhallisuus, suututettuna joskus ihan itse perkeleen serkku. Toinen on hätäinen, toinen vähän hitaampi toimimaan. Esim. kauppaan lähtö on joskus aika koomista... toinen istuu jo autossa odottamassa, toinen pukee vasta vaatteita päällensä.. Alkuun oli aikamoista sovittelemista ja sanomista tuli puolin ja toisin. Nykyisin tunnetaan toisemme ja kumpikin on hyväksynyt toisen erilaiset luonteenpiirteet. Erilaisuus on meillä ainakin se kantava voima yhdessä elämiselle. Lähtiessäni tähän suhteeseen aikanaan, en miettinyt samankaltaisuutta enkä erilaisuutta sen kummemmin, se joka tähän johti oli rakastuminen joka tekee kuulema sokeaksi. Aikaisemmin itseni luoma kuva ihanne naisesta ei ole samanlainen kuin nykyinen kumppanini on, mutta mitä väliä, hänestä on tullut minun rakkaani siitä huolimatta enkä ikinä enkä koskaan vaihtaisi häntä toiseen. Rakastamme toisiamme ja elämme rekisteröidyssä parisuhteessa erilaisuudesta huolimatta. Meillä erilaisuus täydentää suhdetta. Vaatii vain aikansa ymmärtää aivan erilaista ihmistä.