Ikäero

Jos ikäeroa on paljon , on ehkä hankalaa. Mutta ainahan voi hetkiä helliä viettää yhdessä, siinäkin riski että rakastuu tulenpalavasti ;)
Itse miettinyt samaa, mutta ei tässä omassa tilanteessa mitään ole tapahtunut, muuta kuin omassa mielikuvituksessa. Tuskin tapahtuukaan.
Kuitenkin ajattelen häntä joka päivä usein. Miettien missä menee, kenen kanssa ja muistaako minua olevankaan...
Koetan päästää irti joka kerta, kun ajatukset jää häneen. Jos kuitenkin tulisi viesti tai jotain ja pyytäisi, suostuisin heti vaikka vain yhden kerran. Olisi se... ;)

vanhempi.. ja nainen...Tsemppiä sinulle ja Rakkaudellesi.. Anna palaa!!!!Itse laitoin jarrut... JA :(
Suloista ja rakkauden täyttämää syksyä Sinulle kuka lienetkin.... ELÄMÄ ON TÄSSÄ JA NYT!!!!!
http://www.youtube.com/watch?v=8qYqWCilsAs

Et sano kuinka isosta ikäerosta on kyse. Omalla kohdalla 10 vuotta ja mies on nuorempi... hän vain on kuin minulle tehty... natsaa niin kaikki...tykätään toisistamme, pitäisi päästä viettämään aikaa kahdestaan.. Jos se toimisi, miksi hitossa ajatella mitä muut sanoo?

...suuri ikäero ja mitenpäin ?

isokaan ikäero vaan kuusi vuotta, mutta, että se kun olen nainen ja en jaksa koko ajan roikkua sinussa..tahdon omaakin rauhaa eli..kestääkö?

että vittuako se muille kuuluu niin että eikö se ole meidän asia!

liiallinen ikäero vaikuttaa pitkässä juoksussa aina.
mut nauti niin kaukanko kuin sitä kestää.

en tiedä kuka olet..mutta itseänikin mietityttää ikäero ja varsinkin mitä hän musta ajattelee kun olen se vanhempi osapuoli ja vielä ujokin. Ei kai sillä loppupelissä niin väliä mitä muut ajattelee, jos muuten synkkaa ja tulee juttuun.

Toivon vaan, että hänellä kaikki hyvin ja sullakin(ap.). Ja mä taas tiedän sen, että välitän hänestä paljon ja olen saanut sellasta voimaa jota en ole aikaisemmin kokenut.

Lyhytkestoisia suhteita on paljon ja niitä tuskin halveksutaan nykyään enää. Ikäerosuhde voi olla ongelmallisempi vain silloin kun vanhempi osapuoli tuntuu vanhalle tai nuorempi on liian nuori sitoutumaan. Tietoisuuden hallinta oikoo nämäkin mutkat.

Ikäerosuhde toimii, kuten muutkin, jos ei lähdetä toimimaan kosto-luonteisesti. Täytyy olla armahtavaisia, tässä tilanteessa kaiken muun lisäksi ymmärtää eri ikäisten tarpeet. Varmasti löytyy ainesta kostoon eri tilanteissa, asioissa joille yksilö itse asiassa ei edes mitään voi tehdä. Kosto pois ja armo tilalle - tämä on syy sille miten keski-ikäinen ja nuori onnistuvat olemaan yhdessä kauan.

Uskollisuudesta:
Vanhempi osapuoli tuskin jättää nuoremman (ellei mahdollinen vanha suola todella rupea janottamaan kunnolla). Mitä enemmän vuosia kuluu, sitä vähemmän intoa vanhemmalla osapuolella on hakea itselleen uutta kumppania - samalla kun hänen mahdollisuutensa saada itselleen nuorempi on vaikeampaa. Kaikenlisäksi, jos nuori kumppani tuntui alkuvaiheessa lapselliselta, niin se tietty lapsellisuuskin häviää ajan mittaan ja nuori kumppani tuntuu enenevästi oikeammalta.
Nuorempi osapuolikaan ei varsinaisesti heti jätä iäkästä kumppaniaan, mutta saattaa toki ajoittain ihastua kolmanteen osapuoleen. Kyseessä on monesti hetken kestävä ihastus joka on ohimenevää ja se toteutunee lähinnä ajatuksen tasolla. Tässä tilanteessa vanhemman osapuolen on ymmärrettävä että kyseinen prosessi kuuluu nuoruuteen ja on ohimenevää. Jokaisen väärän ihastuksen jälkeenhän se vain vahvistuu että oikea on oikea, ja ihastukset olivat vain hetken huumia. Parisuhde sen kun vaan vahvistuu.

Ikäeroihin viitaten, esim. http://www.iltasanomat.fi/hyvaolo/suhteet.asp?id=1744654 - voi se olla joskus noinkin päin.

Puran muutaman myytin, kun ihan aiemminkin oli puhetta ikäeroista tällä palstalla. Eräs myytti on se että nuori nainen etsii itselleen isähahmoa vanhoista miehistä, samoin pojat etsivät itselleen äitihahmoa varttuneemmista naisista. Itse sanoisin että kyseessä on ihan keski-ikäisten kehittämä myytti jolla yrittävät selitellä exänsä menemistä nuoremman kanssa suhteeseen. No, kyseessä voi olla toki hetken haurahduskin ja kyllä routa porsaan kotiin ajaa.

Itse (noin 16-26 vuotiaana poikamiehenä) ihastuin aika monestikin itseäni huomattavasti vanhempiin naisiin. Tämä johtui useastakin tekijästä - kaikesta paitsi äitihahmon etsimisestä. Kyseessä on ihan tavallinen ilmiö joka johtuu hormooneista ja siitä mitä vanha kansa sanoi "haureuden hengeksi". Nyt kun olen keski-ikäinen, minua kiinnostaa vain uskollisuus samanikäiseen. En toisaalta osaa tuomita ikäerosuhteita, kun jotakuinkin muistissani on se tietty viehätyksen voima erilaisuudessa. Ne kestävät tässä rakkaudettomuuden yhteiskunnassa monesti vain hetken ja ovat pääasiallisesti vain ihastumisia. Jos ihastumisen päivät ylittyvät ja suhde jatkuu rakkaussuhteena, niin mikäs siinä. Rakkaus pitää yhdessä kenet tahansa. Mistään isä- tai äitihahmon etsimisestä tuskin kuitenkaan on kyse. Olen kysellyt asiasta myös psykologia-palstalla ja mitään tällaista ilmiötä ei tunneta aikuisten ihmisten parissa. Ainoa mitä löytyy, soveltuu kaikkiin parisuhteisiin - se mikä alussa viehätti saattaa myöhemmin suututtaa. Jos olin nuorempana kiinnostunu niinsanotusta äitihahmosta, se vaan tarkoittaa sitä että olen hetero.

Kaikki suhteet, oli ikä mikä tahansa 16-18-ikävuoden yläpuolella, kestävät kun eletään rakkaudessa joka sallii ihmisen olemisen ihmisenä joka pohjimmiltaan haluaa olla yhdelle uskollinen.

merkkaa. Muut ajattelee mitä haluavat. Paskat me niistä, kuhan ollaan onnellisia.