Uupumus elämän risteyskohdassa

Toi sun tekstis kuulosti niin hiton tutulta.
Itellä päättyi kesällä pitkään kestänyt suhde,voin sanoa vieläkin että me oltiiin täydellisiä toisillemme mutta nyt viisastuneena tiedän ettei ekään aina riitä.
Ensimmäinen eron jälkeinen kuukausi meni kompastellessa,töissä ajatukset pyöri tasan samaa ympyrää eron ympärillä ja epätoivo oli todella suuri,
lähinnä mietti että helvetti kaikki menee päin persettä eikä mistään tullu oikeen mitään,illat istuin himassa itkemässä..
Vuoden ajan olin ehtinyt käymään ammattikorkeeta,nyt syksyllä sinne meneminen kuitenkin jäi ja nyt ketuttaa mutta toisaalta nyt meinasin kans hakea yliopistoon keväällä ja HEEI mä oon sentään jo 25-vuotias! ;)
Monet mun kaveritkin on valmistumassa joko yliopistosta tai korkeekoulusta ja ovat menossa uudestaan opiskelemaan muuta linjaa/alaa jo yks koulutus takataskussa,
joten jos sä et nyt oo ihan satavarma onks sun hakema koulutus se lopullinen mihin haluut tulla "isona" niin ei kuule huolta,sitten opiskelet valmistuttuasi lisää!
Kyllä se muutenkin on niin että monella ihmisellä on pari ammattia tai koulutusta joten turhaa nyt tuhlata niitä vähäsiä voimavaroja jossittelemalla että onko se nyt ihan se mitä haluun ihan loppuelämän tehä vaan toimi!
Ja ootkos muuten tutkinut tilastoja ylipoistoon pääsyssä?
Monille suosituille aloille ei pääse sisään ekalla eikä välttämättä toisellakaan yrittämällä joten et todellakaan oo ainut jota ei ekalla kerralla tärpänny!
Nyt kun ens kevääseen on vielä niin kauan,niin sulla on hyvää aikaa pistää asioita järjestykseen.
Mieti mitä haluaisit tehdä,mikä olis mielenkiintosta,onko yliopisto ainoo paikka missä sitä opskella yms? Oothan tuutustunut Työkkärin sivuilla olevaan ammatinvalinta-testiin? Se vois antaa suuntaa ja ideoita ens keväälle,samoin jos sun hakemaan koulutukseen on vaikea päästä niin mieti avoimen yliopiston kursseja,
joillain aloilla saattaa päästä sisään sitäkin kautta tai ainakin saada kursseja hyväksluetuiks sitten kun sisään pääsee..
Jos kotona asuminen on ihan perseestä,niin mitäs jos hakisit jonnekkin töihin ihan vaan pariks kolmeks kuukaudeks näin alkuun? Kovin ronkeli ei täl hetkellä varmana voi duunipaikan suhteen olla mutta kuitenkin jos sitä tekis vaan sen pari kolme kuukautta?
Yksin ei varmaan muutenkaan kannata lähtee asuun se tosiaan on ihan mielettömän kallista,mutta katteleppa vaikka kimppakämppä-ilmotuksia,
pikkasen tietty riippuu minneppäin haluut asuun mutta aikas paljon noita kämppiksiäkin haetaan ja niistä voi saada ihan hyviä kavereitakin jos sattuu hyvä tuuri! :)
Duunista saamas rahat kun pistät talteen niin pitäis lukeminenkin onnistua kun vaikka maksat säästämilläs rahoilla vuokran siltä ajalta kun luet kokeisiin..
Jos nyt ei kuitenkaan himasta muuttaminen onnistu niin esmes joissain kirjastoissa on älyttömän hyvät tilat pänttäämiselle(ei tosin kaikissa,omassa lähikirjastossa sattuu olemaan ihan oma hiljainen huoneensa jossa tuli pari kevättä takaperin istuttua aamusta iltaan samojen naamojen kanssa nenät kiinni kirjoissa,muutenkin onnistu paremmin lukeminen kun ei ollu himassa missä keksii niin helposti kaikkee muuta tekemistä..;)
Mitä tulee siihen uupumiseen,niin kokemusta löytyy siitäkin suhteen päättymisen aikoihin,
eikä oo helppoo varsinkaan jos sitten pitäis olla yhtä sun toista tekemässä ja päättämässä samaan aikaan.
Sillon ku ite olin epätoivoisimmillani niin autto ihan konkreettinen asioiden pistäminen paperille.
Ensin kirjotin aika paljon silleen et pistin ihan kaiken mieleen tulevan vituillaan olevan asian ylös,siinä meni muutama ilta ulvoessa ääneen ja paperille tuli niin järjettömän tyhmiäkin asioita et hellurei..:) Suosittelen kokeilemaan koska se ihan oikeesti auttaa saamaan niit vittumaisia juttuja ulos sieltä päästä ja sydämeltä.
Ite kun jonkun aikaa näitä kirjottelin niin sit alko myös jotenki tuntumaan paremmalat,
pääs siitä voimattomuudesta hetkittäin ulos.
Yks ilta sit kuuntelin hyvää musaa ja otin A4:sen eteeni,kirjotin siihen otsikoks "Mitä haluun seuraavalta 10:ltä vuodelta?" ja alotin kirjottaan ihan kaikkee mitä oon ikinä halunnu tehä tai saavuttaa paperille,missä käydä ja mitä oppia tekemään,minkä auton haluun jne jne...laitoin ylös ihan kaikki pienetkin jutut ja listasta tuli yllättävän pitkä.Mä suosittelen kokeilemaan,voi antaa voimia kun tajuaa et kuitenkin haluaa niin paljon asioita vielä elämältään että liian kauaksi aikaa ei kannata jähmettyä paikoilleen.
Toivottavasti tässä tekstis oli jotain järkeä ja hei kirjottele vaan tänne jos tuntuu paskalta,mä ainakin käyn vilkuileen! :)

Tiesitkö muuten, että elämä on muutenkin jatkuvaa muutosta, että tuollaiset elämän myrskyt ja muutokset eivät enää sitten iän karttuessa tunnu yhtä pahalta, kun oppii olemaan itsellensä armollisempi ja ymmärtää sisimpäänsä paremmin.

Ei elämä ole tasapaksua eikä välttämättä helppoakaan, mutta pitää vaan yrittää porskuttaa vaikka tulisi mitä puhuria vastaan. Jotenkin sitä nuorena luulee, että sitä kun pyrkii johonkin kouluun ja valmistuu johonkin, niin saavuttaa jonkun tasapainon, mutta siitähän se tasapainoilu vasta alkaakin. Eihän sinulla minnekään kiirettä ole, tässä vaan katselet mitä voisit tehdä.

Mulla hävis stressi melkein kokonaan, kun lopetin kahvinjuonnin että vinkkinä, että kofeiini aiheuttaa aikamoista kiihtyneisyyttä, jos sille on herkkä.

Ja koin samanlaista uupumusta parikymppisenä. Jälkikäteen ajateltuna pienet stressioireet ilmoittivat itsestään satunnaisesti aikaisemmin. Elämässäni oli kaikenlaisia myllerryksiä ja koin noin puolen vuoden stressaavan ajan, jolloin nukuin todella vähän. Tämä ehkä kuulostaa kliseiseltä, mutta aloitin säännöllisen liikuntaharrastuksen, joka auttoi pääsemään yli vaikeasta ajasta ja edelleenkin huomaan lisätä liikuntaa, kun työt alkavat kasautumaan. Olihan se rankkaa aikaa, mutta tämän kokemuksen jälkeen olen tuntenut omat voimavarani paremmin, enkä aseta itselleni liian kovia odotuksia työelämässä.