Mulla ei jo pidemmässä elämässäni ole ollut näin outoa unensaantivaikeutta kuin on pitänyt tänä syksynä. Pelottaa, mitä se enteilee. Okay, lääkitystäkin menee, aamulla SSRI ja illalla alpratzolam, nyt se rauhoittava, joka aina ennen kymmeniä vuosia oli varma unensaantiapu, ei niinku riitä. En halua nostaa 0,5 mg:sta.
Koetan löytää syitä. Eämässä vähän muutoksia ja hermot yleensäkin aika kuluneet ja neuroottiset. Mulle on tullut kauhean voimakkaana mieleeni monenlaisistakin ihmissuhteista, varsinkin suvun suhteista, että kukaan ei tykkää musta. Olisi ihanaa kokea hyväksyntää ja edes jotakin kohti tulemista heidän taholtaan. Laajemminkin on itsetunto pudonnut ja tämä peikko, että minussa on jotakin ettei musta voi tykätä ja mä reppana en edes ymmärrä mikä se asia on, niin se pirupeikko on nyt niin kukoistuksessaan, että meen ihan paniikkipelkoon ja unet pakenee. Jos mul ois edes yksi tai muutama oikein varma ihmissuhde, että puolin ja toisin voitais olla rennosti ja pitäminen olisi tasaista, niin olisi ihanaa ja helpottavaa. Se antaisi turvaa, nyt tuun ihan vaan epäluuloiseksi, kun mistään en saa korjaavampaa kokemusta, semmoista että olisin OK. Tämmönen mua valvottaa, hirveä huoli, että jään yhä enemmän yksin ja tule yhä oudommaksi. En tässä ihmissuhdetoiveessani välitä edes, olisko vuorovaikutteinen hyvä suhde avuksi parhaiten samaa sukupuolta vai toista, molempi parempi. - Kiitos kuuntelusta, jään fundeeraamaan ja surffailemaan, jospa unettaminen alkaisi ennen kuin päivä valkenee! Apua.
Koetan löytää syitä. Eämässä vähän muutoksia ja hermot yleensäkin aika kuluneet ja neuroottiset. Mulle on tullut kauhean voimakkaana mieleeni monenlaisistakin ihmissuhteista, varsinkin suvun suhteista, että kukaan ei tykkää musta. Olisi ihanaa kokea hyväksyntää ja edes jotakin kohti tulemista heidän taholtaan. Laajemminkin on itsetunto pudonnut ja tämä peikko, että minussa on jotakin ettei musta voi tykätä ja mä reppana en edes ymmärrä mikä se asia on, niin se pirupeikko on nyt niin kukoistuksessaan, että meen ihan paniikkipelkoon ja unet pakenee. Jos mul ois edes yksi tai muutama oikein varma ihmissuhde, että puolin ja toisin voitais olla rennosti ja pitäminen olisi tasaista, niin olisi ihanaa ja helpottavaa. Se antaisi turvaa, nyt tuun ihan vaan epäluuloiseksi, kun mistään en saa korjaavampaa kokemusta, semmoista että olisin OK. Tämmönen mua valvottaa, hirveä huoli, että jään yhä enemmän yksin ja tule yhä oudommaksi. En tässä ihmissuhdetoiveessani välitä edes, olisko vuorovaikutteinen hyvä suhde avuksi parhaiten samaa sukupuolta vai toista, molempi parempi. - Kiitos kuuntelusta, jään fundeeraamaan ja surffailemaan, jospa unettaminen alkaisi ennen kuin päivä valkenee! Apua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulostaa tutulta...lääkitystä en kyllä koskaan hankkinut, ja nyt oon päässy pahimmista murheista yli ja uni tulee melko helposti. Koeta pärjäillä siellä, elämä on vasta alussa...ja jotain muuta yhtä kliseistä
Kun uni ei tule, ei kyllä toimi mikään elämässä. Puolet elämästä kuuluisi nukkua ja tiedän kyllä miltä tuntuu olla valveilla yöstä toiseen vaikka niin väsyttäisi. Itse syön säännöllisesti lääkkeitä unen saantiin ja en näe siinä mitään pahaa, että mg:tä nostaisit. Joku päivä voit taas vähentää sitä ja toivottavasti tulee päivä kun huomaat nukkuvasi ilman lääkkeitä :) Voimia valvomiseen. Uskon että kun taas jaksat päivällä olla reipas ja uni tulee illalla, löydät automaattisesti ihmissuhteita elämääsi. Älä stressaa ^^
pitää vaan yrittää jaksaa eteenpäin...
Otan osaa nimim. normaalia oli 2-3h/yö ja ei juuri naurattanut parin viikon päästä.
Nyt Tenox illalla ja sitä ennen itsensä väsytys ulkona huhkien.