Eilen päätin käydä hieman tarjouksia kattelemassa yhdestä sisustusliikkeestä ja myöskin alueen rautakaupasta. Ensimmäisessä olin kiinnostunut seinämaaleista ja pyörinkin pitkään osastolla tutkaillen valikoimaan. Myymälässä ei ollut juuri ketään, mutta maaliosaston infotiskillä istui pari myyjää. Sain varttitunnin ihan rauhassa tutkailla eri maaleja eikä yksikään myyjä tullut tarjoamaan palvelua. Noh, en sitä kyllä itsekkään kysynyt kun mielestäni se kuuluu vähän kuin myyjän tehtäviin. Kait rautakaupan henkilöstön tilanne on niin vaakalaudalla ettei intoa enää työhön riitä - ymmärrän hyvin.
Seuraavaksi lompsin paikalliseen huonekaluliikkeeseen. Katsellessani eri vaihtoehtoja nuorehko miesmyyjä totesi ainakin kolmen tuotteen kohdalla, että nämä sitten ovat vähän arvokkaimpia tuotteita - ikäänkuin arvioiden minun maksukykyni. Hintaa ei kyllä ollut esittää vaan tuolla huomautuksella kommentoitiin uteluni. Eipäs sieltä liikkeestä sitten tuntunut löytyvän myyjän mukaan minun kukkarolleni sopivaa tuotetta, joten taidanpa ostaa tarvitsemani ihan jostakin toisesta liikkeestä.
Seuraavaksi lompsin paikalliseen huonekaluliikkeeseen. Katsellessani eri vaihtoehtoja nuorehko miesmyyjä totesi ainakin kolmen tuotteen kohdalla, että nämä sitten ovat vähän arvokkaimpia tuotteita - ikäänkuin arvioiden minun maksukykyni. Hintaa ei kyllä ollut esittää vaan tuolla huomautuksella kommentoitiin uteluni. Eipäs sieltä liikkeestä sitten tuntunut löytyvän myyjän mukaan minun kukkarolleni sopivaa tuotetta, joten taidanpa ostaa tarvitsemani ihan jostakin toisesta liikkeestä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuulipukuinesi olet siellä pörinyt, mene sossuun itkemään ja tinkaamaan avustuksia että saat sixpakin. Minä lähden ihana afrikkalaisen poikaystäväni kanssa ajelulle hänen uudella autollaan ja sitten etniseen ravintolaan, suosittelen varakkaammille.
Heheh, kerran menin juhlavaatteissa arkipäivänä 50-synttäreiltä tullessani yhteen kauppaan ja palvelu pelasi. Vaatteet ostin kirpparilta. Mekko maksoi 15 euroa ja oli lähes käyttämätön. Kengistä maksoin neljä euroa, kotona vasta huomasin että olivat Palmrothin kengät, ei niilläkään siisteydestä päätellen ollut mummoja potkittu.
Minulle jäi tuo rautakaupassa käynti vaivaamaan niitten jonotusnumeroitten takia.
Tyhjä kauppa ja menin tiskille odottamaan myyjää että kiireiltään ehtii palvelemaan.No sitten siihen tulikin kaveri joka otti jonotusnumeron ja sitähän siinä sitten palveltiinkin.Omaa typeryyttänihän jäin ilman palvelua kun en tiennyt että myyjä pitää kellolla herättää.Se ei sitten enää jäänyt vaivaamaan kun kysyin myyjältä onko täällä muita rautakauppoja ja suuttui.
Siis oisko mun pitänyt joku jonotusnumero ottaa???? Siitäkö kaikki johtuikin. Eihän siellä ollut ristinsielua.
Tuntematta kyseistä kauppaa, mutta viestiketjusta päättelen, että sinin tosiin OLISI PITÄNYT OTTAA SE JONOTUSNUMERO.
Ajatellaanpa asiaa vähän muittenkin kannalta, kun vain sinun.
Suomalainen asiakas, joka haluaa vaina katsella kaupassa, useimmiten häiriintyy jos myyjä tulee iholle kyselemään. Se koetaan miltei ahdisteluksi. Toiset - kuten sinä - sitten taas haluaisivat palvelua.
No aasiakkaille ei otsalamppu päässä pala myyjälle merkiksi, kumpaa sorttia liikkeesä tallusteleva asiakas on. Myyjä ei siis voi tietää ollakko mielin vai kielin
MUTTA ongelmaanon siis keksitty näppärä ratkaisu: OTA VUORONUMERO - ota vaikka olisi ainoa asiakas! Se ilmaisee, että nimenomaan haluat palvelua. Jos et ota, saat kuljeskella häiritsemättä.
Onko kohtuutonta?
Vuoronumero ei ole kohtuutonta, mutta enhän minä tiennyt siellä sellaisen järjestelmän olemassa olosta mitään. Olisin siis saanut valellella liikkeessä hamaan tulevaisuuteen asti kun en sellaista järjestelmää edes tiennyt siellä olevan. Noh, tiedänpähän nyt.
Juu, eihän sitä kaikkea tiedä.
Ja vuosien mittaan tulet huomaamaan yhä useammin, että olet pudonnut kelkasta.
Ilmiöitä kutsutaan vanhenemiseksi - se saattaa alkaa jo hyvin nuorena :D
Ja kohta jo saatkin kuulla räkänokkien illkumista, että mummot/vaarit haisevat ja ovat vaan tiellä.
Tervetuloa vaan kasvavaan joukkoon :DD