Aikoinaan kun 1990-luvun alussa, suuren laman aikaan kotoa maailmalle lähdin ostivat vanhempani minulle ison halvan kaksion, ennakkoperintöä. Tosin se kikkailtiin niin että muka maksoin heille sen, ei tarvinnut perintöveroa maksaa. Nyt kun minulla on kaksi pian aikuista lasta niin vaimon kanssa ollaan säästetty heille kummallekin yksiörahat, hyvä pesämuna kun perheen perustaa. Ei penskat perinnöllä mitään tee kun ovat 50-60 vuotiaita, nuorena perintö pitää antaa!
Ennakkoperinnöllä ensiasuntoon
Niin parasta
10156
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Pappa betalar -väki on kyllä kieltämättä arvostettua väkeä kaikissa piireissä.
Jos varallisuutta on ja omat asunnot on maksettu niin ilman muuta varallisuus jakoon lapsille jo elin aikana. En muutenkaan ymmärrä miksi ihmiset täällä laskeskelevat kuinka arvokas asunto on kuolinhetkellä. Elämä ei ole kierros Monopolia, jossa voittaja on se jolla on lopussa eniten pelimerkkejä. Voittaja on se joka ennen viimeistä henkäisyään voi tyytyväisenä miettiä että tulipahan vietettyä tyydyttävä elämä. Tyydyttävä elämä voi tarkoittaa ihan mitä vaan. "Muulille" se voi olla Jukka-talon rakennuttaminen, "tuhnulle" huolettomat seikkailut ympäri maailmaa kun ei tarvinnut maksaa remonttilainoja. Jokaiselle se on varmaan vähän eri asioita ja totuus lienee jossain puolessa matkassa mutta varmasti jokaiselle erilainen. Siksi toisten elämäntapojen arvosteleminen tuntuu hieman lapselliselta. Onnellinen ja onneton voi olla niin monella tapaa.
Luulisin kuitenkin että tulet onnellisemmaksi siitä kun näet että lapsesi pääsevät avustuksellasi mukavasti elämän syrjään kiinni. Olen hieman kateellinen sillä itse tulen pitkästä suvusta rahattomia jossa itse olen ensimmäinen jolla on koulutusta ja kohtuullisen kivat tulot. Eli siis joku asunto ja muuta tulee jonain päivänä perinnöksi mutta sinne on vielä pitkä matka....ONNEKSI..... JA TOIVOTTAVASTI! Mitään ennakkoon jaettavaa ei ole. Jos kuitenkin olisin sinun saappaissasi niin tekisin samoin. Hautaan ei voi mitään viedä ja muutenkin siinä vaiheessa lapsesi eivät enää välttämättä tarvitse rahaa samalla tavalla kuin aikuiselämän alussa.
Molemmat vanhempani ovat jo aikoja sitten ilmoittaneet, että kun eläkkeelle jäävät, myyvät asuntonsa pois ja lähtevät kiertämään maailmaa. Tosin lastenlasten syntymän jälkeen tuosta suunnitelmasta ei ole kuulunut halaistua sanaa, mutta silti minusta aivan loistava idea.
Vanhempani eivät mistään rikkaista perheistä olleet, vaan omalla työllään asuntonsa ostivat ja pankkilainat maksoivat. Nyt on varallisuutta heillä... Meillä tietysit vielä vähemmän, kun on vasta muutama vuosi ehditty keräämään pesämunaa, mutta omilla rahoilla mennään...
On tuttavapiirissä sellaisiakin tapauksia, joille isukki on ostanut kaiken. Valitettavasti kun ei ole koskaan tarvinnut tikkua pistää ristiin, niin eipä ole pistettykään. Nyt ollaan ihmeissään, kun isäpappa alkaakin pistämään rahahanoja kiinni ja pitäisi hommata töitä - vaan kun ei ole koulutusta. Kohta menee se isukin ostama kämppäkin myyntiin, että elintasoa voi ylläpitää vielä muutaman vuoden... Tulevia tuhnuja näillä näkymin.
Siinä puhuu järki ja tunne samasta suusta. En olisi odottanut tällä palstalla lukevani noin fiksuja ajatuksia.
Olen itse omistusasuja ja jaettavaakin on kertynyt. Olen kuitenkin niin vakuuttunut nimimerkki "köyhäkö?" :n vastauksesta, että ...varmaan ensimmäistä kertaa tämän palstan historiassa kysyn sinulta: "Menetkö naimisiin kanssani?"
"Aikoinaan kun 1990-luvun alussa, suuren laman aikaan kotoa maailmalle lähdin ostivat vanhempani minulle ison halvan kaksion, ennakkoperintöä. Tosin se kikkailtiin niin että muka maksoin heille sen, ei tarvinnut perintöveroa maksaa."
Mikäli se kikkailtiin niin, ettei veroa tarvinnut maksaa, ei ollut kysymys ennakkoperinnöstä. Ennakkoperintö on sellainen lahja, joka otetaan perinnönjaossa huomioon ja se verotetaan normaalisti lahjana. Mikäli antaa asunnon (tai rahat siihen) lahjaksi, menee valtiolle aikamoinen siivu. Nykyään ei yleensä kannata niin tehdä, koska verottoman lahjan alaraja on 3.999 euroa ja verottoman perinnön (kuoleman jälkeen) 19.999 euroa.
Perilliselle ja hänen mahdolliselle siipalleen voi sensijaan antaa korottoman lainan, jota he lyhentävät uskottavan aikataulun mukaan. Lyhennykset voi kuitenkin kuitata kummallekin annettavilla lahjoilla kummaltakin vanhemmalta (4 lahjaa/3.999 e kolmessa vuodessa) eli 444 e/kk. Lainanlyhennyksiä ei voi suoraan kuitata samansuuruisella lahjalla, vaan se pitää oikeasti maksaa ja lahja annetaan esim. 3 vuoden välein erikseen. Laina voi käytännössä olla max. 150.000 euroa, jolloin laina-ajaksi tulee n. 28 vuotta. Lainanantajien täytyy tässä tapauksessa olla n. 50 vuotiaita. Mitä vanhempana lainan antaa, sitä pienemmäksi lainasumma jää. Tämä järjestely siis edellyttää sitä, että perillisillä on kykyä maksaa lyhennykset muusta kuin siitä lahjasta.
Korottoman lainan lisäksi on mahdollisuus maksaa perillisen pankista ottaman asuntolainan korot ja asunnon yhtiövastikeet, jotka ovat lahjaverotuksen ulkopuolisia elantomenoja. Lainan lyhennyksiä ei voi maksaa, vaan ne katsotaan lahjaksi. Lisäksi voi ostaa huonekalut yms. Auton käyttöoikeuden voi perilliselle antaa. Pappa omistaa auton ja haltijana on perillinen.
Näin meillä on hoidettu nuorison eläminen ja samalla siirretty ylimääräiset varat verottomana perillisille. He ovat siitä huolimatta opiskelleet, tehneet kesätöitä ja sittemmin siirtyneet vakinaisesti työelämään. Ovat viettäneet aivan normaalia nuorten elämää ilman mitään pröystäilyä. Pikemminkin päinvastoin rahat ovat pysyneet jemmassa ja poikineet sijoituksissa syntymästä lähtien. Ensimmäiset lahjat on annettu kaikille syntymän päivänä. Pappa betalar juttujakaan ei voi yleistää.
"Korottoman lainan lisäksi on mahdollisuus maksaa perillisen pankista ottaman asuntolainan korot"
Jos aivan tarkkoja ollaan, niin perillisen korkojen maksu ei kannata, koska verovähennys jää saamatta. Se menetys on suurempi kuin lahjaveron välttämisestä saatava hyöty.
Tokikin näin vain teoriassa. Pankki ilmoittaa suoraan korot verottajalle ja ne ovat vähennyksinä veroehdotuksessa. Virhe jää "epähuomiossa" korjaamatta.
ole tekemässä karhunpalvelusta lapsillenne. Oppivatko siten että kaikki ei tule ilmaiseksi. Kun olin nuorempi niin ystäväpiirissäni lukiosssa ja sen jälkeen oli muutama kaveri jonka vanhemmat hoitivat ensimmäisen asunnon heille. Tietenkin vielä auto että pääsisi liikkumaan. Nämä tutut eivät siten tottuneet nuorina paljonko elämä ja asuminen oikeasti maksaa ja paljonko töitä joutuu oikeasti tekemään asumisensa suhteen. Elivät varsin leveästi nuorina kun opiskelivat. Keskeyttäen tai huonoin menestyksin. Pienellä palkalla kun pärjäsivät mukavasti kun asumiseen ei mennyt rahaa. Tähän päivään menneessä eivät ole saannet omaisuutta karttumaan puhumattakaan ura/palkkakehityksestä. Odottavat nyt keski ikäisinä loputkin perinnöt että saisisivat talot ja kesämökit hankittua. SEn minkä me muut kaverit ollaan saatu melkein jo hankittua 20 vuoden yrittämisen jälkeen.
Oman kokemukseni mukaan ei riipu menestyminen rahasta. Pääasiallinen merkitys vanhempien taustalla ja esimerkillä. Ts. lakimiesten lapset menevät helpommin yliopistoon.
Sen jälkeen persoona ratkaisee. Varakkaista perheistä tulee nuoria joita ei opiskelut kiinnosta ja rahat poltetaan ja yhtälailla nuoria jotka huolella pitävät rahan poikimaan rahaa, opiskelevat tutkinnot ja tekevät uraa. Molempia nähneenä en ole itse kokenut että saatu raha tekisi muutosta. Samoin olisivat toimineet ilmankin rahaa. Persoona ratkaisee.
yleistänyt mutta nähnyt olen kumpaakin puolia. On toki persoonasta kiinni mutta nuorena se persoona on vielä varsin mukautuvaa olosuhteisiin. Riski on aina olemassa kun sysää omaisuutta tai rahaa nuorelle elämänalulle. Kotikasvatuksella on toki tärkeä merkitys. Onpa minulla vain kokemuksia vierestä seuranneena joidenkin kavereiden elämää kuin nuorena tuli kaikki kuin tarjottimella. Ikävintä on että ovat nyt kun ollaan muitten kanssa 45-48 vuotiaita katkeria ja kateellisia saavutuksillemme. Siis asioita mitä me ollaan pidetty itseselvyytenä. Se ei toki tarkoita ettei lapsiamme tueta. Kyllä minä poikani tuen rahallisestikin mikäli tarve. Ja se tärkein eli elämän neuvot omien kykyjeni mukaan. Vaikka enhän minäkään mikään täydellinen isä ole.
Perintötekijät (luontaiset kyvyt) ja kodin henki ratkaisevat. Eivät lapselle ja nuorelle tarjottavat taloudelliset resurssit. Mikäli taloudellisesti helpolla päässyt nuori ei menesty, ei syy ole siinä, että on ollut liikaa rahaa. Kyse on siitä, että rahaa on enemmän kuin järkeä. Se on jokaisessa elämäntilanteessa huono lähtökohta. Järki, jota myös viisaudeksi kutsutaan, tulee kodin ilmapiiristä sinänsä riippumatta kodin varallisuustasosta. Viisaus ja älykkyys taas ovat eri asioita. Se on selvää, että keskimäärin varallisuustasolla on merkitystä, koska tavat jonkinverran perityvät.
Oman havaintoni mukaan on hyvä, että ihminen oppii lapsesta asti siihen, että rahaa on riittävästi. Raha menettää siinä tilanteessa merkityksensä ja luo pohjan välttyä ahneuden perisynniltä. Ahneuden puuttuminen luo pohjan laadukkaalle elämälle.