[24 10 09 12:47 - 13:25]
kotka et ole
katseesi kun kohoaa
yli tunturin
haiku
sylissäni jos lennät
tulet kiveä vasten
edelliseen yhdistäen tanka
nuotio hiipuu,
sommittelen lauseita
nukkuessasi:
yön keskellä hymyilet,
minä vain en unta saa
tanka välimerkein
täytyikö tulla
kauas että pääsisi
vapisevaan lihaansa
näkisi matkan
kaikessa karuudessaan
todellisen pakona
kyllä vain, se on sedoka
toistan
kotka et ole
katseesi kun kohoaa
yli tunturin
sylissäni jos lennät
tule kiveä vasten
- - -
http://fi.wikipedia.org/wiki/Waka
kotka et ole
katseesi kun kohoaa
yli tunturin
haiku
sylissäni jos lennät
tulet kiveä vasten
edelliseen yhdistäen tanka
nuotio hiipuu,
sommittelen lauseita
nukkuessasi:
yön keskellä hymyilet,
minä vain en unta saa
tanka välimerkein
täytyikö tulla
kauas että pääsisi
vapisevaan lihaansa
näkisi matkan
kaikessa karuudessaan
todellisen pakona
kyllä vain, se on sedoka
toistan
kotka et ole
katseesi kun kohoaa
yli tunturin
sylissäni jos lennät
tule kiveä vasten
- - -
http://fi.wikipedia.org/wiki/Waka
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tyylisi on jossakin helpon ja vaikean välimaastossa. Helppoa sinänsä seurata kirjoituksesi etenemistä, mutta osa ajatuksista jää kuitenkin piiloon. Tuon piiloon jäävän sitten korvaa omilla ajatuksillaan. Kiitokset!
-----------------
Sinä yönä kaukana sinusta.
Veneen liikkuessa vapaasti
ankkurinsa ympäri.
Istuin yksin istuinlaatikossa
katsellen luostarialueen
valoja.
Miettien, miksi en tätä hetkeä
saanut jakaa tärkeän ihmisen
kanssa.
Se oli jakamisen arvoinen
kokemus.
analyysistä.
>Tuon piiloon jäävän sitten korvaa omilla ajatuksillaan.<
Hyvä niin.
Ja runossasi on jotain hienolla tavalla koskettavaa... Miettien, miksi en tätä hetkeä saanut jakaa tärkeän ihmisen kanssa... Lopetus sisältää mielenkiintoisen paradoksin, tavattoman kauniisti. Se oli jakamisen arvoinen kokemus.