Niin siis osaako joku selittää että johtuuko appiukkoni käyttäytyminen hänellä todetusta skitsofreniasta vai sen lääkityksestä. Appiukkoni on entinen alkoholisti, ja ilmeisesti juuri alkoholi on laukaissut skitsofrenian. Nyt hän on ollut juomatta jo viitisen vuotta.
Eli hän on täysin uppoutunut vain omiin asioihinsa. Ei pysty keskittymään mihinkään pitkäksi aikaa, jos vaikka joku juttelee hänelle niin huomaa kun hän ei enää kuuntele. Jos hän saa jotain päähänsä, sitä vouhotetaan niin kauan että on saanut tahtonsa läpi. Aivan kuin pieni lapsi. Hän saattaa soittaa kymmeniä kertoja ihan peräkkäin, eikä tajua että jos kukaan ei ole puhelimen vieressä niin siihen ei vastata. Ja vaikka hän asuu kauempana, niin hän olettaa että mieheni on joka tilanteessa valmis ajamaan sinne auttamaan jossain ihan älyttömässä ongelmassa. Jos vaikka tv:n joku kanava ei toimi niin siitä soitellaan kokoajan ja vaaditaan korjaamaan sitä, itse ei edes yritetä mitään. Rahan arvoa hän ei täysin ymmärrä, vaan voi käyttää älyttömiä summia johonkin turhaan, mutta sitten kahden euron voipaketti voi olla liian kallis ostettavaksi. Pelkään hänen autoiluaan, koska keskittymiskyky ei yksinkertaisesti riitä huomioimaan liikenteessä kaikkea, ja siksi auto onkin vähän väiliä klommoilla. Yksinkertaiset asiat, kuten vaikka vieraiden saapuminen kahville, tarvitsee häneltä monen päivän pohtimisen ja suunnittelun ja tietenkin soittelun.
Hän on kuitenkin ennen sairastumistaan ollut työelämässä, eikä mieheni mukaan ole ollut sillon näin tööt, joskin etäinen ja välttelevä. Onko tämä lapsen tasolle taantuminen siis skitsofreniasta johtuvaa, vai tekevätkö lääkkeet hänestä näin ajattelemattoman, yhteiskuntaan ja muihin ihmisiin tukeutuvan ja aloitekyvyttömän? Vai ehtikö alkoholi tehdä tehtävänsä?
Miehelleni on raskasta hoitaa hänen asioitaan, sillä ei appiukkokaan hoitanut miestäni kun tämä oli lapsi...
Eli hän on täysin uppoutunut vain omiin asioihinsa. Ei pysty keskittymään mihinkään pitkäksi aikaa, jos vaikka joku juttelee hänelle niin huomaa kun hän ei enää kuuntele. Jos hän saa jotain päähänsä, sitä vouhotetaan niin kauan että on saanut tahtonsa läpi. Aivan kuin pieni lapsi. Hän saattaa soittaa kymmeniä kertoja ihan peräkkäin, eikä tajua että jos kukaan ei ole puhelimen vieressä niin siihen ei vastata. Ja vaikka hän asuu kauempana, niin hän olettaa että mieheni on joka tilanteessa valmis ajamaan sinne auttamaan jossain ihan älyttömässä ongelmassa. Jos vaikka tv:n joku kanava ei toimi niin siitä soitellaan kokoajan ja vaaditaan korjaamaan sitä, itse ei edes yritetä mitään. Rahan arvoa hän ei täysin ymmärrä, vaan voi käyttää älyttömiä summia johonkin turhaan, mutta sitten kahden euron voipaketti voi olla liian kallis ostettavaksi. Pelkään hänen autoiluaan, koska keskittymiskyky ei yksinkertaisesti riitä huomioimaan liikenteessä kaikkea, ja siksi auto onkin vähän väiliä klommoilla. Yksinkertaiset asiat, kuten vaikka vieraiden saapuminen kahville, tarvitsee häneltä monen päivän pohtimisen ja suunnittelun ja tietenkin soittelun.
Hän on kuitenkin ennen sairastumistaan ollut työelämässä, eikä mieheni mukaan ole ollut sillon näin tööt, joskin etäinen ja välttelevä. Onko tämä lapsen tasolle taantuminen siis skitsofreniasta johtuvaa, vai tekevätkö lääkkeet hänestä näin ajattelemattoman, yhteiskuntaan ja muihin ihmisiin tukeutuvan ja aloitekyvyttömän? Vai ehtikö alkoholi tehdä tehtävänsä?
Miehelleni on raskasta hoitaa hänen asioitaan, sillä ei appiukkokaan hoitanut miestäni kun tämä oli lapsi...
Vastaukset 1
Vanhimmat
tää ole Korsakoffin syndrooma.