Noin vuosi sitten ollessani silloisen mieheni kanssa pelkäsin kuollakseni olevani raskaana. Lapsia ei ollut todellakaan vielä tarkoitus hankkia, vaikka niistä kovin pidinkin. Kerran sitten kuukautiseni jäivät tulematta, ja odottelin kauhuissani viikon sanomatta miehelleni mitään. Sitten kerran vain purskahdin itkuun hänen edessään ja sanoin, etteivät kuukautiseni ole tulleet ja että pelkään olevani raskaana. Mieheni meni ensin täysin lukkoon, sitten aivan selvästi pidätteli nauruaan sen vaivaantuneen hymyn takana kunnes sai sanottua; "No..tota..mites se keskeytyshomma sit tehdään?!"
Voi luoja.........hän kysyi sellaista aivan suoraan! En minä mitään aborttia sentään olisi tehnyt, vaikka en ollut vielä suunnitellut lapsia saavanikaan. Oikein hävetti sen miehen puolesta. Päätin jättää hänet, sillä niin säälittäväksi hän silmissäni muuttui. En pystynyt edes kuvittelemaan häntä isänä sen lauseen jälkeen.
Ja luojan lykky, enpä sattunut vielä olemaan raskaana silloin vaan kuukautiseni temppuilivat muuten vain.
Voi luoja.........hän kysyi sellaista aivan suoraan! En minä mitään aborttia sentään olisi tehnyt, vaikka en ollut vielä suunnitellut lapsia saavanikaan. Oikein hävetti sen miehen puolesta. Päätin jättää hänet, sillä niin säälittäväksi hän silmissäni muuttui. En pystynyt edes kuvittelemaan häntä isänä sen lauseen jälkeen.
Ja luojan lykky, enpä sattunut vielä olemaan raskaana silloin vaan kuukautiseni temppuilivat muuten vain.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tässä nyt oli se pointti? Ei varmasti ole ensim. eikä viimeinen mies joka reagoi noin.
Onko tuo 20 kenties ikäsi?