Joku joskus sanoi, että ehkä unissa aika ei kulje normaalisti, vaan voidaan siirtyä tulevaisuuteen ja menneisyyteen. Olen parikin kertaa nähnyt unissa joitain todentuisia paikkoja, ja vuosien päästä olen oikeasti tullut jollekin unessa näkemälleni paikalle. Tunne, että olen nähnyt paikan unessa, ei ole kovin vahva. Kysehän ei ole siis Deja vusta.
Kerran näin unta, että olin yrittämässä avata ovea, joku idiootti heilutteli sitä toiselta puolelta. Olin siis kapealla käytävällä, jonka lattia, katto, seinät olivat puuta. Sain avattua oven ja aloin retuuttamaan tätä idioottia, huusin hänelle jotain. Nyt olin kapeassa huoneessa, joka oli muuten aika samanlainen kuin käytävä. Huoneessa oli puinen pöytä, jonka äärellä istui oppilaita(olen ylä-koulussa, mutta paikka joss olin ei liittynyt kouluuni)ja opettaja seisoi lähelläni. Kukaan ei välittänyt siitä, että retuutin sitä idioottia. Sitten taisin ajatella tai sanoa jotain, että mua ei kiinnosta paskaakaan olla siä, ja häivyin. Pian katsoin johonkin toiseen luokkahuoneeseen(tosin huone ei ollut todellakaan normaalin luokkahuoneen kokoinen). Mainitsen nyt, että kaikki näkemäni henkilöt, paitsi se idiootti, olivat tuttuja koulustani, toisin en nykyään ole heidän kanssa tekemisissä, en ole kaikkien kanssa aiemminkaan ollut. Nousin portaita. Pääsin pieneen avonaiseen tilaan, jonka seinällä oli naulakko takkeineen ja muine asioineen jotka naulakkoon kuuluvat. Siis luokka, jossa olin ollut(siis yhteen vain vilkaisin)oli alimpana koko paikassa. Otin takkini ja hanskat, menin naulakon vieressä olevasta ovesta pihalle. Siellä oli kesä,tuntui hölmöltä siinä takki päällä. Edessäni oli laaja sorapiha, jolle oli kokoontunut ihmisiä pieniin ryhmiin juttelemaan. Tunsin,että odottivat jonkin yhtyeen keikkaa. Muistan, että yksi ihmisistä oli nainen ja gootti, en tosielämässä ole nähnytkään. Olin katoksen alla, joka oli puusta. Yhtäkkiä aloin juoksemaan, koska tiesin ettei rakennuksesta saanut poistua. Juoksin kohti pientä viheraluetta, jolla kasvoi puita. Se oli tullut siihen jostakin. En pystynyt juoksemaan kunnolla, yksi unien normaaliasioista. Pian kuulin kun joku mies huusi minulle vihaisesti, että sulkisin jonkun keittiön(en muista oliko niin)ikkunan, etten kulkisi siitä. Kerron vielä, että sorapihan toisella puolella maa yleni jyrkästi, siellä kasvoi puita. Muistan seikkailleeni paikassa vielä hetken. Nyt mietin, tulenko joskus vuosien päästä näkemään tuon paikan.
Kerran näin unta, että olin yrittämässä avata ovea, joku idiootti heilutteli sitä toiselta puolelta. Olin siis kapealla käytävällä, jonka lattia, katto, seinät olivat puuta. Sain avattua oven ja aloin retuuttamaan tätä idioottia, huusin hänelle jotain. Nyt olin kapeassa huoneessa, joka oli muuten aika samanlainen kuin käytävä. Huoneessa oli puinen pöytä, jonka äärellä istui oppilaita(olen ylä-koulussa, mutta paikka joss olin ei liittynyt kouluuni)ja opettaja seisoi lähelläni. Kukaan ei välittänyt siitä, että retuutin sitä idioottia. Sitten taisin ajatella tai sanoa jotain, että mua ei kiinnosta paskaakaan olla siä, ja häivyin. Pian katsoin johonkin toiseen luokkahuoneeseen(tosin huone ei ollut todellakaan normaalin luokkahuoneen kokoinen). Mainitsen nyt, että kaikki näkemäni henkilöt, paitsi se idiootti, olivat tuttuja koulustani, toisin en nykyään ole heidän kanssa tekemisissä, en ole kaikkien kanssa aiemminkaan ollut. Nousin portaita. Pääsin pieneen avonaiseen tilaan, jonka seinällä oli naulakko takkeineen ja muine asioineen jotka naulakkoon kuuluvat. Siis luokka, jossa olin ollut(siis yhteen vain vilkaisin)oli alimpana koko paikassa. Otin takkini ja hanskat, menin naulakon vieressä olevasta ovesta pihalle. Siellä oli kesä,tuntui hölmöltä siinä takki päällä. Edessäni oli laaja sorapiha, jolle oli kokoontunut ihmisiä pieniin ryhmiin juttelemaan. Tunsin,että odottivat jonkin yhtyeen keikkaa. Muistan, että yksi ihmisistä oli nainen ja gootti, en tosielämässä ole nähnytkään. Olin katoksen alla, joka oli puusta. Yhtäkkiä aloin juoksemaan, koska tiesin ettei rakennuksesta saanut poistua. Juoksin kohti pientä viheraluetta, jolla kasvoi puita. Se oli tullut siihen jostakin. En pystynyt juoksemaan kunnolla, yksi unien normaaliasioista. Pian kuulin kun joku mies huusi minulle vihaisesti, että sulkisin jonkun keittiön(en muista oliko niin)ikkunan, etten kulkisi siitä. Kerron vielä, että sorapihan toisella puolella maa yleni jyrkästi, siellä kasvoi puita. Muistan seikkailleeni paikassa vielä hetken. Nyt mietin, tulenko joskus vuosien päästä näkemään tuon paikan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.