sain kun minulle oli aloitettu Topimax. Ensin oli viikon jatkuva tavallinen päänsärky ja väsytti, mutta minulla oli se viikko sairaslomaa (ajatelkaa kokonainen viikko) olin ollut sitä ennen neurologisella osastolla sisällä. Kun menin töihin ja työn lisäksi olisi pitänyt olla työkaverilauman seurassa sosiaalinen, oli hieman vaikeuksia. Minua nimittäin väsytti niin kovaa, että hyvä kun pystyin työni tekemään (ajattelin, että jos vielä annosta nostetaan, saavat tuoda minulle sängyn sorvini viereen). Työkaverit katsoivat hölmöinä minua kun olin vaitonainen. Meidän työpaikalla kun muutenkin tuntui olevan tärkeämpää sosiaalisuus kuin työnteko, vaikka minä luulin, että se on toisinpäin.
Miten terveet voisivat ymmärtää meitä sairaita, ei ole mitään mahdollisuuttakaan. Miksi sitten yrittää väkisin? Eikö olisi viisampaa, että lääkärit tajuaisivat, että jos kroonisesta migreenistä joku yrittää eläkkeelle, hänet on otettava tosissaan. Nuoria työttömiä on valtavat määrät. He odottavat mahdollisuuttaan. Antakaa se heille siten, ettei sairaiden tarvitse yrittää näytellä tervettä työpaikoillaan. Sitä ei kukaan pitemmän päälle jaksa.
Miten terveet voisivat ymmärtää meitä sairaita, ei ole mitään mahdollisuuttakaan. Miksi sitten yrittää väkisin? Eikö olisi viisampaa, että lääkärit tajuaisivat, että jos kroonisesta migreenistä joku yrittää eläkkeelle, hänet on otettava tosissaan. Nuoria työttömiä on valtavat määrät. He odottavat mahdollisuuttaan. Antakaa se heille siten, ettei sairaiden tarvitse yrittää näytellä tervettä työpaikoillaan. Sitä ei kukaan pitemmän päälle jaksa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
työkaverikolleega päin naamaa, että ei me sua voi ottaa meille, kun sä oot poissa 1pv/viikko! (?) Että semmosia työkavereita. Ei siinä enää esimiehen tarvitse mitään sanoa, kun omat kolleegat toimivat esimiehenä.
Tuhannen ja yhden päivän tarinat siitä, miltä migreenipotilaan elämä tuntuu eilen ja tänään, ja minkälaista paskaa saa ottaa vastaan.